Criss, mussu, ei se haittaa, vaikka et ole kommentoinut aikoihin!
*hali* Pääasia, että kommentoit nyt. Kiitos siitä!
Luku 17
Kevätflunssaa Harry katsoi epäuskoisena isäänsä.
”Sanoit, että vain Lucius on kummisetäni! Olet valehdellut minulle kolmetoista vuotta!” hän huusi.
Sirius säpsähti kuullessaan Luciuksen nimen.
”Lucius... Lucius Malfoy?” hän kysyi.
Severus hymyili pienesti.
”Yhdistit oikein”, hän sanoi.
Sirius puristi kätensä nyrkkiin ja katsoi Severusta. Harry ei osannut lukea miehen kasvoista paisuvaa tunnetta, mutta hän epäili, että se tuskin oli mitään hehkuvaa rakkautta. Siriuksen harmaat silmät hehkuivat, mutta enemmän vihasta, kuin rakkaudesta.
”Minun kummipoikani toinen kummisetä on haiseva, Voldemortin perseen nuolija, inhottava Lucius Malfoy!” Sirius sihisi vihaisena.
Harry tuijotti vasta löytämäänsä kummisetää.
”Puhut niin kuin olisit itse puhdas ja paras”, Severus totesi olkapäitään kohottaen. ”Lucius sattuu olemaan edelleen ystäväni enkä siedä haukkumisia ystävistäni tai pojastani. Varsinkaan mieheltä, joka on itse istunut vankilassa kolmetoista vuotta kolmentoista jästin ja yhden velhon tappamisesta”, hän jatkoi.
”Severus”, Sirius aloitti. Harry oli hämmästynyt. Hän ei ollut kuullut Siriuksen vielä kertaakan puhuttelevan hänen isäänsä tämän etunimellä.
”Tule, Harry. Lähdetään”, Severus sanoi tiukasti. Harry seurasi isäänsä ja Sirius jäi seisomaan suu auki paikoilleen. Hetken hän seisoi siinä, sitten heilautti sauvaansa ja katosi kuin tuhka tuuleen.
*****
Severus ilmiinnytti poikansa heidän kotitalolleen. He kävelivät hiljaisina ovelle, aukasivat sen ja Harry oli lähdössä jo kävelemään huonettaan kohti, kun Severus pysäytti poikansa.
”Harry, anna minun selittää”, hän pyysi.
Harry huokaisi syvään.
”Hyvä on. Kerro, miksi et ole aikaisemmin puhunut kummisedästäni mitään!” hän sanoi vihaisesti.
Severus käveli keittiöön päin ja Harry seurasi perässä. Harry istuutui tuolille ja Severus keitti itselleen kahvia.
”Haluatko kaakaota vai kahvia?” hän kysyi.
”Kaakao”, Harry sanoi.
Severus nyökkäsi selkä Harryyn päin. Hän kaatoi mukiin maitoa ja lämmitti sen mikrossa. Sen jälkeen hän lisäsi mukiin vielä kaakaojauhetta ja ojensi sen pojalleen lusikan kera.
”Kiitos”, Harry sanoi vetäessään hupparinsa vetoketjua ylemmäs.
”Paleleeko sinua?” Severus kysyi huolestuneena ja koetti poikansa otsaa. Se oli tulikuuma.
”Sinulla on varmasti kuumetta!” hän huudahti. ”Otsasi melkein palaa”, hän jatkoi.
Harry hymyili hiukan.
”Kaikki on ok”, hän väitti.
Severus polvistui poikansa tasolle ja katsoi tätä suoraan silmiin.
”Onko varmasti? Millainen olo sinulla on?” hän kysyi.
Harry huokaisi.
”No, jos totta puhutaan niin minua palelee ihan kauheasti, kurkku on kipeänä ja on huono-olo”, hän myönsi.
Oli Severuksen vuoro huokaista.
”Minä laitan sinulle pedin olohuoneen sohvalle. Et voi nukkua omassa huoneessasi, se on talvisin liian kylmä”, hän ilmoitti tiukasti.
”Ei siellä ole edes kylmää. Siellä on jotain 12 astetta lämpöä!” Harry vastusteli.
Severus kääntyi ympäri.
