Kirjoittaja Aihe: Menneisyyden aukko, Harry/MS, Harry/Ginny ja muita, K11, angst, drama, romance  (Luettu 3603 kertaa)

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
Nimi: Menneisyyden aukko
Ikäraja: K11
Paritukset: Harry/Mary Sue, Harry/Ginny, Remus/Lily ja muita, mitä nyt sattuu mukaan tulemaan...
Tyylilaji(/t): Angst, drama, romance...
Yhteenveto: Harry on syntynyt Lily ja Remus Lupinille, asuu vanhempiensa kanssa onnellisena... Vai onko hän sittenkään niin onnellinen? Hän seurustelee lapsuudenystävänsä Cecyn kanssa, mutta alkaa tuntea outoa kiintymistä erääseen punapäähän... Eräs onnettomuus kuitenkin on tuhota Harryn maailman.
Haasteet: Vanhemmat vaihtoon- haaste(/eni :D ), NaNo, One True Something sillä vaihdolla, että Harry on Remuksen lapsi. Ja laitetaan vielä random10 Remus/Lilyllä :)
Oma sana: Ficci sai alkunsa oudosta inspiraatiosta, jonka sain kun päivittelin haastettani Vanhemmat vaihtoon. Yhtäkkiä näin kaiken edessäni: Harryn ja Cecyn yhdessä, mustasukkaisen Ginnyn... Kaiken. Päätin siis entisistä päätöksistäni huolimatta aloittaa uuden jatkoficin. Toivottavasti pidätte ja kommentoikaa! Niin risut kuin ruusutkin on sallittuja!  :-*
Hahmoja: Joo, eli tässä on nyt muutamista omakeksimistäni hahmoistani kuvia.
Cecy
Susie
Tässä taas on vain yksi kuva, mutta molemmat kaksoset ovat tämännäköisiä, paitsi, että hiukset ovat oikeasti mustat. :) Carla ja Cyra

Luvut:
1. Luku, alku loppu vai mikä?
2. Luku, Jamesilla ja Siriuksella
3. Luku, Kouluun meno ja tappelu
4. Luku, Pimento
...

 Luku 1, Alku, loppu vai mikä?

  Remus luki otsa rypyssä kirjettä, jonka oli juuri äsken saanut ystävältään Jamesilta. James pyysi häntä ja Harrya luokseen heti. Asia oli tärkeä.

”Harry!” Remus kutsui poikaansa. Hetken päästä juuri viisitoista vuotta täyttänyt Harry käveli kädet takataskussa keittiöön kysyvän näköisenä. Harry oli perinyt isänsä ruskeat hiukset ja äitinsä vihreät silmät. Hän oli pitkä, suunnilleen 170 senttimetriä ja hän oli myös laiha. Harrylla oli päällään mustat kuluneet farkut ja sininen huppari. Hänen taikasauvansa sojotti hupparin taskusta.

”Mitä asiaa?” Harry kysyi kohottaen toista kulmakarvaansa. Taito, jonka hän oli oppinut kummisedältään Siriukselta.

”James pyytää meitä hänen luokseen”, Remus ilmoitti. Hän veti jo takkia päälleen kävellen samalla eteiseen. Harry tuli perässä, muttei laittanut takkia. Hänen hupparinsa oli niin lämmin. Poika kumartui sitomaan kengännauhansa samalla kun Remus aukaisi ulko-oven.

”Tule jo”, Remus mutisi. Harry virnisti, pörrötti ruskeita hiuksiaan kädellään ja nousi ylös. Hän käveli isänsä ohi ja lähti saman tien kävelemään eteenpäin. James asui Siriuksen kanssa yhdessä ja he asuivat vain muutaman korttelin päästä Harrysta ja Remuksesta.

 Remus käveli poikansa perässä muistellen niitä aikoja, jolloin hän oli pitänyt Harrya kädestä kiinni heidän ylittäessään tien. Hän katsoi, kun Harry katseli oikealle ja vasemmalle ja vilkutti muutamalle tuntemalleen tytölle. Harry oli asunut samassa jästikaupungissa koko ikänsä, joten hän tunsi melkein kaikki samanikäiset ihmiset.

 Harry kääntyi Remus perässään pienen omakotitalon pihalle, jonka postiluukussa luki Kelmien päämaja. Remus hymyili osuvalle tekstille, vaikka oli lukenut sen jo  monen monta kertaa. Harrykin virnisti kävellessään kuistille. Hän soitti kelloa.

”Sisään, ovi on auki!” kuului Jamesin huuto sisältä.

 Remus aukaisi oven ja astui Harry perässään eteiseen. James ilmestyi eteiseen ilman paitaa, mustat farkut jalassaan ja hetken päästä Sirius ilmestyi myös eteiseen, vaatteet kunnolla päällään. Siriuksella oli päällään musta, tiukka t-paita ja normaalit farkut. Hän virnisti Harrylle ja Remukselle kelmivirnistyksensä ja vilkaisi Jamesia.

”Eräälle taisi tulla kiire”, mies mutisi.

 Remus hymyili.

”Teillä oli jotain asiaa?” hän sanoi kysyvästi.
  James löi otsaansa.

”Ai niin! Meinasin jo unohtaa! Me ajattelimme Siriuksen kanssa pitää pitkästä aikaa grillijuhlat. Kutsuisimme kaikki vanhat koulukaverimme ja heidän perheensä meille, koska meillä taitaa olla Siriuksen kanssa suurin talo kelmeistä, vai mitä?” mies sanoi.

 Remus nyökkäsi.

”Ja tarvitsette minua ja Harrya... Mihin?” hän kysyi.

”Juhlien järjestelykomiteaan tietysti! Emme me nyt kahdestaan kaikke voida tehdä! Tiedätkö milloin Lily tulee sieltä, missä hän nyt onkaan?” Sirius kysyi.

”Tänään ja hän on Euroopassa työtehtävissä. Hänen pitää haastatella vanhoja eurooppalaisia huispaajia Päivän profeettaa varten...”, Remus aloitti.

”Todella tärkeä tehtävä, joo, tiedetään!” Sirius sanoi. James lähti pukemaan paitaansa päälleen.

”Haluatteko kahvia?” Sirius kysyi. ”Aamukahvia on vielä jäljellä”, hän sanoi. Harry nyökkäsi ja Remus mutisi kieltävän vastauksen.

 Sirius kaatoi Harrylle kupin kahvia kysellen samalla tämän kuulumisia. Harry vastasi yhdellä lausella eikä puhunut ellei suoraan kysytty. Sirius kohotti kulmiaan kysyvästi Remusta päin. Remus kohotti hartioitaan; ei hänkään tiennyt, mikä hänen poikaansa oli mennyt. Harry oli alkanut viime aikoina käyttäytymään oudosti, hän puhui tavallista vähemmän ja oli koko ajan omassa huoneessaan jos oli kotona. Joskus Harry saattoi tulla kotiin kellon ollessa neljä aamulla ja tämä vain kohautti hartioitaan Lilyn huudoille ja Remuksen kyselyille. Minun elämäähän tämä on, taisi olla nykyään Harryn perusvastauksia.
 
”Isä, joko lähdetään?” Harry kysyi.

”Malta nyt vielä hetki. Vai onko sinulla kiire jonnekin?” Remus kysyi.

 Harry mutisi itsekseen jotain.

”Onko?” Remus toisti.

”Hmm... Joo”, Harry myönsi. ”Cecy haluaa tavata minut”, hän mutisi muuttuen punaiseksi kasvoiltaan.

”Kuka on Cecy?” Sirius kysyi heti.

”Harryn tyttöystävä”, Remus selvensi.

”Eikä ole”, Harry mutisi. ”Ystävä vain”, hän jatkoi. Oikeasti hänen isänsä oli kyllä oikeassa, mutta sitä hän ei aikonut paljastaa kummisedälleen, joka oli muutenkin niin pohjattoman utelias.

