Kirjoittaja Aihe: PotC: Hopeisen Sormuksen salaisuus K-11 Adventure, Jack Sparrow, 6/? LOPETETTU!  (Luettu 7231 kertaa)

Jahma

  • Romantikko
  • ***
  • Viestejä: 400
  • World hasn`t changed, you are.
Ihanaa että ootte vielä täällä Anturajalka93 ja Fairytale!
Giril tervetuloa mun maailmaan "Oliko ees sisällöllisesti tyhjä/tyhmä kommentti?"  ;)

A/N:Joo, anteeksi toi henkilösekoilu edellisessä luvussa nyt sieltä pitäisi olla kaikki Isabellat muutettu Angelicaksi, tarkoitin siis kokoajan tätä Vierailla vesillä leffassa esiintyvää Angelicaa, mutta kun niitä leffoja on -öhöm- pari kertaa liikaa kattonu jostain kumman syystä, niin alkaa henkilöt sekaantumaan. Ei näistä luvuista koskaa pitkiä tuu, mutta hidastaa oon kyllä yrittäny tahtia, joten nauttikaa. Tästä luvusta löytyy sitte vähä enemmän romancee ja muutenkin tulevissa luvuissa... Älkää tappako mua, pliis?


5.luku

Kun Elisabeth ja Will olivat vihdoin taas muistaneet ympäröivän maailman, valkopurjeinen laiva ohjattiin Helmen ja Hollantilaisen väliin. Ulkopuolinen olisi varma että, kyseessä oli piiritys tai ryöstö, tämä oli kuitenkin kaikkea muuta. Tämä oli ystävien – ja rakastavaisten- kohtaaminen.
Piraatit taputtivat toisiaan selkää, kertoilivat seikkailuistaan - niitä paisutellen - ja rommi virtasi, rommi todella virtasi, kaikkein kolmen laivan rommivarastot oli tyhjennetty kauppalaivaston laivan kannelle ja nekin tynnyrit tyhjentyivät tasaiseen tahtiin merirosvojen kurkuista alas. Vain muutamat eivät olleet erityisen juhlallisissa tunnelmissa.
 
Jack nojasi kaiteeseen Helmen perällä ja katseli merta. Pullo kohosi hänen raollaan olevalle suulle ja rommi valui kurkusta alas. Meri oli lähes peilityyni. Ainoastaan muutamat pikku aallot liplattivat laivan kylkeen. Jack käänsi katseensa kohti viereen ankkuroitua, juhlivaa laivaa. Siellä alkoi meno lipsua jo kovaa vauhtia käsistä. Laivan kapteenitarkin oli kadonnut vieressä seisovan Hollantilaisen kannen alle kuhertelemaan aikoja sitten. Jack otti huikan rommia ja rojahti istumaan köysikasan päälle. Hemmetti, hän voisi olla tuolla juhlimassa ja pitämässä hauskaa, ehkä haastaa jonkun noista lurjuksista miekkataisteluun, mutta ei. Hän maleksi täällä mieliala miinuksen puolella, pienessä humalassa, joka ei edes vienyt ajatuksia pois syvälliseltä tasolta ja hitto, hän ajatteli naisia tai paremminkin naista, erästä tiettyä naista.

 Angelica tunsi olonsa orvoksi juhlijoiden seassa. Hän ei tunnistanut ketään jota olisi kaivannut tai ylipäätään tuntenut sen paremmin. Elisabethkin oli jo kadonnut jonnekin kuhertelemaan Willin kanssa ja luultavasti tekemään jotain muuta kuin vain halailemaan ja suutelemaan. Angelica ei ollut humalassa. Hän ei voinut sietää rommia, tuota pahanhajuista, iljettävää rommia jota virtasi hänen ympärillään kuin vettä. Ainoa muoto miten hän sieti tai oikeastaan rakasti rommia oli Jackin hengitys ja Jackin huulet…kuinka hän kaipasikaan niiden kiusoittelevaa ja pehmeää kosketusta kaulansa paljaalla iholla tai huuliaan vasten. Angelicaa kyllästytti, hän pujotteli pois juhlivien mahtailijoiden seasta. Hän huomasi tulleensa Helmen kannelle. ”Vielä vähän lisää suolaa haavoihin”, Angelica ajatteli itsekseen. Hän kierteli laivaa, kosketteli hellästi laivan kaidetta ja purjeköysiä. Hän vilkuili välillä takaisin toiseen laivaan. Siellä meno oli yltynyt hurjaksi, mutta mitä väliä, ei hän yksin pystyisi noille kännisille sioille mitään tekemään.

