NCIS-rikostutkijat: Koska vain rakkauteni sinuun on kuolematon | K-11

[Wonderlander]

Nimi: Koska vain rakkauteni sinuun on kuolematon
Kirjoittaja: Wonderlander
Ikäraja: K-11
Genre: Angst
Fandom: NCIS-Rikostutkijat
Paritukset: Ziva/Tony
Disclaimer: Sarjan luojat omistavat hahmot, lyriikoiden kirjoittaja lyriikat, minä vain tekstin.
Summary: Ja vaikka sanoin sinulle, että olit se pelle, joka sulatti jäätävimmänkin tilanteen ja laukoi toisinaan huonoja vitsejä pahimpaan mahdolliseen aikaan, tahdoin vain oikeasti sanoa, että olit ainoa syy, miksi jaksoin edes yrittää yhtään mitään.
Warnings: Selkeää vihjailua hahmon kuolemaan, hurjaa angstia ja addiktiota.

A/N: Kaikenmaailman ficlettejä 2 -haasteeseen & yhtyeentuotantoon Enrique Iglesiaksen ihanalla biisillä Addicted, joka toimi inspiraationa ja josta nappasin lyriikat. Mun ensimmäinen NCIS-ficci koskaan ja hetti varmaan vuoteen. Eli antakaa sen verran anteeksi D: PoV on Zivan. Kommentit on kivoja. ♥


Koska vain rakkauteni sinuun on kuolematon

Muistan, kuinka nauroit, että sinulla on seitsemän elämää. Väitit, että olet elämääkin vahvempi ja kohtaloa ovelampi. Tiedän kyllä sen, sillä näimme yhdessä niin paljon kuolemaa, niin paljon ihmisiä, jotka vetivät viimeisen, tärisevän henkäyksensä mitä kummallisimmassa paikassa, vartalo usein mustelmille ja palkeenkielille ruhjottuna. Niin usein se oli sattunut juuri sellaisessa vaiheessa heidän tarinaansa, kun elämä hymyili sillä kaikista leveimmällä virneellään. Se ei ollut reilua. Mikään ei ole reilua.

”Ziva, herää!”

Mutta sinä, en koskaan uskonut sinun voivan luhistua niiden muiden tavoin. En minä koskaan tosissani uskaltanut edes pelätä vielä joskus sinulle käyvän samoin. Olit vahva: selvisit rutosta, autosi räjähtämisestä, niistä sadoista vaaratilanteista, joissa yhdessä olimme. Muistan yhä tarkasti senkin hetken, kun ajoimme pois veneellä ja takanamme paloi laiva, josta olimme vasta muutama minuutti sitten nousseet. Koskaan et sanonut pelkääväsi kuolemaa.

”Avaa silmäsi, Ziva, ole kiltti!”

Vaikka Katen menetyksen myötä kuolema iskettiin vasten meidän kaikkien kasvoja, en koskaan uskonut kohtalon suovan sinulle samaa tulevaisuutta. En koskaan niinä hetkinä, kun istuimme vain hiljaa vierekkäin keskellä hiljaista toimistotilaa. Sinulla oli sylissäsi iso kulhollinen popcornia, selitit innoissasi televisiossa pyörivästä elokuvasta, minä vain vilkuilin sinua hiljaa ja mietin, miksen uskalla sanoa, että miten tärkeä oletkaan minulle.

When you're lying next to me
love is going through to me.
Oh it's beautiful.
Everything is clear to me
'till I hit reality
and I lose it all...

Kun puristan silmäni entistä tiukemmin kiinni, saan yhä kasvosi piirtymään verkkokalvoilleni. Jos oikein pinnistän, saan vielä naurusi soimaan korvissani ja äänesi soljumaan pääni sisällä kuin keväinen puro, jota voisin kuunnella ikuisuuksiin. Puheesi sisältö voisi olla aivan mitä vain, kertoisit kuitenkin vain kaikista niistä yhden yön jutuistasi, joista joka ikiselle olin kateellinen jokaisesta sekunnista, jonka he olivat saaneet viettää kanssasi. Ja niistä jokaisesta sanasta ja teosta, joilla olit saanut heidät hymyilemään.

