No niin, tässä olisi taas yksi luku lisää! Olen todella kiitollinen kaikille kommentoijille ja lukijoille! Yks päivä laskeskelin ihan huvikseni kuinka monta kommenttia olin saanut tuohon edelliseen lukuun, olin saada sydänkohtauksen. Niitä oli ihan tajuttomasti
En tosin enää muista miten paljon, mut ainaki yli 20. On hassua miten ihmiset jaksaa seurata tätä, vaikka jatkoa tulee niin harvoin
Mutta, kiitos kaikille <3
Tästä luvusta sitten pari sanaa. Minulla on vähän sekavat tunteet tämän kanssa. Jotenkin tuntuu et tää menee hirmu vauhtia eteenpäin tässä enkä käsittele mitään asiaa kovin kunnolla...? Ja lopputulos ei muutenkaan ole ehkä ihan sellainen, mitä olin päässäni ajatellut. Mutta, olisi kiva kuulla teidän mielipiteet tästä!
Nauttikaa!
Ev20. Se Ensimmäinen Iso RiitaChelly heräsi seuraavana aamuna valtavaan päänsärkyyn ja pahaan oloon. Edellisillasta puolet oli yhtä isoa mustaa-aukkoa. Joitain hämäriä muistikuvia hänellä oli keskiyöstä ja hullunlailla tanssimisesta. Chelly käänsi kylkeään ja löi jotakuta nenään. Matala ääni älähti ja Chellyn silmät rävähtivät auki. Hän ei ollut varma halusiko tietää, kuka hänen vieressään oli. Ehkä se on Sirius, Chelly toivoi mielessään. Jos se ei olisi Sirius, Chelly olisi pulassa. Hän veti syvään henkeä ja katsoi viereensä koko ajan toivoen, että näkisi siinä Siriuksen. Luojan kiitos se on hän, Chelly ajatteli ja huokaisi helpotuksesta. Uusi muistikuva alkoi puskea tietään hänen tajuntansa takaosista.
’’Voi ei’’, Chelly kuiskasi, ’’Sirius, eihän me-’’
’’Ei’’, Sirius vastasi nenäänsä hieroen.
’’Mutta minä-?’’
’’Jep, olit aika innokas.’’
’’Voi ei’’, Chelly voihkaisi ja hymy pyrki hänen kasvoilleen, ’’anna anteeksi.’’
’’Ei siinä mitään. Itse asiassa se oli aika mukavaa’’, Sirius virnisti ja nousi kyynärpäänsä varaan nähdäkseen Chellyn kasvot, joita peitti levinnyt meikki.
’’Näytät ihan pandakarhulta’’, Sirius sanoi hassulla äänellä.
’’Voi kun mukavaa’’, Chelly mutisi ja hieroi otsaansa, ’’paljonko kello on?’’
’’Puoli kaksitoista’’, Sirius sanoi vilkaistuaan seinäkelloa. ’’Muut ovat ilmeisesti heränneet aikoja sitten.’’
’’Aivan’’, Chelly mutisi silmät kiinni. ’’Päähän koskee.’’
’’Tunnetaan usein myös nimellä krapula’’, Sirius sanoi, ’’hengityksesi on erittäin ruusuinen.’’
’’Varmasti. En ole melkein vuorokauteen pessyt hampaitani’’, Chelly sanoi ja laittoi kätensä suunsa peitoksi. ’’Ei omasikaan kovin hyvältä haise’’, Chelly jatkoi. Sirius nauroi nähtyään Chellyn hymyilevän kätensä suojista.
’’Silmäsi tuikkivat kivasti’’, Sirius sanoi pehmeästi epäsiriusmaisella äänellä.
’’Mitäs sinulle tapahtui? Et ole ollenkaan oma itsesi. Voisi jopa sanoa, että olet romanttinen’’, Chelly sanoi ja hänen hymynsä leveni entisestään.
’’Kyllä minustakin se pehmeä puoli löytyy. Se vain on niin pikkiriikkinen, että se häviää helposti’’, Sirius vakuutti. Hän mietti hetkisen keskustelua, jonka he olivat käyneet yöllä. Se oli pyörinyt Siriuksen ajatuksissa koko yön.
’’Chelly muuten’’, Sirius aloitti. Hän halusi tietää oliko booli puhunut vai olivatko sanat tulleet ihan Chellyn itsensä sanomina. ’’Muistatko mitä sanoit minulle viime yönä?’’ Chelly mietti kuumeisesti. Mitä ihmettä hän oli sanonut Siriukselle. Toivottavasti ei mitään arkaluontoista.
’’Sano etten sanonut sinulle sitä juttua mikä tapahtui vuosi sitten. Ja jos sanoin sen, puolustuksekseni voin sanoa ettei se ollut minun vikani!’’ Chelly huudahti hätääntyneenä.
’’Ei, et sinä mitään tuollaista sanonut. Mutta nyt kun tuli puheeksi, mitä tapahtui?’’
’’Ja sitä sinä et IKINÄ saa tietää!’’
’’Voi kuule, minä kaivan sen tiedon sinusta ulos vielä joku päivä’’, Sirius naurahti itsevarmana.
’’Sopii vain yrittää! Mutta mitä minä sitten sanoin sinulle?’’ Chelly kysyi kulmat kurtussa. Hän ei ilmeisesti muistanut ollenkaan. Ja jos Chelly ei kerta itse muistanut asiaa, ei hän varmasti ollut edes tarkoittanut sitä.
’’Ei se mitään tärkeää ollut’’, Sirius sanoi hymyillen. Harmi vain, Sirius oli itsensäkin yllätykseksi tarkoittanut sitä.
’’Okei. Menen ottamaan särkylääkettä ja sitten menen suihkuun ja pesemään hampaat’’, Chelly sanoi ja kömpi Siriuksen yli.
’’Voisin toki liittyä seuraasi’’, Sirius ehdotti ovelasti ja sai ilmeisesti Lolan tyynystä päähänsä.
’’Hyvästi romanttisuus, tervetuloa takaisin pervous ja kaksimielisyys’’, Chelly julisti mennessään.
Alhaalle asti päädyttyään Sirius ja Chelly kohtasivat kasan virnuilevia kasvoja.
’’Mitäs nuoripari tietää?’’ James kysyi mielipuolisesti virnuillen.
’’Ei muutosta eiliseen’’, Chelly vastasi ja istui keittiönpöydän ääreen pahoinvoivan näköisenä.
’’Annas kun teen sinulle oikein tujua juomaa, niin päänsärky ja pahoinvointi ovat tipotiessään’’, Sirius sanoi ja hävisi keittiöön. Lily, Lola ja Kelly hyökkäsivät Chellyn kimppuun.
’’No, mitä tapahtui?’’ Lola kuiskasi Chellylle odottavan näköisenä.
’’Miten niin mitä tapahtui?’’ Chelly kysyi ja painoi käsiään otsaansa vasten.
’’No tiedät kyllä! Mitä Sirius teki meidän huoneessamme viime yönä?’’ Kelly jatkoi kärkkymistä.
’’No ei ainakaan sitä mitä te luulette hänen tehneen’’, Chelly sanoi ja jatkoi mutisten, ’’luojan kiitos.’’ Sirius tuli pöydän ääreen hetken päästä ja ojensi Chellylle mukin, jossa oli epämääräisen väristä ja vellimäistä nestettä. Chelly otti kulauksen ja oli sylkeä kaiken pois.
’’Mitä tässä oikein on?’’ hän kysyi naama mutrussa juoman kirpeän maun takia.
’’Parempi ettet tiedä. Siinä on kaikkea mitä tarvitaan krapuladroppiin à la Sirius Musta’’, Sirius sanoi ylpeänä. ’’Juo se kokonaan niin eilinen on muisto vain!’’
’’Eikö sinulla ole krapulaa?’’ Chelly kysyi surkean näköisenä ja joi taas juomaansa.
’’Vähän särkee päätä, ei sen pahempaa’’, Sirius sanoi olkiaan kohauttaen. Muut menivät istumaan olohuoneen puolelle ja jättivät Chellyn ja Siriuksen kahdestaan pöydän ääreen.
’’Miksei tämän juoman nimi ole Pääkallo ja Reisiluut –juoma? Maistuu ihan myrkyltä’’, Chelly marisi ja yritti saada tököttiä kurkustaan alas.
’’Koska sen nimi on Krapuladroppi’’, Sirius vastasi ja söi jo toista leipää hyvällä ruokahalulla. Chellystä tuntui kuin hän olisi oksentanut hetkenä minä hyvänsä.
