Otsikko: Kuulumme yhteen tänään, ehkä huomennakin
Kirjoittaja: Natural
Genre: Fluffy ? :'D
Paritus: Jeii, pitkästä aikaa minä, Natural, tulen ja tuon Draco/Blaise tekstin teille!
Vastuunvapaus: JKR omistaa, minä lainaan. En saa rahaa, enkä ottaisi vastaankaan, saan vain hyvän mielen kun saan kirjoittaa taas jotain söpöstelyä
Beta: Ei ole
Ikäraja: S
A/N: Haa, on se niin ihanaa kirjoittaa pitkästä aikaa omaa OTPtaan! Ja nyt olen niin tosi iloinen ja kaikkea muuta mukavaa, koska... No siitä joskus myöhemmin... ehkä
. Koko teksti on pelkkää tajunnavirtaa, enkä ajatellut yhtään kun kirjoitin. Jos tämä on hieman sekavaa, niin siitä voitte syyttää ihan minua, koska minulla ei ole mitään tietoa mitä täällä tapahtuu, olen niin iloinen ja siksi halusin kirjoittaa jotain suloista. Idean päähän tulosta en enää muista ja otsikon kanssa oli
taas ongelmia. Tässä taustalla soi
Anssi Kelan biisi
1972 ja
Virve ''Vicky'' Rostin biisi
Sata salamaa, joten heille kahdelle kiitosket ihanista biiseistä. Jos huomaatte virheitä, niin olisitteko ystävällisä ja heittäisitte minua jollakin, vaikka halolla ja ilmoittaisitte asiasta, koska en vieläkään osaa tarkistaa tekstejä kunnolla, koska olen hieman väsynyt
? Kommentillahan saa heittä ja mielellään kuulen mielipiteitä, hyviä ja huonojakin. Nyt päästän teidän lukemaan. Lukekaa ja nauttikaa, jos voitte!
Haaste(et): Vuodenaika haaste: lempivuodenajalla: kesä, Ficlet 300: sanalla oo1: AlkuKuulumme yhteen tänään, ehkä huomennakin
Blaise PoV:
Olen mahallani ruohikossa ja nenääni nousee sen kaunis tuoksu. Istut vierelläni kutittaen niskaani heinällä. Aurinko loistaa siniseltä taivaalta jolla purjehtii pari valkoista pilvilaivaa. Vieressämme on puu, tammi, jonka varjossa olemme. Pieni tuulahdus saa lehdet kahisemaan yllämme.
Tiedän, että meidät on luotu yhteen. Ei ehkä ikuisiksi ajoiksi, koska ikuisuus on pitkä aika, mutta nyt tällä hetkellä, meidät on luotu toisillemme.Nousen istumaan ja katson syvälle kylmän harmaisiin silmiisi ja huulilleni nousee hymy, kun kallistat hieman päätäsi vinoon tapasi mukaan ja katsot minua ihmetellen. En voi olla naurahtamatta ja painamatta suudelmaa huulillesi. Lähden juoksemaan rinnettä alas ja huudan nimeäsi. Lähdet perääni, odotan sinua ja kun olet kohdallani, tartun sinua kädestäsi, lähdemme juoksemaan pitkin ruohokenttää ilman kenkiä ja samalla nauraen.
Matka on pitkä, mutta sinun kanssasi voisin juosta vaikka maailman ääriin. Kanssasi pystyn ihan mihin vain.Juostuamme jonkin matkaa pysähdymme kosken luo ja istahdamme kivelle laittaen jalat veteen. Roiskautit jalallasi vettä, niin sait vesihelmet lentämään kaaressa ilmaan ja auringonsäteet lävisti ne saaden aikaa kauniita valopisteitä. Me vain istuttiin ja kuunneltiin kosken kaunista laulua. Kumpikaan ei sanonut yhtään mitään, nautittiin vain.
Sinä olet niin kaunis ihminen, silminesi, hiuksinesi - koko kokonaisuustesi on kaunis. Rakastat minua ja olet hellä, kuten minä olen sinulle.Pian aurinko alkoi laskea, sanoit, että mennään takaisin kotiin ja ojensit kätesi minulle. Tartuin siihen ja lähdimme. Kävelimme käsi kädessä kotiin ja matkaamme sävelsi lintujen omat laulut.
Ehkä monet voisivat sanoa, että suhteen alku on silloin, kun tavataan ja loppu silloin, kun erotaan. Mutta minulle joka päivä on uusi alku, kunhan vain muistaa rakastaa toista täysillä ja loppu silloin, kun ei enää muisteta toisiamme.Kotiin päästyämme kaaduit olohuoneen sohvalle, kerroit olevasi väsynyt. Suljit silmäsi ja kävelin vierellesi ja istuin sohvan reunalle. Raotit silmiäsi. Laskeuduin päällesi makaamaan pää vatsasi päällä ja tunsin kuinka aloit toisella kädellä silittää selkääni.
Saatat ehkä esittää kovaa ja vahvaa, mutta oikeasti sinä olet hento kuin kukkanen, jota aion suojella ja hoitaa.