”Normaalissa huoneissa lämpöä on 21 astetta ainakin”, hän väitti. ”Nyt ylös siitä, mars, sohvalle!” hän käski ja hyvin vastahakoisasti kaakaomuki kädessään mustatukkainen poika nousi ylös tuolistaan.
Harry kävi pitkäkseen olohuoneen pehmeälle sohvalle ja Severus peitteli hänet kahteen lämpimään huopaan. Siltikin poika tärisi huopiensa ja paksun hupparinsa alla. Severus kumartui lämmittämään takkaa.
”Ei sinun sitä minun vuokseni tarvitse lämmittää”, Harry vastusteli.
Severus vain mulkaisi poikaansa.
”Tarvitseepas”, hän sanoi.
”Isä”, Harry sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. Severus taisteli tulitikkujen kanssa.
”Niin?” mies kysyi kääntymättä.
”Ensinäkin sytytä se takka taikasauvallasi. Ja toiseksi, haluan edelleen kuulla Siriuksesta”, Harry sanoi ja Severus pudotti tulitikkunsa. Hän huokaisi, otti taikasauvansa viittansa taskusta ja sytytti takan yhdellä sauvan heilautuksella. Sen jälkeen hän istuutui takan ääreen ja katseli tulta.
”Minun on kai lopultakin kerrottava sinulle jotain Mustan ja minun menneisyydestä”, hän sanoi hiljaa.
”Minä tiedän, että kelmit eivät pitäneet sinusta”, Harry sanoi. Häneen alkoi pikkuhiljaa tulla lämpöä.
”Ei ole kyse siitä”, Severus katseli edelleen tulta.
”Mistä sitten?” Harry kysyi uteliaana. Mistä isä puhui? Severus kohotti katseensa poikaansa.
”Minusta ja... kummisedästäsi”, Severus punastui hennosti sanottuaan tämän ja se sai Harryn mielenkiinnon heräämään. Mikä ihme sai isän punastumaan?
”Oletan, ettet puhu Luciuksesta”, Harry puuskahti.
Severus hymyili väkisinkin.
”En todellakaan. Jaa-a, taidan odottaa vielä muutaman vuoden ennen kuin alan kertomaan sinulle tästä lisää”, hän sanoi ja nousi ylös.
Harry pudisti päätään.
”Aloitit jo!” hän sanoi.
Severus hymyili edelleen. Hän pörrötti poikansa hiuksia.
”Aloitin ja lopetin. Nyt sinä alat nukkumaan kuin kiltti poika ainakin”, hän käski.
Harry mutristi huuliaan.
”Minä en ole kiltti”, hän väitti.
Severus pyöritteli silmiään.
”Päinvastoin, minä uskon, että olet hyvinkin kiltti”, hän sanoi ja Harry pudisti päätään. ”Olet hyvin kiltti varsinkin sen jälkeen, kun kuulet, että aion... hmm...”, Severus mietti.
”Aiot mitä? Takavarikoida Tulisalamani?” Harry kysyi.
Severus hymyili ovelasti.
”Ehei. Aion kirjottaa Vorolle ja annan hänelle henkilökohtaisen luvan ripustaa sinut sormenpäästäsi tyrmään”, hän sanoi virnistäen.
Harrya ei hymyilyttänyt.
”Et sinä niin tekisi”, hän väitti.
”En vai? Sinun on paras olla nukkumassa, kun minä puolen tunnin kuluuttua tulen tänne tai saatan muuttaa mieleni jälki-istuntojesi suhteen”, Severus sanoi.
Harry naurahti.
”Minulla ei ole jälki-istuntoja”, hän protestoi.
Severus tuhahti.
”Ai ei vai? Muistaakseni sinulla oli ainakin kolme jälki-istuntoa rästissä luihuisten kiusaamisesta”, liemiprofessori sanoi rypistäen otsaansa muka mietteissään.
Harry aukoi suutaan.
”Sinä olet puolueellinen luihuisia kohtaan”, hän sanoi vastaan.
Severus pudisti päätään ottaessaan Harryn tyhjän kaakaomukin pöydältä.
”Rohkelikot vain sattuvat käymään ensimmäisenä päälle”, hän sanoi puolustuksekseen.
”Koska luihuiset ärsyttävät”, Harry puolusti tupaansa.
Severus tuhahti.
