Title: Makeansuolaista ja karheaa
Author: Tinppa
Fandom: Vaasan näkkileipä ja Fazerin salmiakkimakeinen
Hahmot: Vaasan näkkileipä ja Fazerin salmiakkimakeinen
Paritus: Vaasan näkkileipä/Fazerin salmiakkimakeinen
Rating: S
Genre: Draama, hieman fluff/romantiikka, hieman huumori
Warnings: Hieman kakkahuumoria
Disclaimer: Vaasan näkkileipä ja Fazerin salmiakkimakeinen kuuluvat kehittelijöilleen/valmistajilleen.
Summary: Salmiakkimakeinen kierähti näkkileivän viereen, aivan sen kylkeen kiinni.
A/N: Paritus pälkähti päähäni yhtäkkiä, ja päätin kokeilla väsätä jotakin pientä.
Makeansuolaista ja karheaa
Vaasan näkkileipä lepäsi reikäpuoli alaspäin roskakorin pohjalla. Se oli ohittanut parasta ennen -päivämääränsä jonkin aikaa sitten.
Näkkileipä tuijotti kattoon. Se tunsi olonsa yksinäiseksi, ja kaipasi seuraa. Se olisi kelpuuttanut kenet tahansa seurakseen sillä hetkellä.
Kului tunti, kului toinen, mutta ketään ei kuulunut roskakorin pohjalle. Kunnes lopulta roskakorin yläpuolelle ilmestyi käsi. Sormet irtautuivat toisistaan ja pudottivat näkkileivän seuraksi Fazerin salmiakkimakeisen.
Salmiakkimakeinen kierähti näkkileivän viereen, aivan sen kylkeen kiinni.
-Anteeksi. Taisin tönäistä, salmiakkimakeinen sanoi näkkileivälle. -Ei ollut tarkoitus.
-Ei se mitään, näkkileipä vastasi tyynesti. -Kaipasinkin seuraa. Olin täällä monta tuntia aivan yksin.
-Voi sinua. Miksi jouduit tänne?
-Olen jo ohittanut parasta ennen -päiväyksen.
-Jaa. Minä kierin lattialla, enkä kelvannut enää.
-Sitten meitä on kaksi kelpaamatonta.
-Kelpasimme sentään roskakorin pohjalle.
Näkkileipä alkoi hihittää.
-Ei se nyt noin hauskaa ollut, salmiakkimakeinen tokaisi. Näkkileipä jatkoi hihittelyään.
-Oli se.
-Eikä.
-Olipas.
-Eikä.
-Kyllä oli.
-No oli kai sitten. Heh heh.
Näkkileipä ja salmiakkimakeinen hiljentyivät hetkeksi omiin ajatuksiinsa.
-Tiedätkö, minä pidän kaltaisistasi hauskoista, makeansuolaisista veijareista, näkkileipä sanoi lopulta.
-Olenko minä muka hauska? salmiakkimakeinen ihmetteli. -Kukaan ei ole koskaan sanonut minulle noin.
-No, nyt sanoi. Millaisista veitikoista sinä pidät?
-Karheista.
-Karheista?
-Niin, karheista. Juuri sellaisista kuin esimerkiksi sinä olet.
-Mutta minähän olen jo ohittanut parasta ennen -päiväni.
-Jotkut ovat parhaimmillaan vasta parasta ennen -päivän jälkeen. Kuten sinä.
Kumpikin hiljentyi jälleen hetkeksi.
-Olen muuten katsellut sinua jo pidempään, salmiakkimakeinen tunnusti. -Katselin sinua jo silloin, kun olimme vielä pakkauksissa kaapin hyllyllä.
-Se ei jäänyt minulta huomaamatta, näkkileipä ilmoitti. -En vain viitsinyt sanoa mitään, ettet olisi pelästynyt.
-No, miten on? salmiakkimakeinen kyseli. -Mitä ajattelisit ideasta, jos jatkaisimme yhdessä matkaamme täältä roskakorista roska-auton lavalle ja siitä eteenpäin?
-Sopii minulle, näkkileipä vastasi.
Ja niin salmiakkimakeinen ja näkkileipä jatkoivat yhdessä matkaansa roskakorista piharoskikseen. Ne eivät päässeet roska-auton lavalle asti, sillä dyykkari vei piharoskiksesta sen roskapussin, jossa kaksikko oli. Kaksikko joutui dyykkarin mahaan ja sen jälkeen parivaljakko joutuikin pihahuussin pohjalle.