3 Severuksen kylpyankkaa (S) Draama/(angst)

[onkonälkä]

Kirjoittaja -  onkonälkä
Ikäraja - Sallittu
Genre - Draama/(angst)
Paritus/Hahmot - Severus/Lily
Vastuuvapaus - Hahmot kuuluvat J.K. Rowlingille, minä vaan leikin niillä. En saa tästä minkäänlaista rahallista korvausta.
A/N - Haasteeseen 3 kertaa kun.. Ja palaute tästä tietysti toivottua !

Severuksen kylpyhuoneessa oli kolme esinettä, jotka tosiaan eivät olisi halunneet olla siellä, jos vain olisivat saaneet valita. Ne kolme olivat Severuksen ainoat todelliset ystävät. Hänen kylpyankkansa. Nuo ankat tiesivät Severus Kalkaroksesta kaiken. Kaiken tämän salaisista intohimoista tämän kaikkein eniten inhoamiin asioihin. Nuo ankat osaisivat kertoa Kalkaroksen koko elämäntarinan, jos vain osaisivat puhua. Jos annamme ankoille hetkeksi puhekyvyn, mitä luulet niiden kertovan?
Ensimmäinen ankka kertoo Severuksen elämän surullisimmat hetket.

Oli pilvinen mutta lämmin kesäaamu, ja Severus nousi sängystään kärttyisenä, kuten yleensäkin. Aamiaiseksi hän teki itselleen pienen munakkaan, ja jäi odottamaan Päivän Profeettaa. Hän avasi ikkunan ja odotti pöllön lentävän ikkunasta sisään hetkenä minä hyvänsä. Ja pöllö tuli, tosin mukanaan sillä ei ollut Profeetta, vaan pieni kirje persikanvärisessä kirjekuoressa. Kun Severus avasi kuoren, sen sisältä tippui taitettu valkoinen kartonki, jonka kanteen oli taidokkaasti askarreltu persikanvärisiä liljoja ja kauniisti kimaltavia tähtiä.
”Olet erittäin tervetullut häihimme.. ..Lily & James” Kalkaroksen oli luettava kortti vielä kolmesti uudelleen, ennen kuin tajusi sen sisällön. Toivo oli menetetty. Lily naisi Potterin.
Muutamia viikkoja myöhemmin Severus istui Godrickin notkossa, vaaleassa hääteltassa ja kuunteli rytmikästä musiikkia. Hetkeksi musiikki taukosi, ja sen alkaessa uudestaan, ilmestyi teltan takaosasta ainoa nainen jota Severus oli koskaan rakastanut. Lily Evans. Ensimmäisen kerran moneen vuoteen miehen rinnalle putosi kyynel. Lily oli niin kaunis valkoisessa häämekossaan, johon oli ommeltu persikansävyisiä aitoja kukkia, jotka oli lumottu kukkimaan ikuisesti. Kun Lily ja James sanoivat tahdon, katosi yleisön joukosta yksi mies vaimeasti poksahtaen, ja sen jälkeen Severus ei enää nähnyt Lilyä elossa.

Toisen ankan kertomus sijoittuu huomattavasti kauemmas ajassa. Ajalle, jolloin Severus vielä elätteli toivoa Lilyn suhteen. Ankka kertoo meille Severuksen ensisuudelmasta.

Sinä kuumana heinäkuun aamuna Severus istui taas pensaassa Lily Evansin talon pihalla. Eihän poika sitä kenellekään myöntänyt, mutta hän oli epätoivoisen ihastunut tyttöön. Kolmas kouluvuosi oli juuri päättynyt, ja Lily tuntunut kaukaisemmalta kuin koskaan.
”Petunia? Lähdetäänkö järvelle?” Severus kuuli Lilyn sanat avoimesta ikkunasta. Kuin ammuttuna hän juoksi pois pensaasta, järvelle, jolla Lilyllä oli siskonsa Petunian kanssa tapana käydä uimassa kuumina kesäpäivinä. Pojan yllätykseksi tyttö tuli yksin, mikä ihmetytti häntä suuresti, sillä Lilyllä oli paljon ystäviä sekä koulussa, että kotona. Hän olisi varmasti saanut jonkun seurakseen vaikka Petunia olisikin jäänyt kotiin. Lily riisui hellemekkonsa, jonka alta paljastui kaunis kalpea vartalo, jonka peittona oli vaaleanvihreät bikinit. Severus katseli unelmoivasti tytön siroa vartaloa tämän sukeltaessa järveen. Severus otti taikasauvansa esiin, vaikka tiesi sen olevan kiellettyä kouluajan ulkopuolella. Hän osoitti sauvallaan läheisessä pensaassa kasvavaa kukkaa ja leijutti sen Lilyn eteen, joka pojan suureksi iloksi pujotti sen hiuksiinsa, ja nousi rannalle, aivan lähelle sitä pensasta, jossa Severus piilotteli. Poika muutti hieman asentoaan pysyäkseen paremmin piilossa. Virhe. Lily nousi ylös ja lähti kävelemään pensasta päin. Kalkaros päätti antautua suosiolla, ja nousi ylös.
”Kas.. Hei Severus!” Lily sanoi hymyillen. Hän oli tottunut Severuksen piilotteluun.
Poika ja Tyttö viettivät loppupäivän yhdessä. Kun oli tullut Lilyn aika lähteä kotiin, tuli Severus saattamaan tämän kadunkulmaan. Severus oli jo ehtinyt puoleenväliin katua, kun kuuli juoksuaskeleita takaansa, ja kääntyi katsomaan. Vain hetkeä myöhemmin hän tunsi pehmeät huulet vasten omiaan. Sitten Lily lähti.

