Nimi: Saippuainen iltapäivä
Kirjoittaja: pihlajanmarja
Ikäraja: sallittu
Paritus: Ron/Harry
Tyylilaji: huumori, draama
Tiivistelmä: Miten kukaan oli pystynyt aiheuttamaan tulvan heidän keittiössään, sitä Hermione ei tiennyt, mutta tältä kaksikolta se varmasti onnistui.
A/N: Osallistuu Aloitusrinkihaasteeseen Violet Baudelairen aloituksella. Kaksi ensimmäistä virkettä kuuluvat siis hänelle. :> Osallistuu myös FF100:n sanalla 051.Vesi.
Lattia lainehti kuin pahempikin järvi, ja villisti vaahtoavaa pesuainetta kellui valtavina ryppäinä joka paikassa kuin myrkyllistä levää. Huoneesta oli jotenkin tullut ympäristökatastrofi sisätiloissa.
Hermione oli tullut kotiin töistä väsyneenä ja jättänyt kenkänsä eteiseen ennen kuin oli avannut oven keittiöön ja saanut tyrskyävän aallon sukilleen. Hän oli kuvitellut voivansa viettää iltapäivän mukavasti rentoutuen, mutta näköjään kaikki aika menisikin veden hävittämiseen huoneesta.
Hän ei tiennyt, kuka ympäristökatastrofin oli heidän keittiössään saanut aikaan, mutta arvauksia hänellä oli riittävän monta. Hän oli luullut, että asunnon jakaminen Tylypahkan aikaisten parhaiden ystävien kanssa oli ollut mainio ajatus. Tällä hetkellä hän ei todellakaan tiennyt, miksi oli luullut niin. Ron ja Harry olivat kamalia. Sodan jälkeen heistä oli tullut hetkessä vastuuttomia, lapsellisia ja sotkuisia aivan kuin yhdessä yössä. Hermione sai aina olla korjaamassa heidän jälkiään. Miten kukaan oli pystynyt aiheuttamaan tulvan heidän keittiössään, sitä Hermione ei tiennyt, mutta tältä kaksikolta se varmasti onnistui. Harmi vain, että syyllisiä ei näkynyt lähimaillakaan.
Hermione päätti etsiä ensin kämppiksensä ennen kuin ryhtyisi toimenpiteisiin. Häntä raivostutti niin paljon, että hän puhisi itsekseen kävellessään märät sukat läiskyen olohuoneeseen. Hänet pysäytti suloinen näky. Pieni neljävuotias Teddy Lupin nukkui heidän sohvallaan kippurassa tyytyväinen hymy naamallaan ja siniset hiukset silmillä. Hermionen ilme pehmeni. Hän ei ollut muistanutkaan, että Harryn kummipoika tulisi heille viikonlopuksi. Hermione rakasti tuota poikaa. Hänestä oli aina niin mukavaa lukea Teddylle iltasatuja ja peitellä hänet nukkumaan. Harry taas lelli pojan melkein pilalle ostamalla tälle mitä tahansa hän halusi. Ronin kanssa Harry intoutui keksimään Teddyn huviksi mitä raisumpia leikkejä. Yleensä miehet olivat leikeistä aivan yhtä innoissaan kuin Teddykin.
Hermionen silmät osuivat pojan märkiin housunlahkeisiin ja vaahtovanaan otsalla. Ilmeisesti Harry ja Ron olivat vieneet pojan huvittamisen tällä kertaa hieman liian pitkälle. Hermione käveli sohvan luo ja tönäisi Teddyä varovasti olkapäähän. Poika havahtui hereille ja hän hymyili unisesti.
"Hermione", hän sanoi iloisesti ärrä sorahtaen.
"Miksi keittiö on veden vallassa? Ja missä Ron ja Harry ovat?"
Teddyn ilme muuttui vältteleväksi ja hänen hiuksensa muuttivat väriä tummemmiksi. "En minä kai saa kertoa."
"Miten niin et saisi?" Hermione kysyi ja loihti kasvoilleen ystävällisen hymyn toivoen sen purevan poikaan. Oli ehkä hieman ilkeää udella tietoja pikkupojan kautta, mutta Hermione aikoi totta vie saada selville, mitä ihmettä hänen ystävänsä olivat tällä kertaa keksineet.
"Koska Ron sanoi voi --- himpura, Hermione tulee olemaan niin vihainen."
"Vai niin", Hermione sanoi. "Mutta enhän minä ole vihainen, en yhtään!" Hermione sai hädin tuskin pidettyä hymyn huulillaan ilman että se vaihtui irvistykseksi. Ne vastuuttomat kakarat olivat livistäneet jonnekin ja jättäneet pienen lapsen nukkumaan olohuoneeseen päiväunia. Nyt riitti. Hermione voisi aivan hyvin alkaa etsiä yksiötä ja jättää miehet huolehtimaan sotkuistaan yksin.
"Ne halusi tehdä minulle saippuakuplia."
"Sinulla on vaahtoa otsassa, kultaseni", Hermione sanoi ja pyyhkäisi sen pois sormellaan. Teddy kikatti.
"Meillä oli hauskaa", hän sanoi vain. Hermione tunsi melkein tyyntyvänsä, mutta silloin hän kuuli rymistelyä eteisestä.
