Nimi: Rakkautta ensisilmäyksellä
Kirjottaja: Miusamo
Oikolukija: Miusamo itse
Ikäraja: S
Paritukset: Harry/Draco, Harry/OC, Draco/OC, Lily/James, Sirius/Mary Sue ja muita
Yhteenveto: Lucien laittoi haasteen: Kysees olis veela-fic, paritus ois Harry/Draco. MUTTA poiketen muista veela-ficeistä Draco ei ole se tarinan veela vaan HARRY on... Eli ajatuksena oli et Harry on KOLME NELJÄSOSAA veela eli niin, että Harryn äiti olis koko veela ja isä puoli-veela.... Eli Harry ois syntynyt ja asunut koko ikänsä Ranskassa, Voldua ei olisi olemassakaan ja Lily ja James olis elossa... Ja Harry olis tietenkin oma ihana mustatukkainen ja vihreäsilmäinen itsensä.. Toisin sanoen erikoinen veela Draco olis kans oma ihana itsensä, ja tämän perhe on kans niitä "ylimyshienosto perheitä jotka ovat kaiken yläpuolella".. Eli meininki ois kutakuinkin sama kuin originaali Pottereissa, mutta sotaa ei ole, joten tää olis vähän niinkuin toisesta universumista
Muut haasteet: FandomNaNo
Oma sana: Nähdessäni Lucienin haasteen, en voinut olla osallistumatta! Se oli... ihastumista ensisilmäyksellä 1. Luku vähän venähti, mutta...
Varoitukset: Ryyppäämistä, kiroilua, kuolemia, rajuja angstikohtauksia, siirappisia suudelmia...
Luku 1
Alkujen alku
Harry Potter seisoi uudeen kotitalonsa edessä. Talo, jota hän muutaman vuoden päästä alkaisi kutsumaan kodikseen, oli uskomattoman suuri kolmihenkiselle perheelle. Se oli valkoinen, suuri kuisti korosti sisääntuloa. Harry huokaisi syvään ja käänsi katseensa isäänsä, James Potteriin, joka seisoi hänen vieressään. Jamesilla oli Harryn tapaan musta kuriton hiuspehko, mutta tällä oli ruskeat silmät ja hiukan vaaleammat hiukset, kuin Harrylla. Se johtui siitä, että James oli puoliksi veela.
”Niin. Tiedän, ettei se korvaa entistä taloamme”, James sanoi pojalleen. ”Mutta se on ainakin isompi”, hän jatkoi lohdutukseksi.
Harry huokaisi uudelleen syvään.
”En tunne täältä ketään”, hän huomautti. ”Kaikki ystäväni ovat Grenoblessa!” hän jatkoi. Harry oli koko ikänsä asunut Grenoblessa, joka oli aivan Ranskan ja Sveitsin rajalla ja sitä kaupunkia hän oli rakastanut. Nyt hän ei vain jotunut muuttamaan pois Grenoblesta, vaan myös Ranskasta. He olivat Jamesin työn perässä joutuneet muuttamaan Iso-Britanniaan, Lontooseen, ja vielä kaupunkiin. Sentään velhokylään, nimittäin Godricin notkoon. Grenoblessa he olivat asuneet kaukana maalla ja Harry oli todella tykännyt asumisestaan siellä.
”Saat varmasti uusia ystäviä Tylypahkasta. Mekin saimme Jamesin kanssa”, Lily, Harryn äiti vastasi satuttuaan kävelemään poikansa ja miehensä ohi, hän kantoi kädessään kahta laatikkoa. Lilyllä oli täysin vaaleat hiukset, sillä Jamesista poiketen hän oli täysin veela.
”Miksi meidän pitää kantaa nämä?” Harry kysyi ottaen oman laatikkonsa syliinsä. Laatikon kannessa luki äidin käsialalla särkyvää. Se sisälsi Harryn entisen huoneen kaikki koriste-esineet. Harry vei laatikon sisälle ja jäi seisomaan aulaan laatikko kädessään.
”Koska taikojen käyttäminen voisi olla vaarallista”, James huusi ulkoa.