Vielä kolme päivää Kelmit ja tytöt olivat Stefanin ilona. Sen jälkeen heidän oli palattava kouluun ja takaisin arkeen. Loma oli ollut kaikin puolin rentouttava ja kaikki koulua koskevat murheet olivat unohtuneet. Sen takia järkytys lomanjälkeen ensimmäisellä tunnilla oli suuri, koska opettajat pitivät ikävän muistutuspuheen kovaa vauhtia lähestyvistä S.U.P.E.R. –kokeista. Lily ei ollut uhrannut ajatustakaan koko kokeille loman aikana, joten paluu maanpinnalle oli aika kovakourainen. Hän suunnitteli itselleen lukuaikataulun koko loppukevääksi ja aikoi ihan tosissaan noudattaa sitä. Kokeisiin lukemisen lisäksi toinen kovasti stressaava aihe oli huispaus. Ennen joulua oli ollut vain muutamia mahdollisuuksia harjoitella, joten panostus kevään otteluihin oli kovimmillaan. James oli jakanut kaikille joukkueensa jäsenille harjoitusaikataulun, joka oli paljon tiukempi mitä syksyllä.
’’Meidän on pakko kiriä menetettyjä harjoituksia tai muuten koemme rökäletappion jokaisessa matsissa, jonka pelaamme’’, James oli puolustanut aikataulun tiukkuutta jakaessaan niitä nuriseville pelaajille. Sirius ei ollut nähnyt Saraa kuin vilaukselta uuden vuoden jälkeen. Tyttö tuntui välttelevän Siriusta kaikin mahdollisin keinoin ja tuntui onnistuvan siinä erinomaisesti.
Ensimmäinen kouluviikko ei muutenkaan alkanut kovin lupaavasti, ainakaan Kelmien osalta. Remuksen muodonmuutos ihmissudeksi oli keskellä viikkoa. Sillä kerralla Remuksesta tuntui kuin muuntautuminen olisi ollut raskain siihen mennessä. Onneksi Lola oli tukemassa ja lievittämässä muunnoksen aiheuttamaa tuskaa. Remusta ihmetytti edelleenkin se, miten hyvin Lola suhtautui siihen, että hän on ihmissusi. Remuksen mielessä oli muutenkin vilissyt ajatuksia siitä kuinka muut tytöt reagoisivat, jos saisivat tietää hänen karvaisesta ongelmastaan. Ehkä he eivät järkyttyisi kovin pahasti, koska jokainen oli oppinut tuntemaan Remuksen omana itsenään. Niinpä Remus oli jutellut Lolan kanssa siitä, milloin kannattaisi kertoa muillekin. Kuitenkin he saisivat tietää siitä ennemmin tai myöhemmin.
Kelly oli ollut yhtä hymyä uuden vuoden aaton jälkeen. Hän ei tosin ollut kertonut muille vielä halaistua sanaa siitä, että oli tutustunut Jonathaniin. Lily, Lola ja Chelly olivat kuitenkin udelleet kerran jos toisenkin syytä Kellyn hyväntuulisuuteen. Hyvää tuulta kuitenkin mursi se, ettei Jonathanin lupaama kirje ollut vielä ilmestynyt. Viikko koulun alkamisen jälkeen Kellyn mieleen oli alkanut tulla epäilyksiä josko Jonathan oli luvannut tyhjää. Ei poikaa varmasti kiinnostanut koulussa olevat tytöt. Kelly oli varma, että siellä missä Jonathan ikinä olikaan töissä, oli varmasti paljon kauniimpia ja hauskempia tyttöjä kuin Kelly. Kellyn hymy alkoi siis pikkuhiljaa vaihtua poissaoleviksi huokailuiksi ja turhautuneisiin päänpudistuksiin.
Kuitenkin hyvin hyisenä ja harmaana tammikuun loppupuolen maanantaina vähän jokaisen elämä muuttui kertaheitolla. Kelly istui hyppytunnilla oleskeluhuoneen nurkassa yksin ja tuijotti kylmän harmaalle taivaalle. Hän pyöritteli paitansa helmaa hajamielisenä sormissaan ja huokaili aina silloin tällöin. Hänen olisi kuulunut olla tekemässä läksyjä juuri sillä hetkellä, mutta koulunkäynti ei oikein maittanut. Hän halusi vain kuulla jotain Jonathanista. Ihan mitä tahansa, edes kaksi säälittävää riviä pergamentilla olisi saanut Kellyn hymyilemään leveämmin kuin Siriuksen kengänkärjet. Kelly huokaisi ja vaihtoi asentoaan.
’’Shakki ja matti!’’ kuului Remuksen voitonriemuinen ääni huoneen toiselta puolelta. Remuksen perään kuului tuhinaa ja mutinaa, jotka lähtivät selvästi Siriuksesta, joka oli juuri hävinnyt.
’’Voitat minut aina’’, Sirius murisi.
’’Totta kai, olenhan minä mestari’’, Remus sanoi omahyväisesti, nosti jalkansa pöydälle ja alkoi keikkua tuolinsa takajaloilla. ’’Sinun täytyy vain niellä se tosiasia ettet ole hyvä kaikessa.’’ Kelly ei kuunnellut poikia enempää, vaan käänsi katseensa taas poissaolevana taivaalle. Häneltä kesti tajuta hetken aikaa, että musta täplä lähestyi ikkunaa, josta hän katseli ulos. Lähemmäksi tultuaan täplä osoittautui pöllöksi, jolla oli kirje nokassaan. Kelly avasi ikkunan. Sateen pauhu täytti oleskeluhuoneen tasan sen ajaksi, mitä ikkuna oli auki. Pöllö oli niin sateen kastelema ja tuulen tuivertama, että siitä olisi voinut puristaa ämpärillisen vettä. Lintu ravisteli sulkiaan ja räiskytti vettä Kellyn päälle. Kelly kavahti kauemmas vesipisaroita ja poimi kirjeen lattialta. Se oli hänelle. Kelly tulvahti täyteen lämpöä ja sitä samaa kutkuttavaa tunnetta, mikä oli vallinnut uuden vuoden yönä. Tyttö repi kirjeen hitaasti auki ja istui samalla nojatuoliin, joka oli mahdollisimman kaukana Siriuksesta ja Remuksesta. Kelly taitteli kirjeen auki ja alkoi lukea sitä hymy huulillaan.
Hei Kelly!
Olen kamalan pahoillani, että kirjeen kirjoittaminen vei näin kauan! Aika on mennyt mielettömän nopeasti, enkä yksinkertaisesti ole löytänyt aikaa kirjoittamiselle. En tiedä muistatko minua enää ollenkaan kun en antanut kuulla itsestäni näin pitkään aikaan. Toivon kuitenkin ettet ole unohtanut minua, koska minä en unohtanut sinua.
No kuitenkin, lupasin sinulle silloin uutena vuonna lähettää yhden runoistani. Pakko sanoa, että meinasin jättää laittamatta. Minua pelottaa niin kauheasti esitellä kirjoituksiani muille. En tiedä mikä siinä on, mutta se on aina yhtä kova kynnys. Toivon todella että pidät siitä pätkästä, jonka laitoin sinulle. Se on jo aika vanha ja olen (ainakin omasta mielestäni) kehittynyt todella paljon noista ajoista.
Mitä sinulle muuten kuuluu? Koulussa on varmaan yhtä pitkäveteistä kuin ennenkin ja opettajat hengittävät niskaan S.U.P.E.R. kokeiden takia. Ainakin vuosi sitten silloinen pimeyden voimien opettaja vainosi meitä suunnilleen jokaisen kulman takana.
Äh, minä en osaa kirjoittaa kirjeitä! Kasvokkain on paljon helpompi puhua… No, lue se runo kuitenkin ja kerro mitä pidit siitä.
JonathanKelly ei ollut huomannutkaan kuinka hänen sydämensä hakkasi nopeammin ja nopeammin kun hän eteni kirjeen lukemisessa. Hän katsoi kuoreen ja löysi sieltä toisen pergamenttisiivun, jossa oli Jonathanin käsialalla kirjoitettu parin säkeistön mittainen runo. Hän oli juuri aloittamassa runon lukemista, kunnes Sirius huusi: ’’Kelly, tule tänne.’’
’’En nyt, minulla on muuta tekemistä’’, Kelly vastasi ja tuijotti runoa kuitenkaan lukematta sitä vielä. Hän halusi keskittyä siihen kunnolla ja jos Sirius huuteli huoneen toisesta päästä koko ajan jotain, hän olisi yhtä hyvin voinut yrittää keskittyä keskellä huispausottelua.
’’Tule nyt vain. Haluan tietää olenko oikeasti niin surkea shakissa’’, Sirius vaati.
’’En tule, minun pitää lukea yksi juttu’’, Kelly sanoi ja vilkaisi Siriusta. Sirius laittoi kätensä ristiin ja alkoi madella polvillaan kohti Kellyä. Kelly huokaisi ja katsoi kulmat koholla Siriukseen.
’’Äh, no jos on pakko’’, hän tuhahti ja laittoi kirjeen ja runon takaisin kuoreen. Hän lukisi runon heti kun Sirius lopettaisi lapsellisen voitonhalunsa. Toisin sanoen hän ei saisi rauhaa ennen kuin Sirius olisi voittanut hänet shakissa.
