Nimi: Kauneutta kaipaava.
Kirjoittaja: Mie.
Ikäraja: S
Genre: Drama, angstia pikkuruisesti.
Paritus: Jutta/Olivia, yksipuolinen Teemu/Jutta
Beta: sannamauh
Disclaimer: Omistan kaiken. Paitsi juoni synty kun Samin kanssa juttelin mesessä. Eli sitä saa osin tästä kiittää.
Kiitti sulle pikkunen♥ plus otsikosta saa kiittää Kuukiveä. :3
A/N: Eh, eli joo. Tästä nyt tuli tällänen. Ite ehkä hieman epäilen tän julkaisemista? Toisaalta ihan jännä nähä mitä tykkäätte. :’’D Ja anteeksi sitten tuosta vihkimiskohdasta. Mulla ei ole mitään ideaa, miten ne rituaalit oikeasti toimii.
Kauneutta kaipaava
Tiheään hengitellen nuori nainen katselee suurta puista ovea tietäen, että sen toisella puolen häntä odottaa uusi elämä. Elämä, jota hän ei mielellään kohtaisi.
Hikoilevat kämmenensä hän liittää yhteen ja yrittää peittää hermostuneisuuttaan. Kulmiaan kurtistaen nainen käy läpi avioliittoon liittyneitä syitä. Mikään hänen tulevassa aviomiehessään ei miellytä häntä. Ennemminkin inhottaa.
Kiristyssyistä avioliittoon taipunut nainen näki paremmaksi suostua miehen tahtoon, kuin vain katsoa vierestä tämän vahingoittavan rakastaan.
Naista vuoden vanhempi työkaveri - Olivia - oli varastanut häneltä jo heti ensimmäisinä päivinä vaarallisen paljon katseita. Viattomana ystävyytenä alkanut suhde ei kuitenkaan tuonut kummallekaan mieleen, että he saattaisivat tuntea tulevina vuosina toista kohtaan enemmänkin kuin vain ystävyyttä.
“Jutta, mennäänkö me?” naisen ajatukset keskeyttää tuttu miesääni. Ruskeat hiukset heilahtavat kun Jutta kääntyy puhuttelijansa kanssa kasvokkain.
Käsivartensa ojentanut viisikymmentävuotias mies katsoo tytärtään hymyillen, eikä nainen voi olla tuntematta pientä omatunnon pistosta rinnassaan.
Pahinta tässä on vanhemmilleni valehteleminen. He olettavat minun olevan tulevasta liitosta innoissani. He odottavat sitä päivää, kun minä kerron olevani raskaana ja selitän innoissani mahtavasta avioelämästä ja rakastavasta aviomiehestä.Brunette luo huulilleen nopean, huolettoman hymyn ja tarttuu muitta mutkitta isänsä käteen.
“Jännittääkö?” isä kysyy äänensävy rohkaisua uhkuen.
Nainen nieleskelee palaa kurkustaan ja yrittää pitää kasvonsa normaalilukemilla.
“Kyllä.”
Isä naurahtaa samalla taputtaen hellästi tyttärensä kättä.
“Kaikki tulee olemaan hyvin.”
Jutta nyökkää hermostuneesti ja kuulee sinä samaisella hetkellä, kuinka kirkossa kajahtaa häämarssi.
Mies kääntää katseensa vielä tyttäreensä, kysyäkseen viimeistä asiaa;
“Oletko sinä valmis?”
Jutta katsoo sinivihreisiin silmiin joista haluaisi sulkea isänsä iloisen katseen pois.
“Kyllä.”
Ovet aukeavat ja ihmiset nousevat seisomaan kun morsianta lähdetään saattamaan alttarille.
Monet ihmisistä huokailevat ihastuneesti ja pyyhkivät silmäkulmiin muodostuneita kyyneleitä.
Ei, älkää itkekö. Älkää tälle kauheudelle mitä te kutsutte kauneudeksi.Brunette hymyilee ihmisille ystävällisesti ennen kuin siirtää katseensa eteensä. Mieheen, joka heiluu paikoillaan ilkeästi hymyillen. Hän, jos kuka tietää miten tähän tilanteeseen on päädytty.
Sinä saastainen. Kiristät minut vaimoksesi. Onko raukkamaisempaa tapaa olemassa? Jokainen askel vie naisen lähemmäs helvettiä. Lupaavasti alkanut suhde miehen kanssa oli kokenut kovia naisen rakastuttua toiseen naiseen. Mies ei ollut hyväksynyt jätetyksi tulemista, joten hän päätti kiristää Jutan itselleen takaisin hinnalla millä hyvällä. Tällä kertaa hinta oli Olivia.
Pitkä valkea laahus laahautuu morsiamen perässä, eikä kukaan voi olla miettimättä kuinka Jutta selviää sen kanssa kompuroimatta.
Pari metriä alttarille - bruneten on pakko sulkea silmänsä.
Kohta minut luovutetaan hänelle. Eikö kukaan näe, että minä en tätä mielelläni tee?Nainen tuntee kuinka hänen isänsä otteessa oleva käsi ojentuu eteenpäin ja siihen tarttuu toinen, isompi ja karheampi käsi. Kylmät väreet kulkevat hänen selkäpiitään pitkin kun hän avaa silmänsä ja tajuaa seisovansa alttarilla kaikkien lähisukulaisten edessä käsi maailman paskamaisimman miehen kädessä.
Pappi toivottaa kaikki tervetulleeksi juhlistamaan Jutan ja Teemun alkavaa yhteistä elämää.
Kirkossa kaikuvat ihmisten niiskaisut ja papin matala, sekä samaan aikaan rauhoittava ääni.
Juttaa ei kuitenkaan rauhoita tieto, että näillä minuuteilla hänen pitäisi vannoa ikuista rakkautta miestä kohtaan, jota hän ei haluaisi nähdä enää koskaan.
“Haluatko sinä, Teemu Juhani Virtanen ottaa Jutta Maria Koskisen vaimoksesi ja rakastaa häntä niin myötä- kuin vastoinkäymisissä, kunnes kuolema teidät erottaa?” kun aika viimein koittaa, Jutta painaa katseensa maahan.
Nainen tuntee kuinka Teemu hieraisee peukalollaan hänen kämmenselkäänsä. Halu vetää käsi pois toisen otteesta on kova, mutta Teemun puristaessa tulevan vaimonsa kättä entistä kovempaa hänen on pakko antaa kätensä rentoutua.
“Kyllä.”
Ihmisjoukosta kuuluu ilahtuneita kiljahduksia ja parien käsien nopea taputus.
Pappi hymyilee iloisesti ja siirtää katseensa Juttaan.
“Jutta Maria Koskinen. Haluatko sinä ottaa Teemu Juhani Virtasen aviopuolisoksesi ja rakastaa häntä niin myötä- kuin vastoinkäymisissä?”
Nainen sulkee silmänsä hetkeksi, mutta avaa ne heti, kun nostaa katseensa edessään seisovaan mieheen.
“Kyllä.”
Minut on kahlittu tähän ikuisesti.
