A/N: Kolmas osa vihdoin valmis!
Tämä osa on kirjoitettu Jamesin näkökulmasta ja sanat ovat Hollywood Undeadin biisistä
Pour me. Kirjoitin tämän kolmannen osan kaksi kertaa, koska en aluksi ollut tyytyväinen. Tähän olen suurinpiirtein tyytyväinen.
Pour me, pour me, pour me another
It holds me, holds me, like no other
One more drink, then I swear that I'm going home
Truth is that I don't really have a place to go
So pour me, pour me, pour me another
Kävelin sateessa kohti Kolmea luudanvartta. Minulla oli näkymättömyysviitta päälläni, mutta sateen valuessa sitä pitkin minut saattoi erottaa aivan selkeästi.
Astuin sisään Kolmen Luudanvarteen ja riisuin märän viittani. Kukaan ei erityisemmin kiinnittänyt huomiota, kun ilmestyin tyhjästä, vain Rosmerta katsoi minua kiinnostuneena.
Kävelin tiskille ja istahdin sen edessä olevalle jakkaralle.
”Tuliviski”, tilasin ja sain sen viipymättä eteeni. Mumisin kiitokset.
I wake up right about the mid-afternoon
With the sun in the sky, the night's coming soon
And I walk to the mirror just to fix myself
Yeah, life gets harder when you love nothing else Heräsin sängystäni Rohkelikon seitsemäsluokkalaisten poikien makuusalista. Huomasin näkymättömyysviittani rytyssä sänkyni vieressä.
Ilmeisesti joku oli raahannut minut takaisin, sillä minun muistini loppui siihen, kun Sirius saapui Kolmeen luudanvarteen.
Vilkaisin kelloa yöpöydälläni. Se näytti melkein kolmea. Onneksi oli lauantai.
Nousin hitaasti ylös päätäni pidellen. Kirosin hiljaa ja tein itselleni äänettömän lupauksen siitä, etten enää koskaan joisi mitään vettä vahvempaa. Tiesin, ettei se pitäisi, mutta aina kannatti yrittää, eikö?
Laahustin edelleen päätäni pidellen peilille. Sieltä minua katsoivat surulliset pähkinänruskeat silmät, joita reunustivat tummat ripset ja kalpeat kasvot. Valkoisia kasvoja reunustivat mustat, sekaiset hiukset ja käteni ajautui automaattisesti haromaan niitä.
Mieleeni muistuivat sanat, jotka Lily oli minulle kerran sanonut.
”On varmaan vaikeaa, kun ei rakasta mitään muuta kuin itseään, vai mitä sanot, Potter?”
Naurahdin kolkosti. Mieleni teki itkeä.
So I pick my pills from the counter drawer
Pick my self esteem up off the fucking floor
I guess I'm a man of no recourse
As I cracked another bottle, got no remorse Noukin tavaroitani lattialta ja takkini taskusta tipahti tyhjä lasipullo, joka rikkoutui lattialle. Kirosin taas, sillä särkyvän lasin ääni sai pääni särkemään vain lisää. Etsin housuni lattialta ja otin taikasauvani niiden taskusta. Näppärällä siivous loitsulla sain lasin sirpaleet kerääntymään kasaan ja katoamaan.
Jatkoin tavaroideni keräilyä, mutta tällä kertaa varovaisemmin, koska en halunnut lisää kova äänisiä pullojen tai muiden asioiden tippumisisa.
And I'll say a little prayer for the child in me
I swear I used to be what I truly believed
That I'm not just a man with these broken dreams
That even I can go to heaven if a part the sea, so...Sirius pamahti huoneeseen ja oven kolahdus jäi ikävästi kaikumaan korviini. Hänen katseensa kiersi ympäri huonetta, ilmeisesti tarkistaen, että en ollut oksentanut jonnekin nurkkaan.
”Mikä se ääni oli?” hän huudahti ihmeissään.
”Älä huuda...” valitin ja hipsin takaisin sängylleni.