”Hyvä on. Mene vain, kunhan tulet kotiin kuudeksi”, Remus myöntyi huokaisten. Harry nyökkäsi ja lähti keittiöstä. Hän melkein juoksi puistolle, jossa Cecy oli sanonut haluavansa nähdä hänet. Harry ja Cecy olivat vasta aloittaneet seurustelunsa, joten kukaan muu kuin he eivät tienneet siitä. Cecy oli puoliverinen noita, samoin kuin Harry. Cecy oli hänen ikäisensä ja he olivat olleet ystäviä lapsesta saakka. Nyt vasta ystävyys oli muuttunut syvemmäksi.

 Cecy seisoi kauniina puiston edessä. Hänen mustat keskiselkään asti ulottuvat hiuksensa oli laitettu ranskalaiselle letille ja hänellä oli päällään keltainen kesämekko. Hän ei hymyillyt, hänellä oli vakava ilme kasvoilla ja se pelotti Harrya hiukan.

”Mikä hätänä?” hän kysyi heti. Hän halasi tyttöystäväänsä nopeasti ja suukotti tämän poskea.

 Cecyn poskelle valui kyynel.

”Äiti jätti meidät. Sanoi, ettei kestä elää, kun me teemme kaiken sormia napsauttamalla. Hän... Hän oli hirttänyt itsensä yöllä”, Cecy kuiskasi.

 Harry ei pystynyt järkytykseltään sanomaan mitään, joten hän otti Cecyn lujaan halaukseen ja tämä painoi päänsä hänen olkapäälleen ja nyyhkytti. He seisoivat siinä pitkään, sylikkäin ja pikkulasten katsellessa. Harry ei välittänyt lasten ihmettelyistä, hän piti siitä hetkestä.

 Kumpikaan ei huomannut yksinäistä punatukkaista tyttöä, joka seisoi hiukan kauempana. Tyttö kääntyi ja katosi pusikkoon. Hän oli nähnyt tarpeeksi ja jo liikaakin.


  ***

 Harryn saavuttua kotiin oli Lily jo tullut. Ensimmäisenä tämä otti poikansa lujaan halaukseen ja suukotti Harrya otsalle. Harry ei voinut muuta kuin olla tyytyväinen siitä, että hänellä oli äiti. Cecyllä ei enää ollut.

”Miten matka meni?” Harry kysyi kohteliaasti. Remus ilmestyi eteiseen kietoen kätensä vaimonsa ympärille.

”Hyvin. Tapasin monia jo uransa lopettaneita huispaajia ja minun on pakko lähettää muistiinpanot haastatteluista nyt heti Päivän profeetalle, jotta jotkut ehtivät huomiseen lehteen”, Lily vastasi ja alkoi kaivamaan laukkuaan.

”Jospa syödään ensin”, Remus ehdotti hiljaa.

”Ei, tämä on tärkeämpi eikä sen lähettämisessä mene kuin muutama minuutti”, Lily sanoi ja melkein lensi jo puutarhaan.

 Remus kohotti olkapäitään mietteliäänä.

”Mitä asiaa Cecyllä oli?” Remus kysyi hyödyntäen Lilyn poissaolon. Lily ei tiennyt Cecyn ja Harryn seurustelusta. Näiden ystävyydestä hän tietysti tiesi. Harrya pelotti kertoa äidilleen, sillä Lily osasi suhtautua poikaansa hiukan liian huolehtien. Tosin Harryn tapaiseen poikaan kenties kannattikin suhtautua huolehtivaisesti.

”Cecyn äiti hirtti itsensä”, Harry puhui kuiskaten, ettei Lily vain voinut kuulla mitään. ”Hän kaipasi lohdutusta.”

 Remus näytti järkyttyneeltä.

”Nyt on pimeät ja vaikeat ajat. Et voi rientää lohduttamaan jokaista tyttöä, joka sitä kaipaa”, mies sanoi.

”Cecy ei ole pelkkä tyttö. Hän on noita ja minun tyttöystäväni! Kai minä tyttöystävääni saan lohduttaa, jos hänellä on vaikeaa!” Harry protestoi.
 Remus huokaisi päättäen ilmeisesti ettei enää puuttuisi asiaan. Hän jätti poikansa yksin tämän suureen huoneeseen.

 Harryn huone oli talon suurin. Se oli niin iso, että Harry oli pienempänä pystynyt pelamaan huispausta kavereidensa kanssa huoneessaan. Sänky oli suuri ja vanhanaikainen. Se oli pehmeä ja sen peitti musta päiväpeitto. Seinät olivat mustanharmaat, kolme suurta kirjahyllyä korosti yhtä seinää ja hyllyt oli täynnä kirjoja. Huoneen oikeassa nurkassa oli takka, jossa Harry sai pitää tulta vain talvisin ja juhlapäivinä. Huoneen vasemmassa nurkassa puolestaan oli musta iso kirjoituspöytä, joka oli sekaisin. Siinä lojui kasa koulukirjoja, pergamenttejä, kirjeitä... Kirjahyllyä vastapäätä oli lipasto, jonka päällä seisoi Harryn tunturipöllö Hedwig.

 Harry heittäytyi huoneen sängylle ja ajatteli. Cecy kävi hänen mielessään, hän pohti tarkoin, rakastiko hän Cecyä ystävänä vai tyttöystävänä. Muuttiko seurustelu heidän elämäänsä jollain tavalla? Cecy oli alkanut käyttäytymään oudosti heidän alettuaan seurustelemaan. Tyttö oikoi koko ajan hamettaan tai korjaili meikkejään. Cecy ei osannut olla oma itsensä Harryn seurassa.

”Harry! Syömään!” Lilyn ääni kuului keittiöstä.

”Joojoo, tullaan”, Harry huusi takaisin.

 Hän nousi sängyltään ja käveli keittiöön taakseenkatsomatta.
-------------------------------------------------------------------------
Kommentteja?
« Viimeksi muokattu: 27.05.2015 18:04:20 kirjoittanut Vanilje »

prinessa

  • ***
  • Viestejä: 62
Jäin koukkuun ja sitä harvemmin tapahtuu yhden luvun jälkeen. :D Tahdon jatkoa jotta voin kirjottaa jonkin järkevän kommentin, varokkin jos et kirjoita lisää!  >:(

anteeksi epäpäteväkommentti mutta seuraava luku ois kiva saada mahollisimman nopeasti... (;

neiti X

  • Vieras
Lisää! ;D Mitään järkevää en saa tähän aikaan enää, mutta myönnän että koukutuin täysin. :)
"Tahtoo lisää!!" ;D Mahtava aloitus, en yleensä lue Ginny/Harrya saati Harry/Mary Sue:ta, mutta nyt on tehtävä poikkeus :D Kirjoitusvirheitä en suuremmin huomannut, mutten niitä etsinytkään. : )
Jatkoa ja pian! Hyvä aloitus! :)

tutti frutti

  • Rouva Kalkaros
  • ***
  • Viestejä: 607
  • Ficci riippuvainen
Kuten huomaat, olen ollut ahkera ja kommentoinut monia sinun ficcejäsi (paitsi h/d sillä sitä en tällä mielentilalla jaksa lukea ollenkaan)
JATKOA!
ja sori tällanen sekasikiö kommentti

Tutti frutti


Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ilmaiset.

Snarmione<3
Alan Rickman<3
Emma Watson<3
Helena Bonham Carter<3
Johnny Depp<3
Tom Felton<3

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
prinsessa, kiitti kommentistasi!
neiti X, Kiitos!
tutti frutti, Kiitti :)

 Oma sana: Tein muuten tonne alkuun muutamia kuvia hahmoistani, jotka olen itse keksinyt. Tässä on muuten kuva tuosta Jamesin ja Siriuksen terassista. :) Oon nyt kuvatuulella, etsin sopivia kuvia tuntitolkulla, joten olkaakin tyytyväisiä!

