Kotiin S | triplaraapale, fluffinen fluffi, slice of life

[Peccantis]

Kirjoittaja: Peccantis

Ikäraja: S
Genre: fluff, slice of life

Yhteenveto: Prokl Duvka pääsee vihdoin kotiin
Varoitukset: varokaa basiliskoja
A/N: Buttikselle kiitokset betasta ja haasteesta. Sanasotaficci. Triplaraapale. Haasteessa piti olla fluffia, tiskaamista, flunssa ja Duvka tulossa töistä kotiin Chrisinkan luokse.

Jos alkaa nörtittää, saman versen muut tekstit voi tsekata täältä. Ei mikään pakkopänttäys, ehkä hiukan enemmän irtoaa jos noita tutkii ennen tai jälkeen.

Tyylikokeiluna oli pitää fluffitus mahdollisimman paljon rivien välissä, tuloksena aika litteän arkista kieltä verrattuna Duvkan filosofiaa viistäviin normikoruiluihin.

---------------------------------------------

Oli helpotus nähdä oma ovi, tuntea kodin tuoksu pienessä asunnossa.

"Tervetuloa."

Christian oli keittiössä, ääni kuulosti hieman tavanomaista hiljaisemmalta. Vastaamatta sanoin Prokl jätti kenkänsä eteismatolle ja kiiruhti syleilemään häntä. Christian jatkoi puuhasteluaan vaieten hymynsä taakse eikä kysynyt mitään — vain nyökkäsi vinosti tavoittaen päänsä syrjällä kumppaninsa sateen kostuttaman posken. Kumpikaan ei maininnut työnhakua: asia ei kuulunut tähän hetkeen. Prokl huokasi vasten Christianin hiuksia — mustaa puolta — ja pysäytti tämän viimeistä lautasta kuivaavan käden.

"Puhuimme tästä aamulla."

Christian hymähti vaisun myöntävästi ja hieraisi lautasen sinikirjavaa reunaa vielä viimeisen kerran. Prokl nosti esineen hänen kädestään ja asetti sen paikalleen kaappiin yhä kevyesti nojaten hänen selkäänsä.

"Voin aivan hyvin", Christian puolustautui säyseänä.
"Silti."

Proklin ääni torui puoleksi leikittä.

"Olet väsynyt."
"Hieman."
"Jännität. Istuitko huonosti junassa?"
"En ihmettelisi. Clairton oli kireämpi kuin luulin."

Prokl painoi kasvonsa jäykästi Christianin niskaan mutisten sanoja, jotka saattoi juuri ja juuri tunnistaa ihmiskieleksi, joskin hieman sopimattomaksi.

"Niinkö paha?"
"Ei mitään verrattuna Stonebackin eukkoon."

Christianin naurahdusta seurasi pian aivastus. Prokl vetäytyi taemmas aikoen johdattaa hänet lepäämään, muttei ehtinyt sanoa mitään ennen kuin tuli jo keskeytetyksi.

"Käy alas niin hieron."
"Ja antaisin sinun väsyttää itsesi."
"Vain hetki."

Prokl ei halunnut eikä voinut vastustaa. Jo olohuoneen matolle pitkälleen käyminen tuntui saavutukselta; jännitys työhaastattelusta ja tuntien junamatka kolmannessa luokassa olivat tehneet  tuhojaan yllättävän tehokkaasti. Christianin tiskiaineentuoksuiset kädet olivat voimattomat, mutta jo niiden hipaisu sai veren kulkemaan Proklin pingottuneissa lavoissa. Christian asettui istumaan hänen lantiolleen ja vaimeasti yskähtäen jatkoi hitain hellin painalluksin, välittäen painonsa kangistuneisiin lihaksiin.

Sade ropisi katon huopaan raskaana ja lämpimänä, ja painava ilma uuvutti molemmat nopeasti. Prokl havahtui puoliunestaan. Hän puoliksi työnsi vilustuneen päältään ja päästyään istumaan kokeili vuoroin tämän otsaa ja niskaa ranteellaan. Christian seurasi häntä nukuksissa hämärään makuuhuoneeseen.