Kolmas ankka miettii hetken, ennen kuin osaa kertoa mitään. Lopulta se naksauttaa kumiset niskansa ja alkaa kertoa tarinaa Severuksen elämän kaikkein kauneimmasta teosta. Ankka kertoo pitkän ja tunteikkaan tarinan siitä, miten Lily Evan.. Anteeksi Potterin lapsi saapuu Tylypahkaan, miten hän on useiden tappoyritysten kohteena, ja miten Severus häntä inhon muodostamassa valeasussa suojelee. Voisin toki kirjoittaa tähän koko tarinan, mutta J.K Rowling ehti ennen minua. Nyt vien ankoilta puhekyvyn, ja ne palaavat taas liikkumattomiksi muovikapistuksiksi Severus Kalkaroksen kylpyhuoneeseen, kunnes joku muu niitä tahtoo haastatella.

[Scorch]

Tää oli valtavan hieno. Vaikka kylpyankat eivät minusta oikein Severuksen kylpyhuoneeseen sovikaan, ja näin ollen otsikko hämäsi pahasti sisällöstä, avasin tämän silti ihan puhtaasta mielenkiinnosta ja .. oi. Olen vasta aivan viime aikoina löytänyt Kalkaroksesta valtavasti hienoja puolia ja rakastunut tähän hahmona, joten voit uskoa, että rakastuin myös tähän tarinanraapaleeseen oikopäätä.

Aloitus oli niin mukavan koukuttava, että otsikon fluffy-Severus kumiankkoineen unohtui samantien ja ihastuin ideaan tarinoivista ankoista. (Itsehän en toki rakasta ankkoja myöskään, enkä omista niitä huoneen täydeltä, enkä keräile ollenkaan, ehen.. erehtyvät henkilöstä jotka niin väittävät khrm.) Severuksen ikuinen rakkaus Lilyä kohtaan on jotain niin sydäntä raastavaa, etten tohdi ajatellakaan. Tietenkin siis nyyhkin silkasta myötätunnosta, kun poloinen sai hääkutsunsa... Eih, en kestä, olisit voinut vähemmän aidosti ja tunteisiinvetoavasti tuon kirjoittaa kun nyt murehdin loppupäivän Severus-raukan epäonnistunutta rakkauselämää. :'< Mutta ainakin tuo sai ensisuudelmansa häneltä, kaipa sekin jotain lohduttaa? Myönnän että kyynel vierähti taas.... Pirun Severus kun on niin ihana ja sinä vielä joka kirjoitat hänestä niin osuvasti...

Lopetus oli myös tosi onnistunut. Olisi ollut kyllä mielenkiintoista kuulla koko stoori Severuksen silmin katsottuna, alusta loppuun saakka. Kaikkihan tietävät miten tarina kulkee, mutta Kalkaroksella voisi olla vähän eri mielipiteet joka asiaan... Ja ajatella, että minäkin joskus pentuna vihasin sitä rasvalettiä ihan armotta... Höh, nyt rakastuin häneen aina vain pahemmin. Kiitoksia vaan aamuisista lukunautinnoista! :p

[Pahviprinsessa]

 Ooh.
 Sinä näemmä osaat vedellä täysin oikeista naruista, tämä on loistava.(:
 Selailin uutta luettavaa, ja tämä osui silmiini, ja kylpyankka- ennakkoluuloista huolimatta avasin.  Ja empä pettynt, varsinainen pikku helmi paljastui huvittavan otsikon alta ja sai minut taas kerran tunteilemaan Severus-reppanan takia. Scorch tuossa jo ilmaisikin kaiken sanomisen arvoisen sekä vieläpä nätmiin kuin minä koskaan joten turvaudun perinteiseen ihkutukseen; mahtavaa, jatka vaan samaan malliin!

-lumi

[onkonälkä]

Scorch - Oooi kiitos Olin tästä vähän epävarma, mutta ilmeisesti turhaan. Kiva jos tykkäsit !

Luminary - Kiitos kiitos

[ssnape]

Ooi, tämähän oli aivan ihana ♥ Mahtavaa että joku kirjoittaa Severuksen hyvistä puolista. ssnape kiittää ja kumartaa.

