May I Have Your Leg?(K-11, Kelmit) VIIMEIN JATKOA: 10.6.12!!

[Needled Laiho]

Oi, nämä kaksi viimeisintä lukua ovat ihania<3

Uu, Sirius ja James strippaamassa *kuolakuola*

Noin, nyt kun pakollinen ihkuttaminen on suoritettu, niin siirrytään oikeaan palautteeseen. Pidän tavastasi kirjoittaa, ja juonenkäänteet ovat mukavia. Lilyn ja Jamesin riita oli turha, mutta ihanaa, miten päätit sovittaa sen  James laulamassa karaokea, nam. Kuvailet hyvin kaikkea, etenkin tunne- ja tunnelmakuvaukset ovat mielestäni erittäin onnistuneita. Juoni kulkee mukavasti eteenpäin, ja tätä on mukavaa lukea. En malta odottaa lukua niistä joulujuhlista

[Kuurankukka]

Tiedän kyllä, että tämä on kinumista, mutta milloin oikein jatkat?

[Evora]

Ah ihanat ootte laittanu kommenttii <3 Jatkon tulosta sen verran että sain läppärin joululahjaksi (VIHDOIN! ei tartte enää kestää mun pöytäkonetta joka valehtelematta kaatuu joka kuukaus) ja tähän tarvii Wordiin sellasen jännän product key jutun, että se toimii kunnolla. Niin sitä odotellessa sitten ;> Mutta luulen että saan sen tässä ihan lähiaikoina, joten jatkan heti kirjoittamista, kun saan sen

Ev

[Kuurankukka]

Sehän on hyvä juttu.

Olen äärimmäisen kärsimätön, mutta nyt vähän helpotti, kun selvisi, että jatkoa on tulossa .

Toivottavasti teet sen pian

[Pikku-Kissa]

Oijoijoijoijoijoij! <33 Voi kuvitella Siriuksen kaikissa noissa tilanteissa <33 Ja Remuksen järkeilemässä. Kirjotusvirheitä toki oli, mutta ei niillä viitsi tätä ihanaa fikkiä latistaa, koska enimmät olivat vain yhdyssana virheitä. <3 Oli oikein taivaallista tekstiä, ja lisääkin kelmificcejä kelpais mulle, ja varmasti muillekkin! <33 Olen hyvin mielissäni <33 Kiiitoooooss <33


(Rakentava leikkii piilosta...)

-PiKi kiittää ja kumartaa, ja pahoittelee että ei ole lukenut tätä vasta kuin nyt.- <3

[nuuhku]

oih hyvä luku oli jälleen kerran (:
jatkoa odottelen (:


~nuuhku

[Evora]

Anteeks ku taas kesti... minusta ei sitten ilmeisesti ole kirjoittamaan nopeaan tahtiin tätä! Aina venyy ja venyy... mutta nyt sentään ei mennyt melkein puolta vuotta kuten viimeksi No siis, tämä on aika huono luku vuoden aikaan nähden, koska joulu oli ja meni, mutta muuten olen ihan tyytyväinen tähän. Sitten huomautuksena että tätä ei ole betattu (paitsi itse olen lukenut läpi ja yritin syynätä virheet pois mutta niitä varmasti jäi sinne). Sitten myös toinen huomautus että Wordini on englannin kiellä eikä se ilmoita jos sana on ihan päin kuusta, joten siellä saattaa olla jotain variaatioita ihan tavallisista sanoista Kirjaimet lähinnä saattaa olla sekaisin, mutta tuskin mitään sen kauheampaa Kiva olisi sitten taas tietää mitä mieltä olitte

18. Joulun taikaa, rakkauden aikaa

Kahdeksan ihmistä seisoi lumella kuorrutetun hirsitalon pihaportilla. Kapea polku johti talon ovelle, jossa oli joulukranssi. Talon jokaisessa ikkunassa oli joulukyntteliköt, jotka hohtivat lämpöisesti kaiken lumen keskellä. Etuovi aukeni ja vanha mies juoksi pihapolkua kahdeksikkoa kohti.
’’Tervetuloa!’’ mies huusi. Kaksi kahdeksasta ihmisestä tiputti laukkunsa ja matka-arkkunsa maahan ja juoksivat miestä vastaan kummatkin halaten tätä.
’’Mukava nähdä, Sirius’’, vanha mies sanoi ja läimäisi kevyesti pitkähiuksista poikaa selkään, ’’samoin sinua, James!’’
’’Isä, olet harmaantunut’’, James töksäytti ja virnisti perään.
’’Mukava kuulla tuollainen kommentti heti ensimmäisenä’’, herra Potter vastasi ja virnisti identtisesti, joskin kasvot taipuivat virneeseen hivenen eri tavoin, koska miehen kasvot olivat vanhemmat. Vanhempi Potter hoksasi loput kuusi seisomassa epämääräisessä rykelmässä porttien välissä. ’’Ah, ja siinä ovat Remus, Peter ja Lily! Ilahduttavaa, että tekin pääsitte. Mutta teitä kolmea minä en vielä tunnekaan’’, herra Potter sanoi ja hymyili leveästi kätellen Kellyä, Lolaa ja Chellyä, ’’olen Jamesin isä, Stefan Potter. Voitte kutsua minua ihan etunimellä. Herra Potter kuulostaa turhan viralliselta ja tuo vain työt mieleen.’’ Tytöt kättelivät ja esittelivät itsensä vuoron perään.
’’No, ei nyt jäädä tänne ulos paleltumaan! Sisällä on lämmintä kaakaota’’, Stefan sanoi ja hoputti kaikkia lähtemään sisälle. James huomasi isässään selvää ja aitoa ilahtuneisuutta. Tämä oli varmasti odottanut pitkään, että talossa olisi muutakin elämää kuin seinäkellon tikitys. Sirius ja James tarttuivat uudestaan matka-arkkuihinsa ja lähtivät johdattamaan muut kohti sisätilojen lämpöä.

