Polta se pois sydämestä | K11

[pieni ficcityttö]

Nimi: Polta se pois sydämestä
Kirjoittanut: pieni ficcityttö
Beta: en omista
Ikäraja: K11
Gengre: angsti. Oneshot.
Paritus: Lucius, Narcissa
Vastuuvapaus: Rowlingin kaikki tunnistettava.
A/N: Inspis vaan iski tällaiseen ficciin, niin mikäs siinä auttoi kun vaan kirjoittaa. Toivottavasti ei etene liian nopeasti. Kaikki kommentit piristää .

// Zacharias laittoi ikärajan otsikkoon ja siirsi oikealle osastolle



POLTA SE POIS SYDÄMESTÄ


- Narcissa Malfoy, mitä sinä luulet tekeväsi?
Vaalea nainen hätkähti nojatuolissaan ja kääntyi katsomaan miestään silmiin.
  - Luen,Lucius rakas, hän vastasi tyynenä ja ääni vakaana.
- Mitä sinä luet?
- Erästä jästien lehteä, Me Naisia.
- Lukeeko minun puhdasverinen vaimoni saastaisten jästien saastaisia lehtivalmisteita?
- Kyllä, Lucius, Me Naisethan ovat erinomainen lehtivalmiste. Narcissa vastasi yhä tyynenä, mutta posket helottaen. Hän nousi seisomaan, laski lehden käsistään.
Raivoissaan Lucius kirosi tuhkaksi lehden ja sohvapöydän jolle Narcissa oli sen laskenut. Sitten hän kohotti kätensä ja löi vaimoaan poskelle.
- Nainen, älä enää ikinä lue jästien lehtiä.
Narcissa ei ollut värähtänytkään, ei päästänyt ääntäkään lyönnin tullessa perille. Ainoastaan hiljaiset kyynelet pyrkivät vierimään silmänurkkien kautta poskille. Toinen isku.
- Äläkä ikinä itke minun läsnä ollessani. Musta viitta hulmahti ja Lucius oli poissa.
Nainen käveli lipaston luo, otti esiin sulkakynän, pergamentin, musteen ja kirjoitti. hän kirjoitti yli tunnin, kaikesta siitä minkä keskellä joutui elämään, miten mies vei häneltä elämän pienet ilot, kutisti henkireiät olemattomiin. Osa tekstistä sotkeentui sadepisaroiden tavoin putoileviin kyyneliin. Suvun perintöseinäkello löi puoltayötä kun Narcissa laski sulkakynän kädestään, kääri pergamentin rullalle ja kaikkoontui poksahtaen.
Usvaisessa kuun valossa kylpevä metsä oli henkeäsalpaavan kaunis. Nainen otti pergamenttirullan, kohotti taikasauvansa ja sytytti sen tuleen. Paperi paloi, hiiltyi mustaksi. hetken ajan se valaisi metsää kuin kirkkain soihtu polttaen pois tuskalliset muistot, polttaen ne pois sydämestä.

A/N: Toivottavasti piditte! Pikkuvirheitä saattaa olla, mutta ei pitäisi löytyä, etsin niitä suurennuslasilla.

[Vanilje]

Itse olen viime aikoina lukenut ja kirjoitellut Luciuksesta ja Narcissasta, etenkin Narcissasta melko paljon ficcejä. Jotenkin näissä hahmoissa on vaan jotain niin kiinnostavaa. Oikeastaan ficin nimi ja hahmovalinta saivatkin minut tätä lukemaan.

Idea oli minusta tässä kiva. Narcissan ja Luciuksen suhteesta on kiva lukea, millaista heidän elämä ja arki ylipäänsä on. Varmasti Pimeän Lordin määräykset ja puhdasverisyyden asettamat odotukset tuovat suhteeseen tiettyä rasitetta, joka sitten saattaa ilmetä monella tapaa, kuten tässä ficissä erimielisyyksinä ja jonkinasteisena perheväkivaltanakin jopa. Ja ehkä se tavallaan on jopa realististakin siinä mielessä, miten olit ficissäsi tapahtumia kuvannut. Varmasti elämä kaikkien mahdollisten odotusten alla on rankkaa. Tätä lukiessa alkoi käydä Narcissaa sääliksi, se miten yksin tämä koki olevansa. Ajatus Narcissasta kirjoittamassa kaikki ajatuksensa pergamentille ja lopulta polttavan ne, oli minusta kaunis, ihan mielikuvana ja vertauksellisestikin. Pidin tuosta kohdasta erityisesti.

Sitten hahmoista voisin jonkun sanasen mainita. Pääpiirteittäin pystyn näkemään asetelman Luciuksen ja Narcissan välillä tällaisena, Lucius on enemmän se joka määrää ja Narcissa puolestaan on enemmän sivussa, vaikka kyllä häneltäkin luonnetta löytyy, sitä en kiistä. Minun on vaan itse ehkä vähän vaikea nähdä Luciusta toimimaan noin äkkipikaisesti ja lyövän vaimoaan, johtuen ehkä melko voimakkaista mielikuvista, jotka minulle on kyseisestä hahmosta syntyneet. Itse näen Luciuksen enemmänkin sellaisena olemukseltaan ylpeänä ja hillittynä persoonana, joka ehkä osoittaa vihansa jotain muuta kautta kuin laukomalla suoraan. Samoin Narcissaa oli hieman vaikea kuvitella lukemassa jästilehtiä. Näen hänet ennemmin sellaisena ylväänä, joka arvostaa puhdasverisyyttään, vaikkei aina ylvästelekään sillä. Tietenkin nämä ovat melko henkilökohtaisia näkemyksiä, mutta ehkä tilanteen käsittämistä olisi helpottanut se, että kyseistä tapahtumaa olisi valotettu hieman enemmän ja kerrottu miten tähän on päädytty.

Toki mitä enemmän kirjoittaa ja lukee muiden ficcejä, oppii luomaan omat käsityksensä hahmoista ja löytää oman tyylinsä. Ja kyllä sanoisin, että sinunkin kannattaa ehdottomasti jatkaa kirjoittamista! Kiitos vielä tästä pienestä ficistä, tätä oli kiva lukea! : )

[pieni ficcityttö]

Vanilje, kiitos kovasti mukavasta kommentista! Ilahdun aina kun joku kommentoi. Ja tietysti jokainen muodostaa omat käsityksensä hahmoista ja niiden toimintaperiaatteista. Ihanaa kun tykkäsit!!