Chelly oli kuolla tylsyyteen numerologian tunnilla. Hän oli joutunut ottamaan jonkin aineen, jotta olisi saanut lukujärjestyksensä täyteen. Hän oli siis valinnut numerologian, maailman tylsimmän oppiaineen mitä vain saattoi kuvitella. Chellyn aivoissa alkoi surista pikkuhiljaa ja hänen tajuntansa taso alkoi laskea. Opettajan puhe alkoi muuttua epämääräisemmäksi muminaksi jossain kaukana. Se ei kuitenkaan ehtinyt hävitä kokonaan, koska luokan oveen koputettiin napakasti. Tämä epätavallinen tapahtuma keskellä tuntia sai Chellyn havahtumaan takaisin hereillä olevien pariin.
’’Anteeksi, että olen myöhässä tunnilta. Olin käymässä sairaalasiivessä’’, tyttö sanoi oven raossa. Opettaja siirtyi sivuun ja Sara asteli luokkaan. Sara ja Chelly istuivat vierekkäin numerologian tunneilla ja nyt Chelly otti laukkunsa pois Saran penkiltä, jotta tyttö voisi istua siihen.
’’Moi’’ Chelly sanoi ja käänsi katseensa Saraan, joka lysähti penkille. ’’Sinua ei ole näkynyt pitkään aikaan.’’
’’Äh, ei ole vain huvittanut esitellä itseäni ympäriinsä uuden vuoden jälkeen’’, Sara sanoi ja kaivoi laukustaan kirjoja, pergamenttia ja mustetta. Chelly ihmetteli mistä Sara puhui ja kysyikin, mitä oli tapahtunut.
’’Ei mitään ihmeellistä. Ajattelin vain, että sen suudelman jälkeen ei ole ollut kiva olla Siriuksen lähettyvillä ja muistuttaa häntä siitä. Se on tosin ollut aika vaikeaa, koska meillä on huispausharjoituksia ja muuta…’’
’’Hetkonen, mitä sinä sanoit?’’
’’Että on vaikea olla näkymättömissä kun on huispausharjoituksia ja muuta’’, Sara toisti ja alkoi kopioida muistiinpanoja.
’’Ei, ei siitä! Vaan uudesta vuodesta ja Siriuksesta’’, Chelly sanoi ja hänen äänensä nousi koko ajan epätavallisen kimeämmäksi.
’’Äh, ei se ollut muuta kuin viaton suudelma, siinä kaikki’’, Sara sanoi ja katsoi Chellyyn, joka oli noussut seisomaan. Hän oli aikeissa jatkaa selitystä, mutta Chelly ehti jo mennä luokan eteen opettajanpöydän luokse.
’’Saanko käydä vessassa?’’ Sara kuuli hänen kysyvän ja näki opettajan nyökkäävän. Voi helvetti, Sara ajatteli, mitä minä menin tekemään…
Chelly juoksi Rohkelikkotorniin minkä jaloistaan pääsi, kiukusta kihisten. Siriuksella olisi paljon selitettävää, jos meinasi päästä pälkähästä. Onneksi Siriuksella oli hyppytunti juuri sillä kohdalla, joten poika olisi mitä todennäköisimmin oleskeluhuoneessa. Chelly huusi salasanan torkkuvalle muotokuvalle ja paineli sisään.
’’Chelly, mitä sinä täällä teet?’’ Sirius kysyi sohvalta ja huomasi Chellyn ilmeen.
’’Mitä on tapahtunut?’’ Sirius kysyi, mutta Chelly ei vastannut vaan käveli suoraan Siriuksen luokse ja läimäytti tätä avokämmenellä poskelle.
’’Mistä hyvästä tuo nyt tuli?’’ Sirius kysyi hieroen poskeaan.
’’Tiedät varsin hyvin’’, Chelly sanoi hyisesti. Oleskeluhuoneessa olleet muutamat ihmiset ja muotokuvat seurasivat kaksikon sananvaihtoa.
’’Itse asiassa, en todellakaan tiedä mistä puhut’’, Sirius sanoi ja alkoi pikkuhiljaa suuttua. Chelly naurahti vaarallisesti.
’’Älä selitä!’’ hän huusi, ’’uuden vuoden yönä. Sinä ja Sara. Muistuuko mieleen?’’
’’Minähän kerroin sinulle siitä ja sanoit, että ei se haittaa!’’ Sirius huusi vastaukseksi.
’’Voi luoja, minä olin humalassa! Mitä muuta saatoit odottaa?’’ Chelly huusi silmiään pyöritellen.
’’No ei se oikeuta sinua tulemaan lyömään minua!’’ Sirius sanoi jo raivoissaan.
’’Sinä suutelit Saraa, taivaan tähden! ETKÄ EDES KERTONUT MINULLE!’’
’’Ensinnäkin.
Sara suuteli minua. Toiseksi: minä tasan tarkkaan kerroin sinulle siitä heti kun se oli tapahtunut! Minä tein Saralle varsin selväksi, että olen sinun kanssasi! En tiedä mitä Sara sanoi sinulle, mutta se oli VÄÄRINKÄSITYS!’’
’’Väärinkäsitys, muka? Miten suudelman voi käsittää väärin, kerro se minulle?! Olenko jäänyt paitsi jostain salaisesta sopimuksesta, missä oikeutetaan toisten suuteleminen samalla kun seurustelee toisen kanssa!’’ Chelly huusi naama punaisena. Häntä ei edes itkettänyt. Hän oli vain niin raivoissaan ja vihainen lähinnä itselleen. Hän oli koko ajan sisimmässään tiennyt, että näin tulisi käymään ennen pitkää. Sirius yritti rauhoittaa itsensä ja tasoittaa äänensä, joka oli alkanut täristä. Hän ei ollut tehnyt yhtään mitään väärää, ja hän itse tiesi sen.
’’Kuule’’, Sirius sanoi rauhallisesti ja astui lähemmäs Chellyä koskettaen tämän olkapäätä. Chelly kavahti kauemmas.
’’Älä KOSKE minuun!’’ Chelly sähähti ja katsoi Siriusta murhaavasti. ’’Minä tiesin, että tästä tulisi vielä ongelma. Et mahda itsellesi mitään!’’ Nyt Chelly oli mennyt jo liian pitkälle.
’’Tuo on kyllä aika paksua!’’ Sirius huusi, ’’minä en ole suudellut ketään! Olet taas tehnyt hätiköityjä johtopäätöksiä, ihan niin kuin joulutansseissakin!’’
’’Minä en ole se, joka on mennyt suutelemaan muita’’, Chelly sihahti.
’’Selvitä faktat ennen kuin tulet syyttelemään! Minä en suudellut Saraa, vaan SARA suuteli minua!’’
’’Katso minua silmiin ja sano tuo uudestaan’’, Chelly sanoi vaarallisesti. Oleskeluhuoneessa oli hiiren hiljaista. Sirius tuijotti hetken Chellyä tiiviisti silmiin ja sanoi sitten: ’’Minä. En. Suudellut. Saraa.’’
’’Minä. En. Usko. Sinua’’, Chelly sanoi. Sirius pudisti päätään puristaen kätensä nyrkkiin.
’’Hyvä’’, hän sanoi ja viiletti Chellyn ohi ja ulos muotokuvasta. Chelly jäi seisomaan kaikkien tuijotuksen keskelle.
’’No mitä helvettiä siinä tuijotatte?!’’ Chelly kiljaisi silmät kyynelissä. Kelly nousi sohvalta ja meni Chellyn eteen. Muut huoneessa olijat jättivät kaksikon rauhaan. Chellyn kyynelet vain valuivat tämän silmistä kun hän seisoi siinä ystävänsä edessä.
’’Sirius ja minä riitelimme’’, Chelly sopersi epäuskoisella äänellä kyynelten virratessa. ’’Me ihan totta riitelimme.’’ Kelly olisi halunnut sanoa että ’eikä, ihan tosi?’ mutta päätti pitää mölyt mahassaan. Sen sijaan hän halasi Chellyä ja ehdotti että he menisivät makuusaliin. Lily ja Lola pääsisivät pian tunneilta, jolloin olisi ruokatunti.
Sirius juoksi Rohkelikkotorniin vievät portaat alas ja törmäsi ensimmäisen kulman takana johonkin. Hän otti vastaantulijaa hartioista kiinni, etteivät he olisi kaatuneet. Tarkemmin katsottuaan hän katsoi suoraan Saraa silmiin.
’’Sinä’’, Sirius sanoi ja päästi irti tytöstä. Hän tunsi niin suurta kiukkua tyttöä kohtaan juuri sillä hetkellä, ettei todellakaan olisi halunnut törmätä tähän.
’’Sirius, anna minun selittää’’, Sara sanoi.
’’Sinulla ei ole mitään selitettävää. Sait mitä halusit’’, Sirius sanoi kulmat vihaisesti kurtussa.
’’Mutta-’’
’’Älä jaksa! Halusit että minä en olisi enää Chellyn kanssa. Onneksi olkoon, taisit juuri onnistua siinä’’, Sirius sanoi ja meni Saran ohi.