”Minun aikoinani rohkelikot ärsyttivät luihuisia enemmän”, hän sanoi.
Oli Harryn vuoro pyöritellä silmiään.
”Sinä kävitkin koulua joskus muinaisaikoina”, hän väitti.
Severuksen oli pakko naurahtaa.
”No niin, paina nyt se pää siihen tyynyyn ja sulje silmäsi”, hän kehotti. ”Tai minä alan laulaa sinulle tuutulaulua ja sitä sinä et halua kuulla, sen verran varoituksena”, hän jatkoi.
Harry nauroi.
”Hyvää yötä”, Severus huikkasi vielä ovelta ja ehti kuulla poikansa väsyneen vastauksen.
”Hyvää yötä, isä.”
*****
Severus kävi viemässä kaakaomukin tiskialtaaseen ja sen jälkeen hän istuutui keittiön pöydän ääreen. Hän mietti vielä sitä, pitäisikö hänen oikeasti puhua Harrylle hänen ja Siriuksen menneisyydestä. Heidän seurusteluistaan ei tiennyt kukaan muu kuin Remus, Dumbledore, Lucius ja Lily. Ja Lily oli kuollut, joten häntä ei laskettu mukaan.
Severus istui kauan keittiön pöydän ääressä. Hän pohti monenlaisia asioita. Oliko Sirius puhunut totta sanoessaan, että voisi muuttaa hänen luokseen? Entinen luihuinen huokaisi syvään. Jos hän olisi antanut anteeksi olisi Sirius nyt täällä. Mutta jos hän olisi antanut anteeksi hän olisi joutunut selittämään enemmän Harrylle.
Samassa Severus tajusi, ettei ollut ilmoittanut mitään Dumbledorelle. Hän huokaisi uudelleen ja nousi ylös. Hän käveli työhuoneeseensa ja istuutui pöytänsä ääreen kirjoittamaan kirjettä työnantajalleen.
Hyvä rehtori Dumbledore,
Kävin tänään poikani Harry Kalkaroksen kanssa katsomassa isääni Tobias Kalkarosta jästisairaalassa ja sen takia en tullut tunneille. Palasin kotiini sairaalareissun jälkeen, sillä Harry on kipeänä. En uskaltanut vielä rueta raahaamaan häntä Tylypahkaan asti, koska hän olisi voinut vilustua pahemmin matkan aikana. Ja hänen otsansa on sen verran kuuma, etten usko, että olisi hyväksi edes liikuttaa häntä mihinkään. Annan hänelle yksityisopetusta kaikissa aineissa, ettei hän jää jälkeen. Pidän itsekin parin viikon loman. Tunnen olevani sen tarpeessa.
Ystävällisin terveisin,
Severus Kalkaros,
Tylypahkan liemiprofessori ja
luihuisten tuvan johtaja Severus luki lyhyen kirjeensä läpi kertaalleen ja päätti sitten, että se sai luvan kelvata. Hän käveli takaisin olohuoneeseen, jossa Harry nukkui sohvalla täydessä unessa ja kutsui heidän pöllöään Hedwigiä luokseen. Hetken päästä Hedwig lensikin jo sisään suussaan kuollut rotta.
”Pistä tuo pois”, Severus sanoi tuhahtaen, kun pöllö ojensi koipeaan. Severus kiinnitti kirjeen siihen.
”Tylypahkaan, rehtori Dumbledorelle, heti”, Severus käski ja lähetti pöllön menemään. Sen jälkeen hän istuutui sohvan laidalle ja katseli poikaansa. Harryn silmäluomet tuntuivat nauravan unessa ja Severusksen oli pakko hymyillä. Hän kosketti poikansa otsaa ja veti kätensä saman tien pois. Otsa oli edelleen tulikuuma, ellei jopa edellistä kuumempi. Severus ei voinut mitään sille, että hänellä tuli omaan otsaansa huolen ryppyjä. Mitä jos Harry olikin todella pahassa kuumeessa? Hänen olisi saatava tietää se heti.
Niinpä Severus ravisti poikaansa.
”Harry, herätys”, hän sanoi ja hitaasti, hyvin hitaasti ja vastahakoisasti Harry avasi silmänsä.
”Mitä? Ensin pakotat minut nukkumaan ja sen jälkeen herätät minut”, poika mumisi unenpöpperöisenä.