Luku 2, Jamesilla ja Siriuksella

Seuraavana aamuna Harry heräsi tavallista aikaisemmin. Hetken hän ajatteli nukkuvansa vielä hetken, sulki jo silmänsä. Hän kuitenkin avasi silmänsä uudelleen ja jäi makaamaan sänkyynsä. Hän huokaisi, nousi ylös ja pukeutui hiljaa, etteivät hänen vanhempansa heräisi.

 Remus istui kuitenkin jo keittiössä, kun Harry lampsi sinne tavallista pirteämpänä. Hän otti kahvia kahvinkeittimestä ja istuutui sen jälkeen keittiön pöydän ääreen vastapäätä isäänsä. Remus katseli poikaansa hetken hämmästyneenä; Harry oli nimittäin kuuluisa siitä, että nukkui vähintäänkin puoleenpäivään.

 Harry vältteli isänsä katsetta ja antoi katseensa kiertää keittiön. Keittiö oli aika pieni, se oli keltavalkoinen, Lilyn valitsemat värit. Keittiön pöytä oli musta ja suuri. Se ulottui melkein keittiön päästä päähän jättäen kuitenkin muutaman metrin väliä. Pöydässä oli yhteensä kuusi tuolia ja sen alla oli punainen matto. Keittiö oli muutenkin ympyröity päästä päähän kaapeilla, joissa Lily säilytteli mitä omituisempia kuppejaan.

”No?”Remus sanoi näyttäen jo kärsimättömältä. ”Miksi heräsit näin aikaisin?” mies kysyi. Harry katsoi isäänsä.

”En tiedä. En vain saanut enää unta”, hän kohoitti olkapäitään.

 Remus näytti huolestuneelta. Harry puolestaan ponkaisi tuolistaan ylös.

”Minun täytyy mennä”, hän sanoi.

”Mennä minne?” Remus kysyi otsa rypyssä.

”Jonnekin”, Harry vastasi. Samassa hän olikin jo poissa.

 Remus jäi ihmettelemään poikansa käytöstä. Ei ollut ollenkaan Harryn tapaista lähteä tuolla tavalla, Lily olisi nostanut sanoista metelin, mutta Remus päätti olla välittämättä. Ainakin hän yritti esitää välinpitämätöntä. Harry oli jo viidentoista ja osasi varmasti pitää huolen, ettei joutuisi pahoihin vaikeuksiin.

 Remus rypisti kulmiaan muistaessaan edelliset Tylypahka-vuodet. Ensimmäisenä Tylypahka vuotenaan Harry oli pelastanut viisasten kiven Voldemortilta, toisena vuonaan tämä oli pelastanut Ginevra Weasleyn hengen ja tappanut basiliskin, kolmas vuosi oli Remuksen ja Lilyn onneksi ollut paljon rauhallisempi, Harry oli löytänyt Kelmien kartan ja päässyt luvattomasti Tylyahoon, neljäs vuosi oli kolmannenkin vuoden arvoinen, Harry oli nimittäin päätynyt Kolmivelho-turnajaisten neljänneksi taistelijaksi, joutunut kolmannessa koetuksessa kasvokkain Voldemortin kanssa ja katsomaan, kun puuskupuhilainen ottelija oli murhattu. Pelkästä ajatuksestakin nousi Remukselle kylmiä väreitä. Ei siis ollut ihme, että Harry oli itsenäistynyt nopeammin, kuin muut ikäisensä. Tämä oli jo liian monta kertaa joutunut kasvokkain kuoleman kanssa. Remus teki mitä tahansa, jotta Harry pysyisi seuraavan vuoden poissa ongelmistaan.

”Hei, kulta. Vieläkö Harry nukkuu?” Lilyn ääni kysyi. Se sai Remuksen säpsähtämään ja kääntämään katseensa vaimoonsa. Lilyllä oli päällään musta, hiukan haalistunut t-paita ja normaalit farkut ja tämän punainen tukka valui hiukan yli keskiselän märkänä. Lily oli ilmeisesti vasta käynyt suihkussa. Remus nousi tuolistaan ja kietoi kätensä vaimonsa ympärille. Lily hymyili ja suukotti Remusta poskelle.

”Ei nuku. Lähti jonnekin”, Remus vastasi Lilyn esittämälle kysymykselle. Lily irrotti itsensä Remuksen otteesta ja meni ottamaan kahvia.

”Kuule, meidän pitää mennä Jamesille ja Siriukselle”, Remus sanoi.

”Miksi ihmeessä? Ettekö te käyneet Harryn kanssa siellä eilen?” Lily kysyi ihmeissään. Hän istuutui Remusta vastapäätä olevaan tuoliin ja hörppäsi kahviaan.

”Käytiin, mutta Sirius ja James aikovat järjestää grillijuhlat ja he tarvitsevat siihen meidän apuamme”, Remus vastasi. ”Juhlan on tarkoitus alkaa nyt launtaina ja se loppuu Siriuksen mukaan vasta maanantaina...”

”Entä lapset?” Lily kysyi. ”Ja keille kaikille juhla on tarkoitus pitää?”

”Vanhoille koulukavereille ja heidän perheilleen”, Remus vastasi.

 ***

 Lauantai koitti. Remus, Harry ja Lily saapuivat Siriuksen ja Jamesin luokse ensimmäisinä. Talo oli koristeltu punaisin ja keltaisin ja jokaisella seinällä, joka tuli vastaan, oli rohkelikkojen viiri. Sirius sähläsi grillin kanssa heidän saavuttuaan, Remus meni auttamaan miestä. Lily taas otti rätin käteensä ja meni pyyhkimään pölyjä, James oli kaupassa ja Harry meni istumaan terassille ja kuunteli Remuksen ja Siriuksen sanavaihtoa.

”Saatanan grilli”, Sirius kuului mutisevan. ”Se ei suostu yhteistyöhön”, mies jatkoi hieroen hiuksiaan.

”No, kyllä me tämä saadaan vielä toimimaan”, Remus lohdutti. Hän otti taikasauvansa ja osoitti sillä grilliä ja mutisi jotain. Sirius kosketti grilliä sormellaan ja veti sen saman tien pois kiroillen.

”Minun sormeni! Saatana!” mies kiljui.

”Sirius, älä viitsi kiljua ja kiroilla, tule hakemaan siihen jotain kylmää”, Lily huusi keittiöstä. Sirius laahusti pettyneen näköisenä keittiöön.

 Remus istuutui terassille. Jamesin ja Siriuksen terassi oli suuri, paljon suurempi, kuin kenenkään muun heistä. Terassi oli toisessa kerroksessa, joten sitä ympyröi vihreät Remusta vartaloihin asti ulottuvat puuseinät. Ympäri terassia oli laitettu pieniä puisia pöytiä.

 Harry hymyili ja otti vastaan Siriuksen tarjoaman kurpitsamehun. Sirius ojensi Remukselle Tuliviskiä ja Remus otti sen hiukan vastahakoisesti vastaan.

”Älä viitsi, Kuutamo. Kunnon kännit tänään”, Sirius ehdotti virne naamalla. Remus pudisti päätään.

”Ei tänään. Meidän pitää vielä selviytyä kotiin asti”, hän sanoi. Sitten hän kohotti katseensa Lilyyn, joka seisoi keittiössä rätti edelleen kädessä. ”Eikä Lily varmasti hyväksyisi sitä”, hän jatkoi hiljemmalla äänellä.

 Sirius kohotti käsiään ja laski ne samantien alas. Hän huokaisi.

”Juuri tuon takia minä en mene koskaan naimisiin”, hän sanoi Harrylle. ”Vaimo olisi aina vahtimassa, aina määräilemässä elämää”, hän jatkoi.

 Remus vain hymyili. Silloin Lily ilmestyi terassille, käveli Remuksen taakse ja kietoi kätensä tämän ympärille. Hän suukotti miehensä tukkaa. Remus virnisti ja otti Lilyn syliinsä istumaan poikittain.

”Hankkikaa huone”, Sirius mutisi.