’’Enhän! Anna niin kerron sinulle mitä ta-’’
’’Pysy erossa minusta’’, Sirius huusi peräänsä ja meni portaat alas. Sara lysähti seinää vasten ja painoi päänsä käsiinsä.
Kellot soivat ja väki alkoi virrata luokista käytävälle. Sirius joutui väistelemään ihmisiä, koska kulki vastavirtaan. Muut olivat matkalla alakerroksiin suureen saliin päivälliselle, mutta Sirius suuntasi kulkunsa pohjoistorniin; kauimpaan kolkkaan koko linnassa. Siellä hän voisi olla rauhassa ilman ärsyttäviä kysymyksiä. Tosin, James löytäisi hänet alta aikayksikön, mutta saisipahan hän olla edes jonkin aikaa kenenkään ulottumattomissa. Sirius saapui pohjoistornin ovelle ja aukaisi sen. Sateen ja tuulen pauhu täytti hänen korvansa tuosta äänten sekamelskasta. Sirius meni nojaamaan tornin kaiteeseen ja tunsi kuinka sade alkoi kastella häntä. Sirius sai olla ajtustensa kanssa kahdestaan muutamia minuutteja, ennen kuin Sara tuli häiritsemään häntä.
’’Sanoinhan, että jätä minut rauhaan’’, Sirius sanoi kylmällä äänellä katsomatta Saraa, joka tuli hänen viereensä nojaamaan kaiteeseen.
’’En vain voi jättää selittämättä sinulle’’, Sara sanoi ja hänen äänensä melkein hukkui sateen pauhuun. Saralla oli heti kylmä kun päällystakki alkoi kastua. Sirius oli jo ihan läpimärkä, tai ainakin siltä hän näytti ulospäin.
’’No selitä sitten’’, Sirius sanoi ja kääntyi Saraan päin. Vesipisarat tippuivat pitkin Siriuksen päätä myöten valuvia hiuksia ja kylmyydestä huolimatta Sara ajatteli Siriuksen olevan erittäin hyvännäköinen juuri sillä hetkellä.
’’Selitä, miksi helvetissä sinun piti mennä sanomaan Chellylle mitään siitä saakelin suudelmasta?’’ Sirius sanoi ja hänen äänensä alkoi jälleen väristä pelkästä raivon ajattelemisesta. ’’Kerro minulle, mikä ihmeen vimma sinulla oli mennä pilaamaan minun juttuni Chellyn kanssa?’’
’’Etkö sinä vähän ylireagoi?’’ Sara kysyi. Häntä pelotti Siriuksen äänensävy. Sara ei ollut koskaan kuullut Siriuksen ääntä niin vakavana ja pettyneenä. Yleensä aina pojan äänessä oli ollut häivähdys huumoria. Nyt se tihkui selvää suuttumusta ja pettyneisyyttä.
’’Minäkö ylireagoin? Kuinka kehtaat sanoa, että minä ylireagoin?’’ Sirius sanoi epäuskoisella äänellä ja naurahti, ’’et tajua mitään.’’
’’Et ole ollenkaan oma itsesi!’’ Sara huudahti.
’’No en kai koska elämäni aidoin seurustelusuhde saattaa olla ohi vain ja ainoastaan typerän väärinkäsityksen vuoksi!’’ Sirius huusi ja katsoi Saraa silmiin.
’’En tiennyt että sinulla on noin vahvoja tunteita Chellyä kohtaan’’, Sara sanoi aidosti hämmentyneenä.
’’No nytpä tiedät’’, Sirius murahti ja meni takaisin portaikkoon. Kylmä oli iskenyt häneen ihan yllättäen. Sara tuli perässä ja istui Siriuksen viereen.
’’Mitä sinä teet täällä vielä?’’ Sirius kysyi normaalilla äänellä. Hän ei enää jaksanut ponnistella vihaisen äänensävyn saamiseksi.
’’En itse asiassa tiedä’’, Sara sanoi olkiaan kohauttaen, ’’kai kuvittelin että voisin jotenki lohduttaa sinua tai selvittää sinulle jotain.’’ Sirius katsoi Saraa pää kallellaan.
’’Mitä ihmettä sinä näet minussa?’’ Sirius kysyi.
’’Varmaan sitä, mitä kaikki muutkin Tylypahkan tytöt’’, Sara sanoi hymähtäen.
’’En tajua miksi kaikki kuolaavat koko ajan perääni. Okei, myönnän. Olen tavallista komeampi ja kuumempi pakkaus, mutta mitä siitä?’’ Sirius sanoi ja virnisti. Hän halusi juuri sillä hetkellä unohtaa koko riidan ja sen, että se oli koskaan tapahtunutkaan.
’’Äh, sinä olet jotenkin erilainen. Itseasiassa, ulkokuoresi tulee minun kohdallani vasta toisena’’, Sara sanoi ja käänsi katseensa pois Siriuksesta.
’’Jaa, jaa’’, Sirius sanoi. ’’Mikä voi olla jotain niin vahvaa, että se menee jopa ulkonäköni edelle?’’
’’Äh, en kehtaa sanoa’’, Sara sanoi ja tunsi punastuvansa hieman.
’’Kuule, etköhän sinä voi sanoa minulle jo melkein mitä tahansa’’, Sirius naurahti ja vilkaisi taas Saraa.
’’Niin kai sitten’’, Sara sanoi ja mietti, ’’no… ihan ensimmäisenä rakastuin lähinnä huumorintajuusi.’’
’’Ahaa, ja sitten tuli ulkonäkö?’’ Sirius kysyi kuin varmistaakseen asian.
’’Jep’’, Sara sanoi ja nauroi. Siriuskin naurahti.
’’Ehkä olisi aika mennä selvittelemään tätä juttua Chellyn kanssa’’, Sirius huokaisi, vaikka Chellyn ajatteleminen tekikin kipeää juuri sillä hetkellä. Hän nousi ylös ja auttoi Saran seisaalleen.
’’Niin on varmasti parasta’’, Sara sanoi.
’’Oli kiva jutella’’, Sirius sanoi ja halasi Saraa. Portaista kuului askelia.
’’Olisi pitänyt arvata’’, kuului kylmä ääni Saran takaa.
’’Chelly’’, Sirius sanoi ja päästi irti Sarasta, ’’olin juuri tulossa etsimään sinua jotta voisin-’’
’’Jotta voisit mitä? Kierrättää minua ja palata sitten uuden tyttöystäväsi luokse, vai?’’
’’Chelly, tämä ei TODELLAKAAN ollut sitä miltä saattoi näyttää!’’ Sirius sanoi.
’’Älä selitä. Onnea tulevaisuudelle’’, Chelly sanoi ja lähti juoksemaan poispäin.
’’Chelly! Odota! Nyt selvitetään tämä!’’ Sirius huusi ja lähti juoksemaan Chellyn perään.
’’Tässä ei ole mitään selvittämistä! Olet sika, enkä voi ymmärtää miksi ikinä rakastuinkaan sinuun!’’ Chelly kiljui taakseen.
’’Sitä suuremmalla syyllä meidän pitää selvittää tämä!’’ Sirius ärähti ja juoksi portaita alaspäin. Kuului korvia vihlova kiljaisu, pari muksahdusta ja sitten hiljaisuus.
’’CHELLY!’’ Sirius karjaisi ja juoksi niin nopeasti portaat alas kuin vain pääsi. Siellä Chelly makasi, portaiden alapäässä liikkumattomana.
’’Voi hyvä luoja’’, Sirius mutisi hädissään ja meni Chellyn luokse. Tytön käsi oli epäluonnollisessa asennossa ja ohimosta vuosi verta. Sara tuli pian paikalle ja kiljaisi hänkin.
’’Auta minua, meidän pitää viedä hänet sairaalasiipeen’’, Sirius sanoi. Hänen kätensä tärisivät, sydän hakkasi ja ajatukset jylläsivät. Onneksi Chelly ei ollut pudonnut kovin pitkää matkaa, muuten jälki olisi saattanut olla kaksin verroin pahempaa. Sirius nosti liikkumattoman tytön syliinsä Saran avulla, ja lähti sitten niin nopeasti kuin vain pääsi kohti sairaalasiipeä, joka ei ollut kovin kaukana.
Sara aukaisi sairaalasiiven isot ovet Siriuksen edestä ja Sirius meni Chellyn kanssa sairaalaan.
’’Matami Pomfrey!’’ hän huusi hengästyneenä. Parantaja juoksi toimistostaan helmat hulmuten.
’’Mitä on tapahtunut?’’ hän kysyi ja auttoi Siriusta laittamaan Chellyn sairaalavuoteelle.
’’Meillä oli riitaa ja hän juoksi portaita alaspäin ja kaatui. Hän ei tippunut kovin pitkää matkaa, mutta en tiedä osuiko hänen päänsä ensin maahan vai mitä tapahtui. En ehtinyt nähdä kaatumista’’, Sirius sanoi ääni väristen. Sara oli jäänyt ovensuuhun seisomaan ja odottamaan, mitä tapahtuisi.