Severus ei edes hymyillyt.
”Haluan mitata kuumeesi”, hän ilmoitti tiukasti.
Harry nyökkäsi unisesti ja Severus taikoi kuumemittarin esille. Hän painoi sen päälle ja Harry työnsi mittarin kainaloonsa.
Hiljaisuus. Piinaava hiljaisuus.
Piip-piip, ilmoitti kuumemittari parin minuutin päästä ja Harry otti sen esiin.
”No?” Severus kysyi huolestuneena.
Harry tihrusti lukemaa.
”En minä näe”, hän valitti ja ojensi mittaria isälleen.
Severus henkäisi.
”Sinulla on 42.5 astetta kuumetta!” hän huudahti pelästyneenä.
Harry pyöritteli väsyneesti silmiään.
”Mitä sitten? Joko minä saan nukkua?” hän kysyi.
”Yli 42 asteen kuume voi olla hengenvaarallista”, Severus selitti. Hän nousi ylös ja ilmoitti tulevansa kohta takaisin.
Harry odotti. Hän ei vieläkään oikein käsittänyt, että oli kuoleman vaarassa. Lopulta isä tuli takaisin ja sylissään tällä oli vati, joka oli täynnä vettä ja jossa ui märkiä pyyhkeitä. Severus laittoi yhden pyyhkeen poikansa otsalle.
”Mitä sinä teet?” Harry kysyi ihmeissään.
”Haihtuva vesi vie lämpöä pois iholta eli sen pitäisi ainakin laskea lämpöä alemmas”, Severus selitti monimutkaisesti. Hän ihmetteli, miksei Harrylla ollut kuumekouristuksia tai miksei tämä ollut ihan tiellä tietämättömillä. Miksi poika oli niin järjissään?
Sitten Severus muisti lukeneensa jostain, että velhoilla kuumekouristukset olivat vieläkin harvinaisimpia kuin jästeillä ja että velhopotilas oli usein järjissään, vaikka olikin yli neljänkymmenen kahden asteen kuumeessa.
”Ai jaa”, Harry haukotteli ja Severus käski pojan mennä takaisin nukkumaan.
Severus huokaisi, kun Harry sulki silmänsä. Koko yön hän pysytteli poikansa vierellä. Harry nukkui niin sikeästi, että Severus pelkäsi tämän jo kuolleen.
*****
Seuraavana aamuna Severus sai vastauskirjeen Dumbledorelta.
Hyvä, Severus,
Ymmärrän huolesi poikasi sairastumista kohtaan ja sen tähden annankin sekä sinulle että Harrylle lomaa. Harryn ei tarvitse tehdä koulutehtäviä, jos hän kerran on kipeänä. Hankin sinulle sijaisen koululle,
rehtori Dumbledore Severus repi kirjeen kahtia ja heitti sen takkaan.
”Mokomaa roskaa”, hän tuhahti vihaisena.
Samassa Harry heräsi. Hän hieroi silmiään sohvalla ja hytisi kylmästä.
”Mikä on olo?” Severus kysyi.
Harry haukotteli makeasti.
”Huono”, hän sanoi rehellisesti. ”Palelee”, hän jatkoi.
Severus kosketti poikansa otsaa. Se oli edelleen kuuma.
”Oksettaako sinua?” hän kysyi.
Harry pudisti päätään.
”Haluatko syödä jotain?”
Harry pudisti taas päätään.
”Minä järjestän meille aikataulun. Aamusta opetan sinulle neljää ainetta: muodonmuutoksia, loitsuja, taikajuomia ja taikakausien historiaa. Sitten sinulla on iltapäivään asti vapaata. Sen jälkeen opetan sinulle kahta ainetta: Pimeyden voimilta suojautumista ja ennustamista, jonka olet typeränä valinnut. Loput aineet on sitten illasta”, Severus ilmoitti ja Harry huokaisi raskaasti.
”Isä, minulla on melkein 43 astetta kuumetta ja sinä pakotat minut tekemään koulutehtäviä? Oletko ihan tosissasi?” hän kysyi.
”Avaa muodonmuutoksien kirja sivulta kuusisataayhdeksän”, Severus vastasi tyypillisellä opettajanäänellään.
