Kirjoittaja: casdea
Fandom: Brokeback Mountain
Ikäraja: S
Genre: Angst
Vastuuvapaus: En omista mitään Brokeback Mountain- elokuvaan kuuluvaa kuten hahmoja tai paikkaa enkä saa tästä mitään palkkiota.
Tällaista tällä kertaa, Ennisin näkökulmasta kerrottua kaipausta Jackia kohtaan, kommentit olisivat mukavia
Kylmää
Sinistä taivasta vasten hehkuvat vuoret. Pieni tuulenvire kasvoillani. Aurinko pakenee pienen pilven taakse piiloon.
Siitä on niin kauan kun viimeksi olin täällä. Muistan sen hetken elävästi, jokaisen sekunnin. Muistan kuinka pitelit minua tiukasti sylissäsi vaikka pistinkin vastaan. Jos olisin siinä vaiheessa tiennyt, että se oli viimeinen kerta kun sain tuntea kätesi ympärilläni, en olisi koskaan päästänyt sinusta irti, olisin pyytänyt sinua syleilemään tiukemmin.
Kumarrun laittamaan hiipuvaan nuotioon lisää puita. Tyhmäähän se on, sytyttää nuotio keskellä kirkasta päivää, mutta sisimpääni kaivertaa jäätävä kylmyys ja nuotio auttaa pitämään sen siedettävänä. Kuvittelen sinun istuvan nuotion toisella puolella mietteliäs ilme kasvoillasi, pieni hymynkare huulillasi.
"Mitä tuijotat?" kysyisin tyypilliseen juroon tapaani, pitäen ääneni kuitenkin pehmeänä.
"Sinua" vastaisit suoraan ja naurahtaisit keveästi päälle.
Olematon naurahduksesi kaikuu vuoristossa, kadoten sitten niiden taakse.
Sytytän tupakan ja nojaudun taaksepäin puun kantoa vasten. Luon katseeni taivaalle ja silmänurkastani tippuu yksinäinen kyynel.
"Jack.." kuiskaan käheällä äänellä. "Miksi et ole täällä minun kanssani?"
Tunnen kuinka toinen suolainen pisara valuu pitkin poskeani ja sitä seuraa toinen. Ja toinen. Katselen tupakan päästä kiemurtelevaa savua joka tavoittelee epätoivoisesti taivasta, siinä epäonnistuen. Se haihtuu pian pois.
Ihan niin kuin mekin. Tavoittelimme taivasta, mutta emme onnistuneet. Sinä haihduit pois. Minä haihdun pois.
Pienen hetken ajan näen kasvosi pilvissä.
Pienen hetken ajan luulen, että kaikki on ollut pelkkää painajaista.
Pienen hetken ajan odotan sinun kävelevän puiden lomasta tuttu hymy huulillasi.
Mutta vain hetken. Kasvojani vasten iskee todellisuus, kylmä ja karu. Et tule takaisin koskaan.
Mutta täällä, Brokeback Mountainilla, voin melkein tuntea läsnäolosi ja tuoksusi ja se taltuttaa kylmyyden sisälläni hetkeksi.
Aurinko tulee jälleen esiin pilvien takaa ja kirkastaa koko maiseman.
Nuotion viimeinen puu palaa sinnikkäästi, mutta liekki hiipuu.
Ja sitten se sammuu.
