Nimi: Sydänviestit
Kirjoittaja: Shute
Ikäraja: K-11
Genre: Fluffy, romance
Paritus: Hermione/Fred, Hermione/Draco
Vastuuvapautus: Rowling loi Pottermaailman, minä vain lainaan hahmoja ja paikkoja.
A/N: En ole kirjoitellut ikuisuuuuuksiin tänne finiin, mut ajattelin taas vähän ruveta ficcailemaan... (: enjoy!
Luku 1 ~
Vesi roiskui, aurinko paistoi ja hiekka pöllysi kun Ginny ja Hermione juoksivat nauraen aallokosta aurinkovarjojen alle muiden luokse. Yksi vilkaisu riitti kertomaan, että seurueella oli ollut uskomaton iltapäivä; Harry ja Ron joivat kilpaa sitruunamehua, Fred harjoitteli kitaran soittamista samalla kun George yritti opettaa väkisin mukaan otetulle Billille korttipelissä huijaamista.
Ginny kaatui kikattaen hiekalle märät hiukset kasvoille liimautuneina, samalla kun Hermione kävi istumaan auringon lämmittämälle pyyhkeelle ja avasi kokispullon. Juoma oli jäätävän kylmää, pistelevää, mutta kesän lämpimämpänä päivänä se oli kuin pelastusrengas ylimääräistä kuumuutta vastaan. Tyttö sulki silmänsä ja nautti juoman teennäisestä mausta.
"Minä en ymmärrä miten te tytöt pysytte noin hyvässä kunnossa?" Ron kysyi ja loi epäileviä katseita Hermionen vartaloon saaden tytön punastumaan.
"Joo, Ron, minäpä selitän sinulle tämän", Ginny nauroi ja kääntyi sulavasti veljeään kohti. "Me tytöt yritetään välillä jättää pois ylimääräisiä herkkuja!"
Kaikkien katseet kääntyivät Ronin kädessä olevaan hillomunkkiin. Ronin posket värjäytyivät hillityn punaisiksi ja poika mutisi jotain pikaisesta kastautumisesta ja lähti sitten vähin äänin merta päin. Hermione loi huolestuneita katseita poikaan. Ginny oli välillä vähän turhan ilkeä, tyttö mietti levottomasti. Vaikka tuskin Ginny sitä tarkoittaa pahalla..?
"Minä en voi tajuta, että tänään on kesäloman viimeinen päivä!" George sanoi hieman happamasti. Hermione nyökkäsi haikeasti.
"Viimeinen päivä, viimeinen yö. Kesäloman loppu, mut' sydän vielä lyö!" Fred alkoi sanella laulun tapaista ja säestää kitaralla. Ginny kikatti mutta yhtyi lauluun, samoin kuin tylsistynyt Billkin. Pian koko seurue, mukaan lukien uimasta saapunut Ron, hoilasi Fredin kehittämää laulua. Tunnelma oli korkealla, ja aurinko alkoi hitaasti mutta varmasti laskea horisontin taakse. Heidän viimeinen kesäiltansa läheni loppuaan, ja kaikkien ajatukset pyörivät jo seuraavan päviän kouluun lähdössä. Ja Hermione hymyili, hän oli onnellinen. Onnellisempi kuin pitkiin aikoihin. Hänellä oli jo kaikki, mutta huomenna hän saisi kokea vielä upeampia asioita.
He aloittivat hieman haikeina, mutta samalla iloisina, rantatavaroitten pakkaamisen kun yhtäkkiä Hermione pysähtyi. Hän loi pitkän, arvioivan katseen auringonlaskun värjäämälle merelle.
"Kuulkaa, minä taidan käydä vielä pikaisesti uimassa..." tyttö sanoi ja lähti juoksemaan vettä kohti.
Hermione heittäyti aaltoihin ja ensimmäinen veden kosketus oli kuin hunajaa. Aallot olivat pehmeitä, ne syleilivät tyttöä, pitivät hänestä huolta. Hermione sulki silmänsä ja rentoutui. Vesi oli lämmintä kuin linnunmaito, ja hän halusi vain jäädä siihen kellumaan auringon hiipuessa yhä alemmas ja alemmas.
Siinä samassa tyttö tunsi kuinka joku muukin räpisteli aaltojen läpi ja pysähtyi nauttimaan kesän viimeisestä auringonlaskusta. Henkilö oli täysin hiljaa, seisoi vain siinä metrin päässä Hermionesta ja tuijotti ilmeisesti henkeäsalpaavaa maisemaa. Tyttö ei voinut uteliaisuudelleen mitään, vaan avasi toisen silmänsä nähdäkseen kuka muu ei ollut voinut vastustaa meren syleilyä. Fred. Fred Weasley seisoi siinä kasvot kaukaisuuteen suunnattuina. Vesi ulottui vain pojan takapuoleen, eikä tyttö voinut olla ihailematta tämän lihaksikasta vartaloa. Ja kun vesipisarat valuivat pojan treenattua vatsaa pitkin, Hermione tunsi jotain vatsanpohjassaan. Kipinän. Toivon.
~
Illallisella Hermione oli jo melkein unohtanut Fred Weasleyn ja omituiset tunteensa. Tai sitten hän vain oli kieltänyt itseään ajattelemasta asiaa.
"Minusta tämä väite että jästien pääministeri olisi nepotistinen on täyttä roskaa!" Bill tokaisi ja otti lisää paistia. "Tai siis ei ole hänen vikansa että hänellä on poika joka sopii hallitukseen, vai?"
Arthur rupesi heti väittämään vastaan, kun taas muut ruokailijat kääntyivät keskustelemaan jostaikin aivan muusta. Ron ja Harry kertoivat Georgelle uudesta luutamallista ja Ginny yritti todistaa äidilleen että hänen mekkonsa on aivan liian pitkä. Hermione tunsi palan nousevan kurkkuunsa kun hän ymmärsi että ainoa henkilö joka ei jo jutellut kenellekkään oli, yllätys yllätys, Fred. Fred joka tuijotti häntä todella kiinnostunut katse kasvoillaan.
"Kuule, Hermione, minä tarvitsisin apua..." Fredin ääni oli lämmin, hunajainen ja flirttaileva. Hermione tunsi saman tunteen vatsassaan kuin oli tuntenut aiemmin uimassa. Tyttö käänis katseensa hitaasti poikaa päin ja tunsi kasvoilleen nousevan hymyn jota hän yritti epätoivoisesti estää.
"Missä asiassa?" tyttö naurahti leikkisästi.
Fredin katse oli arvioiva, aivan kuin hän miettisi että kannattaisiko tyttöön luottaa vai ei, mikä tuntui Hermionesta imartelevalta ja no, seksikkäältä. Vaikka tyttö olikin hämmentynyt koko pojasta, tämä tuntui jotenkin ihanalta. Omituiselta, mutta ihanalta.
"No, minulle tämä on aika hankalaa, en saa ajatuksiani kuntoon...", poika selitti ja Hermionen sydän alkoi yhtäkkiä pamppailla rauhattomammin. "Mutta mitä minun pitäisi sinun mielestäsi ostaa tyttöystävälleni syntymäpäivälahjaksi?"
Fred hymyili yhä suloista, poikamaista hymyään, mutta Hermionen valtasi kamala kylmyys. Kamala, epätoivoinen kylmyys.