’’Selvä. Joudun pyytämään, että poistut’’, Pomfrey sanoi ja alkoi tutkia Chellyn päätä.
’’Mutta-’’
’’Ei muttia, tarvitsen täydellisen rauhan keskittymiselle’’, Pomfrey sanoi ankarasti ja hätisti Siriuksen pois. Sirius katsoi vielä ovelta Chellyn kalpeita kasvoja, ennen kuin parantaja hätisti hänet lopullisesti pois. Sirius istui sairaalan ovien ulkopuolella seinää vasten.
’’Sirius?’’ Sara kysyi arasti, ’’voinko tehdä jotain?’’ Sirius ei vastannut hetkeen vaan tuijotti suoraan eteensä.
’’Sirius?’’ Sirius näytti havahtuvan ja katsoi Saraa.
’’Häh?’’
’’Voinko tehdä jotain?’’ Sara kysyi uudelleen. Sirius mietti hetken.
’’Joo’’, hän sanoi käheästi, ’’käy kertomassa muille.’’
’’Okei’’, Sara sanoi, ’’oletko varma, että voit olla yksin?’’
’’Joo, mene nyt vain kertomaan heille’’, Sirius sanoi päätään pudistaen. Sara lähti ja Sirius hautasi kasvonsa käsiinsä. Vaikka hän kuinka estikin, hän ei voinut olla ajattelematta, että hän oli aiheuttanut Chellyn kaatumisen. Jos heillä ei olisi ollut riitaa, jos hän ei vain olisi halannut Saraa, Chelly olisi silläkin hetkellä täysin kunnossa ja luultavasti huutamassa keuhkojaan tyhjäksi Siriukselle. Sekin olisi ollut parempi vaihtoehto kuin se, että hänen tyttöystävänsä makasi tajuttomana ja käsi poikki sairaalasiivessä.
’’Helvetin helvetti’’, hän mutisi.
Sirius istui ja yritti hengittää rauhallisesti. Ei mennyt kauaa kun Sara tuli takaisin mukanaan Lily ja James.
’’Missä muut ovat?’’ Sirius kysyi ja nousi lattialta ylös.
’’En löytänyt Lolaa ja Remusta, ja Peterillä on kai jokin tapaaminen Lipetitin kanssa’’, Sara sanoi, ’’Kelly sanoi tulevansa heti kun vain pääsee.’’
’’Okei’’, Sirius sanoi.
’’Mitä oikein kävi?’’ Lily kysyi kulmat huolesta kurtussa.
’’Minä en oikeastaan ole varma’’, Sirius sanoi hieroen otsaansa, ’’olin pohjoistornissa Saran kanssa juttelemassa ja kun Chelly tuli sinne, halasin Saraa. Sitten Chelly huusi minulle ja lähti juoksemaan pois. Ilmeisesti hän kompastui ja kaatui portaat alas.’’
’’Kuule, voin olla väärässäkin, mutta minusta Saran ei kannattaisi näyttää naamaansa kovin pitkään aikaan’’, Lily sanoi epätavallisen kylmästi, ’’ja minkä ihmeen takia sinä ylipäätään halailet Saraa, kun varsin hyvin tiedät, että Chelly on sinulle vihainen saman henkilön takia.’’
’’Tuota’’, Sara sanoi vaivautuneena.
’’Sinä siis uskot, että minä en ole suudellut Saraa?’’ Sirius kysyi Lilyltä ehkä hivenen riitaahaastavalla äänellä.
’’Niin’’, Lily sanoi, ’’mutta en käsitä miksi et kertonut Chellylle siitä?’’
’’Tuota’’, Sara sanoi ja yritti keskeyttää Lilyn ja Siriuksen sananvaihdon.
’’Tuhannennen kerran, minä kerroin hänelle heti kun se oli tapahtunut!’’ Sirius huudahti silmiään pyöritellen.
’’Ei ole tarkoitus keskeyttää tai mitään, mutta olen yhä paikalla’’, Sara sanoi korotettuaan äänensä.
’’Ai, anteeksi’’, Lily sanoi ja katsoi Saraa jokseenkin murhaavalla katseella. Siriuksen mielestä tuollainen käytös ei ollut ollenkaan Lilyn tapaista. ’’Ehkä onkin sitten parempi, että lähdet.’’ Lily tuijotti Saraa tiukasti silmiin ennen kuin tämä lähti.
’’Aika äkkiä sinä kyllä toivuit Saran aiheuttamasta harmista’’, Lily sanoi ja laittoi kätensä puuskaan. Sirius tuijotti Lilyä nyt aidon hämmentyneenä.
’’Sarvihaara, mitä sinä olet juottanut naisellesi, kun hänestä on tullut tuollainen?’’ Sirius kysyi katsoen Jamesia kysyvästi.
’’Älä minulta kysy’’, James sanoi ja nosti kätensä pystyyn puolustelevasti. Lola ja Remus juoksivat portaita ylös heidän luokseen.
’’Mitä tapahtui?’’ Lola kysyi.
’’Chelly kaatui portaissa, löi päänsä ja ilmeisesti katkaisi kätensä’’, Sirius sanoi ja lysähti jälleen lattialle istumaan.
’’Kai hän paranee?’’ Remus kysyi ja istui Lolan kanssa seinän vieressä olevalle penkille.
’’Varmasti, matami Pomfrey on korjannut pahempiakin kuin katkenneen käden’’, James sanoi ja istui Siriuksen viereen lattialle.
’’Jep. Kuten Jamesin monesti sen jälkeen kun Lily on ensin kironnut hänet’’, Lola sanoi virnistäen.
’’Tuo oli tarpeetonta’’, Lily sanoi ja hymyili vähän. Hän ei itse enää edes muista mitä kaikkea hän oli Jamesille aiheuttanut. Varmasti erittäin paljon ylimääräisiä sormia ja varpaita ja muutaman ylimääräisen vatsalaukun. He eivät puhuneet enää mitään. Peter ja Kelly ilmestyivät ja molemmat kysyivät mitä oli tapahtunut. Lyhyen selityksen jälkeen he olivat jälleen hiljaa ja odottivat. Kello tikitti ärsyttävän lujaa hiljaisuudessa. Tunti kului ja vihdoin matami Pomfrey raotti sairaalasiiven ovea.
’’Yksi teistä voi tulla tapaamaan häntä nyt’’, Pomfrey sanoi oven raosta.
’’Hei, ei ole reilua! Chelly on meille kaikille kovin tärkeä’’, Lola huudahti.
’’Neiti Smith tarvitsee lepoa ja se ei onnistu jos hänen ympärillään parveilee tusinakaupalla ihmisiä’’, matami tiuskaisi.
’’Ihan nopeasti vain, ole kiltti’’, Kelly toivoi ja katsoi vakuuttavalla katseella parantajaa. Hoitaja katsoi joukkoa ankarasti ja heltyi sitten.
’’No olkoon menneeksi. Nopeasti sitten’’, hän sanoi ja siirtyi oven suusta ja päästi nuoret sisään. Lily, Lola ja Kelly ryntäsivät Sirius kannoillaan Chellyn sängyn viereen.
’’Rauhallisesti! Sairaala ei ole maratoonaamista varten!’’ Pomfrey tiuskaisi ja meni lääkehyllylle.
’’Chelly’’, Sirius kuiskasi ja silitti tytön hiuksia.
’’Turha vaiva, hän on edelleen tajuton’’, kuului Pomfreyn ääni lääkekaapilta.
’’Hän näyttää niin haavoittuvalta tuossa’’, Kelly sanoi surua äänessään.
’’Kyllä hän selviää’’, Remus sanoi.
’’No niin, aika on loppu. Ulos täältä’’, Pomfrey sanoi ja tuli lääkepullo kädessään heidän luokseen.
’’Emmehän me ole olleet täällä edes minuuttia!’’ Lola huudahti.
’’Olette nähneet, että hän on kunnossa. On se ja sama oletteko vai ettekö ole täällä, hän ei tiedä sitä kuitenkaan’’, Pomfrey sanoi ankarasti ja survoutui Siriuksen ohi Chellyn luokse antamaan tälle lääkettä.
’’Voinko minä edes jäädä?’’ Sirius kysyi.
’’Et missään tapauksessa! Mitä oikein kuvittelit?’’ Pomfrey sanoi kuin asia olisi päivän selvä.
’’Mutta olen hänen poikaystävänsä!’’ Sirius huudahti.
’’Olitpa vaikka taikaministeri, niin sinun tulee lähteä. No niin, alkakaahan painua!’’
’’ET VOI OLLA NOIN TUNTEETON!’’ Sirius karjaisi, ’’TYTTÖYSTÄVÄNI ON JUURI KAATUNUT PORTAISSA JA SINÄ KÄSET MINUN HÄIPYÄ? EI ONNISTU!’’ Pomfrey katsoi Siriusta kuin kuusi jalkaista lehmää. Ilmeisesti kukaan oppilas ei ollut koskaan aiemmin korottanut hänelle ääntään yhtä paljon, saatika sitten uhmannut hänen käskyjään.