 Angelica huomasi tulleensa laiva perään. Hän näki ympärillään kaikkea mikä muistutti Jackista: ruoren, karttapöydän ja tietenkin kasoittain tyhjiä rommipulloja. Angelican katse kiinnittyi epämääräiseen muhkuraan köysikasan päällä.
”Matalaksi!” Hämärästä kuului äkkiä huuto, joka sai Angelican kompastumaan ja kaatumaan köysikasan päälle. Hänen yläpuoleltaan lensi juuri samalla hetkellä rommipullo, joka pian hukkui öiseen mereen.
”Tiesinhän minä olevani vetovoimainen, mutta en uskonut, että näin vetovoimainen” Angelica tunsi kasvoillaan lämpimän, romminhajuisen hengityksen ja ihanan tutun äänen.
”Mutta jos sallit rakas, niin voisitko nousta pois päältäni, tämä on aavistuksen epämukava asento.” Angelica alkoi nousta pois Jackin päältä. Hän oli tunnistanut miehen heti puhetavasta, ei kukaan muu mies puhuisi hänelle noin.
Angelica kuuli, kuinka rommipullo putosi kannelle. Äkkiä hänen lanteilleen tarrautui käsi ja hänet vedettiin puoliseisaaltaan takaisin makuulle ja kiihkeään suudelmaan. Angelica tarrasi kätensä miehen rastoihin ja vastasi suudelmaan kaikella kaipauksella, mitä hänellä tälläista hetkeä kohtaan oli ollut. Jack kietoi kätensä Angelican alaselän ympärille ja veti naisen vielä lähemmäs itseään. ”Nyt on paljon parempi”, Jack kuiskasi suudelman lomassa.
« Viimeksi muokattu: 13.02.2012 17:20:27 kirjoittanut Jahma »
Demons and Angels

ava by Swizzy

Arion

  • ***
  • Viestejä: 622
  • Huffleclaw Bard
Vs: Hopeisen Sormuksen salaisuus K-13 Adventure, Jack Sparrow
« Vastaus #21 : 11.03.2012 01:03:24 »
ah, täällä onkin ollut jo jatkoa jonkin aikaa, en olekaa heti huomannut, kun luen enemmän HP-fikkejä...

muttaah... hyvä luku! Ehdottomasti! Romance on hyvä vaihde vaihteeksi taas :D Jack/Angelica on kiva paritus, tykkään ehdottomasti, toi lopetuskin oli jotenkin niin jackmaista <3

näin väsyneenä en nyt saa mitään muuta järkevää vastausta kyhättyä... pitänee mennä nukkumaan päin...

jatkoa ootellen taas...
"I think kids will read more good books than we can possibly produce " - Rick Riordan

Jahma

  • Romantikko
  • ***
  • Viestejä: 400
  • World hasn`t changed, you are.
Vs: Hopeisen Sormuksen salaisuus K-13 Adventure, Jack Sparrow
« Vastaus #22 : 11.03.2012 10:03:06 »
Kiitos kommentista Anturajalka93 mukavaa, että pidit romance puolestakin

A/N Tämän on tähän mennessä pisin luku, mutta ei näitä voi verrata kuitenkaan muihin ficceihin. Joka tapauksessa. Nauttikaa!
Risut ja ruusut tänne vaan, on mukava kuulla ihmisten palautetta.

6.luku

Angelican avasi silmänsä kirkkaaseen auringonpaisteeseen, joka karkasi hyttiin pienestä kolosta, suoraan hänen silmiinsä. Angelica käänsi kylkeä. Hän näki vieressään makaavan miehen, rastapäisen miehen. Angelica nosti ohutta peittoa, jonka jakoi Jackin kanssa. Hän oli lähes alasti. Angelican takaraivossa jyskytti ajatus. Hän oli maannut Jack Sparrow´n kanssa!

Angelican mieleen alkoi hiljalleen palata edellis- illan muistoja.  Jackin vedettyä hänet takaisin päälleen, kiihkeään suudelmaan, hän kietoi kätensä Jackin niskaan ja upotti sormensa merirosvon karheisiin rastoihin. Hän tunsi kuinka Jack tarrasi kädet hänen lantioonsa ja veti häntä lähemmäs omaa vartaloaan. He pyörähtivät pois köysiröykkiön päältä ja Jack jätti hänet alleen. Angelica makasi Jackin alla, kädet yhä kiedottuna miehen niskaan ja suuteli tätä ahnaasti. Jack nojasi käsillään kanteen ja oli puoliksi maaten, hajareisin Angelican päällä.