 Samassa James saapui terassille vetäen perässään Peter Piskuilania ja tämän vaimoa Adelea. Peterin ja Adelan perässä saapui heidän neljätoista vuotias tyttärensä Susie. Hänen perässään tuli kaksoset Cyra ja Carla. He olivat identtiset. Heillä molemmilla oli isänsä mustat hiukset ja äitinsä ruskeat silmät, he olivat sentilleen samanpituiset. Heidän perässään taas tuli Edna ja Julius Pavelon. Molemmat heistä olivat käyneet puuskupuhin tupaa, mutta kouluaikoinaan he olivat olleet Jamesin, Siriuksen, Remuksen ja Peterin parhaimpia kavereita.

”Hei, Harry!” Susie huudahti ja riensi istumaan pojan viereen. Harry nyökäytti päätään tytön suuntaan, mikä sai Susien huokaisemaan pettyneenä. Hän oli luullut, että Harry alkaisi jo lämmetä hänelle. Susie oli aina ollut korviaan myöten pihkassa Harryyn, mutta hän ei koskaan ollut sanonut sitä suoraan pojalle, vaikka Harry tiesi sen.

 Susiella oli punamustat lyhyehköt hiukset. Hänellä oli siniset silmät ja pyöreähköt kasvot. Hän oli pukeutunut vaaleanpunaiseen korkeavyötäiseen hameeseen ja harmaaseen toppiin. Lisäksi hänellä oli musta ohut polero toppinsa päällä. Hänellä oli harmaat polviin asti ulottuvat sukat ja mustat ballerinat. Hiukset olivat suorat ja niissä oli musta rusetti. Hän oli tosi nätti, mutta ei ihan Harryn tyyppiä.

 Juhlat olivat oikein onnistuneet. Harry, Remus ja Lily lähtivät vasta neljältä yöllä ja he lähtivät ensimmäisinä. He lähtivät, koska Lily halusi kotiin nukkumaan. Sirius ja James kiittelivät heitä saapumisesta ja juttutuokioista.

 Viimein Harry painoi väsyneenä päänsä tyynyynsä. Hän nukahti heti.
---
En muuten millään löytänyt mistään Lilyn ja Remuksen keittiöstä sopivaa kuvaa, joten sen saatte ajatella ihan omassa päässänne :)

tutti frutti

  • Rouva Kalkaros
  • ***
  • Viestejä: 607
  • Ficci riippuvainen
Ihanaa, uusi luku. Pidin ja kellonajan takia tämä kommentti kää tällaiseksi.

Tutti frutti


Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ilmaiset.

Snarmione<3
Alan Rickman<3
Emma Watson<3
Helena Bonham Carter<3
Johnny Depp<3
Tom Felton<3

Bizzarre

  • Pässinpää
  • ***
  • Viestejä: 53
  • Mulle ei vittuilla, perkele!
Pidin tästä yllättävän paljon, ja koska olen selaillut ficcejäsi vuosia sitten, huomaan, että olet kehittynyt kirjoittajana paljon.

Nöm nöm mön mön ööh... Jatkoa odottelen innoissani (outoa kuvitella harrylle ruskeat hiukset, outoa et tytöt piirittää sitä ja 170 ei oo kauheen pitkä (tää oli se mukarakentava osio)).

Bizza
Tämä ei ole mikä tahansa turha kirjoitus, tämä on taidetta!

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
Tutti frutti, Kiitos! (ja hei, jos ihmettelet, miks en vastaa taaskaan sun viesteihis niin mulla on taas kerran saldo loppu :D )
Bizzarre, Oi, kiitos myös sulle! 152 senttiselle ihmiselle 170 on pitkä! :D

Oma sana: Anteeksi, että tässä on kestänyt, toivottavasti kuitenkin pidätte :))

Luku 3
Kouluun meno ja tappelu


Remus auttoi Harrya viemään matka-arkkua junaan ja sen jälkeen poika tuli vielä hetkeksi juna-asemalle. Harry oli villinä, tämä olisi halunnut heti mennä ystäviensä luokse, mutta Lily kaappasi pojan halaukseensa ja kuiskaili tälle sanoja. Harry nyökkäili hento virne kasvoillaan ja irrottautui äidistään. Remus siirtyi halaamaan poikaansa.

”Ole kunnolla”, Remus käski salaten hymynsä. ”Ja jätä Voldemort rauhaan tänä vuonna, jooko?”

 Harry hymyili, muttei sanonut sanaakaan, ei luvannut eikä kieltänyt. Remus huokaisi syvään ja katseli, kun hänen poikansa juoksi junaan kesän viimeisten auringonsäteiden loistaessa. Pian Harryn kasvot tulivat esiin junan takaosasta ja tämä vilkutti. Remus vastasi vilkutuksekseen ja taakseen vilkaistessaan hän huomasi, että myös Lily vilkutti hiukan surumielinen ilme kasvoillaan. Remus astui askeleen taakse päin ja kietoi toisen kätensä vaimonsa ympärille.

”Kyllä hän pärjää”, Remus sanoi. ”Hän on pärjännyt ennenkin”, hän jatkoi.

 Lily nyökkäsi.

  ****

 Samaan aikaan Harry istui vaunuosastossaan tietämättä ollenkaan vanhempiensa puheista. Hän oli onnellinen ja iloinen. Cecy istui hänen vieressään ja Ron ja Hermione heitä vastapäätä. Ginny oli myös mukana poikaystävänsä Seamuksen kanssa. Koko vaunuosasto oli pelkkien parien valtaama.

 Kesti vain muutama minuutti ja jo Draco Malfoy luihuisjengeineen työntyi sisään vaunuosastoon. Malfoyn katse kiersi Harryssa ja Cecyssä, Cecy makasi pää Harryn sylissä. Samoin Malfoy katseli Hermionea ja Ronia, joista ensimmäiseksi mainittu luki kirjaa nojaten Ronin olkapäähän, Ginny istui hajareisin Seamuksen sylissä.

”Rohkelikkoparit valtaavat junan”, Malfoy totesi ivallisesti. ”Lupin ja Orange, Granger ja Weasley ja Finnigan ja Weasley. Kuulostaakin typerältä”, tämä jatkoi työntäen kätensä taskuunsa ja nojaten rennosti vaunuosaston oveen. Grabbe ja Goyle nauroivat makeasti niin kuin he tekivät jokaiselle muulekin Malfoyn sanomalle muka hyvällekin vitsille.

”Et taida itse saada parempaa, kun Parkinssonin ja hänkin on lehmä, vai mitä?” Harry iski takaisin.

 Malfoy kumartui lähemmäs Harrya ja hetken tämä jo luuli, että poika aikoi lyödä häntä. Mutta sitten Malfoy osoittikin jotain merkkiä kaavussaan ja hymyili ivallisesti. Harry huomasi heti, että merkki oli valvojaoppilaan merkki.

”Ajat muuttuvat, Lupin”, Malfoy sanoi selvästikin nauttien tilanteesta. ”Kun minä pääsen määräämään...”, poika jatkoi, mutta samassa Ron olikin jo pamauttanut tätä nyrkillä suoraan naamaan. Ginny ja Hermione kiljaisivat, mutta Cecy istui paikallaan hymyn vallatessa hänen naamansa, Harry seisoi hölmistyneenä ja Seamus karjui:

”Näytä sille, Ron!”

 Ron totisesti näyttikin. Tämä hyppäsi suoraan Malfoyn kaulaan kiinni ja hakkasi joka paikkaan ja mutisi samalla jotain lyödessään. Malfoysta ei kerta kaikkiaan ollut vastusta. Grabbe ja Goyle seisoivat yhtä hämmästyneinä paikallaan, kun Harry, mutta pikkuhiljaa he alkoivat lähestyä Ronia uhkaavasti nyrkit pystyssä. Silloin Harrykin heräsi ja hyppäsi Ronin avuksi. Hän riuhtoi Grabbea pois parhaan ystävänsä päältä ja otti samalla käyttöön nyrkkinsä. Goyle tuli uhkaavasti lähemmäs, mutta Harry löi poikaa kaikilla voimillaan mahaan. Goyle käpertyi vaunuosaston lattialle uikuttaen.