Maybe I'm addicted,
I'm out of control,
but you're the drug
that keeps me from dying.

Muistan, miten sanoit minun olevan meidän ryhmämme kasassa pitävä voima. Sinun mielestäsi olin se, joka tartutti muihin rohkeuden ja valoi uskoa onnistumisten suhteen. Ja vaikka sanoin sinulle, että olit se pelle, joka sulatti jäätävimmänkin tilanteen ja laukoi toisinaan huonoja vitsejä pahimpaan mahdolliseen aikaan, tahdoin vain oikeasti sanoa, että olit ainoa syy, miksi jaksoin edes yrittää yhtään mitään.

I am wasted away,
I made a million mistakes.
Am I too late?
There is a storm in my head;
it rains on my bed
when you are not here.

Mutta silti, vaikka jaoin kanssasi lukemattomia ihania hetkiä joiden muistelu sattuu, eniten kipua aiheuttavat ne sekunnit, joina vähättelin sinua. Kaikki ne kerrat, joina väitin, etten koskaan ikävöisi sinua, joina sanoin sinua rasittavaksi, joina epäilin taitojasi rikostutkijana. Eniten minuun sattui se, että jokaisena niistä olisin vihdoin voinut kertoa, että minä rakastan sinua. Mutta nyt se on liian myöhäistä.

If I close my eyes forever,
would it ease the pain?
Could I breathe again?

Ehkä jos puristaisin silmäni tarpeeksi tiukasti kiinni, saisin sen kaiken hyvän vielä takaisin, koska sen tiedän, että rakkauteni sinuun on kuolematon.

”Ziva, avaa ovi! Tiedän, että olet surullinen, mutta siitä on jo monta kuukautta! Sinun täytyy alkaa elää jälleen.”

[Carolynne]

En ole koskaan kuullutkaan koko fandomista, mutta katselin pari youtube-videota ennen lukemisen aloittamista ja ainakin selvitin, minkä näköisiä hahmot ovat Pisteet kuitenkin siitä, että minun oli kuitenkin helppo seurata ficciä, samaistua henkilöihin ja nautti hyvästä kirjoituksesta ilman, että fandomin outous olisi haitannut. Kuitenkin tämä sisälsi paljon viittauksia tapahtumiin, yksityiskohtia sarjasta ja henkilöistä ym, ja se taas erotti tämän hienosti originaaleista. Olit tosi taitavasti kertonut fandomin tapahtumista juuri sopivasti selittäen niin, että tämä sopi luettavaksi kaikille. Ja jos tuntisin sarjan, ihastuisin varmasti vielä enemmän siihen, miten käytit hahmojen historiaa ja heille tapahtuneita asioita muisteluissa koko tekstin ajan.

Tämä oli ehdottoman angstinen, ja ainakin minulle se on aina hyvä juttu Angsti ei kuitenkaan ollut päälleliimattua, vaan tuntui todella aidolta ja minun sydämeeni koski näiden kahden onnettoman tarinan tähden. Erityisesti tämä kohta liikutti jotain syvällä minussa:

Kaikki ne kerrat, joina väitin, etten koskaan ikävöisi sinua, joina sanoin sinua rasittavaksi, joina epäilin taitojasi rikostutkijana. Eniten minuun sattui se, että jokaisena niistä olisin vihdoin voinut kertoa, että minä rakastan sinua.

Myös alun pohdinnat siitä, kuinka Tony oli pitänyt itseään kuolemattomana kaiken näkemänsäkin jälkeen, oli tosi hienosti kirjoitettu ja oivallettu ja kertoi minusta paljon ihmisistä yleensäkin. Minusta oli myös kiva, että tämä koostui lähes pelkästään Zivan ajatuksista, noita muiden huhuilija lukuunottamatta, eikä tässä käyty suoraa diaologia tai siirrytty konkreettisesti paikoista toisiin. Se korosti angstista tunnelmaa hyvin.

Ehkä jos puristaisin silmäni tarpeeksi tiukasti kiinni, saisin sen kaiken hyvän vielä takaisin, koska sen tiedän, että rakkauteni sinuun on kuolematon.