Kelly katseli ihastuksissaan ympärilleen. Lämmin eteinen houkutteli astumaan peremmälle taloon ja sen Kelly myös teki. Hän käveli eteiskäytävää eteenpäin katsellen samalla ympärilleen. Hänen oikeanpuoleisella seinällä oli portaat, jotka johtivat yläkertaan. Vasenta seinää koristi monet valokuvat, joissa kaikissa oli lähinnä James eri-ikäisenä. Löytyi seinältä myös perhepotretti, johon myös Sirius oli päässyt. Iloisesti hymyilevät kasvot kohtasivat Kellyn katseen ja kuvien henkilöt huiskuttivat iloisesti käsiään. Siriuksen kuva tosin vinkkasi silmäänsä ja antoi lentosuukon. Päästyään eteiskäytävän päähän Kelly huomasi tulleensa ruokailutilan ja olohuoneen välimuotoon. Vasemmalle katsoessaan hän näki houkuttelevan pehmeältä näyttävän kulmasohvan ja pörröisen, vaaleanharmaan maton. Puolipaneloituja seiniä riitti koko oleskeluhuoneen verran ja katsoessaan kulmasohvasta vielä hieman vasemmalle Kelly huomasi lämpimän takkanurkkauksen kahden nojatuolin ja kahvipöydän kera. Nojatuolien takana oli kirjahylly, jossa oli kirjojen lisäksi myös erilaisia kristallisia koriste-esineitä.
’’Isä! Et ole koristellut täällä ollenkaan! Ei ihme jos joulutunnelma on kadoksissa’’, James huudahti tultuaan hänkin eteiskäytävästä pidemmälle. Toisin kuin Kelly, James meni oikealle ja kohtasi heti pitkän mahonkisen puupöydän, johon mahtui ruokailemaan kaksitoista henkeä kerralla. Käännettyään katseensa pöydästä vielä vähän lisää oikealle, James tuli keittiöön. Tottunein askelin hän asteli ruokakaapille ja kaivoi sieltä kermakaljapullot jokaiselle.
’’James, ruokapöydällä on kaakaota teille kaikille. Äläkä muutenkaan ota niitä, koska ne on tarkoitettu huomiselle’’, Stefan sanoi ja viittasi ruokapöydälle. James laittoi kermakaljapullot takaisin kaappiin ja tarkemmin katsottuaan hän näki siellä myös kolme pullollista joulusimaa ja punaviiniä.
’’Ja niistä koristeluista’’, Stefan sanoi, ’’en millään löytänyt koristelaatikoita. Äitisi on piilottanut ne aika taitavasti, etten sanoisi.’’
’’Minulla on aavistus että ne ovat tuolla portaiden alla olevassa komerossa’’, James mietti ja joi kaakaotaan.
’’Mm, James? Minne voimme viedä tavaramme?’’ Lily kysyi. Kaikki muutkin olivat tulleet eteisestä pois ja joivat nyt kaakaoitaan, kukin jossain päin oleskelutilaa. Sirius röhnötti sohvalla Chelly kainalossaan. Remus istui keittiönpöydän ääressä Peterin ja Lolan kanssa ja Kelly oli mennyt Lilyn kanssa istumaan takan edessä oleville nojatuoleille.
’’Viekää ne yläkertaan. Voitte jättää sitten tyhjät matka-arkut siihen oleskelutilan vieressä olevaan komeroon’’, Stefan vastasi poikansa puolesta. ’’Ja ylhäällä on muuten kaksi vierashuonetta. Tytöt voivat majoittua toiseen ja pojat saavat survoutua Siriuksen ja Jamesin huoneeseen. Toinen vierashuone on varattu äidilleni ja parille ystävälleni.’’
’’Selvä’’, Lily vastasi hymyillen.
’’Noh, menikö matka hyvin?’’ Stefan kysyi säteillen ja istui nuorten seuraan. Kaikki mutisivat epämääräistä vastaukseksi, vain Sirius kertoi tarkemmin.
’’Kyllähän se. Tuntui vain että laatta lentää. Poimittaislinja ei ole kovin mukava vaihtoehto jos on juuri syönyt joulupuuroa’’, Sirius sanoi ja pahoinvoinnin häivähdys käväisi tämän kasvoilla. Stefan naurahti.
’’No, heti kun olette levänneet hetken ja juoneet kaakaonne, tarvitsen apuanne keittiössä ja koristelussa. Kuten näette, en ole tehnyt vielä mitään ja huomenna pitäisi olla kaiken valmista. Tulee siis hienoinen kiire, mutta onneksi meillä on taikuus apuna’’, Stefan sanoi ja vinkkasi silmäänsä. Hän meni portaiden alla olevan komeron luokse ja hävisi sinne. Hetken pengottuaan hän löysi pölyisen pahvilaatikon, jonka päällä luki joulukoristeet. Hän kantoi komerosta kolme samanlaista laatikkoa ja aukaisi ne kaikkien nähden. Sisältä paljastui ikikuusenoksia, tekolumipurkkeja, misteleitä, joulupalloja ja –nauhoja sekä erivärisiä kynttilöitä. Oli laatikoissa myös jouluisia koriste-esineitä possuista joulupukkeihin.
’’Miksihän en tuolta älynnyt aiemmin katsoa? No, nyt ne löytyivät. Siitä sitten vain koristelemaan. Saatte käyttää mielikuvitustanne niin paljon kuin vain keksitte kaikkea. Taikuus on sallittua kaikissa mahdollisissa tilanteissa, mitä vain keksitte. Emme Meridan kanssa perustaneet paljoa taiattomalle joululle’’, Stefan sanoi ja haroi harmaita ja ohuita hiuksiaan.
’’Öh, isä. Oletko käynyt hakemassa edes joulukuusta?’’ James kysyi.
’’Ai niin tosiaan! Sehän minun pitikin hakea tänään. Muistin että minun piti tehdä jotain, mutta unohdin sen. Hyvä kun muistutit!’’ Stefan sanoi ja meni saman tien eteiseen pukemaan talvivaatteet päälle. ’’Kuka tulee mukaan?’’
’’Mitä jos lähdettäisiin kaikki porukalla päivällisen jälkeen? Jos koristeltaisiin nyt kaikki paikat ja tehtäisiin ruoka ja lähdettäisiin sitten? Olisi kiva kuljeskella metsässä tähtitaivaan alla’’, Lily ehdotti hymyillen ja kaivoi paksun hopeanauhan laatikosta ja laittoi sen kaulansa ympärille.
’’No tehdäänpä sitten niin’’, Stefan myöntyi ja laittoi kaulahuivinsa ja takkinsa takaisin oven viressä olevaan naulakkoon.
’’Meidän on pakko saada joulumusiikkia’’, Lola vaati huomattuaan gramofonin takan luona. ’’Onko teillä mitään joululevyä?’’
’’Vaimoni säilytti joulumusiikin koristeiden joukossa, joten luulisin niiden olevan täällä jossain’’, Stefan sanoi puheen muuttuen mutinaksi loppua kohden. Hän käänteli laatikoita ympäri ja löysi viimein kolme isoa ja mustaa levyä.
’’Tässä, ole hyvä.’’ Lola otti levyt vastaan ja luki niiden nimet.
’’Oi! Tämä on suosikkini!’’ hän huudahti ja laittoi yhden levyistä soittimeen. Hetken rätinän jälkeen alkoi Jingle Bell Rock. Musiikki sai kaikkiin eloa. Sirius tanssitti Chellyä ympäri huonetta kultanauha kaulansa ympärillä. Muut tanssivat yksinään ja yrittivät saada ikikuusiköynnöstä kiinnitettyä katonrajaan. Koko talon valtasi sinä silmänräpäyksenä iloinen joulutunnelma, jota kukaan ei olisi voinut pilata juuri sillä hetkellä.
’’Sirius!’’ Chelly kiljaisi kun Sirius kaatoi hänet pörrömatolle ja meni itse perässä tytön päälle.
’’Hei, te kaksi! Ei täällä muutkaan parit kuhertele keskellä lattiaa! Auttakaa meitä niin saadaan tämä ajoissa valmiiksi’’, Lola huudahti ja ripusti samalla mistelin oksaa eteiskäytävän päähän.
’’Miten niin parit? Tietääkseni täällä on minun ja Siriuksen lisäksi vain yksi pari. Vai tarkoitatko että joillakin on salasuhde keskenään’’, Chelly kysyi erittäin vihjailevalla äänellä katsoen Lolaa läpitunkevimmalla katseellaan. Lola piiloutui mistelin taakse, ettei hänen tarvinnut vastata. Remus pudotti kaksi isoa punaista koristerusettia sylistään, kun Chelly katsoi häntä pistävän tuimalla katseella. Remus ei vastannut katseeseen vaan kyykistyi nostamaan pudottamansa koristeet. Chelly katsoi Lolaa ja Remusta, molempia vuoron perään, ja ynnäsi yhteen yksi plus yksi. Hän henkäisi järkyttyneenä.
’’TE OLETTE YHDESSÄ!’’ hän kiljaisi innoissaan ja halasi Lolan keskivartaloa, koska Lola seisoi pienillä tikkailla ripustaessaan misteliä.
’’Älä tiputa minua täältä!’’ Lola älähti ja huojahti uhkaavasti. Remus ryntäsi ottamaan Lolan kiinni niin nopeasti kuin vain pääsi.
’’Te olette niin yhdessä! Milloin se tapahtui?’’ Chelly kiljui ja halasi nyt Remusta ja hyppi tasajalkaa.
’’Onko se totta?’’ Lily kysyi uteliaana tullessaan takan luota kädessään valkoinen joululiina, jonka kuvioina oli pipareita ja joulukelloja.
’’Oletko sokea vai sokea? TOTTA KAI HE OVAT!’’ Chelly kiljui innoissaan ja rutisti vuorostaan Lolaa.
’’Chelly, rauhoitu! Kyllä, me olemme yhdessä!’’ Lola myönsi ja irtautui Chellystä.
’’Kuutamo, senkin kettu. Et kertonut meille!’’ James huudahti ja läimäisi ystäväänsä selkään. Sirius ja Peterkin tulivat onnittelemaan ystäväänsä.
’’Mistä asti te olette olleet yhdessä?’’ Kelly kysyi hymyillen, ’’joulutansseista?’’
’’Jep’’, Lola hyrisi Remuksen kainalosta.
’’Minä TIESIN että sinulla oli joku!’’ Chelly sanoi riemuissaan.
’’No kesti kieltämättä aika kauan älytä, että se joku oli Remus’’, Lily sanoi virnistäen ja halasi Lolaa.
’’Mitäs täällä riemuitaan?’’ Stefan kysyi tultuaan takaisin alakertaan. Hän oli ollut hakemassa ullakolta joulukuusenjalkaa ja kuusenalusmattoa.
’’Lola ja Remus ovat yhdessä!’’ Chelly huudahti pitempiä ajatteluja pitämättä.
’’No sehän hienoa’’, Stefan sanoi hymyillen ja laski kantamuksensa alas, ’’mutta jatkakaahan koristelua. Minä teen ruoan.’’
’’Tuota, isä’’, James sanoi haroen hiuksiaan, ’’mitä jos tytöt tekisivät sen?’’
’’Miten niin?’’
’’No kun tuota… en oikein luota kokkaustaitoihisi’’, James sanoi virnistäen.
’’No mutta olenhan minä pärjännyt koko syksyn ihan omin avuin! Välillä tosin palanutta ruokaa joutunut syömään, mutta eihän sillä niin väliä’’, Stefan sanoi ja paineli keittiöön.
’’No se minua ehkä huolettaakin’’, James sanoi ja meni isänsä perässä, ’’anna tyttöjen tehdä ruoka.’’
’’No olkoon menneeksi’’, Stefan tuhahti, ’’mutta voi olla, että joudutte käymään kaupassa. Täällä ei ole muita kuin eineksiä.’’ Lily vilkaisi muita ja kurkkasi ruokakaappiin pienellä ennakkoluulolla. Ennakkoluulot olivat enemmän kuin oikeassa. Kaapista löytyi kermakaljojen, punaviinien ja joulusimojen lisäksi vain pölyttynyt keksipaketti, pari muropakettia, muutama valmisruokapaketti ja kaksi mehutölkkiä.
’’Öh, Stefan? En tahdo loukata tai mitään, mutta millä sinä oikein elät?’’ Chelly sanoi hiukkasen vaivautuneena katsoen iloisesti hymyilevää Stefania.
’’No tuota… vähän sillä mitä kaapista sattuu löytymään.’’
’’Tämän perusteella et siis millään’’, Lily sanoi ja paukautti kaapinoven kiinni.

Tytöt tarpoivat pakkasessa ja lumihangessa kohti kylän keskustaa, josta he löytäisivät supermarketin.
’’Ah, tästä joulusta tulee varmasti maailman paras’’, Chelly huokaisi ja ajatteli kaikkea sitä, mitä huominen toisi tullessaan. Lämmin tunnelma sisällä, villi tunnelma ulkona. Ystävät ja poikaystävä samassa talossa jouluaattona, parempaa ei saattanut löytää.
’’Niinpä, en olisi kestänyt olla kotona’’, Lily sanoi ja tunsi silti pienen piston sydämessään. Hän ei näkisi vanhempiaan jouluna ensimmäistä kertaa elämässään. Se olisi outoa ja uutta, mutta ehkä Jamesin läheisyys toisi jotain lohtua ikävään. Ainakin tähän asti James oli saanut vietyä Lilyn ajatukset muualle, kun hänellä oli ollut ikävä kotiin. Hengitys höyryten tytöt jatkoivat matkaa ja saapuivat pian pienelle torille, jonka keskellä oli joulukuusi. Tori oli täynnä pieniä myyntikojuja, joissa jokaisessa myytiin jouluherkkuja ja –koristeita. Torin laidalla oli kauppahalli, josta saattoi käydä ostamassa lähes kaikkea mitä saattoi keksiä.
’’Rakastan pieniä kyliä’’, Lola sanoi hymyillen ja katseli joulupullia kojujen pöydällä samalla kun he kävelivät torin halki kohti supermarkettia.
’’Onhan ne ihan kivoja, mutta asun ehkä mieluummin isossa kaupungissa’’, Chelly sanoi ja hymyili ystävällisesti eräälle myyjälle, joka kaupitteli ovikransseja ja joulukuusia.
’’Totta kai, siellähän on kaikki vaatekaupat ja muut virikkeet lähellä’’, Kelly virnisti.
’’No joo, mutta pienissä kylissä on ahdistavaa kun kaikki tuntevat toisensa ja tietävät toistensa asiat. Ahdistaa vain ajatellakin kuinka juoruilijat kertovat juttuja eteenpäin saman tien kun he sen vain kuulevat’’, Chelly sanoi ja astui marketin ovesta sisään.