 Samassa Cecykin oli mukana. Tämä tappeli, kuin kissa, raapi ja löi. Malfoy oli alimmaisena ja heti hänen päällään makasi Ron. Harrylla oli huuli auki ja hänen vasen silmänsä tuntui oudolta, mutta hän ei kiinnittänyt siihen huomiota, samoin oikeaan käteen sattui paljon. Harry epäili, että häneltä oli murtunut värttinäluu tai kyynärluu. Mutta pahempaakin oli ollut tapahtunut, joten häntä se ei juurikaan kiinnostanut.

 Yhtä nopeasti, kuin tappelu oli alkanut se oli myös ohi. Malfoy lähti pää kolmantena jalkana heti, kun pääsi pois kasan alta ja samoin katosivat myös Grabbe ja yhä uikuttava Goyle. Harry ja Ron nousivat ylös vaunuosaston lattialta, Cecy oli jo ylhäällä ja antoi Hermionen hoidella vaivojaan. Cecyn oikea silmä oli mustana samoin vasemmasta silmästä lähti posken läpi pitkä ja kapea arpi. Mutta tyttö hymyili kaikesta huolimatta ja Harry kietoi kätensä tämän ympärille.

”Oletteko te täysin typeriä? Tapella nyt heti junassa!” Hermione huudahti heti, kun sai puheenvuoron. Ginny hymyili typerästi vaunuosaston nurkassa Seamuksen kainalossa, Seamus ei ollut lähtenyt mukaan kahakkaan.

”Luihuisille piti näyttää”, Ron vastasi tyttöystävälleen ja Harry nyökkäsi osoittavansa olevansa samaa mieltä. Ron näytti varmaan heistä kaikista pahimmalta. Hänen vasen silmänsä oli mustana, huuli auki ja oikea polvi turposi ja Ron linkutti. Hermione otti hänet käsittelyynsä seuraavaksi. Hermione osasi hoidella naarmuja todella hyvin ja pian Ron olikin jo oman itsensä näköinen. Sitten oli Harryn vuoro. Harrylla ei ollut naamassa melkein mitään, muutamaa mustelmaa lukuunottamatta. Sen sijaan häneltä oli murtunut kyynärluu ja muutama kylkiluu. Hermione huokaisi, mutta hoiti hänet parhaansa mukaan. Hänelle ei jäänyt kuin muutama mustelma ja pari arpea.

 Tylypahkaan päästyään Harry, Ron, Cecy ja Grabbe, Goyle ja Malfoy kutsuttiin kaikki kuusi professori McGarmiwan ja Kalkaroksen luokse. McGarmiwan korviin oli kantautunut sananen tappelusta ja hän oli kutsunut myös Kalkaroksen. Kalkaros mulkaisi Harrya, aivan kuin kaikki olisi hänen syytään. Harry virnisti ja se sai Kalkaroksen suupielen nykimään ja kasvojen piirteiden muuttumaan vihaksi.

”Miten te kuusi olette taas täällä?” McGarmiwa kysyi. ”Olemme professori Kalkaroksen kanssa päättäneet, että sekä luihuisilta että rohkelikoilta otetaan pois yhdeksänkymmentä pistettä ja teille kaikille tulee jälki-istuntoa. Lisäksi kirjoitin kirjeen kaikkien teidän huoltajillenne”, hän jatkoi ja Harry nielaisi kuultuaan viimeisen lauseen. Hänen äitinsä ei varmastikaan ilahtuisi uutisesta. Isästään Harry ei osannut sanoa, mutta iloinen ei tämäkään olisi. Kalkaros vilkaisi Harrya ja Harry huomasi tämän kasvoilla harvinaisen iloisen ilmeen, hän tiesi, että opettaja tekisi mitä vain aiheuttaakseen Harrylle hankaluuksia.

 Nöyryytetyt rohkelikot kävelivät hiljaisina pois McGarmiwan huoneesta kohti Suurta salia.

”Voi Merlin, minun äitini lähettää minulle varmasti räyhääjän”, Ron sanoi ja Harry nyökkäsi.

”Minun myös”, tämä mutisi.

”Eikä lähetä. Lily lähettää sinulle korkeintaan kirjeen, jossa kertoo olevansa pettynyt ja toivoo, että et tee niin enää uudestaan”, Cecy huomautti. Hän oli ainoa kolmikosta, joka käveli tanssiaskelin . ”Minä tunnen sinun äitisi, hän tietää, että et haluaisi saada räyhääjää”, tyttö jatkoi ja pujotti kätensä Harryn käsivarteen.

”Jos te alatte kujerrella minä häivyn heti”, Ron sanoi. Hän oli poikkeuksellisen vihainen.

 Harry oli loppuillan hyvällä tuulella ja kun he saapuivat rohkelikkotorniin he valtasivat kaikki kuusi hyvät nojatuolit ja sohvat ja juttelivat iltamyöhään saakka. He pelasivat pullonpyöritystä.

”Aloitetaan”, Ron sanoi hakiessaan pullon. ”Ensin säännöt; jos ei suostu tekemään tehtävää joutuu riisumaan yhden vaatekappaleen. Sukat lasketaan yhdessä yhdeksi. Ei mitään älyttömiä tehtäviä, koska emmehän me halua McGarmiwaa hengittämään niskaamme? Totuuksia saa myös olla ja jos on joku typerä se diskataan”, punapää sanoi ja pyöräytti pulloa, joka osui Harryyn heti.

”Totuus”, Harry sanoi uskoen, että selviäisi tästä helpommalla.

”Totuus... Hmm...”, Ron mietti. ”Miten sinä ja Cecy tutustuitte?” Ron kysyi lopulta.

 Harry kääntyi virnistäen Cecyn puoleen.

”Muistatko sinä?” hän kysyi tyttöystävältään.

 Cecy nauroi.

”Totta kai muistan!” tyttö sanoi ja kumartui suukottamaan poikaystävänsä huulia.

”Harry hei, Normal tuli”, Hermione sanoi. Harry valahti kalpeaksi, Normal oli perhepöllö ja viesti tulisi ilman muuta hänen äidiltään. Harryn onneksi se ei kuitenkaan ollut pelätty räyhääjä.

 Harry sieppasi kirjeen ja Normalin ja kiipesi nopeasti portaat poikien makuusaliin. Hän otti kirjeen aukaisi sen tärisevin käsin.

Hei, Harry,
 Mitä ihmettä sinä menet heti ensimmäisenä päivänä tappelemaan luihuisten kanssa? Oliko sinulla siihen jokin erityisen hyvä syy? Pitääkin olla todella hyvä syy tuollaiseen käytökseen. Minä ja isäsi luulimme jo, että olet viisastunut. Ilmeisesti erehdyimme. Jos saamme rehtorilta vielä yhden ainoan kerran samankaltaisen viestin me haemme sinut heti kotiin, etkä näytä enää naamaasi Tylypahkassa. Sama se, miten paljon se sinua satuttaa.
 Äitisi ja isäsi

 Harry huokaisi. Hän otti palan pergamenttia taskustaan ja sulkakynän ja musteen ja alkoi kirjoittamaan vastausta.

Hei, äiti ja isä,
 Luihuiset ne kävi meidän päällemme, emmekä me niiden. Malfoy tuli uskollisten vahtikoiriensa kanssa aukomaan päätään ja sitten Ron sai tarpeekseen ja hyökkäsi sen limanuljaskan päälle. Itse seisoin hetken aikaa sivussa, mutta sitten, kun Grabbe ja Goylekin ilmestyivät joukkotappeluun menin mukaan, koska minusta oli väärin, että Ron oli yksin kolmea vastaan. Cecy tuli mukaan hetken sen jälkeen ja silloin meitä oli kolme kolmea vastaan.
 Sitä paitsi Malfoy, Grabbe ja Goyle ne tuli meidän vaunuosastoomme ärsyttämään meitä ja kerjäämään verta nenästään, emmekä me niiden. Joten se oli pelkkää itsepuolustusta, eikö niin? Äläkä ota tätä turhan vakavasti, äiti. Ja isä, satun tietämään, että itsekin hyökkäilit ties kenen päälle.
 Nähdään
 Harry

 Harry lähetti kirjeen ja heittäytyi sen jälkeen pylvässänkyynsä. Hän vaihtoi päälleen yöpukunsa ja nukahti hetkessä.

