Nimi: Time never changed my love
Beta: Tinppa
Ikäraja: K11
Tyyli: romancedrama
Paritus: Cho/Oliver
Vastuuvapaus: Row omistaa hahmot, minä omistan juonen ja pari sivuhahmoa
Yhteenveto: Cho ja Oliver törmäävät toisiinsa yökerhossa, missä kumpikin on juhlimassa ystävänsä polttareita.
Haasteet: Kovanonnenpyörä, FF100 sanalla Toverit, Genre10, Fanon10
KK: Kovaonnenpyörä-haasteessa sain tämän parituksen ja ideaehdotuksen. Jonkin aikaa mietittyäni päädyin tähän ideaan ja se toimi. Tinpalle iso kiitos betauksesta.
Oliver oli iloinen ystävänsä puolesta. Tämä oli pitkään ollut sinkkuna, kunnes oli tavannut Helenin. Nainen oli vienyt Tylerin sydämen välittömästi. Seurusteltuaan pari vuotta pariskunta oli menossa naimisiin ja Tyler oli pyytänyt Oliveria bestmanikseen, joka oli suostunut mielellään tehtävään.
Oliver oli suunnitellut polttarit ja ilta oli sujunut hauskoissa merkeissä. Tuleva sulhanen oli laitettu tekemään kaikkea hauskaa, Tyler oli muun muassa joutunut kulkemaan kadulla naiseksi pukeutuneena ja kaulassaan kyltti ’Myydään poskisuukkoja ja halauksia, 2 puntaa/kappale’. Tämä oli suhtautunut kaikkeen huumorilla ja hoitanut kunnialla annetut tehtävät.
Kaupungilla liikkumisen jälkeen polttariporukka kävi vaihtamassa vaatteita suunnaten sitten suosittuun yökerhoon. Tarkoituksena oli juhlia koko yö.
Yökerhossa oli paljon väkeä. Oliver ystävineen haki juotavaa ja meni sivummalle asettuen löytämänsä pöydän ääreen juomaan juotavia.
”No niin, Tyler. Saat illan viimeisen tehtäväsi, saat järjestää meille naisseuraa”, Oliver komensi.
”Vai naisseuraa. Onko teillä mitään toiveita?”
”Ei. Pääasia, että he ovat naisia ja hyvää seuraa.”
”Unohdatteko yhden asian? Olen menossa naimisiin viikon päästä, eikä minulla ole aikomustakaan etsiä itselleni naisseuraa.”
”Se naisseura onkin meille muille”, Oliver virnisti.
”No, siinä tapauksessa. Menen välittömästi, mutta minulla menee hetki.”
Cho ei viihtynyt yökerhoissa. Hän oli suostunut vain, koska hänen ystävänsä oli menossa naimisiin ja he olivat juhlimassa polttareita. Cho oli suostunut morsiusneidoksi.
”Cho, näytä vähän pirteää naamaa”, tuleva morsian pyysi.
”Helen, sanoinhan, etten viihdy yökerhoissa.”
”Nyt juhlitaan. Nämä ovat viimeisiä sinkkuiltojani ja haluan, että kaikilla on hauska. Se koskee myös sinua.”
”Anteeksi, arvon naiset. Minä… Helen?” Chon ystävä käännähti ympäri yllättyen nähdessään sulhasensa.
”Tyler? Tekin olette täällä?” Helen ihmetteli.
”Päädyimme tulemaan tänne ja sain äsken tehtäväksi järjestää muille naisseuraa.”
”Vai sellaista. Mitä sanotte, naiset? Liitymmekö miesten seuraan?”
”Minun puolestani voimme. Mennään sitten”, Cho sanoi.
Oliver vilkaisi kelloaan Tylerin palatessa. Tämä oli ollut poissa vain muutaman minuutin.
”Tyler, kun käskimme sinun hankkia seuraa, niin emme kyllä ajatelleet Heleniä”, Oliver naureskeli.
”En tiennyt heidän olevan myös täällä. Enhän minä edes etsinyt itselleni seuraa, vaan teille.”
”Totta tuokin.”
Cho kuunteli sananvaihtoa pysytellen taka-alalla. Hän oli tunnistanut toisen puhujan, Oliver Woodin. Miehen, johon nainen oli ollut rakastunut Tylypahkan ajoista asti. Hän tosin ei ollut kertonut tunteistaan.
