Ficin nimi: Suojaava tähti
Kirjoittaja: Shiba
Genre: angst(pikkupikku)fluff
Ikäraja: K-11 (ensimmäisiä ficcejäni niin en ole 100% perillä)
Pairing: Sirius/Remus
Vastuuvapaus: Hahmot & paikat, niistä kunniaa Rowlingille. En saa taloudellista korvausta, lukukerrat ja kommentit ovat palkkani
Summary: Seurasin sormellani taivaan tähtiä, ja vihdoin löysin etsimäni. A/N: Kommenttia arvostan. Sanoja muistaakseni 757. Tästä lähtee:
Remus PoV__
Suojaava tähtiIhana, hiljainen ja kaunis yö. Väsymys oli kadonnut kuin tuhka tuuleen, vaikka ennen makuusaliin saapumista se oli meinannut kaataa minut portaikkoon. Osana voi olla muutama yö sitten ollut täysikuu, joka oli pitänyt hereillä. Sen kivun jälkeen olin nukkunut vuorokauden. Nyt mieleni teki vain valvoa, valvoa ja valvoa. Katsella hiljaiseen yöhön, antaa katseen kiertää Kielletyn metsän laitoja. Uudestaan ja uudestaan. Katsoa näkyisikö kentaureja tai mitään muita metsän taikaolentoja. Kerran olin jo kentaurin nähnyt, mutta se oli vain juossut metsän reunaa pitkin kauemmas näkökentästä, kunnes se oli pieni pilkku metsän reunassa. Siirsin katseeni tähtiin. Etsin katseellani tiettyä tähteä. Siriusta. Lempitähteäni. Olin kuullut tästä tähdestä usein, lausunut sen nimenkin monesti, mutta koskaa ennen en ollut itse etsinyt sitä taivaalta. Sirius oli sen kerran taivaalta näyttänyt, mutta sen jälkeen en ollut muistanut tai saanut tilaisuutta etsiä sitä. Seurasin sormellani taivaan tähtiä, ja vihdoin löysin etsimäni. Sirius.
Katselin tähteä pitkän aikaa, en kuullut edes kun aito Sirius nousi hiljaa sängystään. Havahduin vieressäni olleen pergamentin rapinaan. Pimeyden voimilta suojautumisen esseeni. Sirius nosti sen varovasti yöpöydälleni ja hyppäsi kevyesti viereeni.
- Mitä teet? Sirius kuiskasi. Hänkin kuulosti virkeältä.
- Katselen sinua, kuiskasin takaisin, kallistin päätäni ja osoitin tähteä. Sirius hymyli ja laittoi kätensä ympärilleni ja veti minut halaukseen. Se lämmitti kylmää ihoani. Käsivarsissani olevat siteet kahisivat pyjamani hihoja vasten. Sirius halasi minua pitkään, eikä päästänyt irti vaan silitti hiljaa käsivarsiani. Se toi elävästi mieleen Fenrir Harmaaselän kynnet ihollani, kasvoillani. Ei ollut kumminkaan Siriuksen vika, että muistelin tätä, öisin tämä muisto hiipii aina mieleeni. Joka ikinen valvottu yö. Kasvoillani valuvat kyyneleet kimmelsivät pienenevän kuun valossa, Sirius huomasi ne ja hymyili lohduttavasti.
- Ei mitään hätää. Älä pelkää, hän kuiskasi ja painoi poskensa vasten poskeani. Siriuksen poskelle valui yksi kyyneleistäni, mutta hän vain hymyili ja pyyhkäisi sen varovasti pois.
- Pelottaa, kuiskasin ja painauduin tiiviimmiin Siriusta vasten. Sirius nosti minut puolittain syliinsä ja upotti kasvonsa hiuksiini.
- Ei tarvitse pelätä, Sirius kuiskasi, mutten silti voinut vain sysätä pelkoa pois. Se valtasi koko sieluni, ja aloin vapista itkun voimasta. Sirius nosti päänsä, silitti hiuksiani ja kuiskaili rauhoittavia sanoja. Sanat kumminkin hukkuivat itkuuni kuin pienet kivet valtamereen. Sirius nosti minut nyt kokonaan syliinsä. Sirius ei vastustanut, kun nojasin häneen koko painollani.