[onkonälkä]

ssnape Kiitos kivasta kommentista Niistä hyvistä puolista ei muuten olekkaan niin montaa ficciä :oo

[Brangwen]

Koomisesta nimestään huolimatta tämä oli ihan hurjan koskettava. Kylpyankan näkökulma (mistä ihmeestä olet tämän keksinyt?) tuo sellaista... pitäisikö sitä sanoa syvyydeksi? perspektiiviä tällekin tarinalle, että huhhuh. Ihanaa, että joku muistaa aina silloin tällöin alleviivata Kalkaroksen epäitsekäs sankari -roolia.

[Nevermind]

Kirjotit tosi kauniin ficin, tykkäsin tästä.

Aluksi ajatus puhuvista ankoista nauratti, mutta tekstin edetessä tämä oli tosi koskettava. Toi toisen ankan tarina oli niin sulonen!

Kiitos,
s.hd.l

[niagra]

Kylpyankat on kavereita :'D

Tää oli tosi hauska ja koskettava ja ensimmäinen HP ficci minkä oon ikinä lukenu. Oon toki lukenu yhen Draco + Gerard paritus systeemin mille nauran ihan hulluna.

-Minne ne fiksut kommentit katos?

[onkonälkä]

Brangwen Kiitos piristävästä kommentista!

sweet.hd.love Kiva kuulla, että tykkäsit.

niagra  Niihän ne on ! Kiitos kommentistasi!

[Kuurankukka]

Päädyin jotain jännää reittiä tutkimaan listaustasi, ja sieltä eteen pomppasi heti ensimmäisenä tämä. Pelkkä otsikko oli jo jotain sellaista, joka sai meikäläisen liikuttumaan, ja olikin sitten ihan pakko tulla lukemaan ja kommentoimaan myöhemmin.

Oi, kylpyankat kertomassa Severuksen surkeaa tarinaa on jotain niin ihanaa, koko perusidealtaa ficci viehätti nimenomaan niiden ankkojen takia. Vähän erinlaista tavanomaisiin elämäntarinoihiin Kalkaroksesta, joita on aina kiva kirjoittaa ja lukea. Idea oli vain jotain kerrassaan toimivaa ja piristävää, että huhuh. Juuri ne kumiankat toivat ficciin kivaa särmää: Finiin mahtuu monia ficcejä Kalkaroksesta ja tämän rakkaudesta Lilyyn, mutta silti tämä meni heti sinne kärkipäähän. Ei ficin aina tarvitse olla pitkä, jotta se iskisi lukijaan ja kovaa.

Ensimmäinen pätkä, jossa ankka kertoo Severuksen surullisimman hetken, oli tosiaan surullinen. Sopii hyvin Kalkaroksen tyyliin seurata tapahtumia hieman muista etäällä, ja lähteä kesken kaiken pois. Lyhyydestä huolimatta ne tärkeimmät tunteet tulivat esille. Ainut mikä näillä kohdilla häiritsi, oli persikka sanan toisto. Se sanottiin yhteensä kolmesti toisen kappaleen aikana, ja osui kyllä vähän ikävästi silmään. Toisen ankan kertomus, oli sekin kiva. Pidin siitä, että ensisuudelma tapahtui niin juuri tuon ikäisenä, ja nimenomaan jästimaailmassa eikä Tylypahkassa. Ainakin ensimmäisellä lukukerralla molemista välittyi vielä kuva lapsen viattomuudesta, Severuksen puskassa kyttäyskin oli kiva yksityiskohta. Yhden kirjoitusvirheen toisen ankan tarinasta myös löysin:

Poika ja Tyttö viettivät loppupäivän yhdessä.

Tyttö-sana pienellä.

Viimeinen pätkä sitten, toimi parhaiten hyvänä loppuna. Lopetus sopi kivasti yhteen alun kanssa, ankka aloittaa tarinan ja myöskin lopettaa sen. Kyllä tämä hieno oli ja ihan koskettavakin, pakko sanoa. Otsikkokin on todella onnistunut, luulisi sen vetävän muitakin lukijoita puoleensa kuin meikäläisen. Paljon kiitoksia tällaisesta pikkuficistä, joka kertoi kyllä aivan kaiken tarpeellisen Severuksesta ja mukavan erilaisella, ihastuttavalla tavalla joka muuten sopii nimenomaan tällaiseen lyhyeen tekstiin

[onkonälkä]

Kuurankukka - Ah, ihanan pitkä kommentti! Mukava kuulla, että ees joku selaa mun listausta
Silloin ku alotin kirjottamaan tätä pidin koko ankka-ideaa ihan absurdina ja typeränä, mut sitte puolisen tuntia wordia tuijoteltuani inspiraatio iski ja lujaa. Kiva että tykkäsit. Pyrin tekemään kalkaroksesta mahdollisimman IC-hahmon, ja ilmeisesti ainakin ekassa pätkässä onnistuin Iso kiitos vielä kivasta kommentista!!