Anteeksi, anteeksi anteeksi että tämä on kestänyt... vuoden?!?!?! Saatte nyt kiduttaa mua, ansaitsen sen. ANTEEKSI.
Luku 4,
Pimento Seuraavana aamuna Harry heräsi aikaisin. Hän pujahti ensimmäiseksi suihkuun ja sen jälkeen hän puki päälleen. Sitten hän olikin jo saanut tarpeekseen Ronin jatkuvasta makoilusta ja herätti tämän. Seuraavat viisi minuuttia Harry saikin kuulla ystävänsä kiroamista.
”Minä olisin voinut nukkua vielä kymmenen minuuttia!” Ron sanoi vihaisesti riisuessaan yöpaitaansa.
”Älä viitsi, vaan ala tulla”, Harry tuhahti.
”Tänä iltana voidaan ottaa se pullonpyöritys uudestaan, vai mitä?” Ron ehdotti saadessaan koulupuvun päälleen.
”Jos ei”, Harry mumisi. ”En nyt jaksa mitään pullonpyörityksiä.”
”Älä ole tylsä!” Ron sanoi.
”En olekaan”, Harry vastasi. ”Lähdetäänkö jo?”
Ron nyökkäsi ja sekä hän että Harry lähtivät peräkanaa makuusalista. Harry kohtasi Cecyn oleskeluhuoneessa ja he jatkoivat kolmisin matkaa Suureen saliin.
”Katso Malfoyta”, Ron naureskeli heidän saapuessaan saliin. Harry vilkaisi luihuispoikaa ja nauroi. Malfoyn vasen silmä oli mustana ja vasen käsivarsi siteessä.
”Luojan kiitos meillä on Hermione huolehtimassa”, Cecy virnisti.
”Veit sanat suustani”, Harry sanoi ja suukotti tyttöystäväänsä. ”Katsokaa, tuolla on Susie”, hän jatkoi ja vilkutti puuskupuhlaiselle tytölle, joka punastui, mutta vilkutti takaisin.
”Missähän Cyra ja Carla ovat?” Cecy pohti ääneen.
”Tässähän me”, kuului ääni aivan heidän takaansa. Cecy kääntyi ympäri ja huomasi mustatukkaiset Piskuilanin kaksoset, jotka virnuilivat identtisesti.
”Joku on tainnut vetää Malfoyta turpaan”, Cyra totesi tyytyväisenä. ”Ettei teillä kolmella vain ole asian kanssa mitään tekemistä?” hän jatkoi mietteliäänä.
”Voi olla että on. Käy kysymässä Malfoylta”, Harry virnisti. ”Itseasiassa hänen musta silmänsä on täysin Ronin ansiota”, poika jatkoi.
”Hienoa. Eikö teille käynyt mitään?” Carla kysyi.
”Kävi. Rohkelikko menetti yhdeksänkymmentä pistettä heti kättelyssä”, Ron sanoi apeana.
”Mutta niin menetti luihuinenkin”, Harry pisti väliin.
”Hienoa”, Carla toisti. ”Nyt meidän on mentävä”, hän jatkoi ja veti sisartaan jo kohti puuskupuhien pöytää.
”Kertokaa Hermionelle terveisiä”, Cyra huikkasi antauduttuaan Carlan raahaamiselle.
”Minä en vieläkään ymmärrä, miten Cyrasta ja Hermionesta on tullut niin hyvät ystävät”, Ron pohti ääneen. ”Aikaisemminhan he kirosivat toinen toisensa.”
”He ovat aikuistuneet”, Cecy totesi. ”Mitä meille ei kai koskaan tapahdu”, tyttö jatkoi virnistäen.
Harry naurahti ja yhdessä he jatkoivat matkaa kohti rohkelikkojen pöytää. Sana tappelusta oli jo kierinyt koko tuvalle ja suurin osa onnitteli Ronia Malfoyn mustasta silmästä. Ron melkein loisti, mutta muisti sitten apeana äitinsä vielä tulemattoman kirjeen.
Jostain syystä Ronille ei tullutkaan räyhääjää sinä aamuna, vaan hän oli saanut samantapaisen ”ole varovainen äläkä tee sitä enää toiste” kirjeen, minkä Harry sai vanhemmiltaan. Ron oli huomattavasti paremmalla tuulella ja suukotti Hermionea tytön liittyessä heidän seuraansa.
”Anteeksi, kun myöhästyin. Minä kävin...”, Hermione aloitti.
