Ficin nimi: Katumuksen katkera vankila
Kirjoittaja: HopeaKuu
Genre: Angst
Ikäraja: S
Paritus: Molly/Arthur
A/N: Kertokaa, mikä meni pieleen, mikä oli hyvin. Ja koittakaa nauttia
Ja kevät
vuodenaika-haasteeseen Katumuksen katkera vankilaUlkopuolisen silmin Kotikolon piha näytti hieman kaoottiselta, mutta onnellisten lasten asuttamalta ihannepuutarhalta. Kevätaurinko oli vasta edeltävinä päivinä alkanut lämmittää heidän pihamaataan ja lapset Charliesta alaspäin olivat alkaneet olla kokonaisia päiviä pihalla.
Ginny juoksi iloisena Ronin kanssa ja tytön joka askel jätti maahan kukan. 6-vuotiaan taiat olivat vasta alkaneet näkyä ja kuulua.
Fred ja George kiipeilivät puissa ja viskoivat toisiaan erinäisillä esineillä ja luonnon kasveilla, mitä sattuivat käsiinsä saamaan. Percy luki puiden alla kirjaa ja oli kuin ei olisi huomannutkaan pienempiä sisaruksiaan.
Kaikki näytti täydelliseltä keväiseltä päivältä. Perheen isä oli tulossa kotiin ja äiti oli laittamassa ruokaa.
Todellisuudessa Molly tuijotti lasittunein silmin perheensä viittä nuorinta keittiön ikkunasta. Eikö kukaan koskaan ymmärtäisi häntä? Kevään tuoma lämpö puristi Mollyn rintaa ja kaapu tuntui vain nihkeän ahdistavalta vankilalta, joka pusersi hänen vartalonsa muottiin, josta hän ei pääsisi livahtamaan.
Kuka 20-vuotias todella voisi haluta lapsen? Kenen 38-vuotiaan olisi todella kuulunut kuluttaa koko elämänsä perheeseen? Ei, se ei voinut olla elämän tarkoitus. Ei Mollyn elämän.
Nainen erehtyi puhaltamaan tomut tuon kirjan päältä. Sinne oli vangittu kaikki ne muistot, jotka herättivät sen tuskan. Molly luuli olevansa valmis ja niin hän istahti puiden varjoon lämmittelemään ihanan keväisessä auringossa. Hän nosti vanhan valokuva-albumin syliinsä ja alkoi katselemaan kuvia nuoruusvuosiltaan, Tylypahkasta, ajalta ennen lapsia.
Se oli virhe. Ennen kuin Molly huomasikaan, kyyneleet valuivat hänen poskilleen, kun tuo onnellinen, elämäniloa pursuava nuori tyttö heilutteli hänelle kuvista, niin täynnä mahdollisuuksia, ettei kukaan voinut ymmärtää. Haaveet ulkomaista, erilaisista miehistä, ehkä naisistakin olivat täyttäneet Mollyn pään tuolloin, vuosina, jotka hän vietti vain iloiten. Nyt… Molly pudisti surullisena päätään. Millainen vanha, katkeroitunut akka hänestä olikaan tullut. Hänen kuuluisi olla onnellinen lapsistaan, miehestään, kaikesta mitä hänelle oli suotu.
Mutta mitä olikaan riistetty pois? Kaikki ne suunnitelmat, joita hän oli vaalinut vielä pari vuotta Tylypahkan vuosien jälkeen, olivat haihtuneet. Itse asiassa ne olivat räjähtäneet pienen pieniksi siruiksi sillä hetkellä, kun lääkärinoita osoitti sauvallaan Mollyn mahaa, mutisi monimutkaisen loitsun ja hymyili ilmoittaen, että punainen värisevä valo tarkoitti pienen pientä ihmettä hänen elämäänsä.
Lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin, omassa keittiössä katselemassa kuutta viimeisintä ihmettä lasittunut katse valui Mollyn silmistä kyyneleinä hänen kaavulleen. Kaikki sirpaleina.
Mollyn nuorimmainen juoksi äitinsä syliin lämpimänä kevään muutosta luovista väreistä, innokkaana kaikista niistä värikkäistä linnuista ja kuiskivista kasveista.
“Äiti, kuka tuo kaunis tyttö on? Tuo, joka on noin onnellinen?”
“Voi Ginny, se on äiti.”
“Ei, äiti!” Ginny kikatti hiljaa niin hassulle ajatukselle ja painoi suukon äitinsä poskelle. “Sinä olet niin turvallinen, etkä tuollainen.”
Sen enempää selittelemättä tyttö pinkaisi tiehensä ja Molly jäi surullisena pohtimaan, miten oikeassa hänen pieni tyttönsä olikaan.Vihdoin Arthur tuli kotiin. Vaikka tietyllä tapaa kaikki tämä vankeus oli juuri tuon miehen syytä, Molly tiesi, ettei selviäisi ilman häntä. Kun hieman kaljuuntuva mies painoi suukon vaimonsa kaulalle ja kiersi kätensä tämän vyötärölle, Molly huokaisi syvään.
Siinä missä tämä oli vankila, tämä oli myös linna, josta nainen ei koskaan luopuisi. Samalla kun Molly pyörähti kohti miestään ja suuteli tätä, mustat kevätmyrskyä ennakoivat pilvet lipuivat Kotikolon takaa taivaalle. Ne vyöryivät raskaina, mutta sitäkin varmempina peittämään noiden iloisten lasten päivää, eikä Molly vielä arvannut, mitä ne toivat tullessaan. Hän ei edes vielä tiennyt niiden tulosta.