Puolen tunnin kauppakierroksen jälkeen nelikko lähti kotimatkalle. Oli yllättävän helppoa liikkua kylän alueella, sillä päätietä pitkin kulkemalla pääsi suoraan takaisin Potterien talolle. Ei tarvinnut pelätä että eksyisi matkalla, koska tiet olivat niin yksinkertaisia eikä tarvinnut kääntyä kertaakaan. Jokaisella oli kädessään kolme ruokakassia, joita he raahasivat vaivalloisesti auraamatonta tietä pitkin. Kaupasta oli tarttunut mukaan lähes kaikkea. Koska Stefanin ruokakaapista oli puuttunut kaikki arkipäiväiset elintarvikkeet, olivat tytöt ostaneet kaiken uusiksi ketsuppipulloa myöten.
’’Käteni irtoavat kohta’’, Kelly vaikersi ja paransi kassien asentoa.
’’Ei ole enää pitkä matka’’, Lily lohdutti hengästyneenä. Seuraavan mutkan takaa paljastui Potterien pihaan vievä pihaportti.

Chelly potki ovea, jotta joku tulisi avaamaan sen. Hän olisi kyllä koputtanut ellei hänen kätensä olisi olleet täynnä ruokaa.
’’Oi!’’ huudahti oven avaamaan tullut Sirius, joka otti Chellyltä kaksi kassia kannettavakseen, ’’hei tulkaa auttamaan tyttöjä näiden kassien kanssa!’’ Heti Siriuksen huudon jälkeen kolme muuta poikaa kolisteli alas portaita ja jokainen otti kaksi kassia itselleen. Kelmit kuljettivat ruokakassit keittönpöydälle ja alkoivat purkaa niitä.
’’Älkää tyhjentäkö niitä vielä’’, Lily sanoi saatuaan ulkovaatteet päältän, ’’voisimme siivota ruokakomeron ja laittaa uudet tavarat puhtaille hyllyille.’’
’’Eiii, meillä on nälkä’’, James sanoi yhtä kärsimättömänä kuin kolmivuotias. Lily hipaisi Jamesin nenänpäätä.
’’Höpsö. Saatte kuitenki odottaa vielä vähän aikaa ennen kuin on ruoka. Ei meillä pitkään mene siivotessa.’’
’’No mitä jos me siivoaisimme komeron ja te alkaisitte tehdä ruokaa’’, James ehdotti puhuen kaikkien Kelmien puolesta.
’’Hei, mitä sinä puhut meidänkin puolestamme siellä?’’ Siriuksen ääni sanoi sohvalta, ’’minähän en rätteihin koske.’’ Lily vilkaisi Siriusta ja katsoi sitten taas Jamesia ja hän olisi voinut vaikka vannoa, että näki turhautumisen pisaran Jamesin ohimolla.
’’Ääliö…’’ hän sanoi ja heilutti taikasauvaansa edessään, ’’oletko kuullut sellaisesta kepistä, joka tunnetaan yleensä nimellä taikasauva?’’
’’Odotas niin mietin’’, Sirius sanoi mietteliäänä, ’’ei nyt kyllä tule mieleen missä olen kuullut tuosta. Saattoi olla viisi vuotta sitten Martha-tädin teekutsuilla. On hämäriä muistikuvia siitä, että Lysander mainitsi jotain taikovasta risusta, mutta en voi vannoa että hän sanoi sitä taikasauvaksi.’’ Remus nauroi nojatuolissa ja heitti Siriusta tyynyllä. Sirius torjui tyynyn taikasauvan heilautuksella ja pongahti seisaalleen.
’’Okei, kuka taikoo?’’ hän kysyi pyöritellen taikasauvaansa.
’’Minusta tämä tehtävä kannattaa passata Kuutamolle. Hän on kuitenkin se paras kotitaloustaikojen hallitsemisessa’’, Peter sanoi ja haukotteli perään.
’’Jep, Kuutamo kultaaa!’’ Sirius huusi silmiään räpytellen ja katsoi olkansa yli nojatuoliin, jossa Remus istui. Remus tuhahti ja nousi ylös. Hän meni komerolle, heilautti sauvaansa ja kaappi oli puhdas.
’’Ei tähän paljoa vaadita’’, Remus sanoi ja palasi nojatuoliin.
’’Hienoa, hienoa. Menkääpäs sitten saman tien tekemään lumityöt. Sen teette ilman taikoja, jotta aikanne ei kävisi pitkäksi’’, Stefan ilmoitti ja heilautti sauvaansa jonka seurauksena neljä taikasauvaa liisi siistissä kaaressa hänen käteensä.
’’Ei ole reilua’’, Sirius marisi, ’’tunnen itseni heti kotitontuksi kun joudun tekemään jotain fyysistä työtä.’’ Valitteluista huolimatta kaikki menivät kuuliaisesti eteiseen laittamaan takkeja ja huiveja niskaansa.

Keittiön puolella tytöt yrittivät miettiä jotain sellaista ruokaa, joka valmistuisi nopeasti ja josta kaikki pitäisivät. Jamesin ja Siriuksen kohdalla tästä ei tosin ollut huolta, he söisivät varmasti etanoita kultalautaselta jos sanottaisiin, että ne ovat jauhelihalla täytettyjä leivänkuoria.
’’Hmm. Tiedän että tämä kuulostaa aika kaukaa haetulta, mutta entä jos tekisimme pizzaa?’’ Kelly ehdotti pähkäilynsä päätteeksi. He istuivat keittiönpöydän ääressä miettien eri ruokavaihtoehtoja. Stefan oli mennyt sohvalle pitkäkseen ja kuorsasi nyt hiljaa peittonsa sisällä.
’’Niin, no se tulisi ainakin nopeasti’’, Lola sanoi olkiaan kohauttaen, ’’vai keksiikö joku muu jotain nopeaa?’’
’’Ainoat mitä minulle tulee mieleeni on pasta bolognese ja tomaattikeitto, mutta jälkimmäistä on ihan turha edes ehdottaa niille kelminketaleille’’, Lily hymähti ajatellessaan Jamesin ja Siriuksen reaktiota, jos heidän lautasilleen laitettaisiin kauhallinen tomaattikeittoa. Heidän mielestään se ei nimittäin ollut aitoa ruokaa.
’’Jep. No tehdäänkö me sitten sitä pizzaa?’’ Kelly kysyi ja nousi jo ylös, ’’tehdään iso taikina jota voimme taikuudella sitten laajentaa.’’
’’Okei. Tehkää te taikina nii minä ja Lily pilkotaan tarvittavat täytteet’’, Chelly sanoi ja nousi pöydästä. Hän vilkaisi kaappikelloa takanaan ja oli säikähtää pahemman kerran.
’’Öö, onko meidän muuten tarkoitus tehdä kaikki leipomukset huomiseksi tänään, vai tehdäänkö me ne huomenna?’’ Chelly kysyi.
’’Varmaan tänään, kuinka niin?’’ Lily kysyi ja kyykistyi ruokakomeron kylmän osan kohdalle kaivaakseen kinkkua, juustoa, paprikaa, herkkusieniä ja ananasta esiin.
’’Kello on jo kuusi illalla. Nyt jos teemme ruoan ja syömme, kello on vähintään puoli kahdeksan. Ja jos vielä sitten lähdemme hakemaan joulukuusta, voimme olla varmoja, että olemme takaisin vasta kymmenen aikaan. Minä en ainakaan yötämyöten aio leipoa mitään’’, Chelly järkeili.
’’Hitto. Vuorokaudessa on kyllä ihan liian vähän tunteja’’, Lily mutisi sylissään oleviin paketteihin.
’’Mitä kaikkea meidän on muuten tarkoitus leipoa?’’ kysyi Kelly, joka kaivoi jauhoja, suolaa ja kuivahiivaa kuiva-ainekaapista. Lola mittasi vettä isoon kulhoon, johon he aikoivat tehdä taikinan.
’’En itse asiassa tiedä. Ainakin pipareita ja joulutorttuja, mutta luulisin että myös joulupullaa ja pari kuivakakkua. Huomatkaa että piparitaikinan pitää maustua yön yli, joten meidän pitää tehdä ainakin se tänään’’, Lily sanoi ja heilautti taikasauvaansa paprikoiden, herkkusienien ja sipuleiden yllä. Kaikki ainekset alkoivat pilkkoutua omia aikojaan. Tässä huomasi kuinka tarpeelliseksi kotitaloustunnit olivat tulleet. Taiattoman ruoanlaiton lisäksi he olivat harjoitelleet tavallisimpia kotitaloustaikoja, joista oli suuri apu ruoanlaitossa. Lola pyöritti taikasauvaansa taikinakulhon yllä ja kulhossa olevat ainekset sekoittuivat keskenään joustavaksi taikinaksi. Kelly levitti uunipellille leivinpaperia, jonka päälle he levittäisivät valmiin pizzapohjan. He olivat päättänneet tehdä kolme pellillistä eri täytteillä. Pojat saisivat tyytyä syömään tällä kertaa vähän.