”Cho Chang?” Oliver sanoi kysyvästi tunnistettuaan taka-alalla pysyttelevän naisen. Hän ei ollut nähnyt tätä viimeisen Velhosodan jälkeen. Hänellä ei ollut edes ollut aavistustakaan siitä, että tämä tunsi tulevan morsiamen.
”Hei, Oliver. Siitä onkin aikaa.”
”Ai, te tunnette toisenne?” Helen ihmetteli tajuten nopeasti, että kyseessä oli mies, josta Cho oli puhunut paljon.
”Kävimme lukiota samaan aikaan”, Cho vastasi käyttäen valhetta, jota oli käyttänyt ennenkin.
”Sittenhän pääsette verestämään muistojanne”, Tyler hymähti kaapaten Helenin kainaloonsa.
”Tänä iltana on tarkoitus pitää hauskaa, ei muistella menneitä”, Oliver naurahti.
”Mikään ei estä teitä pitämästä samalla hauskaa.”
Cho ja Oliver huomasivat pian jääneensä kahden. Muut olivat kadonneet jonnekin.
”Yllättävää nähdä sinut juhlimassa kaiken tapahtuneen jälkeen”, mies sanoi.
”Helen on ystäväni. Huolimatta sodan aiheuttamista menetyksistä häät tulivat oikeaan aikaan. Olen tuntenut Helenin lapsuudestani asti. Kun aloitin Tylypahkassa, sanoin meneväni sisäoppilaitokseen. En ole koskaan kertonut olevani noita. Helen luulee vanhempieni kuolleen auto-onnettomuudessa.”
”Voldemortko tappoi heidät?”
”Kuolonsyöjät. Tietääkö Tyler sinun olevan velho?”
”On tiennyt jo vuosia.”
”Luotatko häneen?”
”Luotan, hän ei ole koskaan pettänyt luottamustani.”
”Se on hyvä”, Cho sanoi.
”Pitäisikö meidän tehdä, mitä tulimme tänne tekemään, eli pitää hauskaa?”
”Ehkä meidän pitäisi.”
”Lähdetkö tanssimaan?”
”Kai minä voisin tanssia pari tanssia ennen lähtöäni. Sanoin kyllä Helenille, etten viihdy yökerhoissa.”
”Mikset?” Oliver uteli.
”Viimeaikaiset tapahtumat eivät anna aihetta juhlaan.”
”Cho, unohdetaan sota. Meidän pitää nauttia elämästä, eikä jäädä murehtimaan ikäviä. Tänä iltana pidetään hauskaa ja unohdetaan kaikki murheet yhdeksi illaksi.”
Cho katsoi Oliveria ja hänen oli myönnettävä tämän olevan oikeassa. Hän oli jäänyt murehtimaan liikaa omia menetyksiään. Hänen pitäisi jatkaa elämäänsä ja nauttia kaikesta, mitä eteen tuli. Eri asia oli, osaisiko nainen tehdä niin.
”Unohtaminen ei ole helppoa. Siitä on vain pari kuukautta, kun sota päättyi ja hiukan enemmän vanhempieni kuolemasta.”
”Cho, ymmärrän hyvin. Olemme kaikki kärsineet sodan vuoksi, mutta emme silti saa unohtaa nauttia elämästä.”
”Tiedän, mutta…” naisen lause keskeytyi Oliverin laittaessa sormensa hänen huulilleen.
”Ei vastalauseita. Nyt juhlitaan, eikä ajatella murheita.”
Cho ei voinut olla hymyilemättä Oliverin päättäväisyydelle. Tämä selvästi halusi saada hänet pitämään hauskaa.
Pari suuntasi tanssilattialle ja Cho jätti murheet taka-alalle. Hän aikoi pitää hauskaa nauttien elämästä, kuten Oliver oli kehottanut.
Muutaman nopean tanssikappaleen jälkeen musiikki vaihtui hitaaseen kappaleeseen. Nainen tunsi sydämensä hakkaavan tanssiessaan aivan lähellä miestä. Tämän kädet olivat hänen lantiollaan. Chosta tuntui, että Oliver kuuli hänen sydämensä lyönnit heidän katsoessaan toisiaan silmiin. Tuntui kuin kaikki olisi kadonnut heidän ympäriltään, oli vain he kaksi tanssilattialla.