”Sinun huoneesi on ylhäällä, kolmas ovi vasemmalla”, Lily huikkasi kantaen isoa laatikkoa keittiöön päin. Tai siihen huoneeseen, josta tulisi keittiö.
”Okei”, Harry sanoi hiljaa ja nousi portaat ylös. Hän katseli ohimennessään vaaleita seiniä ja mietti, minkälaisia tauluja niille ilmestyisi. Lily oli suuri taulufriikki ja tällä oli aina jonkinlaisia taluja seinillä.
Harry kiipesi yläkerran portaat ylös ja avasi kolmannen oven vasemmalta. Hän hämmästyi huomatessaan, kuinka suuren huoneen hänen vanhempansa olivat hänelle antaneet. Siellä oli kaiken lisäksi myös parveke. Harry avasi heti parvekkeensa oven ja jäi katselemaan näkymää.
Hän näki paljon puita, mutta takapihalla oli myös suuri tilava paikka, jossa voisi loistavasti pelata huispausta. Harry pelasi etsijää, kuten isänsä aikanaan. Hän ryntäsikin heti alakertaan ja olohuoneen kautta pihalle luuta kainalossaan. Hän oli jo päässyt luutansa selkään ja oli juuri ponkaisemassa maasta vauhtia, kun kuuli äitinsä huudon.
”Harry! Mene hakemaan lisää laatikoita! Meillä ei ole ikuisuuksiin aikaa purkaa autoa- näyttää siltä, että on tulossa sade!” Lily huusi sisältä huomatessaan poikansa aikomukset. Harry huokaisi, pani luutansa nojaamaan valkoiseen seinään ja lähti kävelemään autoa kohti. Lily oli vaatinut, että he ajaisivat Lontoosta Godricin notkoon, koska se näyttäisi järkevämmältä. Harry puolestaan epäili, etteivät puoletkaan heidät nähneet velhot olleet koskaan nähneet autoa.
*********
”Harry! Ylös!” Lily karjui poikansa korvaan. Harry veti peittonsa päänsä yli ja antoi äitinsä huutaa.
Lily kuului rientävän alakertaan ja Harry ehti juuri ja juuri nukahtaa uudelleen.
”Harry! Nyt ylös!” Kuului puolestaan hänen isänsä ääni. Harry nosti unisen päänsä ja hieroi vihreitä silmiään.
”Joo, joo. Minne me muka ollaan menossa?” poika kysyi unenpöppöröisenä.
Lily heilautti vaaleat pitkät hiuksensa enkelimäisin elkein ja tuhahti.
”Nyt alkaa koulu!” hän sanoi.
Harry huokaisi syvään. Tietysti, senhän takia minun pitikin herätä kello kuusi aamulla, hän ajatteli ivallisesti, mutta ei sanonut sanaakaan ääneen. Hän nousi, pukeutui ja meni aamupalalle.
Lily oli valmistanut aamiaiseksi ison kasan kaurapuuroa ja leipää. Harry otti vain vähän puuroa, koska hän tiesi, ettei saisi sitä kuitenkaan alas asti. Hän haki jääkaapista maitoa, jonka Lily oli käynyt ostamassa edellisenä iltana.
”Onko tuttuja kadonnut tai tapettu?” Harry esitti tavanomaisen kysymyksensä isälleen, unohtaen kokonaan, että he olivat Englannissa eivätkä Ranskassa.
Hänen yllätyksekseen isä hiljeni hetkeksi, luki otsa rypyssä artikkelia ja pudisteli sitten päätään.
”Minun on mentävä töihin”, tämä mutisi. James oli saanut melkein heti töitä taikaministeriöstä aurorina.
James pörrötti Harryn jo valmiiksi sekaisin olevaa tukkaa ja kehotti tätä opiskelemaan ahkerasti. Ennen kuin Harry kerkesi avata suutaan, kysyäkseen, mikä oli vialla, James katosi selitettyään asian ensin Harryn äidille. Harry huokaisi. Syötyään aamiaisensa Harry paineli yläkertaan ja etsi matka-arkkunsa sänkynsä alta. Kun hän oli heittänyt sinne viimeisimmätkin vaatteet hän lähti raahaamaan arkkuaan leveitä portaita pitkin. Nähdessään poikansa tarvitsevan apua Lily heilautti taikasauvaansa ja jo hetken päästä arkku makasi eteisen matolla.