”Kirjastossa”, Cecy lopetti tytön lauseen ja Hermione nyökkäsi hymyillen.
”Miten sinä sinne heti aamusta?” Harry kysyi huokaisten. Hänkin piti lukemisesta, mutta hänestä Hermione ei muuta tehnytkään. Sitä paitsi Harry luki mielellään kaikkea muuta kuin kouluaineita.
”Piti tarkistaa muutama juttu ja lainata pari kirjaa kevytlukemiseksi”, Hermione vastasi pirteänä ja kaatoi murojensa sekaan maitoa. Pöydän toisessa päädyssä McGarmiwa oli aloittanut uusien lukujärjestyksien jaon.
”Sinä olet uskomaton”, Ron sanoi ääni ihailua täynnä. Hermione punastui hiusraajaansa saakka ja keskittyi syömiseen.
”Granger, Lupin, Orange, Weasley”, McGarmiwa ojensi jokaiselle oman lukujärjestyksen. Harry otti omansa ja huomasi ilokseen, että hänellä oli ensimmäisellä tunnilla Pimeyden voimilta suojautumista.
”Kuka muuten opettaa PVS:sää?” Harry kysyi uteliaana. Häneltä oli jäänyt edellisen illan juhlat väliin.
”Joku Pimento”, Hermione vastasi kohottaen olkapäitään. ”Ei vaikuttanut kovinkaan innostuneelta. Ilmeisesti taikaministeriö on palkannut hänet”, hän sanoi viimeisen lauseen kuiskaten ettei kukaan muu kuullut.
”Miten niin?” Ron kysyi.
”He kieltäytyvät yhä ajattelemasta tiedät-kai-kenen paluuta”, Hermione puhui nyt niin hiljaa, että toisella puolella pöytää olevan Harryn ja Cecyn piti kumartua lähemmäs kuullakseen tarkemmin. ”Ja he eivät halua meille opettajaa, joka opettaa oikeaa suojautumista. Enhän minä tiedä, millainen opettaja Pimento on, mutta eilisen perusteella hän ei ole pätevä”, tyttö lopetti ja keskittyi taas lukujärjestykseen.
”Eikä”, Harry sanoi vilkaisten hänkin lukujärjestystään uudestaan. ”Minulla on Kalkarosta heti Pimennon jälkeen”, hän jatkoi vihaisena. ”Ja sen jälkeen ennustamista.”
”Minullakin on”, Ron tuhisi, mutta sekä Cecy että Hermione hymyilivät. Cecyllä oli Muinaisia riimuja taikajuomien jälkeen ja Hermionella Numerologiaa.
Syötyään loppuun aamiasensa kaikki neljä rohkelikkoa jatkoivat matkaansa kohti Pimeyden voimilta suojautumisen luokkaa.
”Eikö äiti tullutkaan hakemaan teitä pois, Lupin ja Weasley?” Malfoyn ääni kuului heidän takaansa. ”Vai olisiko tämä kerta kenties
viimeinen varoitus?” hän jatkoi ylimielisesti hymyillen.
”Musta silmä pukee sinua, Malfoy”, Harry iski takaisin huomatessaan Ronin muuttuvan kasvoiltaan punaiseksi. ”Sinuna harkitsisin mustia hiuksiakin. Silloin silmäsi sointuisivat hiustesi väriin”, hän jatkoi ja huomasi riemukseen Malfoyn muuttuvan vihaiseksi. Poika puristi ilmiselvästi taikasauvaansa taskussaan.
”Ette taida tietää, että minä olen...”, Malfoy aloitti, mutta ei päässyt pidemmälle kun Harry jo jatkoi.
”Ylimielinen kusipää. Kyllä, me todellakin tiesimme sen. Hauskaa, että sinäkin tajusit sen näiden vuosien jälkeen.”
Cecy ja Ron nauroivat Harryn vieressä ja jopa Hermione hymyili. Malfoy sen sijaan muuttui punaisemmaksi ja punaisemmaksi kasvoiltaan.
”Onko täällä muka noin kuuma?” Harry kysyi yleisesti kaikilta. ”Vai punastuuko Malfoy minun läsnäollessani?” hän pamautti ja virnisti sitten.
Samassa Pimento käveli luokkahuoneen ovelle ja Harry sulki kiireesti suunsa. Jos Hermionen sanoihin oli uskomista, Pimennon tunneilla ei kannattanut ärsyttää luihuisia.
