Kirjoittaja: Dria
Beta: -
Ikäraja: K-11
Genre: Romantiikkaa ja angstailua
Pari: Penelope/Fleur, Luna/Fleur
Disclaimer: En omista Pottereita enkä saa rahallista korvausta ficeistäni.
Yhteenveto: Fleur seurustelee enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Silti tietyt asiat muistuttavat vanhoista virheistä.
Haasteet: FF 50 (Päivät), Kerää kaikki hahmot (Fleur Delacour), One True Something 20 (Femslash), Rare 10, Femme 10 ja LW 9 bonuskierrokselle
A/N: Sain aivan ihanat lyriikat LW:n bonarilla, ja tällaista syntyi. En ole aivan varma, onko tämä enemmän romantiikkaa vaiko angstia, mutta luulisin sen kuuluvan tänne puolelle.
Kaksi virhettä kummittelemassa
Kymmenen aikoihin ministeriön kolmannen kerroksen kahvihuone täyttyi mystisesti noidista ja velhoista, jotka olivat saaneet tarpeekseen töistään. Fleur käveli huoneeseen Penelopen kanssa, mutta hän tuskin kuuli tyttöystävänsä sanoja. Vaaleahiuksinen nainen suunnisti kahvinkeittimen luo ja ihmetteli ties monettako kertaa, miksi ministeriön sydämessä oli jästilaite. Hän tervehti työtovereitaan, ja istui pöydän ääreen.
Penelope puolestaan suunnisti omien ystäviensä luo. Työpaikalla kukaan ei tiennyt heidän suhteestaan, ja molemmat noidat olivat päättäneet pitää asian niin. Fleur ei välittänyt, vaikka kaikki saisivat tietää, mutta Penelope halusi pitää yksityiselämänsä salassa.
”Onko uutisissa mitään mielenkiintoista?” Fleur kysyi ohimennen mieheltä, jonka nimeä hän ei tiennyt. Miestä kutsuttiin Sammalmieheksi, eikä kukaan tuntunut tietävän hänen oikeaa nimeään. Kukaan ei myöskään tiennyt, mistä lempinimi oli peräisin, sillä mies oli tavallisen näköinen, keskipitkä ja mieleenpainumaton.
”Eipä mitään uutta. Murhia, raiskauksia, ilmoituksia kadonneista luudista ja lisäksi jästimaailman uusista keksinnöistä on yksi sivullinen juttua. Lovekiva on tietenkin kirjoittanut artikkelin. Tavallista tavaraa…”
”Niinkö?” Fleur esitti välinpitämätöntä, mutta hänen sydämensä jätti muutaman lyönnin väliin, kun Lunan nimi mainittiin.
”Jep, haluatko nähdä?”
”Miksikäs ei?” Fleur otti lehden vastaan ja avasi viidennen sivun, Lunan kirjoitus oli aina sillä sivulla. Tänään Luna oli kirjoittanut akromantelloista ja niiden elinympäristöstä. Viimeisellä rivillä hän ilmoitti vielä lähtevänsä Albaniaan selvittämään Rowena Korpinkynnen tiaran tarinan yksityiskohtia.
Penelope katseli häntä pöydän toisesta päästä, mutta Fleur ei kiinnittänyt tähän mitään huomiota. Kahvi oli jo jäähtynyt, toisin sanoen se ei ollut tulikuumaa, jolloin kitkerä maku tuli selvemmin esiin. Fleur tyhjensi kuppinsa ja nousi kaatamaan itselleen uuden ennen kuin lähti. Joka viikko sama kierre, eikä hän voinut murtaa sitä millään. Miksi hän olikaan rakastunut Luna Lovekivaan? Fleur muisti syyn hyvin, mutta kieltäytyi sanomasta sitä edes mielessään.
”Onko torstai tehnyt sinulle jotain, Fleur?” Penelope kysyi hänen takaansa, nainen oli ilmeisesti livahtanut ulos hänen perässään.
”Anteeksi?”
