Anturajalka93:Kiiti siihen mä pyrinkin
Fairytale: Sellaseksi se kohta oli tarkoitettukin.
Giril: Se selviää pian Giril
A/N:Että tällänen luku toivottavasti miellyttää, olkaapa hyvät!
3. lukuSalamat halkaisivat taivaan ja vesi hyöryi alas pilvistä, aallot kasvoivat suuremmiksi ja suuremmiksi. Meri pauhasi ja Helmi keikkui sen mukana. Miehistö juoksi kannella edestakaisin milloin mitäkin tykkiä tai narua kiristämässä. Jack kamppaili ruorien kanssa aaltoja vastaan. Uhoten itsekseen: ”Miksi Calypso ei voi olla suosiollinen, miksi!?” Jopa Cottonin papukaija piti nokkansa kiinni roikkuessaan kiinni laivassa, vaikka sillä olisi varmasti ollut paljon sanottavaa. Salamat halkaisivat taivaan ja vesi hyöryi alas pilvistä, aallot kasvoivat suuremmiksi ja suuremmiksi. Välillä Jack oli näkevinään jonkun toisen laivan ääriviivoja kauempana horisontissa, mutta ei uskonut että siellä olisi toinenkin laiva samassa jamassa. Jos hän vain olisi silloin tiennyt…
Myrsky oli jo laantunut pieniksi aalloiksi ja aamu-usva oli haihtumassa helmen ympäriltä, kun mastosta kuului pelokas huuto: ”Lentävä Hollantilainen paapuurissa!”
Jack käännähti katsoman ja hänen kasvoilleen nousi sama veijarimainen hymy kun hän tokaisi hyväntuulisesti: ”Willistä ei näköjään koskaan pääse eroon.” Miehistön jäsenet, jotka eivät tienneet, että Davy Jones oli kukistettu katsoivat häntä kummastuneena. Hollantilainen alkoi kääntyä heitä kohti ja Helmi hidasti vauhtia. Joidenkin miesten kasvoille alkoi nousta pakokauhu, mutta se hävisi kun he erottivat miehet, jotka eivät olleetkaan merenelävien ja levän peitossa, kuten he olivat luulleet. Pian Hollantilainen oli Helmen vierellä ja Will hyppäsi kera köyden Helmen kannelle. Hän riensi halaamaan Jackia. ”Haiset merelle”, Jack sanoi Willin päästettyä hänet halauksesta. ”Ja sinä rommille, kuten aina.” Will vastasi hymyillen. Kun laivoille oli annettu ohjeet purjehtia toistensa lähistöllä Jack ja Will lähtivät yhdessä kannen alle juttelemaan.
”Demoran rauniokaupunkiin, miksi Jack?” Will kysyi Jackin kerrottua minne he purjehtivat. ”Hopeista Sormusta etsimään”, Jack vastasi ja sai Williltä epäluuloisen katseen.
”Jack, luulisi sinun jos jonkun arvostavan kuolemaa.”
”Tiedän Will, mutta ei kaikki ole niin mustavalkoista.” Jack sanoi hiljaa.
”Jack, kuka?” Will kysyi hämmästyneenä Jackin tunteilusta.
”Eräs vain.” Jack vastasi salamyhkäisesti.
”Jack!” Will sanoin painokkaammin.
”Hyvä on, hyvä on! Äitini.” Jack sanoi ja vaikeni sitten.
Hyttiin laskeutui yllättynyt hiljaisuus.
A/N: Toivottavasti miellytti, komments? mitä mieltä ootte tästä henkilöstä, en keksiny parempaa