Bizzarre

  • Pässinpää
  • ***
  • Viestejä: 53
  • Mulle ei vittuilla, perkele!
Mulla on ollu pitkään oku kirjotusblokki ja on edelleenkin, mut tulin vaan sanomaan et tää on tosi hyvä!
Tämä ei ole mikä tahansa turha kirjoitus, tämä on taidetta!

tutti frutti

  • Rouva Kalkaros
  • ***
  • Viestejä: 607
  • Ficci riippuvainen
Oi, tämähän oli kiva pikku pätkä näin syysloman loppuun.
Jatkoa


Tutti frutti


Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ilmaiset.

Snarmione<3
Alan Rickman<3
Emma Watson<3
Helena Bonham Carter<3
Johnny Depp<3
Tom Felton<3

Miusamo

  • Vieras
Anteeksi, anteeksi anteeksi että tämä on kestänyt... vuoden?!?!?! Saatte nyt kiduttaa mua, ansaitsen sen. ANTEEKSI.  :-*
 
 Luku 4,
 Pimento
 
 
Seuraavana aamuna Harry heräsi aikaisin. Hän pujahti ensimmäiseksi suihkuun ja sen jälkeen hän puki päälleen. Sitten hän olikin jo saanut tarpeekseen Ronin jatkuvasta makoilusta ja herätti tämän. Seuraavat viisi minuuttia Harry saikin kuulla ystävänsä kiroamista.


”Minä olisin voinut nukkua vielä kymmenen minuuttia!” Ron sanoi vihaisesti riisuessaan yöpaitaansa.


”Älä viitsi, vaan ala tulla”, Harry tuhahti.


”Tänä iltana voidaan ottaa se pullonpyöritys uudestaan, vai mitä?” Ron ehdotti saadessaan koulupuvun päälleen.


”Jos ei”, Harry mumisi. ”En nyt jaksa mitään pullonpyörityksiä.”


”Älä ole tylsä!” Ron sanoi.


”En olekaan”, Harry vastasi. ”Lähdetäänkö jo?”


Ron nyökkäsi ja sekä hän että Harry lähtivät peräkanaa makuusalista. Harry kohtasi Cecyn oleskeluhuoneessa ja he jatkoivat kolmisin matkaa Suureen saliin.


”Katso Malfoyta”, Ron naureskeli heidän saapuessaan saliin. Harry vilkaisi luihuispoikaa ja nauroi. Malfoyn vasen silmä oli mustana ja vasen käsivarsi siteessä.


”Luojan kiitos meillä on Hermione huolehtimassa”, Cecy virnisti.


”Veit sanat suustani”, Harry sanoi ja suukotti tyttöystäväänsä. ”Katsokaa, tuolla on Susie”, hän jatkoi ja vilkutti puuskupuhlaiselle tytölle, joka punastui, mutta vilkutti takaisin.


”Missähän Cyra ja Carla ovat?” Cecy pohti ääneen.


”Tässähän me”, kuului ääni aivan heidän takaansa. Cecy kääntyi ympäri ja huomasi mustatukkaiset Piskuilanin kaksoset, jotka virnuilivat identtisesti.


”Joku on tainnut vetää Malfoyta turpaan”, Cyra totesi tyytyväisenä. ”Ettei teillä kolmella vain ole asian kanssa mitään tekemistä?” hän jatkoi mietteliäänä.


”Voi olla että on. Käy kysymässä Malfoylta”, Harry virnisti. ”Itseasiassa hänen musta silmänsä on täysin Ronin ansiota”, poika jatkoi.


”Hienoa. Eikö teille käynyt mitään?” Carla kysyi.


”Kävi. Rohkelikko menetti yhdeksänkymmentä pistettä heti kättelyssä”, Ron sanoi apeana.


”Mutta niin menetti luihuinenkin”, Harry pisti väliin.


”Hienoa”, Carla toisti. ”Nyt meidän on mentävä”, hän jatkoi ja veti sisartaan jo kohti puuskupuhien pöytää.


”Kertokaa Hermionelle terveisiä”, Cyra huikkasi antauduttuaan Carlan raahaamiselle.


”Minä en vieläkään ymmärrä, miten Cyrasta ja Hermionesta on tullut niin hyvät ystävät”, Ron pohti ääneen. ”Aikaisemminhan he kirosivat toinen toisensa.”


”He ovat aikuistuneet”, Cecy totesi. ”Mitä meille ei kai koskaan tapahdu”, tyttö jatkoi virnistäen.


Harry naurahti ja yhdessä he jatkoivat matkaa kohti rohkelikkojen pöytää. Sana tappelusta oli jo kierinyt koko tuvalle ja suurin osa onnitteli Ronia Malfoyn mustasta silmästä. Ron melkein loisti, mutta muisti sitten apeana äitinsä vielä tulemattoman kirjeen.


Jostain syystä Ronille ei tullutkaan räyhääjää sinä aamuna, vaan hän oli saanut samantapaisen ”ole varovainen äläkä tee sitä enää toiste” kirjeen, minkä Harry sai vanhemmiltaan. Ron oli huomattavasti paremmalla tuulella ja suukotti Hermionea tytön liittyessä heidän seuraansa.


”Anteeksi, kun myöhästyin. Minä kävin...”, Hermione aloitti.


”Kirjastossa”, Cecy lopetti tytön lauseen ja Hermione nyökkäsi hymyillen.


”Miten sinä sinne heti aamusta?” Harry kysyi huokaisten. Hänkin piti lukemisesta, mutta hänestä Hermione ei muuta tehnytkään. Sitä paitsi Harry luki mielellään kaikkea muuta kuin kouluaineita.


”Piti tarkistaa muutama juttu ja lainata pari kirjaa kevytlukemiseksi”, Hermione vastasi pirteänä ja kaatoi murojensa sekaan maitoa. Pöydän toisessa päädyssä McGarmiwa oli aloittanut uusien lukujärjestyksien jaon.


”Sinä olet uskomaton”, Ron sanoi ääni ihailua täynnä. Hermione punastui hiusraajaansa saakka ja keskittyi syömiseen.


”Granger, Lupin, Orange, Weasley”, McGarmiwa ojensi jokaiselle oman lukujärjestyksen. Harry otti omansa ja huomasi ilokseen, että hänellä oli ensimmäisellä tunnilla Pimeyden voimilta suojautumista.


”Kuka muuten opettaa PVS:sää?” Harry kysyi uteliaana. Häneltä oli jäänyt edellisen illan juhlat väliin.


”Joku Pimento”, Hermione vastasi kohottaen olkapäitään. ”Ei vaikuttanut kovinkaan innostuneelta. Ilmeisesti taikaministeriö on palkannut hänet”, hän sanoi viimeisen lauseen kuiskaten ettei kukaan muu kuullut.


”Miten niin?” Ron kysyi.


”He kieltäytyvät yhä ajattelemasta tiedät-kai-kenen paluuta”, Hermione puhui nyt niin hiljaa, että toisella puolella pöytää olevan Harryn ja Cecyn piti kumartua lähemmäs kuullakseen tarkemmin. ”Ja he eivät halua meille opettajaa, joka opettaa oikeaa suojautumista. Enhän minä tiedä, millainen opettaja Pimento on, mutta eilisen perusteella hän ei ole pätevä”, tyttö lopetti ja keskittyi taas lukujärjestykseen.