Parin tunnin kuluttua kun pizzat olivat hävinneet parempiin suihin. Koko joukko pakkautui toppavaatteisiin ja raahautui ulos kirkkaaseen iltaan. Taivas oli selkeä ja tuhannet tähdet tuikkivat pakkasyössä kirkkaammin kuin koskaan. Lumi narskui kivasti kenkien alla joukon astellessa siististi aurattua pihatietä pitkin porteille ja niistä ulos.
’’No niin, meidän kannattaa mennä katsomaan löytyisikö rannan läheltä sopivia kuusia. Yleensä siellä on ollut muutamia yksilöitä, jotka saattaisivat sopia joulukuusi tarkoitukseen’’, Stefan sanoi ja lähti johdattamaan porukkaa tietä pitkin metsään. Viiden minuutin kävelyn jälkeen he poikkesivat tieltä metsään, jossa uppohanki vaikeutti liikkumista. Se ei kuitenkaan häirinnyt tyttöjä jotka huokailivat ihastuksesta katsellessaan ympärilleen kuun valaisemaa metsää. He näkivät pari oravaa rapistelemassa puissa, jotka kimaltelivat huurteisina.
’’James’’, Lily kuiskasi vierellään kulkevan pojan korvaan, ’’lupaathan että muutamme joskus lähelle tämmöistä metsää.’’ James hätkähti hieman. Oliko hän varmasti kuullut Lilyn puhuvan yhteenmuuttamisesta? Entä jos hän olikin kuullut väärin ja vastaisi nyt väärin. Ehkä hän oli kuullut ihan oikein. Lily halusi siis muuttaa hänen kanssaan yhteen. Se oli sillä hetkellä paras joululahja mitä hän oli ikänä saanut. Hivenen epävarmana hän kuiskasi myöntävästi Lilyn korvaan ja palkkioksi tästä Lily suukotti häntä poskelle.
’’Vau, hei Chelly!’’ Sirius huudahti yhtäkkiä, ’’tule katsomaan tätä!’’ Sirius oli mennyt lumikuorrutteisen kuusen alle katsomaan jotain. Chelly poikkesi polulta hänen luokseen.
’’Mitä nyt?’’ Chelly kysyi ja kyykistyi Siriuksen viereen. Sirius nousi ylös ja tönäisi kuusta juosten itse pois alta. Kuului humahdus ja kasa lunta tippui suoraan Chellyn niskaan. Sirius nauroi kaksin kerroin ja koko metsä tuntui kaikuvan naurua ja Chellyn kiljuntaa.
’’Senkin!’’ Chelly kiljui ja lähti jahtaamaan Siriusta heitellen lunta tämän perään. ’’Se kaikki meni niskaani!’’
’’Lapset, lapset, rauhoittukaapas nyt’’, Stefan sanoi isällisesti ja heilautti taikasauvaansa. Heilautuksen jälkeen lumikasa liisi kohti Siriusta ja läjähti keskelle hänen naamaansa.
’’Kiitti vain’’, Sirius mutisi ja sylki lunta suustaan. Chelly näytti omahyväiseltä ja kaivoi sulavaa lunta pois hupustaan ja kaulahuivinsa alta.
’’Kiitos puolelleni asettumisesta, Stefan’’, Chelly kiitti hymyillen vinosti.
’’Isä, miten pitkälle aioit meidät viedä?’’ James kysyi ja katseli ympärilleen, ’’tässä on minusta ihan hyvännäköisiä kuusia. Ja voihan sitä sitten parannella taikuudella jos ei täydellistä löydä.’’
’’James, tiedät varsin hyvin ettemme koskaan parantele joulukuusta taikuudella. Muutenhan voisimme ottaa minkä tahansa risun ja taikoa siitä samanlaisen, mitä jästien postikortit ovat täynnä’’, Stefan sanoi ja pysähtyi, ’’mutta tässä näyttäisi olevan pari hyvännäköistä. Luotan nyt teidän tyttöjen mielipiteeseen.’’ Kelly ja Lola alkoivat kiertää kahta kuusta jotka olivat noin kuusi ja puoli jalkaa pitkiä.
’’Tämä on vähän toispuoleinen täältä takaa’’, Kellyn ääni kuului muuten moitteettoman kuusen takaa.
’’Ja tämän runko on vähän vääntynyt ja latva on myös vänkyrä’’, Lola sanoi toisesta. Lily kävi katsomassa Kellyn tutkinnassa olevaa kuusta.
’’No ei tämä niin pahasti ole toispuoleinen. Huonomman puolen voisi laittaa vaikka ikkunaa vasten niin se ei häiritsisi.’’
Chelly ei jaksanut vaivautua tutkimaan kuusia, vaan yritti hypätä Siriuksen reppuselkään.
’’Hei mitä sinä teet?’’ Sirius älähti ja lähti hoippumaan eteenpäin törmäten melkein Remukseen, Peteriin ja Jamesiin. Kolmikko väisti sivuun ja Sirius kaatui mahalleen Chelly päällään.
’’Mitä ihmettä te koko ajan riehutte?’’ Remus kysyi maassa makaavalta parilta.
’’Chelly riehuu, en minä’’, Sirius sanoi samalla äänensävyllä kuin kaksivuotias, joka väittää äidilleen, ettei tiputtanut vaasia lattialle.
’’Jos olette nyt saaneet tarpeeksi leikkiä vauvoja, voisitte nousta ylös ja sanoa oman mielipiteenne tästä’’, Stefan komensi hivenen kärsimättömänä. Olihan se tietysti mukava että lapsenmielisyyttäkin löytyi, mutta rajansa kaikella.
’’Se on ihan hyvä’’, Chelly sanoi oikaisten piponsa, ’’otetaan se ja lähdetään, koska täällä on tosi kylmä ja meillä on vielä paljon tekemistä tänään. Kello on jo melkein yhdeksän.’’
’’Totta. No, jos me sitten otamme sen. Väistäkääpä vähän’’, Stefan sanoi ja tytöt siirtyivät pois hänen tieltään. Stefan heilautti sauvaansa ja kuusi katkesi siististi kannasta ja kaatui maahan humahtaen. ’’Ja nyt takaisin.’’

Punaposkisina ja hengitys höyryten he lähtivät tarpomaan takaisin talolle. Kuusi leijui heidän perässään Stefanin ohjatessa sitä taikasauvallaan. Kun he pääsivät takaisin ja saivat riisuttua ulkovaatteet pois, tytöt suunnistivat suoraan keittiöön ja pojat asettelivat kuusen jalustaan.
’’Tarvitaanko meitä?’’ Remus kysyi tultuaan kurkistamaan keittöön, jossa tytöt olivat jo täydessä vauhdissa piparitaikinan teossa. Stefan oli antanut heille Meridan ikivanhan reseptikirjan, jossa oli satoja herkullisia ohjeita  jos jonkinlaisiin leivoksiin ja ruokiin.
’’No jos teette jotain muutakin kuin syötte sokeria ja jauhoja niin kyllä, tarvitsemme teitä’’, Lily sanoi herttaisesti silmiään räpyttäen. Remus hävisi nauraen kulmasta ja meni muiden seuraan.
’’Pelataanko korttia?’’ Peter kysyi sohvalta.
’’Joo, mutta mitä jos vähän maustetaan sitä ja pelataan rahasta’’, Sirius kysyi kulmiaan kohotellen.
’’Nääh, pelataan vain räjähtävää näpäytystä’’, Remus mutisi ja hieroi silmiään. Päivä oli ollut pitkä ja häntä väsytti tavallista enemmän.
’’Okei’’, James sanoi ja kävi hakemassa korttipakan kirjahyllystä.

Tunnin pelattuaan noesta musta James haukotteli niin makeasti että sivustakatsojista saattoi näyttää siltä kuin hänen leukansa olisi jumittunut auki. Tytöt olivat liittyneet heidän seuraansa hetki sitten saatuaan taikinat valmiiksi.
’’Huomenna on kova urakka edessä’’, Kelly haukotteli ja istui lattialla nojaten sohvaan. Hän ei ollut halunnut mennä sohvalle, sillä Peter, James ja Lily istuivat jo siinä, ja ainoa tyhjä paikka olisi ollut Peterin vieressä. Vaikka hän olikin luvannut Peterille ettei tämän ihastus vaikuttanut heidän väleihinsä, hän tunsi itsensä silti vähän epämukavaksi Peterin lähellä.
’’Ja te saatte luvan auttaa meitä ahkerasti’’, Lola sanoi Remuksen sylistä. Remus silitteli hänen hiuksiaan saaden Lolan tuntemaan olonsa turvallisemmaksi kuin koskaan.
’’Katsokaa nyt toisianne’’, Stefan sanoi seisoen eteiseen johtavan käytävän suulla, ’’olette ihan uupuneita. Menkäähän nukkumaan. Kello on jo melkein kaksitoista. Ja jos kerran huomenna on paljon tekemistä, sitä suuremmalla syyllä.’’
’’Ehkäpä joo’’, James myönsi ja haukotteli jälleen antoisasti. Lilyn pää nuokkui hänen olkaansa vasten ja tytön silmät painuivat vähän väliä kiinni.
’’Kulta’’, James sanoi hiljaa ja Lily mutisi jotain vastaukseksi, ’’mennään nukkumaan.’’
’’En jaksa nousta’’, Lily mutisi silmät kiinni. Seuraava asia minkä hän tajusi oli se kun James nosti hänet syliinsä. Lily naurahti väsyneenä ja kietoi kätensä pojan kaulaan.
’’Sirius, ei ole reilua että James kantaa Lilyn ja minun pitää kävellä’’, Chelly marisi, ’’kanna minut.’’
’’Ei ole myöskään reilua että Sarvihaaralla on enemmän lihaksia kuin minulla, joten tyydy vain kävelemään’’, Sirius vastasi virnistäen.
’’Hah, taisi olla sittenki virhe alkaa seurustella kanssasi kun et edes jaksa kantaa minua’’, Chelly sanoi ja ujutti kätensä Siriuksen käteen. Kaikki valuivat omaa tahtiaan yläkertaan ja jokaisen päästyä omaan sänkyyn, kukaan ei enää jaksanut sanoa sanaakaan, vaan kaikki vaipuivat saman tien uneen.

Lily kikatti Chellyn, Lolan ja Kellyn kanssa Jamesin makuuhuoneen oven takana seuraavana aamuna. Stefan oli herännyt jo tunti sitten tekemään aamupalaa. Nyt kello oli puoli yhdeksän ja tytöt aikoivat herättää pojat.
’’Aukaise ovi hiljaa’’, Kelly kuiskutti kikatuksen lomasta. He olivat miettineet sellaisia herätystapoja, jotka varmasti herättäisivät kaikki samalla kertaa. He eivät kuitenkaan olleet niin armottomia että olisivat hakeneet ulkoa lunta ja heittäneet sitä jokaiseen sänkyyn, vaan olivat päätyneet vähän inhimmillisempään tapaan huutaa niin kovaa kuin keuhkoista lähti. Ovi narahti pienesti, mutta se ei ollut mitään verrattuna kuorsaukseen, joka oven takaa kuului.
’’Okei’’, Chelly kuiskasi, ’’kolmannella. Yksi, kaksi, kolme: HERÄTYS!’’ Tytöt huusivat yhteen ääneen ja ääni todellakin oli kova ja erittäin ärsyttävä hyvin nukutun yön jälkeen. Poikien reaktiot olisivat olleet ikuistamisen arvoiset: James nousi istumaan selkä suorempana kuin koskaan, Sirius kellahti sängynreunalta lattialle, Peter potkaisi suoraan ylöspäin niin että peitto lensi hänen päältään ja Remus huudahti säikähdyksestä ja löi nyrkillä eteenpäin. Kun tämä kaikki tapahtui yhtä aikaa, näky oli varsin huvittava. Pojat katselivat pöllämystyneinä ymprilleen etsien äänenlähdettä.
’’Ei ole reilua’’, Sirius murisi ja nousi ylös lattialta huomattuaan tytöt ovella. ’’Ei mekään tulla herättämään teitä näin moraalittomalla tavalla.’’
’’Se johtuu ihan siitä, että te nukkuisitte vaikka kellon ympäri jos kukaan ei herättäisi’’, Kelly sanoi herttaisesti. ’’Joka tapauksessa, odotamme teitä alakerrassa viidentoista minuutin sisään. Isäsi lähti jo hakemaan isoäitiäsi asemalta. Hän käski sanoa, että jos ette ole hänen takaisin tuloonsa mennessä heränneet, mummosi tulee ja herättää teidät. Stefan ei kyllä maininnut miten mummosi herättäisi teidät, mutta hän sanoi, että sinä, James, tietäisit tasan tarkkaan mistä on kyse.’’
’’Ja totta tosiaan tiedän. Kaverit, nyt ylös jos henkiriepunne on teille kallis’’, James sanoi ja ponkaisi ylös rynnäten vessaan.