”Ai, sori”, Sirius virnisteli. ”Mutta mikä se ääni oli?”
”Rikoin pullon.”
Sirius nauroi. Hän oli yllättävän hyvässä kunnossa, koska oli varmasti juonut eilen enemmän kuin minä. Tosin ainahan hän joi meidät muut pöydän alle ja nauroi seuraavana aamuna meille, krapulaisille ystävilleen.
”Taisit saada pakitkin eilen?” Sirius kysyi hymyn yhä kaarehtiessa huulillaan.
”Kiitos, kun muistutit”, sanoin ja ja kävelin ovelle. ”Nyt voisin tehdäkin sen, mitä Lily pyysi, eli hypään tähtitornin huipulta. Adios!”
Kävelin Siriuksen ohi ja pidättelin hymyäni, kun hänen virneensä kuihtui kuin kukka pakkasella.
”Hei, James! Älä -” Nauruni keskeytti hänen hätääntyneen lauseesa.
”Vitsi oli! Menen vain suihkuun.”
Pour me, pour me, pour me another
It holds me, holds me, like no other
One more drink, then I swear that I'm going home
Truth is that I don't really have a place to go
So pour me, pour me, pour me anotherKävelin viidennessä kerroksessa sijaitsevaan valvojaoppilaiden kylpyhuoneeseen. Mutisin salasanan ja astuin sisään. Riisuin vaatteeni ja menin avaamaan suihkun.
Lämmin vesi valui kehoani pitkin ja sai jäykät lihakseni rentoutumaan. Jopa päässäni vellova jomotus helpottui. Mutta kuten aina, lämmin vesi loppui aivan liian nopeasti ja sain niskaani jääkylmää vettä.
Jokin ikivanha loitsu (jonka tarkoituksena oli varmasti vain ärsyttää oppilaita), esti olemasta liian kauaa suihkussa ja kun olit suihkun mielestä ollut siellä tarpeeksi kauan, se päätti heittää jäätävää vettä niskaasi. Hurmaavaa, eikö?
Hampaat kalisten puin vaatteet päälleni ja hipsin takaisin Rohkelikon torniin. Makuusali oli tyhjä, joten menin arkulleni ja kaivoin kelmien kartan esiin.
Siriuksen, Remuksen ja Peterin pisteet olivat Hagridin mökissä, joten minun ei tarvitsisi huolehtia heistä. Katseeni kiersi karttaa etsien erästä henkilöä ja lopulta löysi sen.
Piste nimeltä Lily Evans oli kirjastossa.
People get sick and then watch you bleed
When you fall from the top, boy, you better believe
That the bottom they got just, yeah, just what you need
But at the bottom you can't swim, 'cause you drank up the sea Istuin omalla sängylläni ja katsoin tuota siistillä käsialalla kirjoitettua nimeä. Päässäni pyöri, enkä osannut päättää menisinkö kirjastoon puhumaan Lilylle vai jättäisinkö sen suosiolla väliin.
Olisiko Lily niin sairas, että voisi särkeä minun sydämeni kahtena päivänä peräkkäin? Parempi kysymys: Olinko minä tarpeeksi sairas kärsiäkseni särkyneen sydämen kahtena päivänä peräkkäin? Huokaisin. Turhat kysymykset saivat minut vain entistä hämmentyneemmäksi.
Olin aina ollu hiupulla. Aina. Kaikessa. Olin aina ollut hyvä koulussa, olin aina ollut kaikkia parempi huispaamaan. Aina olin ollt koulun komeimpia ja halutuimpia poikia. Nyt minusta tuntui, että olin vajoamassa pohjalle. Huipulla tuulee, mutta pohjalla on vaikea uida. Jos pitäisi kulkea keskitietä, niin miksi siitä oli tehty niin vaikea löytää?
Then we stop and we look up to the sky,
They don't ask any questions, they ask us why?