”Hyvää huomenta, luokka”, Pimento sanoi tekopirteästi ja luokka mutisi jotain hyvän huomenen tapaista. ”Aiai, noin nuoria ja silti noin jäykkiä. Kun minä sanon hyvää huomenta luokka, te vastatte hyvää huomenta, professori Pimento. Otetaanpa uudestaan.”
”Hyvää huomenta, luokka”, Pimento sanoi jälleen samalla tekopirteällä äänellä.
”Hyvää huomenta, professori Pimento”, koko luokka kajautti tylsällä äänellä.
”Hienoa. Yksi asia siis jo opittu”, Pimento totesi. ”No niin, avatkaa kirjanne sivulta kolme ja lukekaa ensimmäinen luku.”
Harry huokaisi syyvään ja aukaisi kirjan sivulta kolme. Hän huomasi Hermionen nostavan käden.
”Haluatko kysyä jotain kirjasta, neiti...?” Pimento kysyi.
”Granger. En kirjasta”, Hermione sanoi.
”Mutta sitähän me luemme”, Pimento totesi väläyttäen teennäisen hymyn. ”Jos sinulla on muuta kysyttävää, käsittelemme sen tunnin lopussa.”
”Haluan vain kysyä kurssin tavoitteista”, Hermione vastasi.
”Eiköhän kurssin tavoitteet tule selviksi, jos luet ne läpi”, Pimento sanoi taas teennäisen herttaisella äänellä.
”Eivät minusta”, Hermione väitti vastaan. ”Niissä ei lue sanaakaan suojaavien taikojen käytöstä. Ainoastaan teoriasta”, Hermione pamautti.
Syntyi lyhyt hiljaisuus ja kaikki käänsivät samaan aikaan katseensa Pimennon taululla oleville kurssin tavoitteille. Harry luki mielessään:
- Suojaavan taikuuden perusperiaatteiden ymmärtäminen.
- Niiden tilanteiden tunnistaminen, joissa suojaavaa taikuutta on lupa käyttää.
- Suojaavan taikuuden yhteyksiin.
Hermione oli oikeassa. Ei sanaakaan suojaavien taikojen käytöstä. Koko luokka näytti tajuavan saman asian yhtä aikaa.
”Emmekö me tee taikoja?” Harry kysyi kovalla äänellä.
”Oppilaat viittaavat, jos haluavat puhua minun tunneillani, herra..?” Pimento sanoi.
”Lupin”, Harry tokaisi ja nosti kätensä pystyyn. Pimento ei kuitenkaan kiinnittänyt häneen enää huomiotaan, vaan käänsi hänelle selkänsä. Harry arveli, että professori tiesi, kuka – tai pikemminkin
mikä- hänen isänsä oli eikä siksi vaivautunut vastaamaan hänen kysymykseensä.
Hermionen käsi heilui taas ilmassa.
”Niin, neiti Granger? Vieläkö sinulla on asiaa?”
”On minulla”, Hermione sanoi. ”Kyllä kai pimeyden voimilta suojautumisen koko juju on siinä, että suojaloitsuja harjoitellaan tulevaa elämää varten?”
”Onko neiti Granger ministeriön kouluttama opetusasiantuntija?” Pimento kysyi teennäisellä äänellään.
”En ole, mutta...”
”Siinä tapauksessa sinä et ehkä ole pätevin noita määrittelemään, mikä oppiaineen mikäkin 'koko juju' on. Te opitte suojaloitsut turvallisella, riskittömällä tavalla...”, Pimento aloitti paasaamisensa, mutta Harry sai tarpeekseen.
”Mitä hyötyä siinä on?” Harry kysyi. ”Jos joku hyökkää päälle, se ei tapahdu...”
”Käsi, herra Lupin!” Pimento kailatti.
Harry työnsi jälleen kätensä ilmaan. Ja jälleen Pimento kääntyi siinä samassa poispäin hänestä, mutta nyt Harryn käsi ei ollutkaan enää ainut, joka oli ilmassa.
”Mikä sinun nimesi on?” Pimento kysyi Dean Thomasilta.
”Dean Thomas.”
”Ja kysymyksesi oli, herra Thomas?”
”Että kai se niin on kuin Harry sanoo?” Dean sanoi kysyvällä äänellä. ”Jos joku hyökkää päällemme se ei tapahdu riskittömästi.”
”Minä kysyn teiltä”, professori Pimento sanoi kääntyen koko luokkaa päin. ”Oletatteko te, että teidän päällenne hyökätään minun tunneillani?”
