Nimi: Unieni vääristynyt peilikuva
Kirjoittaja: onkonälkä
Ikäraja: K-11
Paritus: Draco/Padma, yksipuolinen Draco/Parvati
Tyylilaji: angst, EWE
Vastuuvapautus: Rowling kirjoitti Potterit, minä vain vähän lainaan.
Varoitukset: Viittaus seksiin.
Haasteet: Rare10, het10
Unieni vääristynyt peilikuva
Kuinka monta kesää odotin näkeväni hänet? Kuinka monta talvea istuin ikkunan ääressä tuijottamassa tyhjää valkeaa katua? Kuinka monta yötä valvoin ajattelemassa häntä? Kuinka monta särkylääkettä söin ikuisesti tuskaiseen sydämeeni, jonka vain hän voisi parantaa?
Tylypahkan sodan jälkeen vuokrasin asunnon viistokujalta. Ikkunan eteen asetettu lempituolini, nyt jo vuosien tuskissa kulunut. Auringonvalo laskeutuu lumenvalkoisten pilvien lomasta, se valaisee tämän tyhjän kodin, tämän tyhjän kuoren jota mieheksi kutsuttiin. Istun jälleen. Kevät luo kaunista leninkiään tämänkin kaupungin ylle, ja riisuu toivoa tämänkin miehen yltä.
Alhaalla kujalla huomaan pitkät mustat hiukset suuren seurueen keskellä. Se voi olla vain hän. Hän ja äitinsä, isänsä. Hän ja miehensä, lapsensa, kaikki tuo joka kuuluisi minulle. Toinen seurueen miehistä kietoo käsivartensa naisen siron vartalon ympäri omistavasti, ja nainen selvästi kikattaa. Hänen toisesta kädestään pitää kiinni yksitoistavuotias tyttö. Aivan kuin äitinsä kaksoisolento. Tyttö irroittaa otteen ja juoksee toisen, hieman nuoremman tytön luo. Siskonsa.
Auringonvalo kimaltaa katselemani naisen hiuksissa yhtä kauniisti kuin aina ennenkin. Katselen hiusten liikettä naisen kävellessä, ja katseeni siirtyy takamukselle, aivan kuin naisesta kiinni pitävän miehen käsikin. Nainen kääntyy miehensä puoleen ja näen tämän kasvot selvästi. Hän on aivan saman näköinen, toki vanhennut, onhan aikaa kulunut jo kolmekymmentä vuotta. Niin eksoottinen. Niin kaunis. Katseeni nauliutuu tytön silmiin. Tummat silmät, pitkät ripset ja muutama naururyppy. Pitkät sileät hiukset kehystävät tämän kasvoja, kunnes miehen kasvot peittävät unelmani, kumartuvat suutelemaan huulia, jotka joskus kuvittelin painavani omiani vasten. Nuo harhaluuloni asettuivat poikkiteloin tielleni, ja saattoivat minut tähän tyhjyyteen. Olisinhan toki saanut itselleni naisen, vientiä kyllä oli. Oli minulla joskus muutamia lyhyitä suhteita, erittäin kauniisiinkin naisiin, mutta kaikki kaatui ympäriltäni aina kun vain ajattelin noita piirteitä, jotka kuvittelin joskus saattavani alttarille.
Nousen tuolistani ja vedän kaulukseni korkealle. Painan mustan hatun päähäni ja astelen ulos tyhjästä talosta, josta olisi voinut tulla koti. Sytytän savukkeen ja suuntaan askeleeni iskunkiertokujalle, ja jalkani tuntevat tien. Kävelen jo tutuksi tulleelle kujalle ja kuin kutsuloitsulla, saapuu luokseni tuttu nainen. Kuin unelmieni vääristynyt peilikuva. Saavuttamattoman onneni sisko. Hän hymyilee minulle silmää iskien, ja tietää jo lähtevänsä mukaani. Tarjoan käsipuoltani johon nainen ripustautuu ilkikurisesti läheiselle vaaleaverikölle virnistäen. Saatan naisen asuntooni, kuten monena iltana aiemminkin, ja uppoan hetkeksi kuvitelmiin. Unieni naisen siskoon.
Ja hetken luulen olevani onnellinen.