Harry vilkaisi äitiään ja nyökkäsi tälle kiitokseksi. Lilyn vaaleat pitkät hiukset oli sidottu poninhännälle ja tällä oli päällään vartaloa myötäilevä vihreä kesämekko. Vaikka oli jo syyskuu, Lilyllä ei näyttänyt olevan kylmä.
”Mennään”, Lily sanoi ja otti poikaansa kädestä kiinni. Harry kerkesi juuri ja juuri tarttua matka-arkkuunsa, kun he jo ilmiintyivät laiturille yhdeksän ja kolme neljäsosaa. Harry irrotti otteensa äidistään ja katseli uteliaana ympärilleen. Punainen juna, oppilaita joka puolella halailemassa perheenjäseniään. Harry huomasi heti suuren punapäiden ryhmän. Se koostui suunnilleen Harryn ikäisestä tytöstä ja pojasta, yhdestä ruskeatukkaisesta tytöstä ja kahdesta muusta punapäisestä pojasta, sekä hiukan pulleammasta naisesta, jolla oli myös punaiset hiukset. Nainen piti kädestä kiinni miestä, joka sattui myöskin olemaan punapää.
”Keitä nuo ovat?” Harry kysyi äidiltään. Hänen äitinsä oli käynyt Tylypahkaa ja todennäköisesti tiesi paremmin, kuin Harry.
”Näyttäisivät Weasleyiltä. He ovat kuuluisia punapäisyydestään ja isosta perheestään”, Lily vastasi. ”Äläkä tuijota heitä noin”, hän lisäsi äidillisesti.
”Entä tuo ruskeatukkainen tyttö? Hän ei ainakaan voi olla Weasley”, Harry huomautti. Ruskeatukkainen kääntyi katsomaan häntä ja hymyili epävarmasti. Harry vastasi hymyyn heti ja tyttö lehahti tummanpunaisiksi. Silloin suunnilleen Harryn ikäinen poika kiskaisi tyttöä hihasta ja sanoi tälle jotain. Sitten poika kääntyi sanomaan äidilleen jotain ja tämä kaappasi molemmat lapset lujaan halaukseen. Sen jälkeen he painelivat junaan.
”Hän on varmaan jästisyntyinen, kuule, sinunkin pitäisi varmaan jo alkaa mennä”, Lily sanoi. Sitten hän kaappasi poikansa halaukseen ja suukotti tämän päätä.
”Opiskele ahkerasti, kyllä sinä saat ystäviä Tylypahkasta- aivan varmasti saat”, Lily sanoi. Harry nyökkäsi ja otti matka-arkustaaan kiinni.
Samassa junan pilli soi ensimmäistä kertaa.
”Lähetä pöllö, kun tiedät, mihin tupaan kuulut!” Lily huikkasi. Harry heilautti kättään ja lähti sydän pomppaillen kävelemään junaa kohti. Hänen oli pakko myöntää, että häntä jännitti, ei tuleva tupa vaan ystävät. Huolisiko kukaan ranskalaista seuraansa? Epäilemättä jotkut olisivat kiinnostuneita hänestä, mutta ranskalaisten edellinen vierailu Tylypahkassa... Harry oli kuullut kaiken ystävältään Ericiltä, joka oli ollut mukana Tylypahkassa. Tylypahka oli ollut siisti koulu, mutta oppilaat eivät olleet olleet yhteistyöhalusia, kuin heidän koulussaan Beauxbatonissa. Erityisesti kahden tuvan välillä oli ollut eripuraa ja nyt Harry tiesi jo tupien nimetkin.
Harry löysi itselleen tyhjän vaunuosaston junan alkupäästä. Hän nosti matka-arkkunsa matkatelineelle ja vilkutti äidilleen ikkunasta. Lily vilkutti takaisin ja jäi katsomaan poikansa menoa. Harry nojautui taaksepäin ja ajatteli juuri ottavansa nokoset, kun vaunuosaston ovi aukeni ja sisään astuivat juuri ne kaksi punapäätä, tyttö ja poika ja heidän seurassaan ollut ruskeapäinen tyttö. Nämä tuntuivat kinastelevan jostain.