Hetken aikaa oli hiljaista ja lopulta Dean vastasi kaikkien puolesta.
”En, mutta...”
Jälleen Pimento keskeytti. ”En halua arvostella tapaa, jolla asiat on tässä koulussa – ja etenkin tässä oppiaineessa – hoidettu”, hän väläytti yhden teennäisen hymynsä. ”mutta te olette näillä tunneilla joutuneet erittäin vastuuttomille velhoille – etenkin äärimmäisen vaarallisille puolilajille.”
Tässä vaiheessa Harryn olisi tehnyt mieli pamauttaa Pimentoa nyrkillä päähän. Hän suunnitteli jo, miltä musta silmä näyttäisi opettajan kasvoissa, kun Dean Thomas pelasti hänen suunnitelmansa.
”Jos tarkoitat professori Lupinia, häntä parempaa meillä ei ole...”
Harry kerkesi väläyttää Deanille kiitollisen hymyn ennen kuin Pimento jo kailotti:
”Käsi, herra Thomas! Kuten olin sanomassa, teille on esitelty loitsuja, jotka ovat aivan liian mutkikkaita teidän ikäisillenne. Lisäksi teidät on peloteltu uskomaan, että teidän kimpuunne voi hyökätä kuka tahansa minkä tahansa nurkan takaa.”
”Eikä ole”, Hermione väitti vastaan. ”Me vain...”
”Olen ymmärtänyt, että edeltäjäni ei ainoastaan esittänyt laittomia kirouksia nähtenne vaan toden totta jopa kirosi teitä.”
”No, hänhän oli mielipuoli”, Dean kiivastui. ”Ja kyllä me silti paljon opittiin.”
”Ministeriön käsitys on, että teoreettinen tietous riittää paremmin kuin hyvin auttamaan teitä läpäisemään tutkinnon”, Pimento sanoi.
”Mutta eikö pimeyden voimilta suojautumisen V.I.P kokeeseen kuulukin käytännön osuus?” Hermione kysyi käsi ilmassa.
”Ja mitä hyötyä teoriassa on oikeassa elämässä?” Harry kysyi kovalla äänellä. Myös hänen kätensä oli ilmassa.
”Tämä on koulu eikä oikeaa elämää, herra Lupin”, Pimento tokaisi välittämättä Hermionen kysymyksestä.
”Meidän ei siis pidä valmistautua siihen, mikä meitä elämässä odottaa?” Harry tuhahti. Hänelle oli koko hänen ikänsä ajan varoitettu kuolonsyöjistä ja Voldemortista ja muista pimeän taikuuden olennoista ja kehotettu olemaan varovainen. Etenkin nyt, kun Voldemort oli palannut.
”Ei teitä mikään siellä odota.”
”Ei vai?” Harry tuhahti uudestaan.
”Kenen luulet hyökkäävät lasten kimppuun, herra Lupin?” Pimento kysyi.
”Hetkinen... Pohditaanpa hetki”, Harry sanoi edelleen kovalla äänellä. ”Olisiko kenties... Lordi Voldemort?”
Koko luokka hiljeni. Samassa kello pirahti soimaan rikkoen hiljaisuuden.
”Herra Lupin jää vielä hetkeksi.”
Harry tuhahti kolmannen kerran tunnin aikana ja työnsi tuolinsa taaksepäin. Pimento odotti kärsivällisesti, kunnes koko utelias luokka oli poistunut ja Cecy sulkenut oven perässään ennen kuin aloitti.
”No niin, herra Lupin. Et todellakaan osoittanut hyvää käytöstä tällä tunnilla, joten minun on ikäväkseni ilmoitettava, että saavut luokkahuoneeseeni huomeniltana kello viisi.”
”Entä jos en?” Harry kysyi vihaisena puristaen kätensä nyrkkiin.
”Kymmenen pistettä rohkelikoilta”, Pimento tokaisi teennäisen pirteällä äänellään. Että Harry vihasi tuota ääntä jo nyt. ”Näemme huomenilalla, kello viisi, Lupin. Emmekö näekin?” hän jatkoi kysyvästi.
Harry nyökkäsi kasvot kireänä ja käänsi Pimennolle selkänsä. Hän oli jo laukkunsa luona, kun Pimento puhui taas.
”Ilmeisesti isäsi ei ole kelvollinen kasvattaja, Lupin. Minä puhun tästä taikaministeriössä, kun käyn siellä tänä iltana.”