Keskipäivään mennessä oli leivottu jo pullat ja pari maustekakkua. Eleanor Potter (Jamesin isoäiti) oli tullut hätiin juuri oikeaan aikaan. Jos hän ei olisi tullut, voisi olla että sinä iltana olisi syöty uunin muotoista piirakkaa, sillä Chelly oli vahingossa katsonut piirakkaohjeen väärin ja oli melkein laittanut kaksi kupillista leivinjauhetta kahden teelusikallisen sijaan. Muiltakaan kommelluksilta ei voinut välttyä. James oli vaatimalla vaatinut päästä auttamaan pullien leipomisessa. Kun Lily käski häntä vaivaamaan pullataikinaa oikeanlaiseksi, James oli alkanut viskoa sitä ympäri pöytää. Onneksi taikina ei käynyt lattialla, koska muuten se olisi kelvannut enää korkeintaan porsaille.
’’Ehkä olisi kaikkien terveyden kannalta parasta, jos sinä katsoisit vain sivusta’’, Lily sanoi ystävällisesti, vaikkakin hänen äänestään kuulsi läpi ärtymys ja turhautuneisuus.

Pinna tuntui olevan kireänä vähän kaikilla. Joulusta ei sitten hyötynyt mitenkään. Joutui stressaamaan joululahjoista, ruoan valmistuksesta ja koristeluista. Aikaa ei jäänyt rentoutumiseen kun koko ajan joutui touhottamaan johonkin suuntaan. Kaikista helpointa olisi ollut jos joku fiksu olisi keksinut joulupakkauksen, jota napauttamalla kaikki olisi ollut valmista silmänräpäyksessä. Mutta kukaan ei vielä ainakaan ollut kehittänyt sellaista, joten ei auttanut muu kuin kärsiä. James liukeni keittiöstä muiden Kelmien joukkoon.
’’Lily ajoi sinut pois?’’ Sirius kysyi ja James vastasi heti: ’’Jep.’’
’’Teit jotain pahasti väärin?’’
’’Jep’’, James sanoi ja lysähti nojatuoliin takan eteen. Sirius luki vanhaa Aku Ankkaa keskittyneesti.
’’Keksitään jotain tekemistä’’, James mutisi ja selaili Päivän Profeetan joulunumeroa. Pitkään aikaan ei ollut ollut mitään huonoja uutisia uusista hyökkäyksistä tai katoamisista. Se oli outoa, koska kesällä lehdestä oli saanut lukea vähintään viidestä katoamisesta joka päivä. Voldemort ja tämän kannattajat pitivät ilmeisesti matalaa profiilia, ja syytä siihen James ei ollut vielä keksinyt. Luulisi, että Voldemort janoaisi maailmanherruutta koko ajan, eikä eläisi hiljaa kuin hiiri kolossaan. Ei pitäisi ajatella näin synkkiä asioita jouluaattona, James mietti ja yritti karistaa ajatuksensa ja keskitty lukemaan Profeetassa olevaa ohjetta joulustressin välttämiseksi. Mutta nyt kun hän oli avannut mielestään osion, joka käsitteli ikäviä tapahtumia, hän ei millään meinannut saada mielestään pois Voldemortin nimeä.

Voldemort kummitteli Jamesin ajatuksissa vielä monta tuntia myöhemminkin. Pelko siitä, että pitkän hiljaiselonsa jälkeen tuo pahuuden ruumiillistuma näyttäisi todelliset kyntensä ja tekisi hävitystä, jota ei voisi verrata mihinkään aikaisempaan, tuntui nyt todellisemmalta kuin pitkään aikaan. Itse asiassa, Voldemortin aiemmat tekoset saattaisivat vaikuttaa kevyeltä puistokävelyltä verrattuna siihen mitä saattoi olla tulossa. James ravisti päätään ja istui pitkään ruokapöytään muiden seuraan. Kuin ihmeen kaupalla tytöt ja Eleanor olivat saaneet taiottua kaikki valmiiksi ennen kello viittä, jolloin muut vieraat alkoivat ilmestyä takasta nokisina ja huonovointisen näköisinä hormipulverikyydin jäljiltä. James tapasi pitkästä aikaa Veronica Velmuilevan, joka oli ollut monesti lapsenvahtina, kun James oli ollut pieni. Veronica oli hassun näköinen noita. Hänen hiuksensa muistuttivat höyheniä jotka huojuivat hänen päässään pienimmästäkin tuulahduksesta. Hiustensa erikoisen värin (neonvihreä) lisäksi hän pukeutuikin vähän omalaatuisella tavalla. Yleensä aina hänellä oli päässään huovutettu myssy, josta sojotti ainakin viisi mustekalanlonkeroa muistuttavaa pötkylää eri suuntiin.  Hatun lisäksi hänellä oli yllään kirjavia neuleita ja hame, jonka alla oranssit sukkahousut. Kaiken kruunasi jaloista löytyvät tonttukenkiä muistuttavat liilat huopatossut. James muisti Veronicasta sen verran, että hän piti erittäin paljon käytännönpiloista. James oli ajatellut, että vuosien vieriessä Veronica olisi jo lopettanut pilalilun, mutta sinä iltapäivänä kun James halasi entistä hoitajaansa, hän sai huomata olleensa väärässä. Nimittäin sillä sekunnilla kun Veronica oli taputtanut Jamesia selkään, James oli tuntenut saavansa sähköiskuja ympäri vartaloaan. Veronica oli nauranut makeasti ja paljastanut kämmenestään sähköttäjän, joka oli aiheuttanut pieniä sähköiskuja.

Vernoican lisäksi pöydässä istui kolme muutakin hyvin mukavaa ihmistä. Yksi heistä oli samassa kylässä asuva Bathilda Bagshot, joka puhua pulputti jatkuvasti. Hän oli ollut Jamesille kuin kolmas isoäiti menneinä vuosina. Kiharan harmaan tukkansa ja paksujen silmälasiensa alla paistoi kirkkaina kaksi tummansinistä silmää, joista saattoi melkein nähdä elämänkokemuksen ja viisauden. Kun James oli ollut pieni, Bathilda oli usein vieraillut heidän luonaan ja jokaisella vierailullaan kertonut jonkin jännittävän tarinan liittyen nuoruusvuosiinsa tai Tylypahkan historiaan. Kaksi muuta niin sanottua ulkopuolista, jotka istuivat pöydän ääressä, olivat Stefanin työkavereita. Heidän nimensä olivat Rufus ja Phyllis Whitenhall. Jos James ei olisi tiennyt millaisia he olivat, ulkoisen olemuksensa puolesta James olisi sanonut kaksikon olevan kuivia vanhoja korppuja, joilla ei ollut pisaraakaan huumorintajua. Mutta toisin kuitenkin oli. Rufus oli erittäin leppoisa vanha mies jonka kanssa kuka tahansa olisi tullut toimeen. Phyllis taas oli hyvin lempeä ja muutoinkin mukava persoona.
’’Ei aloiteta ihan vielä’’, Stefan sanoi kun kaikki istuivat odottavaisina pöydässä. Vastaukseksi moneen kysyvään katseeseen Stefan sanoi, että hän odotti vielä erästä vanhaa kouluystäväänsä, jota ei ollut nähnyt pitkään aikaan. Jamesilla oli aavistus kuka tämä vanha ystävä saattoi olla. Hetken he istuivat hilajisuudessa ruokien höyrytessä pöydällä, kunnes eteisestä kuului ilmiintymisen ääni.
’’Anteeksi, anteeksi!’’ kuului miesääni ja äänen perässä tuli leveästi hymyilevä mies, ’’olen kovin pahoillani, että olen myöhässä! Töissä oli kiirettä koko aamupäivän enkä millään päässyt lähtemään aiemmin.’’ Jamesin olettamus siitä, kuka saattoi olla vielä tulossa, oli osunut oikeaan. Sama henkilö, joka oli myynyt kuukautta aiemmin Jamesille kaksi kappaletta juhlakaapuja seisoi eteiskäytävän päässä hieroen käsiään yhteen odottava ilme kasvoillaan.
’’Kas, Alex, pitkästä aikaa!’’ Stefan huudahti ja nousi saman tien ylös ja kävi halaamassa vanhaa koulukaveriaan.
’’Pitkästä aikaa, pitkästä aikaa. Minun piti tulla käymään jo aikoja sitten, mutta en millään ehtinyt!’’ Alex selitteli samalla kun kätteli kaikkia pöydässä istuvia. ’’Kappas, James, näemme jälleen.’’
’’Mistäs sinä poikani tiedät?’’ Stefan ihmetteli ja katsoi Jamesiin ja sitten Alexiin.
’’Voi kuule, hän kävi ostamassa minulta juhlakaavut itselleen ja tyttöystävälleen tässä vähän aikaa sitten’’, Alex sanoi ja otti salaattia kulhosta, jota Chelly tarjosi hänelle. Alex kohotti katseensa kulhosta ja hoksasi Lilyn. ’’Ja sinun täytyy olla se onnekas punapää, jolle James osti sen mekon. Näytit varmasti lumoavalta siinä puvussa.’’ Lily punastui tästä kohteliaisuudesta ja piiloutui hetkeksi leipäkorin taakse.