- Remus, ota rauhallisesti, hän kuiskasi. Mutta taas sanat hukkuivat. Hukkuivat uuteen, syvempään, tummempaan mereen. Sirius ei pystynyt estämään suruani, joten hän vain yritti auttaa parhaansa mukaan. Hän silitti hiuksiani, pyyhki kyyneleeni välillä ja hymyili rauhoittavasti.
Lopulta Sirius nosti minut kevyesti sylistään makuusalin lattialle, auttoi omalle sängylleen ja mumisi vaimennusloitsun ympärille. Hän tarttui minua vyötäisiltä veti lähelleen ja halasi. Sirius kaatoi minut sängylleen, selkäni oli edelleen vasten hänen selkäänsä.
- Hei, naurahdin itkuisesti. Sirius pörrötti hiuksiani.
- Nyt riitti murehtiminen, susipoika, hän naurahti ja kosketti poskellaan kaulaani. Se tuntui hyvältä. Sirius oli lämmin ja hänen ihonsa oli pehmeä. Hymyilin, mutta eihän Sirius sitä nähnyt.
Käännyin varovasti Siriukseen päin. Hymyilin häelle, silmäni olivat vielä kosteat kyynelistä.
Sirius kietoi kätensä ympärilleni, veti minut lähemmäs itseään ja silitti otsahiuksiani.
- Menetkö nukkumaan nyt? hän kysyi lempeästi.
- Pelottaa vieläkin, kuiskasin takaisin. Ilmeeni synkkeni heti. Käänsin katseeni käsivarteeni, jossa oli verinen side. Kosketin kättä ja irvistin kivusta.
- Pelottaa ja sattuu, kuiskasin.
- Mikä pelottaa? Sirius kuiskasi ja silitti varovasti olkapäätäni.
- Vähän kaikki, kuiskasin ja kyyneleet alkoivat valua poskiani pitkin jälleen. Sirius kuivasi poskeni ja hymyili.
- Ei tarvitse pelätä. Kaikki on hyvin.
- Eikä ole.
- Miten niin?
- Minä olen ihmissusi. Minä voisin tappaa sinutkin. Sirius silitti varovasti poskeani, mutta ei sanonut mitään. Olimme hiljaa pitkään, kunnes rikoin hiljaisuuden.
- Sattuu vieläkin, kuiskasin ja huokaisin syvään. Se sattui kylkiin.
- Mihin sattuu? Sirius kysyi. Nostin vasenta kättäni. Sirius siirsi kätensä siteen reunaan ja katsoi kysyvästi. Nyökkäsin hiljaa ja suljin silmäni. Sirius otti siteen pois varovasti, sen alta paljastui syvät, rosoiset ja tumman vereni väriset haavat. Sirius kuljetti sormiaan haavojen viertä ja pyyhki veren varovasti. Hän kaivoi yöpöytänsä laatikkoa, löysi sieltä puhtaan siteen ja kääri sen varovasti käteni ympärille. Nyökkäsin hyväksyvästi ja Sirius irrotti otteensa kädestäni. Aloin nousta varovasti, mutta Sirius painoi minut takaisin viereensä.
- Älä pelkää, voit jäädä tähän, Sirius kuiskasi ja heitti peiton ylleni. Lämpö tulvahti minuun nopeasti mutta tasaisesti. Hymyilin ja suljin silmäni. Viimeinen sinä iltana nähty asia oli Siriuksen silmät, nuo kauniin teräksenharmaan ja taivaansinisen rauhallinen yhdistelmä.
- Hyvää yötä, kuului kuiskaus pimeästä. Se jäi kaikumaan pääni sisään kuin turvaksi. Ei tarvinnut pelätä, oli Sirius, joka suojeli. Tähteni, joka suojeli minua.
_______
Do ya like it?