”Eikä”, Harry sanoi vilkaisten hänkin lukujärjestystään uudestaan. ”Minulla on Kalkarosta heti Pimennon jälkeen”, hän jatkoi vihaisena. ”Ja sen jälkeen ennustamista.”


”Minullakin on”, Ron tuhisi, mutta sekä Cecy että Hermione hymyilivät. Cecyllä oli Muinaisia riimuja taikajuomien jälkeen ja Hermionella Numerologiaa.


Syötyään loppuun aamiasensa kaikki neljä rohkelikkoa jatkoivat matkaansa kohti Pimeyden voimilta suojautumisen luokkaa.


”Eikö äiti tullutkaan hakemaan teitä pois, Lupin ja Weasley?” Malfoyn ääni kuului heidän takaansa. ”Vai olisiko tämä kerta kenties viimeinen varoitus?” hän jatkoi ylimielisesti hymyillen.


”Musta silmä pukee sinua, Malfoy”, Harry iski takaisin huomatessaan Ronin muuttuvan kasvoiltaan punaiseksi. ”Sinuna harkitsisin mustia hiuksiakin. Silloin silmäsi sointuisivat hiustesi väriin”, hän jatkoi ja huomasi riemukseen Malfoyn muuttuvan vihaiseksi. Poika puristi ilmiselvästi taikasauvaansa taskussaan.


”Ette taida tietää, että minä olen...”, Malfoy aloitti, mutta ei päässyt pidemmälle kun Harry jo jatkoi.


”Ylimielinen kusipää. Kyllä, me todellakin tiesimme sen. Hauskaa, että sinäkin tajusit sen näiden vuosien jälkeen.”


Cecy ja Ron nauroivat Harryn vieressä ja jopa Hermione hymyili. Malfoy sen sijaan muuttui punaisemmaksi ja punaisemmaksi kasvoiltaan.


”Onko täällä muka noin kuuma?” Harry kysyi yleisesti kaikilta. ”Vai punastuuko Malfoy minun läsnäollessani?” hän pamautti ja virnisti sitten.


Samassa Pimento käveli luokkahuoneen ovelle ja Harry sulki kiireesti suunsa. Jos Hermionen sanoihin oli uskomista, Pimennon tunneilla ei kannattanut ärsyttää luihuisia.


”Hyvää huomenta, luokka”, Pimento sanoi tekopirteästi ja luokka mutisi jotain hyvän huomenen tapaista. ”Aiai, noin nuoria ja silti noin jäykkiä. Kun minä sanon hyvää huomenta luokka, te vastatte hyvää huomenta, professori Pimento. Otetaanpa uudestaan.”


”Hyvää huomenta, luokka”, Pimento sanoi jälleen samalla tekopirteällä äänellä.


”Hyvää huomenta, professori Pimento”, koko luokka kajautti tylsällä äänellä.


”Hienoa. Yksi asia siis jo opittu”, Pimento totesi. ”No niin, avatkaa kirjanne sivulta kolme ja lukekaa ensimmäinen luku.”


Harry huokaisi syyvään ja aukaisi kirjan sivulta kolme. Hän huomasi Hermionen nostavan käden.


”Haluatko kysyä jotain kirjasta, neiti...?” Pimento kysyi.


”Granger. En kirjasta”, Hermione sanoi.


”Mutta sitähän me luemme”, Pimento totesi väläyttäen teennäisen hymyn. ”Jos sinulla on muuta kysyttävää, käsittelemme sen tunnin lopussa.”


”Haluan vain kysyä kurssin tavoitteista”, Hermione vastasi.


”Eiköhän kurssin tavoitteet tule selviksi, jos luet ne läpi”, Pimento sanoi taas teennäisen herttaisella äänellä.


”Eivät minusta”, Hermione väitti vastaan. ”Niissä ei lue sanaakaan suojaavien taikojen käytöstä. Ainoastaan teoriasta”, Hermione pamautti.


Syntyi lyhyt hiljaisuus ja kaikki käänsivät samaan aikaan katseensa Pimennon taululla oleville kurssin tavoitteille. Harry luki mielessään:


 
  • Suojaavan taikuuden perusperiaatteiden ymmärtäminen.
     
  • Niiden tilanteiden tunnistaminen, joissa suojaavaa taikuutta on lupa käyttää.
     
  • Suojaavan taikuuden yhteyksiin.


Hermione oli oikeassa. Ei sanaakaan suojaavien taikojen käytöstä. Koko luokka näytti tajuavan saman asian yhtä aikaa.


”Emmekö me tee taikoja?” Harry kysyi kovalla äänellä.


”Oppilaat viittaavat, jos haluavat puhua minun tunneillani, herra..?” Pimento sanoi.


”Lupin”, Harry tokaisi ja nosti kätensä pystyyn. Pimento ei kuitenkaan kiinnittänyt häneen enää huomiotaan, vaan käänsi hänelle selkänsä. Harry arveli, että professori tiesi, kuka – tai pikemminkin mikä- hänen isänsä oli eikä siksi vaivautunut vastaamaan hänen kysymykseensä.


Hermionen käsi heilui taas ilmassa.


”Niin, neiti Granger? Vieläkö sinulla on asiaa?”


”On minulla”, Hermione sanoi. ”Kyllä kai pimeyden voimilta suojautumisen koko juju on siinä, että suojaloitsuja harjoitellaan tulevaa elämää varten?”


”Onko neiti Granger ministeriön kouluttama opetusasiantuntija?” Pimento kysyi teennäisellä äänellään.


”En ole, mutta...”


”Siinä tapauksessa sinä et ehkä ole pätevin noita määrittelemään, mikä oppiaineen mikäkin 'koko juju' on. Te opitte suojaloitsut turvallisella, riskittömällä tavalla...”, Pimento aloitti paasaamisensa, mutta Harry sai tarpeekseen.


”Mitä hyötyä siinä on?” Harry kysyi. ”Jos joku hyökkää päälle, se ei tapahdu...”


”Käsi, herra Lupin!” Pimento kailatti.


Harry työnsi jälleen kätensä ilmaan. Ja jälleen Pimento kääntyi siinä samassa poispäin hänestä, mutta nyt Harryn käsi ei ollutkaan enää ainut, joka oli ilmassa.


”Mikä sinun nimesi on?” Pimento kysyi Dean Thomasilta.


”Dean Thomas.”


”Ja kysymyksesi oli, herra Thomas?”


”Että kai se niin on kuin Harry sanoo?” Dean sanoi kysyvällä äänellä. ”Jos joku hyökkää päällemme se ei tapahdu riskittömästi.”


”Minä kysyn teiltä”, professori Pimento sanoi kääntyen koko luokkaa päin. ”Oletatteko te, että teidän päällenne hyökätään minun tunneillani?”


Hetken aikaa oli hiljaista ja lopulta Dean vastasi kaikkien puolesta.


”En, mutta...”


Jälleen Pimento keskeytti. ”En halua arvostella tapaa, jolla asiat on tässä koulussa – ja etenkin tässä oppiaineessa – hoidettu”, hän väläytti yhden teennäisen hymynsä. ”mutta te olette näillä tunneilla joutuneet erittäin vastuuttomille velhoille – etenkin äärimmäisen vaarallisille puolilajille.”


Tässä vaiheessa Harryn olisi tehnyt mieli pamauttaa Pimentoa nyrkillä päähän. Hän suunnitteli jo, miltä musta silmä näyttäisi opettajan kasvoissa, kun Dean Thomas pelasti hänen suunnitelmansa.


”Jos tarkoitat professori Lupinia, häntä parempaa meillä ei ole...”


Harry kerkesi väläyttää Deanille kiitollisen hymyn ennen kuin Pimento jo kailotti:


”Käsi, herra Thomas! Kuten olin sanomassa, teille on esitelty loitsuja, jotka ovat aivan liian mutkikkaita teidän ikäisillenne. Lisäksi teidät on peloteltu uskomaan, että teidän kimpuunne voi hyökätä kuka tahansa minkä tahansa nurkan takaa.”


”Eikä ole”, Hermione väitti vastaan. ”Me vain...”