Oliver vei kasvojaan lähemmäksi ja suuteli naista hellästi. Tuntiessaan tämän vastaavan mies muutti suudelman kiihkeämmäksi ja veti Chota lähemmäksi itseään. Suudelma tuntui kestävän ikuisuuden.
Chon posket punoittivat hänen katsoessaan Oliveria ja sydän hakkasi rajusti, hänen rakkautensa tätä kohtaan vain kasvoi.
”Palataanko muiden luokse?” mies ehdotti.
”Palataan vain. Minun tarvitseekin päästä istumaan.”
Oliver johdatti naisen takaisin pöytään pitäen kättään tämän vyötäröllä. Pöydässä ei ollut tilaa kahdelle, joten mies istahti itse ensin vetäen Chon sitten syliinsä. Kenenkään huomaamatta Oliver silitti hellästi naisen reittä pöydän alla.
”Teillä taisi olla hauskaa tanssilattialla”, Tyler virnisteli tietävän näköisenä.
”Kai sen niinkin voi muotoilla”, Cho naurahti. Hän tunsi kaiken, mitä Oliverin kädet tekivät, mutta yritti olla kuin mitään ei olisi tapahtunut.
”Helen ja minä lähdemme varmaan pian kotiin.”
”Hylkäätte meidät tänne?” Oliver sanoi muka valittavaan sävyyn.
”Huomisesta on tulossa pitkä päivä ja olemme väsyneitä”, Helen vastasi iskien silmää Cholle, joka tajusi nopeasti oikean syyn tulevan hääparin lähtöön. Nämä halusivat antaa Cholle ja Oliverille aikaa olla yhdessä. Se oli suloista, mutta nainen arveli miehen lähtevän samaan aikaan ystävänsä kanssa.
”Minun kyllä pitäisi lähteä myös kotiin”, Oliver totesi.
”Kyllä sinä voisit jäädä Chon seuraksi.”
”Jäisin mielelläni, mutta minulla on paljon tehtävää.”
Cho oli pettynyt. Tanssilattialla saatu suudelma oli antanut toivoa tulevasta, mutta se olikin ollut vain toiveajattelua. Mies oli suudellut ilman mitään suurempaa merkitystä. Cho ei aikonut sallia enempää samanlaisia suudelmia.
”Kai sinä edes voit saattaa Chon kotiin?” Helen tiedusteli.
”Ei tarvitse, pääsen kyllä itsekin. Itse asiassa voisin tästä lähteä. Helen, soittelen sinulle huomenna”, Cho sanoi.
”Cho…” Helen aloitti, mutta hänen ystävänsä oli jo lähtenyt.
”Oliver, tules käymään tuolla”, Tyler sanoi vinkaten ystävänsä sivummalle.
”No, mitä nyt?” Oliver kysyi kaksikon päästyä kauemmaksi muista.
”Mikä sinua vaivaa? Sinulla oli mahdollisuus iskeä kaunis nainen, mutta pilasit sen.”
”Mitä tarkoitat?”
”Puhun Chosta tietenkin. Hän oli selvästi pettynyt, kun sanoit lähteväsi kotiin. Ei hän muuten olisi jo lähtenyt.”
”En minä tuollaista huomannut.”
”Hän istuikin sylissäsi. Mene hänen peräänsä.”
”En tiedä, missä hän asuu.”
”Kai sinä pystyt sen selvittämään tai sitten kysyt Heleniltä.”
Oliver epäröi. Hän ei ollut varma, pitäisikö hänen edes mennä. Hän ei ollut edes varma, miten Cho reagoisi.
”Ala mennä, ehdit vielä hänen peräänsä”, Tyler kehotti ja Oliver teki päätöksensä. Hän lähti yökerhosta toivoen löytävänsä naisen.
Cho asteli kadulla etsien sopivaa kohtaa ilmiintymiseen. Hän kuuli askelia takanaan ja käveli nopeasti eteenpäin taakseen katsomatta, aivan kuin joku seuraisi häntä.
”Cho! Odota!” Seuraaja tiesi hänen nimensä? Cho pysähtyi tunnistettuaan äänen kuuluvan Oliverille ja pysähtyi jääden odottamaan tätä.
”Oliko sinulla jotain asiaa?” hän kysyi toisen päästyä lähemmäksi.