Harry ei reagoinut sanoihin mitenkään, nappasi vain laukkunsa lattialta ja pakeni luokkahuoneesta. Hän melkein törmäsi tyttöystäväänsä.
”Mitä tapahtui?” Cecy kysyi huomattuaan Harryn olevan aivan valkoinen kasvoiltaan.
”Jälki-istuntoa”, Harry tokaisi. ”Missä Ron ja Hermione ovat?”
”Menivät jo tyrmiin päin. Minä halusin odottaa sinua”, Cecy sanoi ja sai palkakseen suukon Harrylta. ”Jälki-istunto ei kuulosta kovinkaan pahalta.”
”Ei se olekaan”, Harry myönsi. ”Vaan se, mitä Pimento sanoi juuri ennen kuin lähdin.”
”Mitä hän sanoi?” Cecy kysyi. ”Jos se noita-akka on sanonut sinusta jotain, minä kyllä...”
”Ei, ei hän minusta. Isästä”, Harry vastasi.
”Mitä Remuksesta?” Cecy kysyi kärsimättömänä.
”Hän totesi, että ilmeisesti isä ei ole kelvollinen kasvattaja ja sanoi puhuvansa siitä taikaministeriössä tänä iltana. Entä jos ne päättävät että isä ei ole sopiva kasvattaja ja minut viedään pois hänen ja äidin luota? Tai jos ne päättävät, että isä ei kuulu meidän perheeseemme ja he ottavat hänet pois meidän luotamme?” Harry tuskaili. ”Minun olisi pitänyt tajuta olla hiljaa tänään tunnilla”, hän huokaisi lopulta.
”Älä nyt. Ei ministeriö voi vaikuttaa teidän perheenne asioihin”, Cecy yritti piristää. ”Sinähän voit ihan hienosti eikä mitään pahaa ole tapahtunut. Varmasti Toffee tajuaa, että Remus on juuri oikea kasvattaja sinulle ja onhan sinulla sitä paitsi Lilykin. Tietysti se olisi eri asia, jos Remus olisi yksinhuoltaja, mutta koska näin ei ole...”, Cecy aikoi vielä jatkaa, mutta Harryn ilmeen nähdessään hän vaikeni.
”Asiassa on vain pieni mutta ja se on se, että isä on ihmissusi”, Harry sanoi. ”Minun on päästävä puhumaan tästä jonnekin”, hän tuskaili.
”Käytä Pimennon huoneen tulisijaa”, Cecy sanoi. Harry kohotti katseensa tyttöystäväänsä. ”Ihan totta, sinun täytyy päästä puhumaan Remuksen kanssa ja ainoa vaihtoehto on käyttää Pimennon tulisijaa. Kuuntele, minä, Fred ja George aiheutamme hämminkiä käytävässä ja luulen, että myös Ron ja ehkä Cyra suostuvat auttamaan. Ginny ainakin. Me annamme sinulle muutaman minuutin aikaa, jotta saat puhua ja sitten sinä käytät näkymättömyysviittaa ja palaat luoksemme niin kuin olisit ollut siinä koko ajan!” Cecy kertoi suunnitelmansa hymyillen riemuissaan.
”Ja te kaikki saatte jälki-istuntoa minun takiani”, Harry sanoi.
”Jälki-istunto ei ole yhtään niin paha, kuin Remuksen huoltajuuden menettäminen”, Cecy väitti ja Harry tiesi tytön olevan oikeassa. ”Sitä paitsi, minulla, Fredillä ja Georgella on muutenkin ollut jälki-istuntoja, niin mitä väliä yhdestä on?”
”On sillä väliä, jos se sattuu olemaan Pimennon jälki-istunto.”
Harrylla oli ristiriitaiset tunteet. Hän halusi puhua isänsä kanssa, muttei halunnut saattaa Cecyä, Frediä ja Georgea ongelmiin.
”Äh”, Cecy heilautti turhautuneena pitkän hiussuortuvansa olkapäänsä taakse. ”Se oli vain ehdotus.”
”Hyvä on”, Harry sanoi äkkiä. ”Milloin te teette sen?” hän kysyi.
Cecy kohautti olkapäitään.
”En tiedä. Minun täytyy päästä puhumaan ensin Fredin ja Georgen kanssa, mutta luultavasti huomenna”, hän sanoi ja työnsi Harrya eteenpäin. ”Nyt meidän on mentävä, ettei Kalkaroskin anna jälki-istuntoa.”
Harry hymyili tyttöystävälleen. Käsi kädessä he lähtivät kävelemään kohti tyrmiä.