Ruokailu sujui leppoisissa merkeissä. Veronica viihdytti seuruetta kertoilemalla hauskoja tarinoita tutuistaan, joita hän oli jekuttanut jollain tavalla. Naurua tuntui riittävän monen tunnin ajalle. Sirius oli käynyt laittamassa levysoittimen päälle lämpimän ruoan ja jälkiruokien välissä ja nyt joululaulut kilpailivat iloisen puheen ja naurun kanssa kovaäänisyydestä. Voldemort oli hävinnyt Jamesin ajatuksista heti toisen ruokalautasellisen jälkeen. Aisiaa oli auttanut Stefanin ja Alexin yhteislaulu, jonka he esittivät juuri ennen kuin Lily ja Chelly olivat käyneet hakemassa jouluvanukkaan, jäätelön ja piparit kylmäkaapista. Eleanor Potterista huomasi selvästi että jouluviini ja hehkusima alkoivat tehdä tehtävänsä, sillä hän kikatti kippurassa ja posket helakan punaisina Chellyn, Lolan, Kellyn ja Lilyn kanssa. He kertasivat aamupäivän tapahtumia ja sitä vanukas katastrofia, joka melkein oli pilannut koko jälkiruoan. Muillakin oli hauskaa, tai ainakin punoittavista poskista päätellen.
’’Herrasväki!’’ Stefan huudahti pyyhkien naurunkyyneleitä silmistään, ’’siirtykäämme olohuoneen puolelle!’’
’’Lola, käydäänkö ulkona vähän aikaa. Täällä on vähän huono happi’’, Remus sanoi punaposkiselle Lolalle, joka oli samaa mieltä. He pakkautuivat jälleen toppatakkeihinsa ja menivät kuistille.
’’No, onko sinulla hauskaa?’’ Lola kysyi hengitys höyryten. Remus ei vastannut vaan suuteli Lolaa helllästi suulle ja hymyili.
’’Ajattelin antaa joululahjasi etuajassa’’, hän sanoi ja kaivoi taskustaan neliön muotoisen, siististi pakatun lahjan. Paperi kiilteli kuun valossa kun Lola otti sen vastaan hivenen hämmentyneenä. Paketissa oli selvästikin joku koru. Kun viimeinenkin paperin suikale oli poissa rasian kannnen päältä, Lola näki että siellä oli kaunein kaulakoru, jonka hän oli eläessään nähnyt. Koru oli hopeaa ja sen riipus esitti pientä keijukaista, jolla oli pienenpieni timantti silmän kohdalla.
’’Voi Remus’’, Lola henkäisi ja katsoi korua ja sitten Remusta silmiin, ’’tämä on upea.’’
’’Taidat pitää siitä?’’ Remus sanoi hymyillen, ’’saanko laittaa sen kaulaasi?’’
’’Ai että pidänkö? Tämä on kaunein koru mitä olen koskaan nähnyt’’, Lola sanoi ja nosti hiuksensa pois tieltä, jotta Remus saattoi laittaa korun lukon kiinni.
’’Se sopii sinulle hyvin’’, Remus sanoi katsoessaan korua, jonka oli ripustanut tytölle.
’’Remus, en tiedä miten kiittäisin sinua tästä’’, Lola sanoi ja kosketti korua, ’’tämä on todella upea.’’
’’Kunhan lupaat pitää tuota korua kaulassasi ja muistat aina että sait sen minulta, niin siinä on ihan tarpeeksi kiitosta’’, Remus sanoi ja virnisti hiukan. Lola naurahti ja pörrötti pojan hiuksia.
’’Hassu’’, hän sanoi, ’’saat lahjasi huomisaamuna.’’

Kello lähenteli jo keskiyötä ja kaikki tuntuivat olevan pirteämpiä kuin koskaan. Sirius ja James pullistelivat lihaksiaan tyttöjen viihdykkeeksi ja pelleilivät muutenki henkensä edestä.
’’Sarvihaara, oi sinä sarvipäinen rakastajani, keksin loistavimman idean sitten pöydällä tanssin!’’ Sirius huudahti ja roikkui Jamesin kaulasta. Ulkopuolinen olisi hyvinkin saattanut luulla että kaksikko oli maistellut tuliviskiä vähän reilummalla kädellä, mutta pojat olivat harvinaisen selviä sillä hetkellä. Kumpikaan ei ollut juonut lasillista enempää tuliviskiä, eikä kermakaljaakaan ollut kulunut kuin kolme pullollista mieheen.
’’Kerro, karvainen ystäväni!’’ James vastasi dramaattisesti henkäisten. Lily katseli poikia kulma koholla. Mistä pojat puhuivat? Ei Sirius näyttänyt olevan kovinkaan karvainen. Tosin, hän ei ollut pitkään aikaan nähnyt pojan paidan alle. Eikä ollut varma olisiko halunnutkaan. Eikä Jamesillakaan sen pahemmin ollut sarvia päässä. Ehkä nuo puheet olivat jotain Kelmien sisäisiä vitsejä.
’’Kuvittele’’, Sirius sanoi ja maalasi ilmaan käsillään maiseman jääden tuijottamaan kaukaisuuteen, ’’sinä ja minä ulkona. Kässäätkö?’’
James tuijotti Siriuksen tavoin kaukaisuuteen.
’’Nyt ei sytytä’’, James sanoi ja suoristi selkänsä katsoen ystäväänsä kysyvästi.
’’Mennään pyörimään lumihankeen!’’ Sirius huudahti ja silloin häntä vietiin. Hän heitti paitansa pois, aukaisi vyönsä ja kompuroi housujaan jalastaan samalla kun yritti juosta ulko-ovelle. James seurasi hänen perässään. Chelly ja Lola nauroivat ja juoksivat poikien perään. Lily ja Kellykin menivät uteliaisuudestaan ulos kuistille. Siellä pojat olivat, bokserit jalassaan möyrimässä pitkin pihaa tehden lumienkeleitä.
’’KYLMÄÄ!’’ Sirius karjahti ja nousi ylös juosten takaisin sisälle. Hän ei kehdannut mennä enää olohuoneeseen, koska siellä kuitenkin oli vanhoja noitia ja velhoja, jotka olisivat saattaneet saada sydänhalvauksen puolialastomista pojista. James seurasi pian Siriusta, kalisten päästä varpaisiin.
’’Sirius, tuo oli typerin ideasi ikinä!’’ Jamesin ääni kantautui portaisiin.
’’Kuka käski tulla mukaan?’’ Sirius vastasi. Olohuoneessa olijat nauroivat poikien kinastelulle, joka kuulosti lähinnä siltä kuin kaksi pitkään naimisissa ollutta olisivat tapelleet lautasten paikoista.
’’Saa nähdä kuinka kipeitä he ovat huomenna’’, Lily hymähti tytöille.

Siriusta ja Jamesia ei nähty enää sinä yönä ja pian myös Remus ja Peter menivät yläkertaan. Tytöt istuivat keskenään ruokapöydän ääressä lähinnä kysellen Lolalta kaikkea häneen ja Remukseen liittyvää. Aikuiset rupattelivat raukeasti olohuoneen puolella, kunnes puoli kahden aikoihin Rufus ja Phyllis ilmoittivat lähtevänsä.
’’Olisitte te toki voineet jäädä tännekin nukkumaan’’, Stefan sanoi eteisessä kaksikolle, joka puki päällystakkejaan päälle.
’’Emme halua olla vaivaksi’’, Phyllis sanoi ystävällisesti hymyillen, ’’sitä paitsi, asummehan me tuossa ihan lähellä. Piristävä kävely tekee hyvää ennen nukkumaan menoa, joten ajattelimme kävellä kotiin.’’
’’No, jos nyt sitten olette varmoja’’, Stefan sanoi hivenen pettyneellä äänellä. Hänestä olisi ollut niin mukavaa jos talo olisi ollut täynnä ihmisiä vielä seuraavanakin päivänä.
’’Kyllä, kyllä. No mutta, hyvää joulua koko porukalle sitten!’’ Rufus sanoi ovelta.
’’Niin juuri, hyvää joulua!’’ Phyllis sanoi hymyillen.
’’Hyvää joulua ja turvallista kotimatkaa!’’ Stefan toivotti vielä ennen kuin Rufus laittoi oven kiinni.

--
Any comments? Niin joo ja sori sitten tän luvun erittäin mielikuvituksekkaasta ja omaperäisestä otsikosta (joulujutuille on kauheeta keksiä otsikoita )

[themarauders]

Jii-ii ihana ilta piristys tähän, kiitos siis jatkosta
Mukava jouluinen luku, aivan yli sulonen tuo lopussa oleva lumimöyrintä
mm, nami nami   mutta pistäppäs taas jatkoa tulemaan

themarauders

[NeitiMusta]

Ihanaa et on tullu jatkoo. Täytyypi joku päivä lukee edellinenki luku,  koska olin aluks pihalla ku lumi-ukko. Joulunen aihe oli ihana Nyt mulla on hirvee ikävä joulua
Pystyn kuvitteleen Siriuksen ja Jamesin pyörimässä lumihangrssa.

NeitiMusta.
Jatkoovaa

[Scaramouche]

ihana, ihana!!

[Sinikeiju]

Poimin aikaisemmista luvuista kohtia jotka sai nauramaan.

’’SIRIUS MUSTA!’’ kuului tiukka ääni jostain hyvin kaukaa ja kirja pamahti Siriuksen pulpetille sellaisella voimalla, etteivät sormet olisi hirveästi pitäneet siitä. Oli nimittäin päivän viimeinen tunti ja Siriusta väsyttivät yölliset seikkailut. Hän palasi maanpinnalle pilvilinnoistaan, kohotti hieman päätään, vilkaisi McGarmiwaa ja jatkoi sitten sumutorvimaista kuorsaustaan.
’’JOS HERRA SUVAITSISI EDES HIUKAN HILJENTÄMÄÄN TUOTA KUORSAUSTAAN, NIIN MUUT VOISIVAT OPISKELLA TÄÄLLÄ!’’
’’Häh?’’ Sirius kysyi silmät sirrillään.
’’Anna minun kaikki kestää!’’ McGarmiwa sanoi ja levitteli käsiään, ’’Olet aivan mahdoton!’’ Koko luokka seurasi nyt opettajan ja oppilaan välistä keskustelua, jos sitä siksi voi sanoa, sillä McGarmiwa puhui itsekseen ja Sirius vain sanoi ’’häh?’’ ja ’’jaa’’.
’’Nyt ylös siitä pulpetilta ja seuraa opetusta’’, opettaja sanoi, asetteli hattuaan paremmin ja meni takaisin taulun eteen. Sirius yritti parhaansa mukaan pysyä valveilla, mutta huonoin menestyksin.