Loppu oli todella upea, lukija kokee Zivan kanssa ikävän, kaipuun ja rakkauden. Surullista, miten nainen edelleen toivoo saavansa Tonyn takaisin  vain puristamalla silmänsä kiinni.

Kaiken kaikkiaan tämä herätti kiinnostukseni henkilöihin, ja vaikken rikossarjoja katsokaan, voisin tutustua heihin youtubessa hieman lisääkin. Kiitos avartavasta lukukokemuksesta, pidin tästä kovasti!

/Edit: Ai niin, unohdin sanoa että avasin tämän, koska pidin otsikosta todella paljon! Tykkään sellaisista otsikoista, jotka alkavat konjunktiolla ja jotka kertovat jotain olennaista tarinasta, ja lisäksi tämä oli vielä yksinkertaisesti kaunis.

[Fairytale]

Oi, aivan ihana NCIS ficci ^^
Oon seurannu sarjaa jo muutaman kauden ja voin sanoa, että henkilöt kuvailtiin todella hyvin ja oli kyllä tosi onnistunut tunnelma ja laulun sanat sopivat erinomaisesti.

Mutta nyt se on liian myöhäistä.

Kaunista.

[raitakarkki]

OMG GURL!

Tämähän oli vallan ihana ♥ Joskus kyl harmittaa syvästi et lempigenreni on angst, tulin oikeesti tosi surulliseksi tästä. Mikä ei oo huono juttu ku rakastan kun ficit saa mussa aikaan tunteita mut aah.

NCIS-neitsyys menetetty, jeah! Pojot sille. Oot onnistunut tässä erittäin hyvin, älä yhtään huoli et tää olis huono ekaks ficiks tai jotain koska ei todellakaan. Tässä oli just sellaista ihanaa canonin makua mistä tykkään kauheesti. Zivan ajatukset, ton kenen-lieneekään-mutta-veikkaan-että-McGeen välispiikit, lyriikat ja aihe mätsäs yhteen niinku geeli Crisun hiuksiin

Canonia täs oli tosiaan ku eihänn e suoraan toisilleen mitään tunteita paljasta ikinä, mut sit kun Zivakin piti pelastaa silloin joskus niin Tony oli ekana uhraamassa itseään ja nii et ne todelliset ajatukset on piilotettuna sen sarkasmin alle, niin se välittyi tästäkin ficistä ihan loistavasti. Toi et Zivaa kaduttaa ettei se ikinä sit sanonu mitään (tosin haluun uskoo et ne luki toisiaan rivien välistä!) ja toi kipu mitä se tuntee Tonyn kuoleman jälkeen välittyy tosiaanki myös lukijalle on pelottavan hyvin rakennettu.

Biisi ei oo mulle tuttu, mutta lyriikat tuntui sopivan, kuten sanoinki, hyvin. Lisäks noi jonkun välikommentit ja varsinkin tuo vika lause oli hienoja.

Ei mulla oo mitään järkevää sanottavaa sen enempää, ihana ficci ihanasta fandomista! Kiitos

//Edit: ääh anteeks taisin kadottaa alaotsikkos ku muokkasin kirjoitusvirheen iteltäni D:

[Wonderlander]

Carolynne, wau, mä arvostan tosi tosi paljon sitä, että sä ensinnäkin ja luit ja myös kommentoit aivan vieraan fandomin ficciä! Mä suosittelen todella tähän paritukseen tähän sarjaan tutustumista vaikka sitten youtuben kautta, vaikka mä olen aina seurannut rikossarjoja, jotenkin tää sarja on muita kivempi, koska hahmoilla on selkeä luonne, ihmissuhteita ja taustat. :'D Mutta jospa mä en mainostelisi tätä sarjana enempää peittääkseni sillä ton sun kommentin jättämän sanattomuuden vaan kiittäisin siitä, että luit ja kommentoit tätä! :--) Ja iso kiitos myös siitä, että pidit otsikosta, se oli pitkän mietinnän takana. :'D Kiitos. (:

Fairytale, kiitos sullekin kommentistasi! (: Ja hienoa, että hahmot onnistuivat, se oli tietenkin tarkoitus. :--)

raitakarkki, OMG GURL vaan itsellesi! :--D Mä oon kyl nyt tosi ylpee itestäni kun vein sun NCIS-neitsyyden (yhyhy, kunhan kukaan = joku nimeltä mainitsematon anni ei nyt mustistele siitä D:) ja tää tarkottaa nyt sitä, että säkin voit vaikka nyt kirjotella meille lisää tästä fandomista, eikös? (; Isot kiitokset sulle kommentista. Ja siistiä huomata, että en ole ainoa, joka pistää merkille just noi Zivan ja Tonyn muka-niin-vaivihkaiset tunnustukset toisilleen eiku :--D Anygays, thank you !

