Glee: Auditoriosta Broadwaylle, S

[Zacharias]

Title: Auditoriosta Broadwaylle
Author: Unrealistic
Rating: S
Fandom: Glee -jjb lisäsi fandomin ja ikärajan otsikkoon
Pairing: Kurt/Rachel

Summary: "Teeskennellään, että se on Tiffanylta."

A/N: Hummelberry on jotain aivan täydellistä! Älkää käsittäkö väärin, Klaine ja Kinn kuuluu edelleen kärkijoukkoihin. Siltikin, viimeisimmät jaksot Gleetä ovat saanet nämä kaksi tuntumaan liian täydellisiltä toisillensa. Siksipä, tässä on ihanaa Hummelberryä alá minä:

Auditoriosta Broadwaylle

Rachel Berry seisoo McKinley High'n käytävillä, katselee ohitseen lipuvaa ihmismassaa. Tavallisia koululaisia ja tavallisia unelmia. Niihin Rachel vertailee omiaan, tavotteita jotka eivät vastaa kenenkään heistä. On asioita, mitä Rachel haluaa tehdä. Kävellä New Yorkin yössä tietäen, että lauloi juuri sielunsa koko kaupungille. Seistä yksin, huipulla. Kietoa itsensä sävelverhoon ja seurata nuottipolkua läpi Broadwaylle.

Kurt Hummel erottuu muista. Sen näkee sulalla koristellusta hatusta, jonka timanttireunukset hohtavat turkoosia. Sen kuulee äänestä, joka kaikuu kirkkaana ja heleänä. Eivät miehet kuulosta siltä, sanotaan. Silti Kurt tahtoo ravisuttaa maailmaa juuriltansa, saada sen huomaamaan. Niinpä jokainen kielto on vain yksi tiili lisää muuriin, joka suojelee sisältöään. Erilainen ei kuitenkaan löydä toista samanlaista, samanlaista miestä joka laulaisi keijuja taivaalle. Eiväthän miehet kuulosta siltä.

"Huomenta", Kurt sanoo Rachelille ojentaen pahvimukia. Rachel vastaa hymyyn ja vetää sisällensä halvan kahvin tuoksua.
"Huomenta."
"Teeskennellään, että se on Tiffanylta." Ja he juovat kahvia, nähden miten käytävä muuttuu New Yorkin aamupäivään, ihmiset töihin kiirehtiviin. Rachel unohtaa huipun ja Kurt sen kenen kanssa sen jakaa. Kurt tietää Rachelin ymmärtävän. Ja koska Kurt on se kenen kanssa Rachel voi laulaa auditoriosta Broadwaylle, hän suostuu teeskentelemään. Verho se on esirippukin, joka aukeaa katsojalle.

[Solembum]

Gleetä - halleluja.

Okei, ehkä Hummelberry ei ole ihan mun juttu, mutta täytyy sanoa, että kyllähän nämä kaksi on viimeisimmissä jaksoissa lähentynyt huomattavasti. Ja kyllähän niillä nuo intressit osuu aikalailla yksiin, ja duetot kuulostaa täydellisiltä, Jaksasin kuunnella niitä päiväkausin putkeen, ihan milloin tahansa.
Elikäs siis. Niin rachelmaista että. Saattaisit kuulua ksikirjoitustiimiin (mistäs minä sitä tiedän). Ehkä pikuriikkisen syvällisempää kuin sarjassa noin niinkuin yleensä, mutta testissähän kaikki syvällinen kuulostaa aina paremmalta, se on totta.
tahtoisin lainata tähän tuon toisen kappaleen - rakastin sitä. Mutta koska ficci oli itsessään kuitenkin niin lyhyt (ei sillä että haittasi, sopivahan tämä oli), taidan jättää lainaamatta ja vaan ihkuttaa.
Miten sä osaat kuvaila Kurtia noin... aidosti, ihanasti, oikein? Ja vieläpä Rachelin näkökulmasta, niin ettei se kuullosta teennäiseltä tai jotenkin väärältä, väkipakolla väännetyltä. Toinen kappale oli ise täydellisyys, niin Kurt, niin Rachel.
Olikos mulla vielä jotain hmm.
Joo.

Verho se on esirippukin, joka aukeaa katsojalle.

Tämä näin, ihanin.

Kiitos kiitos kiitos.

[jaina]

Klaine- ja Fincel-fani täällä, mutta Hummelberry on aika adorable. Oikeastaan, en osaa kuvitella heitä yhteen (ehkä Kurtin seksuaalisen suuntautumisen vuoksi!!), ja tätä ficciä luettuani ajattelin vain ystäväpohjaisen Hummelberryn (aivan kuten Kurt/Mercedes - friendmence!).

Ihailen, kuinka toit tuota Rachelin unelmaa tähän ficciin. Rachel on ihana hahmo, oli se sitten kuinka ärsyttävä tahansa ("meidän täytyy tehdä vielä jotain kauheampaa kuin rachelin luonne!" - Artie), ja tässä ficissä tuo New Yorkin upeus korostuu, kun sitä vertaa McKinleyhin. Jossain määrin osaan samaistua Racheliin tosi voimakkaasti. Se samaistumisen tunne, joka tulee minulle Gleessä esille mm. Rachelin itkukohtauksissa ja herkkyydessä, tuli myös tässä tuossa, että oikeasti haluaa jotain, mitä muut eivät välttämättä halua. Erottuu niiden joukosta, joita ei kiinnosta, vaikka saisi matikasta tai kemiasta kutosen. Joita ei kiinnosta ajatella tulevaisuutta tai raha-asioita. Oli jännä tunne, kun se tuttu samaistumisen tunne tuli tässäkin ficissä. Hienoa!

On upeaa, että Kurt erottuu muista ja Rachel pystyy samaistumaan häneen ja pitää häntä sellaisena henkitoverina. Kaksikko on aikamoinen, vaikkakin edelleen painotan friendmencea, ei mitään oikeaa romanssia. Jotenkin rakastan sitä dynamiikkaa, joka pyörii Finnin, Rachelin ja Kurtin ympärillä. Siihen kun lisää vielä Blainen, niin kyllä sillä nelikolla mentäisiin vaikka kuuhun pelkällä tahdonvoimalla.

Pidin eritoten tuosta lopusta.

"Teeskennellään, että se on Tiffanylta."

- Oi, kuinka tuohon virkkeeseen voikaan samaistua, jälleen kerran! Kuinka ihanaa ajatella, että juo/syö/omistaa jotain upeaa, vaikka se oikeasti olisi sitä 5 sentin kahvilitkua tai 5 € käsilaukku.

Sun kirjoitustyyli on ihana, tykkään kovasti. Ei ole ensimmäinen sinun kirjoittamasi Glee-ficci, jonka luen. Tässä ficissä oli jotain niin tavallista ja samaistuttavia kohtia, kuten jo aikaisemmin mainitsin, mutta myös sitä näppärää sanojenvääntelyä ja mielenkiintoisia lauseita. Varsinkin tuo viimeinen lause on mielenkiintoinen ja omaperäinen.

Teksti on sujuvaa, helposti luettavaa ja mielenkiintoisesti kirjoitettua. Tykkäsin kovasti!