’’.. ja tästä näemme ettei ik-’’, McGarmiwan lause jäi kesken, sillä luokkahuoneen täytti jälleen lasia helisyttävä kuorsaus.
’’NYT ULOS TÄÄLTÄ, SIRIUS MUSTA!’’
’’Häh? Missä räjähti?’’ Sirius katsoi opettajaa ja hoksasi tämän suonen sykkivän vaarallisesti ohimolla. Hän näki myös, että opettaja osoitti kohti ovea.
’’Ai minäkö?’’ Sirius kysyi osoittaen itseään ja haukotellen mojovasti.
’’No sinä juuri!’’
’’Äläpäs suotta kiihdy, Minerva-täti. Olen jo matkalla.’’
’’Vai että täti!? VIISITOISTA PISTETTÄ POIS ROHKELIKOLTA!’’
’’Wohou! Ei sinun nyt pisteitä pois tarvitse ottaa! Menen silti, oi kullanmuruni.’’
’’TOISET VIISITOISTA PISTETTÄ POIS ROHKELIKOLTA! JA JOS ET NYT HÄIVY SILMISTÄNI, VÄHENNÄN VIELÄ VIISIKYMMENTÄ PISTETTÄ!’’ Sirius luikki vähin äänin, tai niin vähin äänin kuin pääsi hoippuen ja törmäillen pulpetteihin, pois luokasta. James pyöritteli virnistellen päätään ja kääntyi taas seuraamaan opetusta.

McGarmiwa parka.

Ilosta loistava ja hymyilevä James meni nukkumaan ja samoin teki myös Peter. Sirius oli päättänyt jättää menemättä vessaan ja meni nyt nukkumaan. Poikien makuusalissa oli vihdoin hiljaista. Paitsi…
PRÖÖT!
’’SIRIUS?!’’ James karjaisi. Remus ja Peter olivat revenneet nauruun, josta ei meinannut tulla loppua.
’’Mitä?’’ kuului viaton ääni muutaman sängyn päästä.
’’Säästäisitkö nuo ilmavaivat vaikka vessaan?’’ James pyysi ystävällisesti.
’’Joo, joo. Minulla oli joku aisa mitä piti kysyä, Peter… hetki pieni’’, Sirius hieroi ohimoitaan, vaikka muut eivät sitä nähneetkään, jotta muisti asiansa.
’’Ja päätit sitten ilmoittaa, että sinulla on asiaa päästämällä kaasuja pihalle?’’ James kysyi nauraen

Juuri oikeaan aikaan. 

’’Mistä arvasit, kraa!’’ Sirius hyppäsi ainakin kaksi metriä ilmaan säikähdyksestä. Hän käänsi katseensa äänen suuntaan ja kysyi: ’’Mistä ihmeestä tuo pulu tänne tupsahti?!’’

Mistä lähtien papukaija on ollut pulu...

’’Tiukkapipo?’’
’’Kirppusäkki?’’
’’Lilyn rakastaja?’’
’’Perseus?’’
’’Mikä se on?’’
’’Tähtikuvio. Nimeksesi olisi sopinut paaaljon paremmin Perseus. Sirius on liian viaton nimi’’, James virnisti.
’’Sinun nimenäsi olisi ollut paljon parempi Hemuli’’, Sirius sanoi myös virnistellen.
’’Mikä ihmeen Hepuli?’’
’’Hemuli. Se on yhden Muumi -kirjan henkilö.’’
’’Kuulostaa lapselliselta.’’
’’Et kuules tiedä yhtään mitään siitä! Minulla on makuusalissa yksi kirja. Haluatko lukea?’’
’’Ei kiitos. Ja mistä ihmeestä sinä sen kirjan sait? Kenties alien ystäviltäsi?’’
’’No en! Ostin ihan jästien kirjakaupasta!’’
’’Hakeudu hoitoon!’’

Repesin Hepulille.

’’Taliaivo!’’
’’Kiitos.’’
’’Lehmänperä!’’
’’Kiitos edelleen.’’
’’PASKAPÄÄ!’’

Toinen haukkuu ja toinen kiittää...hihi

SE ON SINUN ONGELMASI. MITÄS OLET PUTKIAIVO'', Sara huusi nauraen.
''MINÄ SINULLE PUTKIAIVOT NÄYTÄN!'' Sirius huusi ja lähti kovaa vauhtia syöksymään Saraa kohti.

Hän loitsi nopeasti ja heilautti sauvaansa isossa kaaressa. Valo välähti ja Sirius ja James pysähtyivät paikoilleen. Yhtäkkiä molemmat rääkäisivät kun huomasivat että heidän ylävartalonsa olivat alkaneet kasvaa pitkää ja tuuheaa mustaa karvaa. Kaikki lähettyvillä olevat oppilaat nauroivat katketakseen näkymälle

Mahtoi olla järkytys 

’’Eiii, meillä on nälkä’’, James sanoi yhtä kärsimättömänä kuin kolmivuotias.

Aivan kuin pikkupoika

Lily kikatti Chellyn, Lolan ja Kellyn kanssa Jamesin makuuhuoneen oven takana seuraavana aamuna. Stefan oli herännyt jo tunti sitten tekemään aamupalaa. Nyt kello oli puoli yhdeksän ja tytöt aikoivat herättää pojat.
’’Aukaise ovi hiljaa’’, Kelly kuiskutti kikatuksen lomasta. He olivat miettineet sellaisia herätystapoja, jotka varmasti herättäisivät kaikki samalla kertaa. He eivät kuitenkaan olleet niin armottomia että olisivat hakeneet ulkoa lunta ja heittäneet sitä jokaiseen sänkyyn, vaan olivat päätyneet vähän inhimmillisempään tapaan huutaa niin kovaa kuin keuhkoista lähti. Ovi narahti pienesti, mutta se ei ollut mitään verrattuna kuorsaukseen, joka oven takaa kuului.
’’Okei’’, Chelly kuiskasi, ’’kolmannella. Yksi, kaksi, kolme: HERÄTYS!’’ Tytöt huusivat yhteen ääneen ja ääni todellakin oli kova ja erittäin ärsyttävä hyvin nukutun yön jälkeen. Poikien reaktiot olisivat olleet ikuistamisen arvoiset: James nousi istumaan selkä suorempana kuin koskaan, Sirius kellahti sängynreunalta lattialle, Peter potkaisi suoraan ylöspäin niin että peitto lensi hänen päältään ja Remus huudahti säikähdyksestä ja löi nyrkillä eteenpäin. Kun tämä kaikki tapahtui yhtä aikaa, näky oli varsin huvittava. Pojat katselivat pöllämystyneinä ymprilleen etsien äänenlähdettä.

Erittäin hyvä aamuherätys 

Löysin tänään koulupäivän aikana tämän ja aloin lukemaan sen sijaan, että olisin tehnyt tehtäviä 

Mutta siis...erittäin ihana ficci. En yleensä lue Kelmificcejä, mutta tätä alan ehdottomasti seurata.

[Kuurankukka]

No niin, vihdoin saan jotain kunnollista aikaiseksi. Minun täytynee tunnustaa, että olen vieläkin hieman pihalla, en muista kunnolla mitä tässä on tapahtunut, pitäisi kai lukea tämä viikonloppuna tai huomenna uudelleen. Mutta tää viimeisin luku oli ihanan jouluinen, tuli oikein jouluinen tunnelma, vaikka joulu on kyllä mennyt ohi.. Minusta tässä luvussa oli kaikki kohdallaan, tässä oli sellainen rento, helppo tunnelma ja tätä oli erittäin suuri nautinto ja mieltymys lukea Voin hyvin kuvitella Jamesin ja Siriuksen sinne lumihankeen, ja hyvä tuloshan siinä syntyy En nyt oikein muuta osaa sanoa, voi olla että kirjoittelen piakkoin rakentavamman kommentin. Mutta kuitenkin, luku oli todella hyvä, ja odotan mieleni sopukoissa jatkoa

[nuuhku]

vihdoin kerkesin lukee tän luvun, ja pitää sanoo et oli tosi hyvä jälleen kerran (:
mitään rakentavaa en tähän keksi.

ei muuta ku jatkoa odotellessa (:

~nuuhku

[Tessuu]

tä on aivan käsittämättömän upee ficci toivottavast tulee jatkoo

[Evora]

Yllätyittekö? Myöntäkää pois! Ainakin joku teistä yllättyi luettuaan, että tähän oli tullut jatkoa No, tässä se on, ihan ilmielävänä. Ainakin melkein Eli tämä luku käsittelee siis suurimmaksi osaksi uutta vuotta. Mielestäni tämä on yksi parhaimmista luvuista, mitä olen koskaan kirjoittanut. En vain tiedä miksi, mutta jotenkin sain vangittua tähän juuri sellasisen tunnelman mitä olin aina suunnitellut! En sitten tiedä, mitä mieltä te olette, mutta toivottavasti miellyttää! Toivoisin sitten palautteessa ihan rehellistä kommenttia siitä, menikö tämä liian nopeasti eteen päin ja oliko joku kohtaus jotenkin epäaito tai tökkivä. Niin ja kiitos kovasti vielä edellistä lukuja kommentoineille Nauttikaa!
Ai niin joo, tässä ihan lopussa vika kohtaus saattaa olla K-15 materiaalia. En tosiaan osaa määritellä mahtuuko se tuohon K-13 kategoriaan. Mielestäni joissain K-11 elokuvissakin on rohkeampaa, mitä tuo kyseinen kohtaus on. Mutta varotinpahan etukäteen, että saatta mennä tuonne K-15 kategoriaan
Niin ja tätä ei sitten ole betattu. Itse yritin syynätä virheet pois, mutta varmasti niitä sinne jäi :p

