Nimi: Uusi ystäväni - puutarhatonttu
Kirjoittaja: Quintus
Ikäraja: S
Genre: Draama
Yhteenveto: uusia ystäviä
Varoitukset: Ei ole
A/N: Katselin kuistilla puutarhatonttua ja join teetä.
Uusi ystäväni - puutarhatonttu
Asun vanhassa kartanossa kaupungin laidalla. Olen yksin kotona. Istun kuistilla juoden teetä ja katsellen kukkaruukussa seisovaa puutarhatonttua. Kun olen juonut kuppini tyhjäksi, nousen ja onnistun samalla kaatamaan harjanvarren päin tonttua. Tonttu meinaa tippua, mutta saan sen kiinni viime hetkellä. Huh, äiti olisi varmasti suuttunut jos se olisi särkynyt. Äiti kerää puutarhatonttuja. Meidän talossa niitä on melkein kaikkialla. Tällaisella hetkellä sinä ajattelet vain mitä äitisi sanoisi. Minähän olisin voinut kuolla, puutarhatonttu kimittää muuttuen samalla eläväksi. Hetken kuluttua toivuttuani järkytyksestä, saan avattua suuni. Sinähän puhut, totean äimänä. Tottakai minä puhun, tonttu vastaa kuin se olisi itsestäänselvyys, kyllähän sinäkin puhut. Niin mutta … seuraavaksi sinä kai väität, että lehmät lentävät, ehdotan hieman epäillen. Tonttu alkaa nauraa. Eivät nyt sentään lehmät, se vastaa, mutta hevoset kyllä lentävät. Tonttu viheltää ja kohta pihalleni kaartaa taivaalta valkoinen siivekäs ori. Öö … selvä, mutta mitä sinä teet, siis töiksesi. Kai te tontut jotain teette, minä kyselen. Kenen luulet kastelevan kaikki äitisi kukat kun hän ei itse niitä muista kastella, tonttu vastaa hieman närkästyneenä ja jatkaa sitten: - “Oletko koskaan miettinyt miksi kotinne ei ole yhtä kaaosta, sellainen miksi te sen jätätte lähtiessänne, kotiin palatessanne?” Kotitontut huolehtivat talostanne kun ette ole kotona. Eli te esitätte savipatsaita meidän nähden, mutta kun emme ole paikalla hoidatte ja siivoatte kotiamme, minä varmistan. Juuri niin, tosin voisitte joskus itsekin siivota, tonttu sanoo. Aha, onnistun vastaamaan. Eikä sitten sanaakaan minusta muille, tonttu käskee. Se hyppää takaisin ruukkuun ja kivettyy. Minä lähden sisälle.
Illalla äiti tulee töistä ja heti ensimmäiseksi muistuttaa minua huoneeni pienoisesta epäjärjestyksestä. Hän käskee minun siivota huoneeni. Emmin hetken, mutta sitten muistan keskustelun tontun kanssa ja myönnyn. Äiti katsoo minua oudosti muttei sano mitään.
Kun olen menossa nukkumaan, huoneeni ovella nojailee sama tonttu jonka melkein jo pudotin. Terve, se sanoo, kiva kun siivosit huonettasi. Meidän ei tarvitse nyt käyttää niin paljon aikaa siihen. Kiitos. Ennen kuin ehdin vastata , tonttu on jo poissa. Kömmin sänkyyni ja nukahdan melkein heti iloisena siitä, että sain tänään ainakin yhden uuden ystävän.
jonkinlainen kommentti olisi mukava. Oliko ihan hirveä vai voisko tätä tonttu-tekstiä lukea lisää.