”Käyttäydyt aina erilailla torstaisin. Aivan kuin sinulla olisi jotain salattavaa.” Penelopen kasvoilta näkyi surua, aivan kuin nainen olisi heijastanut Fleurin tunteet kuin peili. Luna oli rakastanut torstaita. Luna oli myös lähtenyt torstaina. Miksi, Fleur ei halunnut tietää.
”Meillä kaikilla on jotain salattavaa, non?” Fleur asteli takaisin toimistoonsa jättäen Penelopen taakseen. Tänään hän ei jaksanut naisen uteluita menneisyydestään. Kyllä hänelläkin oli oikeus jättää menneisyyteen ne asiat, joista oli liian kivuliasta puhua. Fleur oli ratkaissut asian uppoutumalla töihin.
Hänen pöydällään odotti muutama uusi muistio, vaikka kahvihuoneessa ei ollut mennyt edes varttia. Lisäksi muistioiden alla lepäsi kirje, jonka koukeroisesta käsialasta hän tiesi heti, kuka oli sen kirjoittanut. Tietenkin tietämättömälle henkilölle kirjavavilla kuvioilla koristeltu kuori oli hyvä vihje.
Fleur laittoi kirjeen sivuun. Hän voisi vastata siihen myöhemmin. Juuri nyt hän ei halunnut muistaa ensimmäistä isoa virhettään siinä virheiden sarjassa, joka oli kuljettanut hänet ministeriöön paperitöihin.
**
Päivä valui tuskallisen hitaasti eteenpäin, vaikka Fleur lähti jo kahdelta. Hän oli saanut työnsä tehtyä ja valmistellut kansion seuraavan päivän veelaedustajan tapaamista varten. Hän juoksi bussiin, joka ajoi aivan hänen kotiovensa eteen. Julkisten käyttö oli tapa, jonka hän oli omaksunut Lunalta. Heillä oli ollut tapana hypätä bussiin tai junaan ja jäädä pois jollain puoliksi tuntemattomalla alueella, jolla he sitten kiertelivät.
”Et voi nähdä ihmeitä, jos et ole valmis astumaan tuntemattomaan”, Luna oli nauranut, kun he olivat juosseet aivan ihanaan antikvariaattiin suojaan sateelta. Kauppaa piti vanha rouva, joka tunsi jokaisen kirjansa ja oli osannut suositella molemmille luettavaa. Fleur oli myöhemmin käynyt siellä useasti, eikä vanhan rouvan vaisto koskaan pettänyt.
Hiljainen ikkunalasin koputus havahdutti Fleurin muistoistaan. Elise, Penelopen pöllö, huhuili hänen ikkunansa takana ja Fleur avasi ikkunan nopeasti. Pöllö pudotti rullatun paperilapun keskelle lattiaa ja jäi odottamaan vastausta nurkassa olevan vaaleansinisen lampun päälle.
Haluatko nähdä tänään?
- Penelope
Fleur nappasi kuulakärkikynän – yksi parhaimmista jästikeksinnöistä – ja kirjoitti nopeasti myöntävän vastauksen koristeellisella käsialallaan. Hän arvosti sitä, että Penelope jaksoi häntä, sillä monet eivät jaksaneet. Fleur ei avautunut murheistaan, miksi olisikaan, koska suhde toisensa jälkeen oli kariutunut? Tämä nykyinenkin päättyisi kyyneliin.
Hän halusi takaisin Lunan kanssa vietetyt päivät. Oli mukavaa herätä aamulla siihen, että kahvin sijaan oli tarjolla porkkana- tai kurkkumehua, vaikka hän silloin olikin kaivannut aamun kofeiiniannostaan. Penelope ei koskaan houkutellut häntä kävelemään sateisena päivänä puistoon kirkkaankeltaisen päivänvarjon alla, olkoonkin, että Fleur säästyi siten muutamalta flunssavirukselta. Luna oli ainakin hoivannut hänet kuntoon.