Jack irrottautui suudelmasta ja nousi polvilleen. Hän virnisti kuullessaan Angelican syvän huokauksen. ”Älä luule, että pääset noin helpolla rakas.” Jack tokaisi edelleen virnistäen.” Ajattelin vain, että hytissä olisi mukavampaa ja voisi vähentää noita kosteita vaatteita, ettei vain vilustu.” Angelica hymyili ilkikurisesti Jackille ja kampesi itsensä istumaan. Jack nousi seisaalleen ja ojensi kätensä Angelicalle. Angelica tarttui käteen ja oli jo pienessä hetkessä takaisin Jackin huulilla. Hän tunsi kuinka Jack kiersi kätensä hänen ympärilleen ja alkoi hiljalleen kulkea kohti hyttiä. He kompastelivat portaissa ja välillä Jack painoi hänet portaiden kaidetta vasten, suuteli häntä vielä intohimoisemmin ja samalla hipelöi kosteiden vaatteiden alla hänen jännittynyttä vartaloaan. Päästyään hytin ovelle Jack työnsi Angelican sisään, sulki oven ja alkoi riisua tämän vaatteita samalla, kun Angelica repi takkia pois hänen päältään.

Angelica havahtui ulkoa kantautuviin ääniin. Hän nousi hiljaa Jackin vierestä ja alkoi etsiä vaatteitaan, jotka lojuivat ympäri hyttiä. Tullessaan ulos hytistä hän huomasi heti Elisabethin paljonpuhuvan ilmeen. Angelica käveli hänen luokseen. ”Taisi olla mukava yö.” Elisabeth sanoi muka viattomalla äänellä. ”Ei muka itselläsi.” Angelica vastasi piikittelevästi. ”Oikeastaan kyllä” Elisabeth sanoi hymyillen, ”Mutta aamusta en ole niin varma. Odotahan että näet laivan kannen.”

Angelica olisi palannut hyttiin Jackin kainaloon samalla hetkellä, kun näki missä kunnossa kansi oli. Ensinnäkin joka puolella lojui sammuneita merirosvoja. Toiseksi illalla oli näköjään syntynyt tappelu ja rommitynnyreiden sisältö oli pitkin laivan kantta. Ei tietenkään saa unohtaa myöskään kaikkia rikkinäisiä ja ehjiä rommipulloja sekä tuoppeja, joita laivan kansi oli pullollaan.
Hän haukkoi henkeään kauhuissaan, purjeet olivat revenneet rikkinäisten pullojen osumista ja miekan sivalluksista.

Elisabeth seurasi Angelican ilmeiden vaihtelua. Hän arveli omien ilmeiden olleensa samaa luokkaa, kun oli aiemmin tullut ulos hytistä, jossa oli viettänyt ihanan yön Willin kanssa.
Hän huomasi sammuneiden keskellä perämiehensä. Elisabeth asteli sammuneiden yli ja potkaisi miestä kylkeen. Mies heräsi säpsähtäen ja kavahti kauemmas Elisabethista nähdessään tämän tuiman ilmeen. ”Mitä hittoa tämä on olevinaan!” Elisabeth huusi miehelle ja heilautti kädellään kohti kantta. ”Ylös siitä senkin känninen tomppeli, tämän laivan pitää olla lähtökunnossa kahden tunnin sisällä, tai sinä lennät laidan yli!” Mies kompuroi seisaalleen ja lähti nopeasti juoksemaan pois ja hakemaan korjaustarvikkeita. ”Ja herätä nuo känniääliöt!” Elisabeth huusi vielä miehen perään, ennen kuin palasi takaisin Angelican luo. ”Mennään Helmen kannelle katsomaan, joko siellä alkaisi merikarhuja heräillä”, hän sanoi Angelicalle ja veti hänet mukaansa.