"Sain paikan. Puolen vuoden sijaisuus koeajaksi. Viikonloput vapaita; joka kolmas viikko yksi päivä, muut perjantai-illasta sunnuntaihin."

Christian kurottui suutelemaan hipaisten Proklin hymyn laitaa.

[Beelsebutt]

Hyvin tehty *pat pat* Varsin onnistunut kotoisan, miltei arkisen mutta silti - tai ehkä juuri siksi - tunnelmallisen, hmm, jopa autuaan fiiliksen kuvaus.

Olikohan Chrisillä nyt se essu päällä tiskatessa

Proklin ääni torui puoleksi leikittä.

Rakkaus <3


Kiitos, tää on tyytyväinen 
-B

[Tyynis]

Minä en tiedä mikä siinä on, että näitä kivoja tekstejä pitää lähteä hakemaan aina Kommenttikampanja topicista.

Tykkäsin tämän ficcin arkisuudesta, pelkästään noiden lautasten kuvailu tuolla sai minut hymähtämään. Ihan mitättömän pieni yksityiskoha, joka tekee tekstistä heti paljon tarkemman.
Tuo Christianin ja Proklin välinen suhde vaikutti ihanan fluffyiselta - tosi fiksusti taas sanottu, kun se on jo genrenä Mutta siis ajan takaa sitä, että olit kivasti saanut tunteet esille noilla hellyydenosoituksilla.

Valitettavasti en osaa mennä sen syvemmälle tässä kommentissa, kun en ole lukenut näistä noita aikaisempia. Mutta tiivistettynä pidin tämän tunnelmasta ja mutkattomuudesta. Kiitos tästä.

[Sinikeiju]

En ole sun tekstejä aiemmin lukenut, mutta ehkä pitäisi. Tämä oli erittäin suloinen ja tuli kotoisa tunnelma tätä lukiessa.

Hellyydenosoituksilla tuli tunteet kivasti esille. Pienten yksityiskohtien tarkka kuvailu tekee tästä entistä tarkemmin.

Kiitos mukavasta lukuelämyksestä.

[Sädekehä]

Kommenttikampanjasta hei ja pahoittelut armottomasta myöhästymisestä! Ja iso anteeksipyyntö siitäkin, etten lukenut aiempia tekstejä – tosin aion ehdottomasti lukea niitä tulevaisuudessa, niin upea tämä oli!

Kirjoitat todella kauniisti! Kevyesti, suloisesti, melkeinpä hauraasti. Teksti on monin eri tavoin luontevaa, ja se liukui koko tarinan ajan sulavasti eteenpäin. Kuvailu liittyi pitkälti arkisiin asioihin, ja se tietenkin oli tarinan tunnelman kannalta oleellista ja myös minusta oikein söpöä, mutta silti musta tässä oli myös jotenkin hienostunut säväys. Saattaa tietenkin johtua vaan siitä, että kirjoitat niin upeasti! Ihastuin kyllä todella tyyliisi. (:

Hahmot tietenkään eivät olleet tuttuja, joten siksi heitä on ehkä vaikea analysoida kovin syvällisesti. Christian herätti sympatiaa, ja hänessä oli muutenkin jotain herkkää ja kaunista; jotain aidosti hyvää ja söpöä! Prokl vaikutti myös kiinnostavalta, paljon vahvemmalta ja myös suojelevammalta. Paritus toimi hyvin ja heidän välisensä dynamiikka oli minustakin varsin upea! Muutenkin herkkyys ja läheisyys heidän välillään välittyi hienosti, ja tekstin arkisuus korosti sitä tietenkin. Oli jotenkin hurjan söpöä, miten Christian ei olisi saanut tiskata, koska se oli liian raskasta!

"Puhuimme tästä aamulla."