”Ajattelin tulla saattamaan sinut kotiin, ellei sinulla ole mitään sitä vastaan.”
”En minä tarvitse saattajaa. Kunhan vain löydän sopivan kohdan, jotta voin ilmiintyä.”
”Antaisit vain minun tehdä niin. Tuntisin oloni paremmaksi, kun tiedän sinun päässeen turvallisesti kotiin.”
”Pääsen kyllä omin avuin kotiin, Oliver.”
Ennen kuin Oliver ehti sanoa sanaakaan, Cho oli ilmiintynyt pois. Huokaisten turhautuneena mies teki samoin.
Cho pysähtyi kotiovellaan. Hän oli ilmiintynyt lähelle kotiaan ja nyt häntä pelotti mennä sisään. Ulko-ovi oli auki ja nainen oli varma, että oli sulkenut sen lähtiessään.
Varovasti hän astui peremmälle taiottuaan valon sauvansa päähän ja henkäisi terävästi katseltuaan ympärilleen. Joku oli murtautunut taloon ja sotkenut paikkoja. Cho kuuli kolinaa yläkerrasta, varas oli vielä talossa! Nainen ei uskaltanut mennä katsomaan ja huolimatta sauvastaan häntä pelotti. Mitähän varas oikein haki? Talossa kun ei ollut mitään arvokasta.
Cho ilmiintyi nopeasti paikalta Lontooseen. Hän ei tiennyt, mihin menisi, kun ei kotiinkaan uskaltanut palata.
”Cho?” hän kuuli jonkun sanovan lähellään ja oli vähällä kiljaista säikähdyksestä. Hän kääntyi äänen suuntaan nähden Oliverin.
”Luulin sinun menneen kotiin”, nainen sanoi.
”Minä meninkin, mutta minun piti käydä vielä kaupassa. Mikä toi sinut takaisin Lontooseen?”
”Kotiini murtauduttiin ja varas oli vielä talossa. En uskaltanut jäädä sinne, enkä tiedä, mihin menisin.”
”Tule minun luokseni. Voit halutessasi jäädä yöksi”, Oliver ehdotti.
”No, jos siitä ei ole sinulle mitään vaivaa.”
”Ei tietenkään ole.”
Mies tarjosi kättään ja Chon tartuttua siihen, he ilmiintyivät Oliverin kotiin.
”Istu vain sohvalle, niin minä käyn keittämässä meille teetä.”
Cho pystyi vain nyökkäämään. Hän oli vielä järkyttynyt siitä, että hänen kotiinsa oli murtauduttu. Uskaltaisiko hän mennä sinne ollenkaan? Tai jos uskaltaisi, niin koska?
Nainen katseli ympärilleen Oliverin asunnossa. Se oli tyypillinen poikamiehen asunto, sisustus oli yksinkertainen ja kaikki välttämätön löytyi. Huomasi, ettei Oliver ollut mikään kovin innokas siivoaja. Chon tarkat silmät huomasivat hyllyillä pienet pölykerrokset. Hän ei sanonut siitä mitään, se ei kuulunut hänelle.
”Haluatko sokeria teehesi?” Oliver kysyi tullessaan teetarjottimen kanssa olohuoneeseen.
”Ei, kiitos. En käytä teessäni mitään.”
Cho otti kupin, joka hänelle ojennettiin. Hän hörppäsi varovasti ja oli silti polttaa kielensä, laskien kuppinsa sitten pöydälle.
”Ehkä parempi antaa sen jäähtyä”, mies naurahti ja nainen nyökkäsi naurahtaen itsekin.
Cho tunsi itsensä hermostuneeksi istuessaan siinä aivan miehen vieressä. Sohva oli pieni, joten toisen lähellä olemista ei pystynyt välttämään. Nainen käänsi päätään kysyäkseen jotain Oliverilta, kun tämä painoikin huulensa hänen omilleen. Cho vastasi vaistomaisesti suudelmaan ja se muuttui hetkessä kiihkeämmäksi kuin yökerhossa. Teet unohtuivat pöydälle kaksikon keskittyessä vain toisiinsa. Nainen värähti pienesti tuntiessaan Oliverin käsien pujahtavan paidan alle. Cho tiesi, mihin asiat johtaisivat, mutta ei välittänyt. Kunhan hän saisi olla rakastamansa miehen kanssa.