”Minä sanoin jo, että anna olla Ron! En välitä tippaakaan siitä, mitä joku Malfoy sanoo!” ruskeapäinen tyttö sanoi punapäiselle pojalle, jonka nimi oli ilmeisesti Ron.
”Mutta, Hermione, hän käytti sinusta anteeksiantamatonta nimeä. Et voi antaa hänen vain...”, Roniksi kutsuttu poika aloitti, mutta hänen pikkusiskonsa keskeytti.
”Kidat kiinni. Ettekö te näe, että seurassamme on muitakin?” punapäinen tyttö kysyi. Hän hymyili Harrylle ja sanoi:
”Hei, minä olen Ginny. Tuo tossa on minun ääliöveljeni Ron ja tuo viisas ruskeapää on meidän ystävämme Hermione.”
Harry piti heti Ginnystä, sillä tämä otti hänetkin huomioon. Ginny istuutui Harrya vastapäätä ja Ron ja Hermione katsoivat hetken aikaa pöllästyneinä tilannetta.
”Mmm... Hei”, Hermione tervehti ja kiirehti istumaan Ginnyn viereen. Hän otti laukustaan kirjan ja rupesi lukemaan.
”Moi”, Ronkin tervehti ja istuutui lattialle hetken mielijohteesta. Harry hymyili kaikille.
”Moi. Minä olen Harry, Harry Potter”, hän sanoi.
”Mistä päin sinä tulet?” Ginny kysyi uteliaana.
”Ranskasta. Grenoblesta, jos ihan tarkkoja ollaan”, Harry vastasi. ”Asuin koko ikäni siellä”, hän jatkoi.
”Missä se on?” Ron kysyi.
”Ranskan ja Sveitsin rajalla”, Harry vastasi kohottaen kulmiaan. ”Se on viihtyisä pikkukaupunki”, hän jatkoi.
”Kävitkö sinä Beauxtonsia?” Hermione kysyi Harryn mielestä nyrpeästi.
”Kävin”, Harry sanoi. ”Se on Ranskan parhaita velhokouluja”, hän jatkoi.
”Ai, onko Ranskassa muitakin velhokouluja?” Ginny kysyi. ”Minä luulin, että siellä on vain Beauxtons”, hän jatkoi. Hän heitti punaisen hiuksensa olkapäänsä yli ja tapitti Harrya ruskeilla kissamaisilla silmillään.
”On. Ranskassa on tarkalleen kolme velhokoulua”, Harry vastasi. ”Millainen Tylypahka on?” hän kysyi, koska hän halusi tietää oppilaiden mielipiteen koulusta, jonne hän menisi.
Ginny hymyili. Hän oli kai huomannut pelkoa Harryn äänessä.
”Tylypahka on... Se on mahtava koulu. Tilukset on aika pienet, mutta muuten aivan ihana paikka ja saat varmana ystäviä”, Ginny sanoi. ”Puhut muuten harvinaisen hyvin englantia. Jouduimme viittomaan niille muille ranskalaisille sillon, muistatteko?” Ginny kääntyi isoveljensä ja tämän ystävään päin. Hermione kohotti katseensa kirjastaan ja nyökkäsi.
”Äiti ja isä opettivat minut kaksikieliseksi”, Harry selitti. ”He molemmat kävivät Tylypahkaa”, hän jatkoi.
”Ai? Missä tuvassa he olivat?” Ron kysyi heti. Hän heitti Ginnylle suklaasammakon ja tämä nappasi sen kiinni taitavin elein. Harry tuijotti tyttöä ihailevasti.
”Olen rohkelikkojen etsijä”, Ginny selitti. ”Pelaatko sinä huispausta?” tyttö kysyi.
”Pelaan. Etsijänä tai jahtaajana”, Harry vastasi innoissaan välittämättä Ronin kysymyksestä. ”Kuinka kauan sinä olet pelannut?” hän kysyi.
”Koko ikäni. Tai no... Viisi vuotiaasta”, Ginny myönsi. ”Ja nuo idiootit evät koskaan ottaneet minua mukaan mihinkään peliin”, hän jatkoi viitaten Roniin. ”Sen siitä ihminen saa, kun on ainoa tyttö yhdeksänhenkisessä perheessä”, hän lopetti.
