Fandom: Fullmetal Alchemist, Manga/Brotherhood
Disclaimer: Hiromu Arakawa omistaa hahmot ja maailman, minä en saa hänen hahmoillaan leikkimisestä mitään korvausta.
Otsikko: Molemminpuolista viehtymystä
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Paritus: Ed/Envy
Ikäraja: K-11
Genre: Draama
Varokaa: alaikäistä Ediä ja isoa ikäeroa (en käy edes arvailemaan Envyn ikää)
Summary: Hän ei voinut käsittää, miksi oli lupautunut vartioimaan Envyä.
A/N Arte tilasi minulta joskus jurakaudella Ed/Envy-raapaleita ja tässä ne vihdoin tulevat. Inspa iski lopulta saunassa ja kirjoittaminen oli kivaa. Osallistuu Perspektiiviä parittamiseen -haasteeseen: Viholliset-paritus. Ja FF50-haasteessa tämä onkin sitten sana 14. Viholliset. (Amestrisin armeija)
Tämä lähtee omille teilleen siitä kohdasta, kun hyviksemme saavat Gluttonyn vangiksi.
Molemminpuolista viehtymystä
1.
Ed käveli turhautuneena edestakaisin ahtaassa mörskässä, jonka lattia tuntui saattavan pettää hänen altaan, jos hän vähänkin tömistelisi jalkojaan. Ja juuri nyt hän olisi halunnut tömistellä kuin pillastunut elefanttilauma.
Hän ei voinut käsittää, miksi oli lupautunut vartioimaan Envyä. Oli totta, että Al tulisi etsimään häntä täältä, joten jääminen oli perusteltua – mutta miksi hän suostui jakamaan pienen ja hämärän röttelön homunculuksen kanssa, kun olisi yhtä hyvin voinut nukkua ulkona?
Jonkun piti tietenkin vartioida, mutta muitakin vaihtoehtoja olisi ollut. Hawkeye. Eversti. Prinssintolvana. Ja silti sanat olivat loikanneet hänen suustaan. ”Minä voin tehdä sen.”
Hän marssi päätään pudistellen mökin laidalta toiselle ja mulkoili Envyä.
2.
Teräspätkän kiukuttelu oli sen verran rattoisaa seurattavaa, että Envy melkein unohti selän taakse sidotut kätensä ja niistä säteilevän vaimean, hellittämättömän kivun. Ohut köysi ei kuitenkaan ollut se seikka, joka piti hänet istumassa selkä seinää vasten. Hän olisi voinut katkaista sen milloin vain ja Teräs tiesi sen myös.
Jos hän tekisi sen, hän saisi pojan käsissään puristaman keihään vatsansa lävitse ennen kuin ehtisi edes räpäyttää silmiään. Ja mökin ulkopuolella oli vahdissa se naisluutnantti lukuisine aseineen ja pelottavan tarkkoine tähtäyksineen. Siellä oli myös xingiläinen, joka vaistosi homunculukset. Eikä Tulialkemistikaan ollut kaukana, ja häntä Envy pelkäsi tosissaan.
Parempi siis näyttää vaarattomalta ja yhteistyöhaluiselta.
3.
Se fakta, jota Ed ei olisi halunnut myöntää edes itselleen, oli että hän piti Envyä kiehtovana. Joka kerran, kun hänen ajatuksensa eksyivät siihen suuntaan, marssiminen kiihtyi, kunnes hän sai tahdin jälleen rauhoitettua. Hän pakottautui höllentämään otettaan keihäästä sen verran, että rystyset eivät paistaneet aivan valkoisina.
Kyllä, hän lopulta sanoi hiljaa itselleen. Minä saatan tuntea jonkinlaista viehtymystä häneen. Mutta en anna sen vaikuttaa mihinkään.
Hän tarkasteli Envyä kulkiessaan edestakaisin ja yritti keskittyä siihen, että homunculus pysyi paikoillaan seinän vierellä, kädet lujasti sidottuina. Mutta minkä ihmeen takia Envyn oli pakko pukeutua niin niukasti, niin että kalpeaa vatsaa näkyi runsaasti mustien vaatteiden välistä?
4.
Envy oli kuollut liian monta kertaa ennen kuin oli joutunut antautumaan. Helvetin Isä, joka oli käskenyt hänen käydä pelastamassa Gluttonyn näiltä ihmisolennoilta, ja helvetin Gluttony, joka oli tarpeeksi yksinkertainen jäädäkseen kiinni. No, nyt Gluttony oli jälleen vapaana, mutta Envy sen sijaan ei.
Hänellä ei ollut varaa yrittää karata väkivalloin ja tulla tapetuksi, kenties sen viimeisen kerran. Vaihtoehtoja pohdittuaan hän oli järkeillyt, että hänen ainoa mahdollisuutensa oli tyrmätä Teräspätkä, ottaa tämän hahmo ja marssia tiehensä. Mutta sitä varten pojan pitäisi itse irrottaa hänen siteensä, muussa tapauksessa se ei toimisi.
Teräs katseli häntä kiinnostuneena, tavalla, joka enteili hänelle hyvää. Hän saattaisi onnistua.
5.
Liikahdus sai Edin kääntymään nopeasti vankiin päin. Envy virnisti hänelle ja asettautui sitten sulavasti seinän viereen makaamaan. Oli häiritsevää, että homunculus pystyi sidottunakin liikkumaan noin vaivattoman virtaavasti. Nyt Envy lojui kyljellään ja katseli häntä... kutsuvasti?
Hän näki varmasti harhoja, liian kauan vain omassa päässä haudotut ajatukset olivat lopulta sekoittaneet hänet täysin. Ehkä hänen olisi sittenkin pitänyt kertoa Alille, että hän arveli olevansa homo. Ehkä Al olisi osannut sanoa jotakin älykästä, mikä olisi auttanut häntä käsittelemään tämänkin tilanteen.
Sen sijaan hän joutui nielaisemaan katsellessaan paljasta ihoa ja kuvitellessaan, millaista olisi koskettaa sitä, sormillaan tai huulillaan...
Hän ravisti päätään ja marssi nopeammin.
6.
Tämä tuntui liiankin helpolta, Teräspätkä kävi selvästi kuumana. Pian hän polvistuisi Envyn eteen ja tekisi jotakin mielenkiintoista. Jossakin vaiheessa hän päättäisi köysien olevan tiellä. Ehkä Envy saisi hänet luottamaan riittävästi, jotta hän irrottaisi siteet.
Mutta se ei ollutkaan ihan niin helppoa. Edward Elric ei ollut aivan tavallinen ihmisolento. Lopulta hän puri hampaansa yhteen, tiukensi otettaan keihäästä ja silminnähden sai itsestään niskalenkin.
Envy huomasi olevansa pettynyt. Kultaisten silmien iholla vaelteleva katse oli saanut hänetkin hengittämään nopeammin, ja Teräspätkä oli oikein nätti paketti ihmiseksi. Hän saattoi myöntää tuntevansa jonkinlaista viehtymystä poikaan.
Se ottaisi vain aikaa. Teräs vapauttaisi hänet vielä, se oli varmaa.