”Olen ymmärtänyt, että edeltäjäni ei ainoastaan esittänyt laittomia kirouksia nähtenne vaan toden totta jopa kirosi teitä.”


”No, hänhän oli mielipuoli”, Dean kiivastui. ”Ja kyllä me silti paljon opittiin.”


”Ministeriön käsitys on, että teoreettinen tietous riittää paremmin kuin hyvin auttamaan teitä läpäisemään tutkinnon”, Pimento sanoi.


”Mutta eikö pimeyden voimilta suojautumisen V.I.P kokeeseen kuulukin käytännön osuus?” Hermione kysyi käsi ilmassa.


”Ja mitä hyötyä teoriassa on oikeassa elämässä?” Harry kysyi kovalla äänellä. Myös hänen kätensä oli ilmassa.


”Tämä on koulu eikä oikeaa elämää, herra Lupin”, Pimento tokaisi välittämättä Hermionen kysymyksestä.


”Meidän ei siis pidä valmistautua siihen, mikä meitä elämässä odottaa?” Harry tuhahti. Hänelle oli koko hänen ikänsä ajan varoitettu kuolonsyöjistä ja Voldemortista ja muista pimeän taikuuden olennoista ja kehotettu olemaan varovainen. Etenkin nyt, kun Voldemort oli palannut.


”Ei teitä mikään siellä odota.”


”Ei vai?” Harry tuhahti uudestaan.


”Kenen luulet hyökkäävät lasten kimppuun, herra Lupin?” Pimento kysyi.


”Hetkinen... Pohditaanpa hetki”, Harry sanoi edelleen kovalla äänellä. ”Olisiko kenties... Lordi Voldemort?”


Koko luokka hiljeni. Samassa kello pirahti soimaan rikkoen hiljaisuuden.


”Herra Lupin jää vielä hetkeksi.”


Harry tuhahti kolmannen kerran tunnin aikana ja työnsi tuolinsa taaksepäin. Pimento odotti kärsivällisesti, kunnes koko utelias luokka oli poistunut ja Cecy sulkenut oven perässään ennen kuin aloitti.


”No niin, herra Lupin. Et todellakaan osoittanut hyvää käytöstä tällä tunnilla, joten minun on ikäväkseni ilmoitettava, että saavut luokkahuoneeseeni huomeniltana kello viisi.”


”Entä jos en?” Harry kysyi vihaisena puristaen kätensä nyrkkiin.


”Kymmenen pistettä rohkelikoilta”, Pimento tokaisi teennäisen pirteällä äänellään. Että Harry vihasi tuota ääntä jo nyt. ”Näemme huomenilalla, kello viisi, Lupin. Emmekö näekin?” hän jatkoi kysyvästi.


Harry nyökkäsi kasvot kireänä ja käänsi Pimennolle selkänsä. Hän oli jo laukkunsa luona, kun Pimento puhui taas.


”Ilmeisesti isäsi ei ole kelvollinen kasvattaja, Lupin. Minä puhun tästä taikaministeriössä, kun käyn siellä tänä iltana.”


Harry ei reagoinut sanoihin mitenkään, nappasi vain laukkunsa lattialta ja pakeni luokkahuoneesta. Hän melkein törmäsi tyttöystäväänsä.


”Mitä tapahtui?” Cecy kysyi huomattuaan Harryn olevan aivan valkoinen kasvoiltaan.


”Jälki-istuntoa”, Harry tokaisi. ”Missä Ron ja Hermione ovat?”


”Menivät jo tyrmiin päin. Minä halusin odottaa sinua”, Cecy sanoi ja sai palkakseen suukon Harrylta. ”Jälki-istunto ei kuulosta kovinkaan pahalta.”


”Ei se olekaan”, Harry myönsi. ”Vaan se, mitä Pimento sanoi juuri ennen kuin lähdin.”


”Mitä hän sanoi?” Cecy kysyi. ”Jos se noita-akka on sanonut sinusta jotain, minä kyllä...”


”Ei, ei hän minusta. Isästä”, Harry vastasi.


”Mitä Remuksesta?” Cecy kysyi kärsimättömänä.


”Hän totesi, että ilmeisesti isä ei ole kelvollinen kasvattaja ja sanoi puhuvansa siitä taikaministeriössä tänä iltana. Entä jos ne päättävät että isä ei ole sopiva kasvattaja ja minut viedään pois hänen ja äidin luota? Tai jos ne päättävät, että isä ei kuulu meidän perheeseemme ja he ottavat hänet pois meidän luotamme?” Harry tuskaili. ”Minun olisi pitänyt tajuta olla hiljaa tänään tunnilla”, hän huokaisi lopulta.


”Älä nyt. Ei ministeriö voi vaikuttaa teidän perheenne asioihin”, Cecy yritti piristää. ”Sinähän voit ihan hienosti eikä mitään pahaa ole tapahtunut. Varmasti Toffee tajuaa, että Remus on juuri oikea kasvattaja sinulle ja onhan sinulla sitä paitsi Lilykin. Tietysti se olisi eri asia, jos Remus olisi yksinhuoltaja, mutta koska näin ei ole...”, Cecy aikoi vielä jatkaa, mutta Harryn ilmeen nähdessään hän vaikeni.


”Asiassa on vain pieni mutta ja se on se, että isä on ihmissusi”, Harry sanoi. ”Minun on päästävä puhumaan tästä jonnekin”, hän tuskaili.


”Käytä Pimennon huoneen tulisijaa”, Cecy sanoi. Harry kohotti katseensa tyttöystäväänsä. ”Ihan totta, sinun täytyy päästä puhumaan Remuksen kanssa ja ainoa vaihtoehto on käyttää Pimennon tulisijaa. Kuuntele, minä, Fred ja George aiheutamme hämminkiä käytävässä ja luulen, että myös Ron ja ehkä Cyra suostuvat auttamaan. Ginny ainakin. Me annamme sinulle muutaman minuutin aikaa, jotta saat puhua ja sitten sinä käytät näkymättömyysviittaa ja palaat luoksemme niin kuin olisit ollut siinä koko ajan!” Cecy kertoi suunnitelmansa hymyillen riemuissaan.


”Ja te kaikki saatte jälki-istuntoa minun takiani”, Harry sanoi.


”Jälki-istunto ei ole yhtään niin paha, kuin Remuksen huoltajuuden menettäminen”, Cecy väitti ja Harry tiesi tytön olevan oikeassa. ”Sitä paitsi, minulla, Fredillä ja Georgella on muutenkin ollut jälki-istuntoja, niin mitä väliä yhdestä on?”


”On sillä väliä, jos se sattuu olemaan Pimennon jälki-istunto.”


Harrylla oli ristiriitaiset tunteet. Hän halusi puhua isänsä kanssa, muttei halunnut saattaa Cecyä, Frediä ja Georgea ongelmiin.


”Äh”, Cecy heilautti turhautuneena pitkän hiussuortuvansa olkapäänsä taakse. ”Se oli vain ehdotus.”


”Hyvä on”, Harry sanoi äkkiä. ”Milloin te teette sen?” hän kysyi.


Cecy kohautti olkapäitään.


”En tiedä. Minun täytyy päästä puhumaan ensin Fredin ja Georgen kanssa, mutta luultavasti huomenna”, hän sanoi ja työnsi Harrya eteenpäin. ”Nyt meidän on mentävä, ettei Kalkaroskin anna jälki-istuntoa.”


Harry hymyili tyttöystävälleen. Käsi kädessä he lähtivät kävelemään kohti tyrmiä.

tutti frutti

  • Rouva Kalkaros
  • ***
  • Viestejä: 607
  • Ficci riippuvainen
Jännäks menee!
Kiva saada tähän jatkoa, olet niin ihanan ahkera


Tutti frutti


Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ilmaiset.

Snarmione<3
Alan Rickman<3
Emma Watson<3
Helena Bonham Carter<3
Johnny Depp<3
Tom Felton<3