Perjantaisin ja lauantaisin he olivat tehneet yhdessä jotain, yleensä täysin mieletöntä. "Mutta miksi minä haluaisin olla kuin muut? Minä olen minä", Luna oli järkeillyt, kun Fleur oli kysynyt, miksi nuori nainen käyttäytyi toisella tavalla kuin muut. Kysymys oli pelottanut häntä etukäteen, mutta Luna ei loukkaantunut. Päinvastoin, hän halusi tietää, miksi Fleur halusi olla yksi muista.
Ehkä kuilu heidän välillään oli osoittautunut liian suureksi. Fleur muisti isoäitinsä käyttämän vertauksen apinasta ja kuusta. Apina näki veden pinnasta heijastuvan täysikuun ja palasi katsomaan sitä päivästä päivään. Täysikuu kiehtoi sitä, koska kuu oli tavoittamattomissa, etäinen ja salaperäinen. Eräänä päivänä apina kurotti sitä kohti ja putosi veteen. Se yritti uida, mutta kylmä vesi veti sen syövereihin.
Fleur oli aina ymmärtänyt apinaa, jonka hän oli kokenut omaksi kuvakseen. Pienenä hän oli todennut, että hän oli apina, koska hänessä ei ollut mitään erikoista. Edes veelaperimä ei ollut muuttanut hänen käsitystään – oli vaikea nähdä itsensä erikoisena, kun koko perhe oli täynnä kauniita veelanaisia. Kenties se myös selitti, miksi Fleur ei ikinä tullut toimeen äitinsä kanssa, sillä äiti oli edustanut hänelle kuuta, jotain mitä hän ei voinut saavuttaa.
Luna ei ollut nähnyt häntä kuuna, vaikka muut näkivät. Fleur oli sulkenut tunteensa pois, ne olivat jotain, mitä ei saanut näyttää. Kun hän ei välittänyt tunteistaan, niitä ei tarvinnut kohdata. Ihmiset sanoivat häntä Lunan lähdön jälkeen kylmäksi, saavuttamattomaksi.
Toinen suuri virhe oli ollut päästää Luna karkaamaan.
**
Fin
A/N2: Kappaleeni oli Lovestonedin Thursdays.
Morning news: that coffee’s getting cold
This day again, yeah, this is getting old
The clock at work is always slowing down
My desk’s a boat running aground
It’s not just a number 7 bus
Goes by and leaves me standing in the dust
I’m glad you’re here to help me fill the years
But we both know we’re going to tears
Give me a few silly Saturdays
I’ll take the God its finally Fridays or a lot of lazy Sundays
If we had a million more to go
Lets live them or end up making hey-days than just a bunch of Thursdays in a row
Oh-ooh-oh-ooh, oh-ooh-oh-ooh, oh-ooh-oh-ooh-oh
Not a bunch of Thursdays, no, not a bunch of Thursdays in a row
Wanna hear that ticking make-believe
Inside a box where all the doors are sealed
I want my feet to dance on different ground
Well get somewhere, not sit around
Give me a few silly Saturdays
I’ll take the God its finally Fridays or a lot of lazy Sundays
If we had a million more to go
Lets live them or end up making hey-days than just a bunch of Thursdays in a row
Oh-ooh-oh-ooh, oh-ooh-oh-ooh, oh-ooh-oh-ooh-oh
Not a bunch of Thursdays, no, not a bunch of Thursdays in a row
How about we add a little spice, I’ll take you on a rollercoaster ride
So throw your hands up in the air, hold your breath and maybe close your eyes
Give me few silly Saturdays (silly Saturdays)
I’ll take the God its finally Fridays or a lot of lazy Sundays
If we had a million more to go (more to go)
Lets live them or end up making hey-days than just a bunch of Thursdays in a row
Oh-ooh-oh-ooh, oh-ooh-oh-ooh, oh-ooh-oh-ooh-oh
Not a bunch of Thursdays, no, not a bunch of Thursdays in a row
Oh-ooh-oh-ooh, oh-ooh-oh-ooh, oh-ooh-oh-ooh-oh
Not a bunch of Thursdays, no, not a bunch of Thursdays in a row