Frederica, elämä on ilkeä asia.
Kirjoittelen lisää sekä Ginnystä että Tonksista kunhan saan ajatukseni näin pitkän tauon jälkeen (josta muuten minäkin syytän Elämää) kasaan ja Luna on kärsinyt kyselyjensä seuraukset. Mukava kuulla pohdintojasi, ja lupaan olla jättämättä tätä sarjaa uudelle tauolle. Olen pahoillani vastauksen huonosta laadusta, mutta arvostan todella kommenttiasi
meFaireCroire, pöh, minä tyksin sinun kommenteista.
Hienoa kuulla, että rakas vanhempi väkikin on miellyttävää.
Pahoitteluni pitkästä tauosta. Elämä ja koulu tulivat häiritsemään, tosin nyt ollaan jo voiton puolellaRikos ja rangaistus, S
Sanamäärä:100+200+100
Auringonpaiste näytti houkuttelevalta ikkunan toisella puolella, mutta Luna ei saanut mennä ulos. Molly Weasley oli kertonut äidille heidän keskustelustaan, ja äiti oli ollut todella vihainen. Pohdittuaan hetken tyttö oli päättänyt käyttää arestissa viettämänsä ajan lukemalla Puhdasveristen sukujen historiikkia. Lunalle oli tullut yllätyksenä, ettei koko Britanniasta löytynyt yhtäkään velhosukua, jota ei olisi vahvistettu jästiverellä aikojen saatossa.
Onneksi äiti ei ollut kieltänyt kirjeiden kirjoittamista, joten Luna oli kirjoittanut muutaman kirjeen Cassandralle ja palauttanut kirjan. Hän oli myös vastannut Dracon lähettämään kirjeeseen, jossa poika kysyi, voisiko hän lähteä mukaan Viistokujalle jonain päivänä hänen ja Narcissa-tädin kanssa. Luna oli jo päättänyt kysyä lupaa isiltä.
**
”Olen pahoillani, että kysyin magiasta rouva Weasleylta”, Luna sanoi sinä hetkenä, kun hänen huoneensa ovi avautui. Siellä oli äiti, Luna oli varma siitä, vaikkei tiennytkään, mistä hän sen tiesi. Kenties hän tiesi, koska isi raotti ovea hieman ja laski kolmeen, jotta narksut pääsivät ulos huoneesta, mutta äiti tuntui odottavan kirousta. Luna oli opetellut varomaan molempia.
”Se on hyvä”, Lily vastasi ja istui Lunan sängylle. ”Tiedätkö, miksi siitä ei saa puhua?”
Luna pudisti päätään. Jos hän olisi tiennyt, ei hänen olisi tarvinnut kysyä.
”Killassa ei pidetä puheista, jotka koskevat magian värejä. He haluavat pitää sen salaisena tietona”, Lily selitti tarkkaillen koko ajan tiiviisti Lunaa, mikä oli tytön mielestä epämukavaa.
”Miksi?”
”Jaa-a, se on mysteeri. Ehkä Taikaministeriö haluaa vedota siihen, että Pimeän lordi käyttää mustaa magiaa”, Lily arveli. Luna katsoi äitiinsä kummastuneena. Hän tiesi, ettei äiti voinut tietää kaikkea, mutta tyttö ei ollut sisäistänyt asiaa.
”Kumpi aloitti sodan?” Luna kysyi yht’äkkiä kysymyksen, joka oli kiusannut häntä pitkään ja luotti siihen, että äiti vastaisi rehellisesti.
”Luultavasti kuolonsyöjät”, Lily vastasi välinpitämättömästi ja kohautti olkiaan. ”Tosin tässä vaiheessa sillä ei enää ole mitään väliä.”
”Miten niin?”
”Sota on jatkunut niin kauan, että aloittaja on jo merkityksetön asia. Merkityksellistä on, kumpi lopettaa sodan”, Lily sanoi surullisesti.
**
”Isi, kumpi osapuoli aloitti sodan?” Luna kysyi astuessaan isänsä työhuoneeseen odotettuaan pakolliset kolme sekuntia, jotta narksuista hitaimmatkin pääsivät ulos. Luna ei ollut koskaan nähnyt narksuja, mutta niiden oli oltava olemassa, jos thestraaleja ja Jumalakin oli olemassa.
”Gellert Grindelwald”, isi vastasi syventyneenä johonkin paperiin. Luna tuijotti isänsä selkää kummastuneena.
”Kuka on Grindelwald?”
”Hän oli mahtavin pimeyden velho 50 vuotta sitten, mutta Dumbledore kukisti hänet. Grindelwald teki rikoksia, jotka tahrasivat mustan magian, minkä vuoksi kaikki pimeään magiaan liitettävät asiat mielletään pahoina”, mies jatkoi edelleen tutkien paperiaan. Luna näki tilaisuutensa tulleen.
”Saanko lähteä Dracon ja Narcissa-tädin kanssa Viistokujalle ensi viikolla?”
”Mitä äitisi sanoo?”
**