”Onko teitä yhdeksän?” Harry kysyi ihmeissään.
Ron nyökkäsi haikeana.
”On. Bill on vanhin, sitten tulee Charlie, sitten Percy, sitten Fred ja George, sitten minä ja lopuksi Ginny. Ja kun siihen lisää vielä isän ja äidin tulee tasan yhdeksän. Niin ja on meillä kaksi pöllöäkin”, poika sanoi. ”Missä tuvassa sinun vanhempasi olivat, kun he kävivät Tylypahkaa?” hän toisti edellisen kysymyksensä.
”Rohkelikossa. Onko sinulla sisaruksia Hermione?” Harry kysyi tytöltä.
Hermione hätkähti ja nosti katseensa kirjastaan.
”Mitä? Ei, ei ole. Olen jästisyntyinen”, tyttö myönsi.
Muiden hämmästykseksi Harry vain hymyili tämän sanoille.
”Äitini paras kaveri on jästisyntyinen. Äiti itse on puhdasverinen, mutta veela”, Harry paljasti. Ronin käsi läpsähti hänen suulleen.
”M-mitä? Onko sinun äitisi veela?” poika toisti.
”On. Isä on puoliksi veela”, Harry teki toisen paljastuksen.
”Sittenhän sinä olet...”, Hermione aloitti.
”Kolme neljäsosaa veela, kyllä vain”, Harry lopetti. ”Olen vain poikkeuksellinen veela, isäni melkein koko suvulla on mustat hiukset ja äidiltäni olen perinyt silmäni”, Harry selitti.
Muut katselivat Harrya selvästikin kunnioituksen vallassa, Harry liikehteli vaivautuneena penkillään. Hän ei huomannut, että hänen polvelleen oli laskeutunut pöllö, ei ennen kuin Ron huomautti siitä.
”Sinulla on lehtopöllö polvellasi”, poika sanoi. Harry katsoi alaspäin ja tunnisti pöllön Ericin pöllöksi, hän riemastui, hän ei ollut kuullut kolmeen päivään ystävistään. Eric kirjoitti ranskaksi.
Moi, Harry,
Miten sinulla menee? Meidän jengillä on kaikilla kauhean kova ikävä, sinun on pakko tulla jouluna tai viimeistään kesällä Grenoblessa pyörähtämässä. Täällä ei ole tapahtunut juuri mitään ihmeellistä. Paitsi että Juhani aloitti seurustelun! Ja arvaa vain kenen kanssa! Se sai vihdoin ja viimein Lisan itselleen! Mutta, Tylypahka ja Beaxtonshan on niinsanottuja ”ystäväkouluja”, joten eikö olisi kätevää, jos me tulisimme koko jengillä syyslukukaudeksi Tylypahkaan ja sinä tulisit sitten uusien ystäviesi kanssa porukalla kevätlukukaudeksi Beaxtonsiin? Täällä on tyhjää ilman sinua, meillä ei ole näkymättömyysviittaakaan, jonka alla voi tehdä kepposia. Toivottavasti näemme pian, sillä koko meidän jengillä on kova ikävä sinua. Kirjoittele paljon! Haluamme kuulla kuulumisiasi vähintään kolme kertaa kuukaudessa!
Ystäväsi
Eric
Harry hymyili, piteli kirjettä hetken kädessään, siveli tuttuja kirjaimia, tuttuja sanoja. Juhani aloitti seurustelun? Heidän jenginsä pienin ja hintelin, joka jäi aina muiden varjoihin? Ja Lisan kanssa? Juhani oli tykännyt Lisasta kolmannesta luokasta asti. Harryn ja hänen ystäviensä jengiin kuului Juhanin, Harryn ja Ericin lisäksi myös eräs Danny, joka oli kaikista kookkain, hän joutui yleensä jälki-istuntoon joka toinen päivä. Neljästään he liikkuivat usein Harryn näkymättömyysviitan alla, jonka hän oli saanut isältään yksitoista vuotiaana. Eric ja Harry olivat parhaita kavereita, he olivat aina yhdessä, pitivät aina toistensa puolia. Danny liikkui vain puoliksi heidän jengissään, puoliksi eräässä toisessa jengissä.