’’Hyvä on’’, Pomfrey sanoi hämmentyneenä, ’’mutta vain sinä saat jäädä, muiden täytyy lähteä nyt heti.’’ Tytöt loivat vielä kaipaavia katseita Chellyyn, mutta lähtivät sitten Remuksen, Peterin ja Jamesin kanssa pois. Sirius mulkoili parantajan selkää ja veti itselleen tuolin Chellyn sängyn viereen.
Päästyään takaisin Rohkelikkotorniin Kelly meni suorinta tietä makuusaliin. Hän ei vieläkään ollut saanut tilaisuutta lukea Jonathanin lähettämää runoa, mutta nyt hän vihdoin sai siihen tilaisuuden. Hän kaivoi kirjeen yöpöytänsä laatikosta ja otti kuoresta esiin jästipaperille kirjoitetun, kahden säkeistön mittaisen runon.
Kun kuulen nimesi,
sydäntäni viiltää tuska
ja kasvoillani häivähtää ikävä.
Voisinpa vielä kerran,
halata sinua.
Kunpa voisin tuntea
kätesi kädessäni,
ja nähdä hymyilevät kasvosi.
Kuulla kauniit sanasi.
Painautua sinua vasten,
kertoa salaisuudet,
ilot ja surut.
Olla sinun kanssasi.Kelly katsoi runoa suu raollaan. Runo oli niin kaunis ja vilpitön, että Kelly tunsi melkein kyynelten kirvelevän silmäkulmissaan. Hänet valtasi hirmuinen halipula, joten hän otti tyynyn syleilyynsä ja makasi sängyllään kyljellään, tyyny kainalossaan. Kelly yritti karistaa ajatukset siitä, että tuo runo kertoisi hänestä. Tosin, siinä kuplassa oli niin ihana elää, että tyttö antoi haaveille ja ajatuksille täyden vallan. Kelly alkoi hymyillä tyhmästi tyynyä vasten kuvitellessaan, kuinka ihanaa olisi halata Jonathania juuri sillä hetkellä.
Tunnit vierivät ja Sirius istui koko yön Chellyn vieressä. Hän oli ilmeisesti nukahtanut jossain vaiheessa, sillä seuraavan kerran kun hän tajusi, missä oli, aurinko häikäisi hänen silmiään.
’’Paljonko kello on?’’ Sirius mutisi itsekseen ja etsi katseellaan seinäkelloa. Kello oli puoli kahdeksan.
’’Perhana’’, hän mutisi.
’’On niin ihana herätä sinun kiroiluusi’’, Chelly mutisi ja Sirius oli saada sätkyn.
’’Olet hereillä!’’ hän huudahti.
’’Hiljempaa’’, Chelly mutisi.
’’Ai, sori. Mikä on olo?’’ Sirius kysyi ja istui paremmin tuolissaan.
’’Päätä jomottaa ja kättä särkee, olen siis elämäni kunnossa’’, Chelly mutisi ja nousi yhden käden avulla istuma-asentoon.
’’Anna kun autan’’, Sirius sanoi ja yritti auttaa Chellyä, mutta tämä huitaisi pojan pois terveellä kädellään.
’’Olen yhä vihainen sinulle. Älä luulekaan, että tämä pikkuseikka muuttaisi mitään’’, Chelly sanoi pistävällä äänellä.
’’Ole kiltti ja anna minun kertoa, mitä oikeasti tapahtui’’, Sirius sanoi epätoivoisella äänellä. Chelly joi vettä yöpöydällään olleesta lasista ja juotuaan hän vastasi: ’’En kaipaa enää yhtään enempää päänsärkyä, joten ala kalppia.’’ Sirius katsoi tyttöä surkea ilme kasvoillaan. Chelly tuijotti poikaa niin tiukasti kuin vain pystyi ja Siriuksesta tuntui kuin tytön katseessa olisi ollut pehmeämpi hetki, mutta se oli selvästi mitättömän pieni, koska se hävisi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.
’’Okei sitten, älä kuuntele’’, Sirius huokaisi ja nousi tuolistaan. Hän meni hartiat lysyssä ovelle ja kääntyi vielä sanomaan: ’’Tiedoksesi vain, minä en ole koskaan tuntenut vetoa Saraan. Se, mitä tapahtui uutena vuonna, oli vain ja ainoastaan sattumaa. Olin väärässä paikassa väärään aikaan. Jos haluat kuvitella siitä jotain pahempaa, ihan rauhassa. Minulla ei ole enää mitään selitettävää tai anteeksi pyydeltävää. Nyt on sinun vuorosi tulla vastaan.’’ Näin sanottuaan Sirius häipyi sairaalasta ja jätti Chellylle ikävän tunteen siitä, että ehkä hän oliki ollut väärässä.
’’Hemmetti, näytät kauhealta’’, James sanoi ja taputti ystäväänsä selkään heti ensimmäisenä kun tämä istui hänen viereensä suuressa salissa.
’’Tuota juuri kaipasinkin’’, Sirius vastasi happamana ja kaatoi maitoa suklaamuroihinsa.
’’Kuinka Chelly voi?’’ Remus kysyi lehtensä takaa.
’’Todella hyvin, koska pystyi tiuskimaan minulle tuntematta kipua missään’’, Sirius murahti ja painoi päänsä käsiinsä. ’’Miten tässä ikinä kävi näin?’’
’’Tiedätkö mikä on aika hassua’’, James pohti mässyttäen leipää samalla.
’’En jaksa arvailla’’, Sirius mutisi murokulhoonsa.
’’Meidän osat ovat ikään kuin vaihtuneet’’, James totesi ja heilutti leipäänsä kädessä. Siitä lensi hilloa Siriuksen poskelle.
’’Sori, ei ollut vahinko’’, James sanoi virnistäen ja yritti piristää Siriusta, joka katsoi häntä happamana ja näytti siltä kuin olisi juuri syönyt sukan.
’’Ja miten niin meidän osat ovat vaihtuneet?’’
’’No katsos. Vielä syksyllä minä olin se, joka tuijotti happama murokulhoonsa ja harkitsi hukuttautumista siihen. Nyt minä olen taas iloinen ja onnellinen, eikä mikään vaivaa minua. Sinä taas katsot murokulhoasi huolestuttavan päättäväisellä tavalla ja minusta tuntuu, että joudun kohta takavarikoimaan sen ja antamaan sinulle käteen hapankorpun’’, James selitti tietäväisenä ja sai palkkioksi sämpylän päähänsä.
’’Okei, ymmärrän mitä mieltä olet asiasta, mutta ajattelinpahan vain sanoa miten asita ovat’’, James sanoi nostaen kätensä antautumisen merkiksi pystyyn.
’’Jätän teidät, leidit, yksin murheidenne kanssa. Kirjasto kutsuu’’, Peter sanoi ja heitti laukkunsa olalleen.
’’Hei, juurihan sanoin että olen onnellinen ja iloinen, eikä mikään paina mieltäni’’, James sanoi. Peter ei kuullut tai teeskenteli ettei kuullut, koska hän vain jatkoi matkaansa ovista suoraan kohti kirjastoa.
’’Nosta takamuksesi siitä penkistä ja ala tulla, myöhästymme kohta tunnilta’’, James sanoi vilkaistuaan kelloaan. Sirius ynähti jotain vastaukseksi ja sorkki muroja.
’’Ihan tosi, ne murot eivät sinkoile yksin suuhusi. Usko tai älä, mutta sinun tulee tehdä tietty liikerata lusikallasi’’, James sanoi ja etsi lukujärjestystään laukusta, ’’ja näyttää vähän siltä, että asia ei tuosta tuon kummemmaksi muutu, joten ala tulla jo.’’ James lähti jättäen Remuksen ja Siriuksen kahdestaan Rohkelikon pöytään.
’’Kuule’’, Remus aloitti, ’’minusta sinun kannattaisi jutella Chellyn kanssa.’’ Sirius nosti katseensa muroistaan ja tuijotti Remusta kulma koholla epäuskosta.
’’Vitsailet varmaan’’, hän sanoi sarkastisen happamasti.
’’Yritä kovemmin. Hänen on ennen pitkää pakko puhua kanssasi’’, Remus neuvoi, taitteli Päivän Profeettansa ja jätti sen pöydälle.
’’Minusta olen yrittäny jo aika kovasti. Jos yritän vielä kovemmin, päädyn itse sairaalasiipeen. Nyt on Chellyn vuoro tulla vastaan’’, Sirius huokaisi ja nousi ylös penkistä.
’’Olet kai oikeassa. Mennään tunnille.’’
’’Liemiä, hurraa’’, Sirius sanoi kaikkea muuta kuin iloisella äänellä.
