Kirjoittaja: Norri
Ikäraja: S
Genre: angst jos se johonkin pitäisi laittaa
A/N: Pieni novellimainen tunnelmoini, tuli rustattua yksi kaunis kesäilta.
Tuuleen kuiskaus
Lennän taas. Niin pitkään olin maassa, unohdettuna, luultuna kuolleeksi. Mutta en ollut kuollut.
Vaikka hädin tuskin kuulin puheen ympärilläni ja näin muiden ivalliset, huolestuneet tai rohkaisevat katseet.
Mutta jokainen katse viestitti minulle vain sen, että he luulivat katselevansa ruumista.
Niin monta kertaa olisin tahtonut huutaa, etten ole vielä poissa, olen yhä täällä!
Mutta vain oma päänä piti minulle seuraa. Oma pieni mieleni joka harhaili teillä joista ei ole paluuta.
Tuli se päivä, loputon ja hiljainen. Luulin että olin ollut väärässä, että olinkin jo poissa.
Luulin kaikkien muiden olleen oikeassa, jokainen sana ja katse olikin totta.
Olin vaipumassa epätoivoon. Näin sen loputtoman pimeyden jossa olin istunut niin pitkään,
etten enää muistanut milloin sinne jouduin. Olin jo lähtemässä kävelemään koti pimeyttä, mutta jotain tapahtui.
Kuulin jotain.
Se ääni ei ollut samanlaista mutinaa kun ennen kuulemani. Se oli kirkas ja heleä.
Ääni kertoi minulle lentämisestä, vapaudesta ja toivosta. Kunhan vain jaksaisin vielä hetken.
Tunsin tuulen palaneella ihollani, mutta se oli lempeä ja välittävä. Se ei ollut tästä maailmasta.
Kyynel vierähti poskelleni, ja olin onnellinen. Tiesin ettei tuuli valehdellut, tulisin lentämään taas.
Päiviä kului. Pikkuhiljaa avasin silmiäni ja välillä liikahtelin.
Muut kiinnittivät minuun enemmän huomiota kun ennen.
Kerran kuulin ivallisten katseiden kuiskuttelevan "Ehkä tuo ei olekaan heittänyt henkeään. Näin sen liikkuvan eilen."
Kyllä minä heille vielä näyttäisin, en vaan heräisi takaisin henkiin, minä lentäisin. Korkeammalle kun kukaan heistä.
Lennän taas. Viimeinkin lennän. Kuulen sen saman äänen, tuulen äänen korvissani.
Se riemuitsee kanssani. Se seuraa minua kaikkialle, muistuttaa jatkuvasti siitä toivosta ja tuskasta jonka ansiosta voin lentää korkeammalle kun ennen.
Ivalliset katseet ovat minulle kateellisia, huolestuneet katseet lentävät kanssani ja rohkaisevat katseet ovat aina mukanani.
Viimeinkin lennän taas.