"Ei ollut ehkä ihan paras idea yrittää suurentaa taioilla niitä saippuakuplia", Ronin ääni kuului ensimmäisenä.
"Ainakin meillä oli hauskaa", Harry sanoi. "Ja sinä voittaisit tuolla paidalla märkä t-paita -kisan mennen tullen."
"Oletko sitä mieltä?" Ron kuulosti todella tyytyväiseltä hymistelystä päätellen. Hermione ei ollut aiemmin kuullut miesten flirttailevan toisilleen aivan noin avoimesti, vaikka hän olikin arvellut, että jotain oli tekeillä. Siinä myös yksi syy, miksi Hermione halusi muuttaa pois. Hän oli jo aikeissa kävellä eteiseen ja antaa miehille läksytyksen, jonka he todella ansaitsivat.
"Miksi me ei mennä moikkaamaan niitä?" Teddy kysyi silloin vähän liian kovalla äänellä. Hermione jäykistyi. Eteisestä kuului kiroilua.
"Hitto. Hermionen kengät ovat tuossa", Ron huudahti. Samassa Harry avasi olohuoneen oven ja tuijotti Hermionea hyvin hätääntyneenä. Hänen hiuksensa olivat sotkussa ja silmälasit vinossa. Sen lisäksi hän kantoi ämpäriä, pesusientä ja luutua. Ron ilmestyi hänen selkänsä takaa märässä t-paidassaan ja lammasmainen ilme naamallaan.
"Minä kaipaisin selitystä", Hermione sanoi. "Hyvää selitystä."
"Kaikki lähti liikkeelle saippuakuplista", Ron aloitti.
"Okei. Ehkä en halua tietää enempää", Hermione keskeytti, koska tiesi, että tulossa olisi jokin hyvin mielikuvituksellinen selitys, joka luultavasti olisi vielä kaiken lisäksi totta, vaikkei siltä kuulostaisikaan. "Minä menen nyt tekemään itselleni ruok- ai niin, en voikaan, koska keittiömme paikalla on nykyään vaahtoava järvi. Minä menen nyt huoneeseeni lukemaan Teddylle jotakin rauhallista satua, sillä välin te voitte ystävällisesti siivota sotkunne."
Teddy lähti hieman vastahakoisesti Hermionen perään ja vilkaisi kummisetäänsä ja tämän ystävää vielä ovensuusta kaihoten. Ron heilautti kättään ja hymyili. Vaahtoa lensi hänen sormenpäistään ja Teddy nauroi ennen kuin seurasi Hermionea.
"Tullut äitiinsä", Ron sanoi virnistäen.
"Tai isäänsä, aitoon kelmiin", Harry totesi. "Mitenköhän pitkään Hermione tällä kertaa on vihainen?"
Ronin hymy kaikkosi kasvoilta kun hän ajatteli Hermionen äskeistä ilmettä. "Tämä saattoi olla viimeinen pisara."
"Pisara", Harry sanoi ja nauroi. "Pisara todellakin."
Miehet lähtivät naureskellen keittiöön. Hermione ehti lukea Siuntio Sulosäikeen tarinat Teddylle monta kertaa (Teddy ei ollut suostunut mihinkään vähemmän jännittävään), ennen kuin tajusi lähteä katsomaan, mitä miehet oikein keittiössä puuhailivat. Ei siivoaminen oikeastaan ollut pääosassa. Ron vain päätti, että Harrynkin kuuluisi saada märkä paita, ennen kuin he todella voisivat pitää märkä t-paita -kilpailun. Harryn hiuksissa oli vaahtoa, ja kun hän suuteli Ronia, suudelma maistui saippualta. Juuri silloin Hermione avasi keittiön oven. Hän päästi jonkinlaisen tuskastuneen äännähdyksen ja oli kääntyä kannoillaan, mutta katsoi sitten lattiaa. Se oli edelleenkin märkä. Ei aivan tulviva, mutta huomattavaa edistystä ei ollut tapahtunut.
"Okei. Teidän on parasta poistua tekemään tuota jonnekin muualle, sillä minä aloitan siivoamisen. Te ette saa mitään aikaan. Teddy nukkuu toisia päiväuniaan huoneessani, älkää herättäkö häntä. Kun olen siivonnut, katson Päivän Profeetan lehti-ilmoitukset. Minä luovutan, muutan omilleni."
"Kai sinä tulet kerran viikossa siivoamaan?"
"…käymään?" Harry yritti korjata Ronin sanoja, mutta se oli liian myöhäistä. Hermione oli jo heittänyt tiskirätin punahiuksisen ystävänsä naamalle.
"Menkää jo."
Kun Hermione alkoi miettiä kunnollisia siivousloitsuja, hän kuuli oven toiselta puolelta pätkän keskustelua.
"Mitä luulet, onko hän oikeasti vihainen?"
"Minusta tiskirätin heitossa oli paljon hellyyttä mukana."
Hermione hymyili siivotessaan. Hän ei tiennyt, miksi oli tuollaisten idioottien ystävä, mutta ei hän olisi heitä uskaltanut jättää aivan vartioimattakaan. Luultavasti pojat tiesivät sen.