Aww! Ihastuttava. <3

Dialogi oli lyhyttä ja rytmikästä, ja hahmojen kemia oli kohdallaan. Kokonaisuus oli toimiva ja harkitun oloinen, ja ennen kaikkea tosi suloinen! Lopun lausahdus työpaikan saamisesta oli hyvä lopetus tarinalle, ja korosti sitä arkisuutta, joka teki tästä niin hienon! Tällaisia arkielämän tunnelmakuvauksia ja hetkiä lukisi mielellään enemmänkin. (:

Todella ihastuttava! Anteeksi, kun toistan itseäni, muttakunrakastuin. Kiitos! <3

[Peccantis]

Ehhhhh oon tosi nolo ja tosi myöhässä ^///////^;;; Kiitos kaikille!

Hyvin tehty *pat pat* Varsin onnistunut kotoisan, miltei arkisen mutta silti - tai ehkä juuri siksi - tunnelmallisen, hmm, jopa autuaan fiiliksen kuvaus.

Olikohan Chrisillä nyt se essu päällä tiskatessa

Proklin ääni torui puoleksi leikittä.

Rakkaus <3


Kiitos, tää on tyytyväinen 
-B

Jeee osasin fluffia \o/ Essu... no en o miettiny... luulen että hra D on diskreetisti "hukannut" Sen Essun :3

Ja olin tosi hermostunut tosta puoliksi leikittä -kohdasta, hyvä että se toimii ^____^ Kiitos murunen <3

(...) Valitettavasti en osaa mennä sen syvemmälle tässä kommentissa, kun en ole lukenut näistä noita aikaisempia. Mutta tiivistettynä pidin tämän tunnelmasta ja mutkattomuudesta. Kiitos tästä.

Kiitoksia kommentista, olen tosi otettu että... *ymmyn mymmyn* -- JEEE OSASIN FLUFFIA \o/

(...)Pätkä itsessään oli hyvin suloinen ja tykkäsin parin dynamiikasta. En osannut ennen tätä ajatella sinua fluffinkirjoittajana, mutta näkyyhän tuokin taipuvan. Mukavan arkista ja söpöä. ^^ Pidin.

- Gua

Hienoa hienoa tosi hienoa kuulla että tollaset asiat joista itte oon niin kranttu (kuten tuo dynamiikka fluffissaki tai ehkä juuri siinä erityisimmin) onnistui~ En mäkään ajatellut olevani fluffinkirjoittaja o.o

En ole sun tekstejä aiemmin lukenut, mutta ehkä pitäisi. Tämä oli erittäin suloinen ja tuli kotoisa tunnelma tätä lukiessa. (...)

Keikei \o/ Mulla on nyt tällainen "jee oon tyhjäpää" -olo mut en osaa muuta kuin olla tosi innoissaan ja kiitollinen että näin moni tykkää ja saa just ne sävyt jotka halusin välittää~

Kommenttikampanjasta hei ja pahoittelut armottomasta myöhästymisestä! Ja iso anteeksipyyntö siitäkin, etten lukenut aiempia tekstejä – tosin aion ehdottomasti lukea niitä tulevaisuudessa, niin upea tämä oli!

Kirjoitat todella kauniisti! Kevyesti, suloisesti, melkeinpä hauraasti. Teksti on monin eri tavoin luontevaa, ja se liukui koko tarinan ajan sulavasti eteenpäin. Kuvailu liittyi pitkälti arkisiin asioihin, ja se tietenkin oli tarinan tunnelman kannalta oleellista ja myös minusta oikein söpöä, mutta silti musta tässä oli myös jotenkin hienostunut säväys. Saattaa tietenkin johtua vaan siitä, että kirjoitat niin upeasti! Ihastuin kyllä todella tyyliisi. (:

(...)

Oijoi mitä kehuja ihan~punastun~ Hömhöm tota joo oon vähän käsi tällaisten vastaanottamisessa mutta *ää* kiitos! Aika syvällinen analyysi tämmöisestä pikku fluffinhahtuvasta :3 Ja noi hahmotulkinnat~ vahvistaa mun uskoa siihen että muutkin kuin mä saa noista hahmoista jotain irti eikä ne jää pahvikuviksi niin kuin erityisesti Chrisin kohdalla oon pitkään pelännyt ja~ Ja tyyliäki kehutaan~ Kiitokset~