Don't have any answers, don't know what to say,
Our knees are getting tired,
Too tired to pray, Yö valtasi tilaa ja ainoat äänet hiipivän yön hiljaisuudessa olivat laahaavat askeleeni kivisessä käytävässä. Astelin käytävillä ihan vain tekemisen puutteessa.
Olin lähtenyt makuusalin turvallisesta lämmöstä, koska... no niin, siellä ei enää ollut niin turvallista Siriuksen saavuttua sinne. Vaikka Sirius olikin parasystäväni, en silti mielelläni kuunnellut häntä krapulaisena.
Olin huomaamattani kävellyt Tylypahkan suurille pääoville asti. Kiitin onneani, ettei Voro ollu sattunut eteeni, sillä olin unohtanut näkymättömyysviitan Rohkelikon torniin. Kello oli jo melkein yksitoista ja käytävillä ei olisis saanut enää liikkua.
Katsahdin ympärillenivarmistaakseni, että olin yksin. Avasin ne suuret puiset ovet ja annoin viileän yöilman hyväillä kasvojani. Katsahdin tähtien peittämälle yötaivaalle ja huokaisin.
”Miksi sinun täytyy aina rikkoa sääntojä, Potter?” kuului kiukkuinen ääni takaani. Säikähdin niin, että olin kaatua.
”Lily!” huudahdin käännyttyäni ja kohdattuani hänen kiukkuiset vihreät silmänsä. ”Mitä sinä täällä teet?”
”Et vastannut kysymykseeni, Potter.”
Auoin suutani kuin kala kuivalla maalla. Kun en keksinyt vastausta, virnistin surullisesti ja sanoin hänelle: ”Eivätkö polvesi väsy siihen ainaiseen rukoiluun kiinni jäämiseni puolesta?” kysyin ja huokaisin. ”Minun ainakin väsyvät.”
That's when we laid down the end of the road,
We all seem to walk and I guess I walked it alone,
And I'm not just a man with these broken dreams,
Even I could go to heaven, if I part the sea, so...Istahdin portaalle ja painoin pääni käsiin. Pitkään aikaan en kuullut muuta kuin oman hengitykseni.
Sitten kuitenkin kuului vaatteiden kahinaa ja Lily istui viereeni. En nostanut katsettani, mutta silti lihakseni jännittyivät odottamaan iskua. Sanallista tai sanatonta.
Solvausten sijasta Lilyn suusta kuului huokaus ja kädet kietoutuivat polvien ympärille tulematta lähellekään minua. Olimme molemmat aivan hiljaa.
”Uskotko Jumalaan, James?” Lily kysyi hiljaa.
Jokin sisälläni liikahti, kun hän kutsui minua Jamesiksi.
”Öö.. Joo, uskon.” Vastaukseni kuulosti melkein kysymykseltä, koska olin niin yllättynyt. ”Miksi kysyt?” Lily jätti vastaamatta ja kysyi uuden kysymyksen.
”Luuletko, että Jumala on aina läsnä? Uskotko, että Jumala kulkee kanssamme valitsimme minkä tahansa tien?”
Hän ei antanut minulle aikaa vastata, kun jo itse jatkoi: ”Koska minusta ainakin tuntuu, että kuljen yksin...”
En osannut sanoa mitään.
Pour me, pour me, pour me another
It holds me, holds me, like no other
One more drink, then I swear that I'm going home
Truth is that I don't really have a place to go
So pour me, pour me, pour me another
Time just seems to go on and on
On and on, and on and on
Life inside a bottle all along
All along, the bottle's gone
Lily jatkoi taas odottamatta vastausta minulta.
”Tiedätkö mitä? Olen aina halunnut pullopostia. Ihan lapsesta saakka. Aika vaan kuluu ja silti odotan pullopostia. Arvaa miksi?” Lily kysyi. En edes yrittänyt vastata, koska tiesin, ettei hän tarvinnut vastausta.