”Helvetin helvetti.” Angelica kuuli sadattelun kapteenin hytin ovelta. Angelica katsoi kuinka hänen viime yön seuralaisensa kompuroi ulos hytistä kirkkaaseen auringonvaloon. Jack oli selvästi krapulassa. Jackin vaatteet olivat rypistyneet, hänen paitansa oli väärinpäin ja takkia hän ei ollut vielä saanut edes päälleen. Hattu oli suloisesti vinossa ja rastojen korut olivat takertuneet toisiinsa ja huiviin. Hän oli Angelican mielestä hurmaava ilmestys. Angelica hymyili leveästi ja meni Jackin luo. Jack katsoi häntä hölmistyneenä ja Angelica oli purskahtaa nauruun. Hän suuteli nopeasti Jackin huulia ja alkoi irrottaa koruja toisistaan.
”Anna kun autan vähän.” hän sanoi hämmentyneelle miehelle.
”Sinun kannattaisi varmaan kääntää tuo paita ja selvittää hiukan päätäsi. Näin alkuinfoksi voi kertoa, että Elisabethin laivan kansi on surkeassa kunnossa ja me maattiin viime yönä.” Se sai Jackin heräämää ja hän katsoi silmät pyöreinä Angelicaa.
”Siis sinä ja minä maattiin, minun hytissä eilen?” Jack varmisti hämmästyneellä äänellä.
”Sielläkin, lopulta. Voi tuota krapulan voimaan, kun se vie mieheltä muistin.” Angelica sanoi turhautuneena samalla, kun selvitti viimeisiä koruja.” Valmis, ja nyt sinun täytyy tehdä jotain tuolle paidalla, olet sentään kapteeni.”
”Mhh”, Jack mumisi. Angelicaa alkoi jo ärsyttää, hän oli pitkän kaipauksen jälkeen saanut Jackilta, eikä tämä edes muistanut sitä itse. Angelica säikähti, kun Jack yhtäkkiä pyöräytti hänet ympäri ja työnsi kehollaan hänet hytin sisäpuolelle. Ennen kuin Angelican kurkusta ehti tulla kirkaisu, Jack vaiensi hänet intohimoisella suudelmalla. Angelicalla meni hetki ymmärtää mitä oli tapahtunut. Hän vastasi suudelmaan lähes yhtä intohimoisesti kuin Jack häntä suuteli. Tämä oli parempaa, kuin viimeöinen. Jack irrottautui nopeasti suudelmasta. ”Harmi, että täytyy lähteä liikkeelle, olisin mielelläni ottanut uusinnan viimeyöstä.” Hän sanoi virnuillen."Ihan vaikka muistin virkistämiseksi."
« Viimeksi muokattu: 31.03.2012 20:31:42 kirjoittanut Jahma »
Demons and Angels

ava by Swizzy

Fairytale

  • ξωτικά
  • ***
  • Viestejä: 244
  • Say that you believe.
Vs: Hopeisen Sormuksen salaisuus K-13 Adventure, Jack Sparrow
« Vastaus #23 : 13.03.2012 10:12:58 »
Hyvin olivat kirjotettu nämä pari viimeistä lukua :) Silmiin ei ainakaan pistänyt virheitä.

Enemmän Williä?
"There was a price to be paid for any decision he made. There was a price for who he was. Other people paid it."

Arion

  • ***
  • Viestejä: 622
  • Huffleclaw Bard
Vs: Hopeisen Sormuksen salaisuus K-13 Adventure, Jack Sparrow
« Vastaus #24 : 26.03.2012 17:00:13 »
awwws... ihana Jack/Angelica!!! <333333

(tulikin järkevä kommentti)

uutta lukua odottamassa!
"I think kids will read more good books than we can possibly produce " - Rick Riordan

Jahma

  • Romantikko
  • ***
  • Viestejä: 400
  • World hasn`t changed, you are.
Vs: Hopeisen Sormuksen salaisuus K-13 Adventure, Jack Sparrow
« Vastaus #25 : 07.06.2012 18:42:18 »
Jatkosta ei ole mitää tietoa, voi olla että loppuu tähä -valitan- tai saan jostain inspiraation jatkaa, mutta jonkinlainen tauon tapainen tässä nyt on.

J
Demons and Angels

ava by Swizzy

Jahma

  • Romantikko
  • ***
  • Viestejä: 400
  • World hasn`t changed, you are.
Pitäisköhän tässä virallisesti sanoa, että lopetettu. Olen pahoillani niille jotka tätä seuras, mutta ei kyllä ole yhtään inspiraatiota. I´m sooooo sorry!

Seuraajia kiittäen ja anteeksi pyydellen
Jahma
« Viimeksi muokattu: 13.09.2012 15:58:52 kirjoittanut Jahma »
Demons and Angels

ava by Swizzy