[Frederica]

Tämä on ihana ja hieno, sopivan angstinen ja upeasti kirjoitettu. Tykkäsin siis tosi paljon.

Olet kirjoittanut hahmot todella hienosti ja taitavasti, juuri tuollaisiahan he ovat. Voi, tuska, tässäkään nämä kaksi eivät saaneet suoraan sanottua toisilleen, että missä mennään. Toisaalta, heidän täytyy kyllä lukea toisiaan rivien välistä, uskoisin.

Tämä teki kipeää, mutta hyvällä tavalla. Zivan kaipuu on hienosti kuvailtu ja kirjoitettu, ja kaikki se katumus, ne menetetyt hetket... Tämä vain on hieno. Kaikki nuo jutut Tonyn kuolemattomuudesta ja sarkasmin suojakilvestä. Eihän Ziva edes halua sanoa Tonylle rakastavansa tätä, koska mies uskoo olevansa kuolematon ja rakkauden tunnustus särkisi illuusion havoittumattomuudesta, vain kuolevaiset rakastavat koko sielullaan-tyyppinen ajatus.

Biisin sanat sopivat tähän tosi hyvin, niin kuin myös nuo kursivoidut välipuheet (veikkan myös McGeetä!). Kuvaus on hienoa, kerronta soljuvaa ja tunteet on pinnassa. Ja nimi on loistava. Olen ihan fiiliksissä.

Kun puristan silmäni entistä tiukemmin kiinni, saan yhä kasvosi piirtymään verkkokalvoilleni.

Tämä on vain niin hieno, että on pakko hehkuttaa tätä.

Kiitän, tämä on hieno ja upea.

[Natural]

Hellou!

Hei, tämähän oli hyvä.

NCIS on muutenkin yksi lempi sarjoista, joita seuraan, niin arvaa mitenkä ihanaa oli löytää sellainen ficci - vaikken hirveästi Zivasta pidä.

Kuvailu oli aivan ihana. Pidin Zivan ajatuksista, siitä, kuinka häntä kadutti, kun ei sanonut koskaan sanonut Tonylle rakastavansa tätä.
Hyvin oli tullut tunteet esille.
Tony oli aivan oma ihana itsensä, ainakin minun mielestäni.

Mutta silti, vaikka jaoin kanssasi lukemattomia ihania hetkiä joiden muistelu sattuu, eniten kipua aiheuttavat ne sekunnit, joina vähättelin sinua. Kaikki ne kerrat, joina väitin, etten koskaan ikävöisi sinua, joina sanoin sinua rasittavaksi, joina epäilin taitojasi rikostutkijana. Eniten minuun sattui se, että jokaisena niistä olisin vihdoin voinut kertoa, että minä rakastan sinua. Mutta nyt se on liian myöhäistä.

Tämä oli mielestäni karulla tavalla kaunis. Tykkäsin.

Lyhyessä ykisnkertaisuudessaan yritän sanoa: Tämä oli todella hyvä angsti ficci.

Kiittäen ja kumartaen,
Natural

[Wonderlander]

Frederica, tykkäsin kirjoittaa Zivan ja Tonyn näin, etteivät he saa sanottua toisilleen suoraan tunteitaan, koska niin se menee sarjassakin. :'D Srsly, välillä meinaa jo tuskastua totaalisesti kun tyypit on niin selkeästi luotuja toisilleen, kaikki ne katseet, sanat, vihjailut, ilmeet, kaikki kertoo niiden tunteista mutta suoraan ne ei sano mtn :'D Apua, oon ihan speechless tän sun kommentisi jälkeen :'> Kiitos vain aivan järjettömästi :3