Nyt Harry huokaisi, hän vaihtoi nopeasti Ronin kanssa kaapunsa päälleen ja he lähtivät junasta, joka oli hetki sitten pysähtynyt.
”Harry Potter! Missä on Harry Potter!” kuului miehen kova ääni.
”Se on Hagrid, opettaa Taikaeläinten hoitoa, puolijättiläinen. Mene, Harry. Sinun täytyy varmaan mennä ekaluokkalaisten kanssa veneillä”, Ron sanoi.
Harry nyökkäsi täysin mykkänä. Ginny taputti häntä selkään, Hermione hymyili hänelle rohkaisevasti ja Ron virnisti. Harry vilkutti heille lähtiessään kävelemään ääntä kohti.
”Ootkos sä Harry Potter?” puolijättiläinen kysyi. Harry nyökkäsi. ”Hienoo, voit mennä paattiin ekaluokkalaisten kans, sit sut lajitellaan eri tavalla. Osaatkos sä ollenkaan englantia vai ootko muuten vaa mykkä?” Hagrid kysyi uteliaana.
”Osaan minä englantia”, Harry vastasi nyrpeänä. ”Vanhempani kasvattivat minut kaksikieliseksi”, hän selitti, vaikka ei tiennyt, minkä takia hänen täytyi se jokaiselle vastaantulevalle selittää. Olivatko ihmiset täällä niin utelijoita? Harry pudisteli hämmennyksissään päätään.
Hän astui kolmen muun ensiluokkalaisen kanssa veneeseen ja yritti hymyillä heille, mutta he vain katsoivat häntä uteliaana ja kääntyivät sitten juttelemaan keskenään. Harry huokaisi, olkoon menneeksi, jos he eivät hyväksyneet häntä hän voisi aina olla Weasleyiden ja Hermionen kanssa, jotka tuntuivat varsin mukavilta.
Tylypahka osottautui kauniiksi linnaksi, se oli suurempi kuin Beaxtons, mutta Beaxtonsissa oli ollut suuremmat tilukset, sen Harry huomasi heti. Tylypahka seisoi järven rannalla, mistä tulisi suuri plussa, sillä Harry rakasti uimista. Tylypahka koostui monesta eri tornista.
Veneet osuivat rantaan ja he lähtivät kävelemään linnaa kohti. Sisällä Harry vietiin suoraan eräänlaiseen ruokailu- ja kokoontumistilaan, minkä nimeksi Harry muisti Suuren salin. Hänen äitinsä oli kertonut siitä. Harrysta se näytti todella kauniilta, vielä kauniimmalta, kuin äidin kertoman mukaan. Itse Albus Dumbledore tuli kättelemään Harrya ja sanoi, että tunsi hänen vanhempansa hyvin. Harry hymyili rehtorille. Hänen piti istua jakkaralle, muut koululaiset olivat jo Suuressa salissa, he olivat jakaantuneet neljään eri pöytään. Rehtori taputti käsiään neljä kertaa yhteen ja ääni kaikui salissa.
”No niin! Tervetuloa taas opiskelemaan Tylypahkaan vuodeksi! Tänä vuonna meillä ei lajitella pelkästään ensiluokkalaisia. Harry Potter vaihtoi Tylypahkaan Beaxtonsista, hänet lajitellaan ensimmäiseksi”, Dumbledore sanoi.
Dumbledore laittoi Harryn päähän lajitteluhatun.
”Hmm... Olet rohkea, kyllä, aivan... Olet myös ystävällinen ja saat todella helposti ystäviä. Tulet uudesta koulusta, mutta se ei haittaa. Kuulut siis... ROHKELIKKOON!”
Rohkelikkojen pöytä hurrasi kovaan ääneen, Ron, Ginny ja Hermione ottivat Harryn ilomielin pöytävieraakseen.
”Tiesin, että tulisit rohkelikkoon”, Ron sanoi paiskattuaan kättä Harryn kanssa.
”Kuulkaa”, Harry sanoi. ”Minä uskon, että tästä tulee vielä unohtumaton vuosi.”
Siinä hän oli täysin oikeassa.