Harry huokaisi uudelleen.
”Et voi olla tosissasi!” hän protestoi.
”Sivu kuusisataayhdeksän, auki nyt heti!” Severus vastasi vihaisena.
Harry otti muodonmuutoksien kirjan lattialta, johon Severus oli sen yön aikana tuonut ja avasi sen sivulta kuusisataayhdeksän. Seurasi yksi hyvin pitkäveteinen tunti, kun Severus selitti miten hiiret muutetaan kupeiksi. Sen jälkeen hän pakotti poikansa tekemään asian teoriassa.
Harry heilautti tylsistyneenä sauvaansa. Hiiri pysyi edelleen hiirenä.
”Ei noin. Heilautat sauvaasi väärällä tapaa”, Severus opetti. ”Sitä pidetään ensinäkin kädessä kahden sormen välissä, etusormen ja peukalon. Eikä puristeta koko nyrkissä tuolla tavalla. Sitten heilautat sauvaasi niin, että sauva tekee pienen ympyrän. Näin.”
Severus otti oman sauvansa taskustaan ja heilautti sitä hiiren pään ympärillä. Hiiri muuttui hetkessä kauniiksi lasikupiksi.
”Täydellistä, eikö?” Severus hymyili pojalleen. ”Kokeile sinä”, hän sanoi ja muutti hiiren taas hiireksi.
Harry pisti sauvansa peukalon ja etusormen väliin ja heilautti sauvaansa hiiren pään yläpuolella niin, että sauva teki täydellisen ympyrän. Hetkessä hiiri muuttui samanlaiseksi kauniiksi lasikupiksi.
”Hienoa, Harry”, Severus sanoi edelleen hymyillen ja pörrötti poikansa hiuksia.
Harry vastasi isänsä hymyyn ja mietti hetken, miten oikeastaan jaksaisi koko päivää.
Toisaalta, Hermione olisi ylpeä hänestä, kun hän kertoisi tämän.
****
Päivän edetessä Harry oli oppinut jo paljon. Taikajuomien kahdella tunnilla hänen isänsä oli pannut poikansa sekoittamaan liemeä, jonka nimeä hän ei muistanut, mutta joka joka tapauksessa oli mennyt erittäin pilalle. Se nimittäin oli räjähtänyt ja hänen naamansa oli ollut räjähdyksen jälkeen musta. Loitsujen tunnilla Severus oli pistänyt Harryn kirjoittamaan esseetä ja Pimeyden voimilta suojautumisen tunnilla Severus oli pistänyt Harryn lukemaan ääneen kirjaa viisi sivua. Ennustamisen tunnilla Severus oli itse ollut niin kyllästynyt koko aineeseen, että oli jättänyt sen väliin. Hän väitti, ettei Harry tarvitsisi ennustamisen taitoa mihinkään eikä Harry ollut oikeastaan kovinkaan pettynyt isänsä päätökseen. Hänkin inhosi ennustamista ja olisi mielellään luopunut siitä. Taikakausien historia oli taas tasan yhtä tylsää Severuksen opettamana, kuin professori Binnsinkin opettamana. Harry ei ollut oikeastaan koskaan edes tajunnut, mitä ideaa koko aineessa on.
”Sehän on historiaa”, hän sanoi. ”Miksei me eletä nykyajassa eikä mennä johonkin historialliseen aikaan ennen ajanlaskun syntyä?” hän kysyi vihaisesti.
Severus huokaisi.
”Jokaisen velhon ja noidan on hyvä tietää, mistä me olemme lähtöisin”, hän vastasi. ”Minäkin inhosin taikakausien historiaa aikoinaan”, hän paljasti.
”Oliko professori Binns teidänkin opettajana?” Harry kysyi.
Severus nyökkäsi.
”Oli. Ja voin sanoa, että kaikki nukkuivat niillä tunneilla. Kaikki paitsi Remus Lupin, minä ja Lily”, hän kertoi. ”Seitsemännellä luokalla Lilyn ja Jamesin lyhyen seurustelun ajan Jameskin yritti opiskella tunneilla, mutta ei siitä tullut mitään”, hän jatkoi päätään pudistellen.
”Seurusteliko äiti James Potterin kanssa?” Harry kysyi ihmeissään.