Päivä kului ja illallisen jälkeen Rohkelikon huispausjoukkue meni harjoittelemaan kaatosateesta huolimatta. Aamuinen auringonpaiste oli vaihtunut jälleen turhauttavaan sateeseen ja tuuleen. Harjoitukset eivät tosin voineet sattua parempaan ajankohtaan. Siriusta raastoi selvittämätön riita Chellyn kanssa, joten lentäminen jos mikä oli siihen parasta lääkettä. Sirius oli tosin pitänyt Kolmea Luudanvartta varsin houkuttelevana vaihtoehtona vielä paria tuntia aiemmin, mutta James oli saanut hänet kääntämään päänsä. Nyt kun Sirius lensi täysillä ja taisteli ryhmyjä, tuulta ja sadetta vastaan, hän tunsi kiukkunsa ja ikävänsä alkavan laantua. Tunteet siirtyivät mielen taka-alalle kun maila heilui kovemmin kuin koskaan. Ainoa mutta harjoituksissa oli se, että Sara lensi aina välillä hänen näköpiiriinsä ja kaikki tuli hyökyaallon tavoin takaisin. Pillin vihellys kuului jostain kaukaa ja Sirius lensi takaisin maahan muun joukkueen tavoin.
’’Olitte aivan mahtavia, vaikka olikin tuollainen sää!’’ James huudahti ja kuivasi hiuksiaan. Joukkue oli siirtynyt lämpimään kokoustilaan. Jamesin kehujen jälkeen he kävivät vielä läpi muutamia pelitaktiikoita, joiden jälkeen tytöt menivät omaan pukuhuoneeseensa ja pojat omaansa.
Sirius oli juuri tullut suihkusta ja istui penkillä farkut jalassaan. Hän kuivasi hiuksiaan hajamielisenä ja tuhahti aina välillä ajatuksilleen.
’’Anturajalka, minä menen nyt. Vai haluatko, että odotan sinua?’’ James kysyi kulmat kurtussa ovensuussa.
’’Äh, mene vain’’, Sirius vastasi ja otti juuri paitaansa naulakosta.
’’Ethän tee mitään typerää?’’ James varmisti.
’’Kuten?’’
’’Mene järvelle ja hukuttaudu sinne tai mene pyörimään kuralätäkköön itsesäälissäsi?’’ James ehdotti.
’’Usko pois, minulla ei ole aikomustakaan tehdä mitään tuollaista’’, Sirius sanoi virnistäen ja veti paitansa päälle. James oli hävinnyt oviaukosta sillä välin ja Sirius lysähti takaisin penkille. Hän paukautti päänsä seinään eikä edes jaksanut kiroilla. Ovelta kuului hetken kuluttua koputus ja Sara astui sisään.
’’Mitä sinä täällä teet?’’ Sirius kysyi ehkä liiankin hyökkäävällä äänellä. Hän alkoi sitoa tennareidensa nauhoja.
’’Ajattelin tulla kysymään huvittaisiko sinua lähteä Tylyahoon parille lasilliselle?’’ Sara kysyi nojaten ovenkarmiin.
’’Nyt on maanantai-ilta’’, Sirius vastasi ja sitoi toisen kenkänsä.
’’Ei se ennenkään sinua ole estänyt’’, Sara naurahti. Sirius nousi ylös ja otti takkinsa naulasta.
’’Eipä liiemmin’’, hän vastasi lyhyesti napittaen takkiaan.
’’No, mitä sanot?’’ Sirius mietti hetken.
’’Mennään sitten. Mutta sinä tarjoat ensimmäisen kierroksen.’’
’’Sovittu’’, Sara sanoi virnistäen.
He käyttivät Tällipajun alta kulkevaa salakäytävää. Ulkona oli hyytävän kylmä, mutta Siriuksen tekemä loitsu, jonka avulla he hylkivät vettä, piti heidät sentään jokseenkin lämpiminä ja kuivina. Päästyään Kolmeen Luudanvarteen asti he tosin kalisivat jo kylmästä.
’’Ei ehkä ollutkaan niin mahtava idea’’, Sara sanoi hampaat kalisten. Sirius heitti takkinsa naulakkoon ja vetäisi ylikasvaneet hiuksensa pois silmiltään.
’’Nyt et ala perääntyä’’, Sirius mutisi ja hymyili vinosti matami Rosmertalle ja suuntasi kohti baaritiskiä. Pubi oli varsin täynnä siihen nähden, että ulkona pauhasi erittäin mukava tammikuun myrsky. Vakioasiakkaita minkäänlainen tuuli tai tuiverrus ei saanut jättämättä pubi-iltaa väliin. Monet tervehtivätkin Siriusta iloisesti kättään heilauttaen.
’’Laitetaanko kermakaljaa sinulle ja Saralle?’’ Rosmerta kysyi punehtuen syvästi. Sara oli saapunut myös tiskille ja vilkaisi Siriusta, joka vilkaisi myös Saraa. Sanattomasta päätöksestä he ottivat pullollisen tuliviskiä ja menivät vakiopöytäänsä. Sirius kaatoi snapsilasinsa piripintaan ja kippasi koko annoksen kerralla kurkkuunsa.
’’Paskalle elämälle’’, Sirius sanoi ja kohotti toisen annoksensa huulilleen.
’’Rauhallisemmin, en pysy tahdissasi’’, Sara sanoi ja kippasi ensimmäisen lasillisen polttavaa ja punertavaa nestettä kurkkuunsa.
Parin tunnin päästä ajatusten juoksu alkoi hidastua ja aivot laahasivat alkoholin vaikuttaessa. Ensimmäinen pullo sai pian seurakseen toisen ja snapsilasien tyhjenemisvauhtia tutkiessa oli todennäköistä, että kolmaskin tyhjä pullo löytäisi tiensä lattialle.
’’Sirius kuule hei’’, Sara sanoi ja yritti tarkentaa katsettaan nauravaan Siriukseen. ’’Jätä Chelly. Jos häneltä ei liikene yhtään luottamusta sinulle, et ole hänen arvoisensa.’’
’’Kuules, tuossa on harvinaisen paljon järkeä’’, Sirius totesi heiluttaen sormeaan.
’’Jos olisin selvinpäin, en tosiaan sanoisi tätä, mutta sinä ansaitset parempaa!’’ Sara huudahti ja tipahti melkein jakkaraltaan.
’’Niin juuri’’, Sirius sanoi ja nyökkäsi hurjasti. Hän katsoi viimeistä pulloa ja käänsi sen ylösalaisin. ’’Minä haen meille lisää juotavaa.’’ Sirius nousi tuolilta ja käveli hivenen hoippuen kohti tiskiä. Pubin asiakasmäärä oli noussut parissa tunnissa ja tavanomainen räkäinen nauru alkoi täyttää tunkkaista ilmaa. Rosmerta ei suostunut enää tarjoilemaan väkeviä Siriukselle ja Saralle, joten nämä saivat ainoastaan kermakaljaa. Palatessaan pöytään Sirius törmäsi leveään mieheen. Mies kääntyi ympäri.
’’Katopas, ite Sirius Musta!’’ mies sanoi hinkuvalla äänellä ja hymyili puoliksi hampaatonta hymyä.
’’Vanha kunnon Ruf-Ruf!’’ Sirius huudahti ja halasi miestä tuttavallisesti.
’’Sua ei oo näkyny pitkään aikaan, luultiin jo että oot unohtanu meidät’’, Ruf sanoi, ’’liity toki seuraan!’’
’’Muuten kyllä, mutta minulla on seuraa’’, Sirius sanoi virnuillen. Ruf katsoi taakseen ja Sara vilkutti hänelle.
’’Ah, ymmärrän yskän’’, Ruf sanoi ja vinkkasi silmäänsä.
’’Ei mitään sellaista, ihan kaveripohjalta olemme liikenteessä’’, Sirius sanoi ja läimäytti Ruffia selkään.
’’No kutsuhan tyttösi seuraamme, aina on tilaa!’’ Ruf sanoi viittasi hämärään nurkkaan, jossa oli salin isoin pöytä.
’’Sara’’, Sirius huudahti, ’’liitytäänkö Ruf-Rufin seuraan?’’
’’Totta kai!’’ Sara huusi vastaukseksi ja hoipersi Siriuksen ja Ruf-Rufin edellä pöytään.
’’Mitäs sanot, otetaanko vanha kunnon juomakilpailu?’’ Ruf kysyi vinkaten punertavaa silmäänsä. Ruf- Ruf puhui varsin selvästi siihen nähden, että tämä oli ollut juomassa jo hyvän aikaa. Ehkä se johtui vuosien kokemuksesta ja varsin hyvästä viinapäästä. Siriukselle alkoi jo tehdä tiukkaa tarkentaa katseensa yhteen kohtaan ja puheesta alkoi kuulla, että takana oli enemmänkin kuin pari kermakaljaa. Ruf viittasi Rosmertan luokseen ja käski tämän tuoda nelisenkymmentä snapsilasia. Rosmerta toi tarjottimen hivenen vastahakoisesti, mutta ei kai se hänen asiansa ollut, kuinka paljon Sirius joi. Olihan hän jo täysi-ikäinen.
’’Ja tämän jälkeen kädenvääntöä!’’ Sirius haastoi ja asettui valmiusasentoon.
’’Sovittu’’, Ruf sanoi ja laittoi hänkin kätensä ensimmäiselle lasilliselle.
