Kirjoittaja Aihe: Pelin henki on pelata vaikka pelkäisi, S, 2xRaapale  (Luettu 1539 kertaa)

onkonälkä

  • ***
  • Viestejä: 542
  • Show me some skin, I might bite it
Name: Pelin henki on pelata vaikka pelkäisi
Author: onkonälkä
Genre: Draama kai?
Rating: S
A/N: Tajunnanvirtaa tai jotain sellasta..



Olen kai häiriintynyt. Niin ne sanoo. Pelieni hahmot ovat minulle se todellinen maailma, ja minä itse olen valhetta. Kuten kaikki muu ympärilläni. Näen aseistettuja sotilaita peleistäni siellä, missä niitä ei ole. Postilaatikot muuttuvat sotamiehiksi ja lokakaivojen kannet maamiinoiksi silmissäni. Olen eristynyt. Tunnen vain itseni, pelini, sen oikean maailman. Sen jota rakastan. Sen, jonne tahdon jäädä ikuisuuksiksi. Silmäluomeni painavat viime yön valvomisen takia, mutta en voi sulkea niitä. Nukahtaminen tarkoittaa jälki-istuntoa ja lisäaikaa poissa rakkaideni luota. Sataa kaatamalla, ja tunnen sen happona kuvitelmissani, jotka minulle ovat todellisuutta. Pian raotan jo ovea mieleni kotiin, mutta kohta näyttö hehkuu punaisena.
“Game Over.”

Painan vihreää nappia. Kirkkaat hedelmät muuttuvat hetken ajaksi värien kieppuvaksi nauhaksi ja sitten asettuvat. Sitruuna. Rypäle. Sitruuna. Olen jo niin lähellä. Sormeni asettuvat vapisten lukitusnäppäimille. Lyön kulunutta nappulaa. Rulla pyörii, pyörii ja viimein pysähtyy. Mansikka. Käteni eksyy taskunpohjalle ja sujautan viimeiset kolikot aukkoon silmieni tasalla. Rullat pyörivät taas ja vuorotellen pysähtyvät. Rypäle. Meloni. Sitruuna. Sitten rypäle, mansikka, rypäle. Valot sammuvat ja alkavat vilkkua. Hapuilen taskunpohjaani ja tavoitan äitini antaman bussirahan. Katselen sitä hetken miettien, ja astelen infopisteelle vasemmalla puolellani. Mies vaihtaa sileän setelin kolikoiksi ja laitan ne yksi kerrallaan koneen sisään, mutta onnetar ei ole puolellani.
Kävelen kuusitoista kilometriä kotiin.
In the world of locked doors
the man with the key is king
And honey you should see me in a crown