Natural, Tony on aina ihana :3 ... eiku mikä olikaan pointti? Anygays, ihana oli myös kommenttisi, kiitos :3

[Herkkuoone]

NCIS-ficci ja vielä parituksella, jota rakastan! ♥ *palvoo kirjoittajaa*
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tästä fandomista löytyy aivan liian vähän ficcejä ja varsinkaan suomeksi, mikä on mielestäni suuri harmi:< Olisi kyllä kiva lukea NCIS-ficcejä enemmänkin :3

Teksti on hienosti kirjoitettu ja tässä on kaikki kohdillaan. Ei kirjoitusvirheitä, kuvailu, kerronta, laulun lyriikat sekä kursivoidut välilausahdukset ovat kaikki tasapainossa. Ficci ei jää pelkäksi pintapuoliseksi angstiksi, vaan Zivan tunteet, ajatukset ja kaipuu välittyvät tekstistä todella hyvin, ja niihin on lukijan helppo samaistua. Hetket, joiden muisteleminen sattuu, kuolematon rakkaus sekä kipu toisen menettämisen vuoksi on kuvattu todella kauniisti ja nuo tapahtumat voi kuvitella eteensä lukiessaan tekstiä.

Pidin paljon tuosta, kuinka Ziva katuu sitä, ettei koskaan sanonut Tonylle rakastavansa tätä ja nyt asian toteuttaminen olisi liian myöhäistä. Ihmisen on helppo olla jälkiviisas miettiessään: ”Voi kunpa olisin tehnyt toisin silloin kuin vielä olisin voinut.” Jos harhautuu miettimään noita ”mitä olisikaan voinut tapahtua, jos”, silloin vain satuttaa itseään enemmän ja enemmän. :<

Kuvasit Tonyn tässä täydellisen ihanana omana itsenään ja Tonyn luonne tuli esiin erityisesti näissä kohdissa sellaisena, kuin millaiseksi itse hänen luonteensa luonnehtisin:

Muistan, kuinka nauroit, että sinulla on seitsemän elämää. Väitit, että olet elämääkin vahvempi ja kohtaloa ovelampi.

ja

Sinulla oli sylissäsi iso kulhollinen popcornia, selitit innoissasi televisiossa pyörivästä elokuvasta, minä vain vilkuilin sinua hiljaa ja mietin, miksen uskalla sanoa, että miten tärkeä oletkaan minulle.

Awwww, mikä mielikuva päähäni nousi heti luettuani tämän: Tony sylissään kulhollinen popcorneja selittämässä innoissaan ja Ziva vilkuilee tätä ♥ Mutta niinhän se on, kumpikaan heistä ei saanut myönnettyä tunteitaan toiselle, vaikka he ovat selkeästi luotuja toisilleen. :<

Otsikkosi Koska vain rakkauteni sinuun on kuolematon, on mielestäni todella hieno ja kaunis, ja se sopii tekstiin hyvin ja kuvastaa sitä. Tykkäsin paljon. (:

Ehkä jos puristaisin silmäni tarpeeksi tiukasti kiinni, saisin sen kaiken hyvän vielä takaisin, koska sen tiedän, että rakkauteni sinuun on kuolematon.

Tämä oli ehdoton suosikkikohtani koko ficissä, koska tunnelma sekä Zivan rakkaus, kaipuu, ikävä ja suru Tonya kohtaan ovat melkein käsin kosketeltavissa. Zivaa käy kyllä sääliksi, kun tämä luulee saavansa kaiken hyvän takasin vain puristamalla silmänsä tarpeeksi tiukasti kiinni. :< Harmi, ettei se kuitenkaan todellisuudessa käy noin helposti. :<

Kiitos paljonpaljon, minun yöni on pelastettu tämän ihanan ficin ansiosta! ♥

[Varja]

Miten on mahdollista, että mä en ole kommentoinut tätä? Oon tietääkseni kahlannu joka ikisen NCIS-ficcin läpi täällä, mutta näköjään näin ei ollut. Tykkäsin tosi paljon, tää oli kivasti kirjoitettu ja lukisin jatkossa lisää tämän tyyppisiä, myös pidempinä.