A/N: Tää neljäs olis oikeasti vain tosi ärsyttävä ;___;. Jotenkin. Meni yli perus raapaleen, mut ei sit tullu edes tuplaa ja jotenki toi loppu vaan kusee. Koska... this just sucks. Urgh. Mut viimein uhkailemani K11 teksti!
Warnings: Kiroilua!
4. Ensimmäinen unohdettu merkkipäivä (K11, sanoja 184)
Puhelu saapui Ystadin poliisilaitokselle vähän jälkeen iltakuuden. Ebba yhdisti puhelun Wallanderille, joka oli juuri herännyt torkuiltaan.
"Mm. Kurt Wallander."
"Baiba täällä. Taisin herättää?"
Wallander hätkähti. Hän korjasi asentoaan tuolilla, tuntien olonsa hieman pöhöttyneeksi.
"Et", mies valehteli, "olen vain hämmentynyt."
"Toivottavasti positiivisesti."
"Tietysti."
He olivat hetken hiljaa, kunnes Kurt jatkoi:
"Halusitko puhua jostakin?"
"Tavallaan", Baiba vastasi hyrähtäen. "Halusin vain toivottaa hyvää vuosipäivää."
Wallanderin sydän pysähtyi sekunniksi.
"Vuosipäivä?"
"Niin, tapasimme tasan vuosi sitten."
"Hitto! Hemmetti!"
Wallander kirosi itseään, työntäen samalla kuuloketta loitommas itsestään. Hän ei halunnut Baiban kuulevan omaa suuttumustaan. Kuinka hän olikin saattanut unohtaa?
"Kurt, oletko siellä?"
"Kyllä. Olen", mies mutisi alistuneena.
"En kai pahoittanut mieltäsi?"
"Mitä? Et! Älä ajattele noin."
Wallander olisi voinut lyödä itseään. Hän olisi mielellään vain vuorotellen pyydellyt Baibalta anteeksi sekä hakannut päätään seinään.
"Lähetän sinulle jotain kivaa", Wallander päätti.
"Älä turhaan."
"Mutta minä haluan."
Ja kun puhelu lopulta päättyi Wallander soitti Latviaan, Baiban lähellä olevaan kukkakauppaan. Lähetetty kukkakimppu sai suuremman merkityksen, mutta ehkä vain Kurtin mielessä. Ensi kerralla, mies ajatteli itsekseen, ensi kerralla muistan paremmin.