’’Se on sitten menoa’’, Sirius sanoi ja aloitti kisan. Hän joi ensimmäisen lasin tyhjäksi yhdellä kulautuksella ja samoin teki Ruf-Ruf. Ensimmäiset kymmenen lasia kaatuivat ilman vaikeuksia, mutta vidennentoista kohdalla Siriuksesta alkoi jo tuntua pahalta. Vaikka hän kestikin omasta mielestään hyvin alkoholia, Ruf-Ruf kesti sitä vielä paremmin.
’’Ei kai päässäsi ala heittää, vai miksi tahti hidastui?’’ Ruf kysyi ja naurahti perään. Hänen äänestään kuuli selvästi, että hän oli juonut enemmän kuin sallitun määrän, mutta muuten hänen olisi voinut olettaa olevan vesiselvä.
’’Jos totta puhutaan, ei ole kovin hyvä olo’’, Sirius sanoi antautuvalla äänellä ja painoi päänsä käsiinsä. Ympärillä olevat kannustivat häntä jatkamaan ja kun Sirius ei nostanut päätään, he voihkivat pettymyksestä.
’’Mutta’’, Sirius sanoi ja virnuili käsiinsä, ’’se ei estä minua jatkamasta!’’ Ruf-Rufin kaverit hurrasivat ympärillä. Ruf katsoi Siriusta hämmentyneenä, mutta jatkoi haastetta.
’’Minä juon sinut vielä pöydän alle’’, Ruf uhkasi ja hörppäsi kuudennennetoista lasillisen.
’’Haha, sopii toivoa’’, Sirius sanoi kuiskaten. Sara hakkasi Siriusta kannustukseksi selkään. Hän oli vaihtanut tuliviskin kermakaljaan hetkeä aiemmin koska oli tuntenut olonsa jo aika heikoksi. Kello alkoi jo lähennellä yhtätoista. Huomisesta koulupäivästä ei todellakaan tulisi mitään, se oli varma.
Sirius ja Ruf kippasivat viimeiset lasilliset kurkkuunsa minkä jälkeen he huojuivat penkeillään hetken. Ympärillä olijat pidättivät hengitystään odottaessaan kumpi kaatuisi ensin vai kaatuisiko kumpikaan. Sara katsoi vuoroin Siriusta ja vuoroin Rufia. Molemmat näyttivät siltä että sammuisivat siihen paikkaan. Sirius kuitenkin piti pintansa ja röyhisti rintansa voittajan merkiksi. Ruf päätti ilmeisesti luovuttaa, sillä hän kaatui suoraan taaksepäin jakkarallaan ja alkoi kuorsata. Yleisö alkoi taputtaa ja mekastaa ja kaljuunat vaihtoivat omistajaansa. Sirius nousi virnuillen ylös ja otti vastaan onnentoivotuksia ja läimäisyjä selkään. Sara vilkaisi kaikessa tohinassa ulko-ovelle, joka aukeni juuri sillä hetkellä.
’’Voi helvetti’’, Sara sanoi ääneen ja vetäisi Siriuksen hihasta itsenä viereen. Sirius katsoi ovelle ja kesti hetken tajuta, kenet hän siellä näki.
’’Voi sukka’’, Sirius sanoi ja nauroi perään. Ovella oli Dumbledore, joka tutkaili pubin väkeä silmälasiensa läpi. Sara vetäisi nauravan Siriuksen lattialle ja he alkoivat kontata kohti baaritiskiä.
’’Mitä ihmettä te teette?’’ Rosmerta kysyi kun Sirius törmäsi tämän jalkoihin ja alkoi työntää päätään naisen hameen alle. Rosmerta astui Siriuksen sormille ja tämä veti päänsä ulvahtaen pois.
’’Dumbledore tuli tänne’’, Sara kuiskasi, ’’miten pääsemme pois huomaamatta?’’ Rosmerta mietti hetkisen.
’’Menkää takahuoneeseen. Nurkassa olevien tynnyreiden alla on salaluukku, joka johtaa takaisin kouluun’’, Rosmerta sanoi. Sara nyökkäsi hitaasti ja lähti raahaamaan Siriusta perässään. Salaluukun olemassaolo antoi vastauksen moneen kysymykseen, joita Sara oli miettinyt. Ensinnäkin se vastasi siihen, että miten ihmeessä Kelmit olivat päässeet Kolmeen Luudanvarteen kenenkään huomaamatta aina silloin kun he halusivat. Sirius oli alkanut hyräillä jotain laulua varsin kovaan ääneen ja Sara joutui potkaisemaan tätä. He olivat selviytyneet jo takahuoneeseen asti. Pöydällä oli ämpärillinen vettä ja Sara päätti kaataa sen Siriuksen niskaan, jotta poika olisi edes hivenen selvemmässä tilassa.
’’Tyyles kutto, tuo ei ollut viisasta’’, Sirius sanoi sormeaan heilutellen. Sara nauroi koska Sirius oli sekoillut sanoissaan.
’’Mennään jo’’, Sara sanoi löydettyään lattialuukun.
Hoiperreltuaan maanalaisen käytävän läpi he saapuivat suoraan kuudennessa kerroksessa sijaitsevan maalauksen taakse. Siitä ei ollut onneksi kovin pitkä matka takaisin Rohkelikkotorniin. Molemmat nauroivat hervottomasti ja jos he olisivat joutuneet kävelemään koko linnan läpi, he olisivat ansainneet itselleen luultavasti jälki-istuntoja koko loppu vuodeksi. Päästyään ehjin nahoin muotokuva-aukolle he seisoskelivat sen edessä hetkisen. Lihava leidi oli vierailulla jossain toisessa kehyksessä, mutta onneksi se ei ollut poissa kovin kauan.
’’Ai, ai’’, maalaus torui, ’’ollaankos sitä oltu luvattomilla teillä. Ja vielä maanantai-iltana.’’ Sara hyssytteli maalausta ja veti Siriuksen käsistä oleskeluhuoneeseen.
Chelly istui oleskeluhuoneen sohvalla viltin alla. Hän oli päässyt pois sairaalasta suostuteltuaan matami Pomfreyta muutaman tunnin ajan. Siriuksen aamuinen vierailu oli saanut Chellyn ajattelemaan sitä, josko hän sittenkin olisi ollut väärässä alusta asti. Nyt Chelly odotteli Siriuksen saapumista hiipuvan takkatulen ääressä. Hän oli nukahtamaisillaan kunnes kuuli muotokuva-aukolta kikatusta ja kompurointia. Hän nousi ylös ja meni katsomaan kuka yökukkuja sieltä oli tulossa.
Sara halasi Siriusta ja he kompuroivat muotokuvakäytävää pitikin ja päästyään kunnolla oleskeluhuoneen puolelle, he kaatuivat lattialle. Sara kikatti Siriuksen alla ja kietoi kätensä tämän kaulaan.
’’Minulla oli pitkästä aikaa hauskaa’’, Sara sanoi ja suuteli Siriusta kiitokseksi.
’’Voi jumalauta että olen tyhmä ihminen’’, Chelly kiljaisi. Hän seisoi järkyttyneenä Siriuksen ja Saran vierssä. Sirius erosi suudelmasta ja nousi salamana seisomaan.
’’Chelly? Mitä sinä täällä teet?’’
’’No voi anteeksi kun tulin keskeyttäneeksi teidän kutemisen!’’ hän kiljui.
’’Ei kun, eikö sinun pitäisi olla sairaalassa?’’ Sirius kysyi.
’’No voi harmi kun en ole siellä! Pääsin yllättämään teidät’’, Chelly huusi ääni väristen. Tällä kertaa hän ei voinut estää itseään itkemästä. ’’Minä olin antanut sinulle jo anteeksi, Sirius. Odotin sinua täällä varta vasten jotta voisin kertoa sen sinulle. Olisin myöntänyt olevani väärässä. Mutta täällä sinä vaan nuolet tuon saatanan lutkan kanssa!’’ Sirius ei osannut sanoa mitään sillä humalatila vaikutti hänen reaktiokykyynsä. Sara seisoi taaempana ja seurasi tilannetta varuillaan.
’’Turha yrittääkään keksiä mitään perusteluja, meidän juttu on lopullisesti ohi’’, Chelly huusi ja juoksi makuusaliin jättäen Siriuksen ja Saran kahdestaan pimeään ja Chellyn huudosta kaikuvaan oleskeluhuoneeseen.
--
Eli siinä se
Virheitä saattoi olla, koska itse yritin jälleen lukemalla kalastaa ne tuolta pois. Ja minun virhesilmäni ei ole kovin tarkka, ainakaan oman tekstin suhteen, joten varmasti jäi jotain ihan tyhmiä typoja. Niin joo, ja tuo Jonathanin lähettämä
runo ei ole minun rustailemani, vaan erään hyvän yläaste ystäväni. Sain häneltä luvan käyttää tuota runoa ficissäni, joten kunnia siitä menee hänelle
Kommentit on tervetulleita!