”Ennen kun alkoi seurustelemaan minun kanssani, kyllä. Mutta he seurustelivat vain muutaman viikon ja sitten äitisi jätti Potterin”, Severus kertoi.
”Äiti kirjoitti päiväkirjaansa, että James oli maseentunut”, Harry muisteli.
Severus läpsäytti otsaansa.
”Niin muuten olikin. Kesti varmaan kuukausi ennen kuin hän selvisi pettymyksestään”, hän hymyili vahingoniloisesti.
Harry katsoi isäänsä huvittuneena.
”Keiden muun kanssa sinä sitten seurustelit?” hän kysyi pilke silmäkulmassaan.
”Eiköhän jatketa taikakausien historiaa”, Severus väisti kysymyksen ovelasti.
Harry huokasi syvään. Ehkä hän jonakin päivänä saisi tietää. Hän tuskin malttoi odottaa, että pääsisi taas selailemaan äitinsä päiväkirjaa. Ehkä Lily oli kirjoittanut jotain isästä? Ehkä Lily tiesi, kenen kaikkien kanssa Severus oli seurustellut aikoinaan? Tavalla tai toisella Harry aikoi ottaa asiasta selvää.
Pitihän hänen nyt jotain isänsä menneisyydestä tietää!
******
Illalla, kun Severus oli lähtenyt asioille Harry kaivoi äitinsä päiväkirjan laukustaan ja selaili sitä. Lily oli kirjoittanut koko päiväkirjan täyteen ja Harry avasi umpimähkään jonkun sivun.
Rakas päiväkirja,
Seurustelen nyt Jamesin kanssa ja olen iki onnellinen. James on huolissaan Siriuksesta, sillä tämä katoilee mystisesti jonnekin aina iltaisin. Ehkä Siriuksella on joku nainen? Joku kertoi nähneensä Siriuksen ja Severuksen makaavan Tylypahkan katolla, mutta sitä huhua minä en usko. Ensinäkin, Sirius inhoaa Severusta ja Severus inhoaa Siriusta. Miksi nämä kaksi vihamiestä sitten päätyisivät koulumme katolle makamaan? Severus tosin sanoi joskus, että hän pystyi rauhoittumaan parhaiten koulun katolla. Muistan, että katsoin häntä kuin pähkähullua, kun hän kertoi sen. Miten joku pystyy rauhoittumaan yli sadan metrin korkeudessa? Minua ainakin huippaa jo Tähtitornissa.
James on niin ihana. Hän osti minulle syntymäpäivälahjaksi sellaisen maailman ihanimman korun! Se on sydämenmuotoinen ja sen sisällä oli kuva meistä kahdesta. Sen sisään James oli taitellut rakkauskirjeen, jota en aio kopioida tähän, koska se on jotain niin suloista, etten voi pilata sanoja kopioimalla niitä. Siksi taitankin kirjeen kahtia ja laitan sen tähän väliin, jotta voin aina lukea sitä, kun epäilen Jamesin rakkautta minua kohtaan.
Kaikki hemmottelivat minua muutenkin eilen, kun oli syntymäpäiväni. Äiti ja isä lähettivät kotoa minulle jästien valkosuklaata ja valokuva-albumin, johon voin ottaa kuvia. James oli ilmeisesti juonessa mukana sillä korun lisäksi hän oli ostanut minulle ihanan kameran. Severus antoi minulle lahjaksi kirjan, Lilli taas paidan, sellaisen vaaleanvihreän. Alise osti minulle mustan laukun.
Lisäksi kelmit pitävät syntymäpäiväjuhlat lauantaina minun kunniaaksi Tarvehuoneessa. Kaikki tylypahkalaiset ovat tervetulleita, siis eivät opettajat! Saa nähdä, kumpa tilanne ei riistäytyisi käsistä, kun kelmit ovat järjestämässä... James kutsuu minua pullonpyöritykseen, pakko mennä!
Kirjoittelemisiin,
Lily Harry sulki päiväkirjan. Sirius ja isä olivat maanneet Tylypahkan katolla? Ei, se ei voinut olla totta. Lilykin oli kirjoittanut päiväkirjaansa ettei uskoisi moista huhua. Ei Harrykaan sitä uskonut. Ei varmasti.
Niin hän ainakin kovasti uskotteli itselleen.