”Jos saisin pullopostia, siinä luultavasti pyydettäisiin apua. Silloin minulla olisi hyvä syy lähteä, jättää kaikki taakseni. Voisin jättää kaikki kipeät muistot ja lähteä, ilman, että kukaan ihmettelisi... Onko sinulla unelmaa, James?” Lily kysy jo kohdisti vihreiden silmiensä palon suoraa minuun.
Nielaisin. Minusta tuntui, että olin menettänyt ääneni.
One more song and I'm finally free
I'll meet you here in heaven, between the sea
'Cause I'm not just a man with these broken dreams
That even I can go to heaven if a part the sea, so...Minun täytyi kääntää katseeni pois Lilystä, ennen kun pystyin vastaamaan.
”On minulla unelma. Mutta ei se toteudu, vaikka kuinka toivoisin, joten mitä väliä”, sanoin niin hiljaa, että tuskin itse kuulin sitä. Silti Lily kuuli sen.
”Miksei se voisi toteutua?” Hänen äänensä oli surullisen kuuloinen, aivan kun hän säälisi minua. Se ärsytti minua. Siirsin katseeni takaisin häneen.
”Mitä väliä sillä on? Minulle on aivan sama! Olen paljon muutakin kuin mies, jolla on pari särkynyttä unelmaa”, tiuskaisin ja nousin ylös.
”Hei! Minne sinä menet?” Lily huudahti.
”Keittiöön, minulla on nälkä”, sanoin ja tajusin, etten ollut syönyt oikeastaan mitään koko päivänä. ”Tuletko mukaan?” kysyin ennen kun enhdin hillitä itseäni.
Hienoa, Potter! Joku pakkomielle tulla pilkatuksi?Lily nyökkäsi ja nousi ylös.
Pour me, pour me, pour me another
It holds me, holds me, like no other
One more drink, then I swear that I'm going home
Truth is that I don't really have a place to go
So pour me, pour me, pour me another Astuimme keittiöön ja joukko kotitonttuja tuli heti luoksemme.
”Iltaa, herra Potter. Saanen kysyä kuka on viehättävä ystäväsi?” eräs kotitonttu piipitti. Hymyilin tontulle ja kerroin Lilyn olevan eräs vuosikurssimme Rohkelikoista.
”Iltaa teillekkin, neiti”, tontut kumartelivat. Lily näytti lievästi kauhistuneelta.
”Mitä tahtoisitte, hyvä herra?” ne kysyivät.
”Tuota, voisin ottaa teetä ja lämpimiä leipiä”, vastasin. Katsahdin Lilyä, joka mumisi ottavansa samaa. Kotitontut poistuivat kumarrellen.
Kävelin yhden keittiön pöydän luokse ja Lily seurasi minua tiiviisti. Hän katseli kotitonttuja vieläkin kauhistuneena ja hänen ilmeensä nauratti minua.
Kun istuuduimme toisiamme vastapäätä, kotitontut toivat meille pyytämämme leivät ja teet, sekä suuren kasan siirappikakkuja.
Tonttujen poistuttua Lily kumartui puoleeni.
”Mitä nuo ovat?” hän kysy vilkaisten nopeasti askareisiinsa palanneita kotitontuja.
Pidättelin nauruani, kun kerroin Lilylle.
”Ne ovat kotitonttuja. Ne siivoavat linnaa, tekevät ruokaa sunmuuta.”
Lily näytti lievästi pahoin voivalta ja minä repesin nauruun.
”Ei ole hauskaa”, hän mumisi ja nappasi yhden leivän.
Ehkä se minun unelmani ei olekkaan niin tuhoontuomittu, ajattelin kun otin yhden leivän ja aloin mutustella sitä. Lily hymyili minulle ja sydämeni löi kerran tyhjää. Pokseni kaartuivat hymyyn kuin itsestään.
Ei ehkä...A/N2: Jeejee!
Kaikki kommentoi, jookos? Jos piditte kertokaa, jos ette kertokaa sekin.
Yritin tarkistaa tämän osan mahdollisimman tarkasti virheiden varalta, mutta jos niitä bongailet, olisin kiitollinen jos ilmottelisit.
