Kirjoittaja Aihe: Kun ilta illan vei ja minut kävelylle / K11  (Luettu 1933 kertaa)

Lils

  • ***
  • Viestejä: 2 077
    • tumblr
Kun ilta illan vei ja minut kävelylle / K11
« : 11.07.2011 13:15:35 »
Rating: K11
Pairing: Ron/Pansy
Summary: Heräsin puoli vuotta myöhemmin, eikä minulla ollut enää mitään. Nyt tiedän panokset – punakynnet eivät koskaan pelanneet huvikseen.
Warnings: Synkkää tulkinnanvaraista petollisuutta.

Kun ilta illan vei ja minut kävelylle

Naisella oli punaiset kynnet kuin pelikorttien ruutu (hertta oli liikaa sydämettömälle) ja korttipelejä hän pelasikin. Värisävyt peilasivat toisiaan pahvinpinnasta ja kynsissä oli jalokiviä, timanttimaisesti ne kiilsivät ainakin. Hän oli femme fatale muttei kuitenkaan, ei koskaan niin lokeroitavissa.

Nainen oli pehmeäkatseinen ja salaperäinen. Silmiin olisi voinut upota ikuisuuksiksi, mikäli hän olisi ne näyttänyt. Mutta ei, ei nainen katsonut koskaan silmiin eikä hymyillyt. Ei antanut ilon kiivetä ylös asti, jätti sen muodostamaan huulille suukonkuvia.

Naista katseltiin ja häntä puhuteltiin. Hän istui paikoillaan ja pelasi, eikä kukaan tiennyt panoksista. Mutta hän pelasi yksin ja pyöritteli ruutua, se oli hänen valttinsa.

Naisissa olin minäkin. Juopuneena ja harha-askelin, väärillä teillä, pahoilla sellaisilla. Istuin pöytään ja hän tunsi minut: olin katsellut ennenkin. Kehotti pienellä eleellä nostamaan kortin ja minä tottelin.

Naiseen ei katsonut kukaan tiiviimmin kuin minä, kun hän nosti huppunsa ja kysyi ”pelataanko”. Minä tuskin kuulin, minä katselin mustia hiuksia ja tummaa katsetta. Nyökkäsin ja tartuin kortteihin.

Heräsin puoli vuotta myöhemmin, eikä minulla ollut enää mitään. Nyt tiedän panokset – punakynnet eivät koskaan pelanneet huvikseen. Yhä pyörittelen käsissäni ruutua katkerana ja sylkäisen, mutta hymy vie voiton kuitenkin. Hän oli hylätty kuten minä. Ylpeydeltään nainen lankesi ensimmäistä kertaa vasta kohdallani.


//siirrätin ykköstunnukselle.
« Viimeksi muokattu: 17.10.2011 23:02:09 kirjoittanut Lils »
"Should I wear the purple dress?"
That's all she cares about
What a silly life she has

Haalea

  • Tarpeeksi
  • ***
  • Viestejä: 257
Vs: Kun ilta illan vei ja minut kävelylle / K11
« Vastaus #1 : 11.07.2011 16:17:49 »
Bongasin tämän tuolta hetin10 topsusta. Paritus ja nimi sai minut kiinnostumaan.

Nimi oli ihana, ja kuvasi hyvin tämän ficin hieman haikeansynkkää (?) tunnelmaa. Tykkäsin paljon! Paritus oli toimiva, vaikka aika tulkinnanvaraiseksi jäi varainkin tuo Ronin osuus, kun ficissä ei hahmojen nimiä mainittu, mikä toi tähän mukaan ihanaa salaperäisyyttä ja miettimistä.  Itse teksti oli mukavan soljuvaa kaikkine kuvailuineen. Pakko lainata muutama lempikohta....
Lainaus
Silmiin olisi voinut upota ikuisuuksiksi, mikäli
hän olisi ne näyttänyt.
Aika jännä kohta, jälleen ihanan salaperäinen.

Lainaus
Ylpeydeltään nainen lankesi ensimmäistä
kertaa vasta kohdallani.
Oioioioioi, tiivisti hyin koko ficin, ja kertoi oikeastaan kaiken, mitä sen kertomatta jättämän puolen vuoden aikana oli tapahtunut.

Taidokasta tekstiä, muuta en kykene sanomaan.

Haalea

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 964
Vs: Kun ilta illan vei ja minut kävelylle / K11
« Vastaus #2 : 12.07.2011 19:41:34 »
Moi. Luin tämän otsikon eilen ja rakastuin. En ehtinyt silloin lukea itse ficciä, mutta tänään oli pakko palata uudestaan ihailemaan – ja katsoin myös parituksen ja järkytyin. Olen aika rajoittunut paritusten suhteen, ja tämä kuulosti suoraan sanottuna kamalalta. Voit siis varmaan kuvitella lukemiseni lähtökohdat: toisaalta oli pakko tulla lukemaan käsittämättömän upean otsikon takia, mutta toisaalta muuten tämä kuuluu niihin ficceihin, jotka normaalisti sivuutan sen kummemmin ajattelematta.

Itse teksti oli käsittämättömän hienoa, juuri sellaista, mitä odotinkin. Paritus… no, tämä olisi voinut mennä minusta melkein minä tahansa, jopa originaalina, mutta kyllä varmasti tiedossa olevat hahmot toivat rutkasti enemmän syvyyttä mukaan.

Tarinankerrontatyylisi oli aivan ihana, ja täytyy tosiaan pitää silmällä muitakin kirjoituksiasi. En tosin voi lukea tämänkaltaista tekstiä liikaa, sillä hämmennyn ja alan pohtia yötä myöten, mitä oikein hait takaa ja miten hienosti ilmaisitkaan jonkin tietyn kohtan. Tämä oli ficci, joka vaatisi arviolta kolme lukukertaa, jotta oikeasti voisin ymmärtää, mitä tässä tapahtui.

Olisi ehkä parempi, jos kirjoittaisin sinulle kommentin kolmen päivän päästä, mutta tiedän, ettei siitä tulisi mitään. Ja kuten ehkä huomaat, koko kommentti on jotain ihme lätinää vailla yhtäkään suoraa asiaa itse ficistä. En vain pysty jäsentämään ajatuksiani – ainakaan vielä – tarpeeksi, että osaisin sanoa, mitä haluaisin. Koeta siis antaa anteeksi, ja kiitos miljoonasti, että kirjoitit tämän, koska tämä oli tosiaan upea.

(Ja minua harmittaa, etten ihan oikeasti vain kykene tarttumaan mihinkään konkreettiseen. Voit uskoa, että yritin, mutta en vain onnistu. Koska  vau.)
Never regret something that once made you smile.