Itsestään erittäin ylpeä Ev

19. Uuden vuoden bailut

Seuraavana aamuna Siruksesta tuntui kuin joku olisi takonut vasaralla hänen kalloaan. Päänsärky oli kovin siihen mennessä. Eikä siinä vielä kaikki. Edellisyön lumienkelitempaus veti veronsa. Siriuksesta tuntui kuin joku olisi tunkenut pumpulia hänen nenänsä täyteen, sen verran tukossa se oli. Hengittäminen oli vaikeaa jopa suun kautta, koska kurkkuun sattui niin vietävästi. Sirius mongersi jotain tuskallisten ponnistusten tuloksena.
’’Anturajalka, mitä sinä piipität siellä?’’ kuului Remuksen uninen ja hivenen kiukkuinen ääni lattialta. Sirius vastasi tähän yhä vain mongerrellen. Hän itse tiesi varsin hyvin mitä sanoi, mutta ääni, joka kuului hänen suustaan, ei puhunut sanoja yleiskielellä. Myös Peter oli alkanut liikuskella sängyssään.
’’Taitaa Anturajalalla olla pienoinen flunssa, luulisin’’, Peter sanoi sarkastisesti noustuaan istumaan sienää vasten.
’’Äl-’’ Sirius aloitti, mutta joutui keskeyttämään puheensa yskänpuuskan takia. Hän nosti sormensa pystyyn kertoakseen muille, että jatkaisi vielä kunhan oli saanut yskittyä loppuun. ’’Älä kuule yhtään’’, hän jatkoi käheällä ja katkeilevalla äänellä. Sirius nousi ylös ja tönäisi Jamesia, joka nukkui viereisessä sängyssä.
’’Älä’’, James vastasi hänkin tukkoisella äänellä. Sirius yritti nauraa mutta sai yrityksestä palkakseen uuden yskäkohtauksen. Ovelta kuului koputus ja tytöt tulivat huoneeseen.
’’Uomenda’’, Sirius sanoi nenä-äänellä ja yritti suudella Chellyä.
’’Pysy kaukana, bakteeripesäke’’, Chelly sanoi ja väisti Siriuksen huulia.
’’Ää, ainoa pirisdys meni sen silen dien’’, Sirius marisi ja kaatui takaisin makuulleen.
’’No, oliko hyvä idea mennä pyörimään hankeen puolialastomana?’’ Lily kysyi ja silitti Jamesin hiuksia, jotka näkyivät peiton alta. Pian koko poika tuli näkyviin hyvin flunssaisen näköisenä.
’’Hyvää joulua, rakas’’, James sanoi hymyillen. Hänen äänensä ei ollut niin painoksissa kuin Siriuksen, mutta silti poika näytti avuttoman sairaalta.
’’Samoin’’, Lily hymyili, ’’toin sinulle lahjan.’’ Lily ojensi pehmeän paketin pojalle, joka otti sen ilolla vastaan. Hän aukaisi paperin ja näki käsissään silkkiset bokserit, joiden takapuolella luki Tohelo. Samaan aikaan Sirius aukaisi Chellyltä saamaansa lahjaa, josta paljastui samanlaiset bokserit, mutta takana luki Torvelo.
’’Kiitti vain’’, James sanoi nauraen, ’’odotahan siinä.’’ James kömpi sängystä ylös ja alkoi penkoa lipastonsa ylintä laatikkoa. Pian hän kaivoi esiin pienen paketin, josta paljastui kauniit helmikorvakorut.
’’Voi James, ei sinun olisi tarvinnut’’, Lily sanoi ja ihaili kiiltäviä helmiä.
’’Ajattelin että pitäisit niistä’’, James virnisti.
’’Pidän, kiitos’’, Lily sanoi hymyillen ja jäi seuraamaan muiden lahjojen vaihtoa. Lola antoi Remukselle kauniin sulkakynän ja itse tekemänsä kalenterin. Sirius ojensi juuri kuution muotoisen paketin Chellylle, joka odotti sitä innolla. Chelly kääri paperin pois ja aukaisi laatikon kannen. Laatikosta pöllähti oranssi savupilvi ja sen hälvettyä, Chellyn hiukset olivat muuttuneet kirkkaan oransseiksi. Laatikosta leijaili lappu, jossa luki hyvää joulua rakas. Chelly istui silmät kiinni kasvoillaan sellainen ilme, josta jokainen tiesi, ettei hyvää seurannut.
’’Sirius’’, Chelly sanoi vaarallisen hiljaisella äänellä nauravalle ja yskivälle Siriukselle. ’’Mikä tämä viritys oikein on?’’
’’Näkisit idsesi!’’ Sirius nauroi ja alkoi pikkuhiljaa nousta ylös, valmiina lähtemään karkuun. Chelly oli päättänyt olla järjestämättä ylimääräistä kohtausta, ja pysyi niin tyynenä kuin vain kiukusta kihisten pystyi.
’’Miten tämä lähtee pois’’, Chelly kysyi ääni väristen, ’’äläkä vain sano että kulumalla, koska silloin päiväsi ovat luetut.’’
’’Ihan kerdapesulla sen pidäisi hävidä’’, Sirius vakuutti.
’’Mahtavaa’’, Chelly sanoi hampaitaan kiristellen ja suuntasi kylpyhuoneeseen.
’’Lily, meillä on sinulle yhteinen lahja ja saat sen vasta kun olemme takaisin koululla’’, Lola sanoi arvoituksellisesti.
’’Okei’’, Lily sanoi nyökäten. Hän itse oli antanut Lolalle, Chellylle ja Kellylle jokaiselle kauniiseen kehykseen kehystetyn valokuvan heistä neljästä. Hänellä itselläänki oli sellainen kotonaan.
’’Mennään aamupalalle’’, James tuumasi ja lähti huoneesta muiden seuratessa perässä.

’’Hyvää joulua!’’ Stefan huudahti ensimmäisenä, kun kaikki tulivat portaista ruokapöydän ääreen. Pöydän päälle oli kasattu pannukakkuja, paistettuja kananmunia, leipää, joulukinkkua ja kurpitsamehua. Sirius hyökkäsi pannaripinon kimppuun muiden edetessä hivenen rauhallisemmin.
’’Isä, sinäkö tämän kaiken teit?’’ James kysyi hivenen huolestuneella äänellä katsellen pöydän antimia.
’’Ei tarvitse kuulostaa noin huolestuneelta! Tietenkään en tehnyt näitä kokonaan itse. Bertha ja Veronica tekivät suurimman osan’’, Stefan sanoi ja keittiön puolelta kurkisti kaksi hymyilevää päätä.
’’No hyvä’’, James sanoi huojentuneena ja istui ottamaan ruokaa. Kun he olivat syöneet hetken, portaista kuului kolinaa ja Chelly tuli pian kuivaten hiuksiaan valkoiseen pyyhkeeseen. Sirius kohotti päänsä ja hänen haarukkansa jäi puolitiehen matkalla suuhun.
’’Kiitti vaan ihan helvetisti’’, Chelly sanoi ja osoitti päätään, ’’eipä lähtenyt!’’ Sirius yritti pidättää nauruaan ja pitää kasvojaan peruslukemilla, ettei Chelly vain olisi räjähtänyt.
’’Voi Chelly’’, Kelly sanoi säälivällä äänellä, ’’ei tuo nyt kuitenkaan niin paha ole.’’
’’Ai ei vai ole paha?! Näytän ylikasvaneelta porkkanalta jolla on vaatteet päällä!’’ Chelly kiljaisi.
’’Kuule’’, Sirius sanoi, ’’minulla olisi ehdotus.’’
’’En kuuntele enää yhtään sinun ehdotuksiasi, taliaivo!’’ Chelly ärähti ja veti itselleen tuolin istuakseen sille.
’’Anturajalka, sinuna olisin nyt ihan hiljaa’’, Peter mutisi ja Sirius otti vinkistä vaarin pitämällä loppuruokailun ajan suunsa kiinni.

Bertha ja Veronica liukenivat koteihinsa puolen päivän jälkeen. Stefan kutsui heidät vielä uuden vuoden juhliin, ja molemmat sanoivat tulevansa mielellään. Chelly ei ollut puhunut Siriukselle aamiaisen jälkeen halaistua sanaa, vaan vältteli poikaa minkä pystyi.
’’Hei, duossa ei ole midään järkeä. Ed voi väldellä minua däällä, dämä on ihan liian pieni talo siihen hommaan’’, Sirius sanoi kun Chelly meni hänen ohitseen kuin hän olisi ollut ilmaa.
’’Peter, sano Siriukselle, että minä en puhu hänen kanssaan ennen kuin taivaalta alkaa sataa rahaa ja suklaa laihduttaa’’, Chelly sanoi pahaa-aavistamattomalle Peterille, joka laittoi kuuselle vettä.
’’Öh, Anturajalka, Chelly käski sanoa että hä-’’
’’Äh, älä vaivaudu, kuulin kyllä’’, Sirius murahti ja meni takan ääreen istumaan. Stefan oli antanut jokaiselle lahjaksi suuren suklaarasian, jossa oli taivallisimpia suklaamakuja, mitä saattoi kuvitella. Appelsiinisuklaa kermavaahtotäytteellä oli Lolan suosikki. Hän oli kähveltänyt Remuksen rasiasta kaikki appelsiinisuklaapallerot ja antanut tilalle omenamarmeladilla täytetyt tähtöset. Remus ei vielä ainakaan ollut huomannut mitään poikkeavuutta ja hyvä niin. Sirius istui kulmat kurtussa takan ääressä ja haukkasi palan vähän jokaisesta konvehdista.
’’Tuo on aika tyttömäistä, tiesitkös’’, Peter sanoi tultuaan Siriuksen seuraksi.
’’Pidäähän sidä naisellisdakin puolda aina välillä ruokkia’’, Sirius sanoi ja haukkasi taas palan yhdestä. Tällä kertaa maku miellytti häntä ja hän söi koko pallon.
’’Minusta sinulla ei ole mitään syytä mököttää’’, Peter sanoi tietäväisenä, ’’sinun tulisi pyytää anteeksi Chellyltä.’’
’’Miden minusda dunduu eddä oled nielaissud Remuksen’’, Sirius hymähti.
’’Vaikka Remus onkin saanut terapeutin leiman, ei se tarkoita etteikö meistä muistakin olisi siihen’’, Peter virnisti.
’’Äh, ehkä oled oikeassa. Voisin jopa yriddää andaa Chellylle hänen oikean lahjansa’’, Sirius sanoi, ’’menen edsimään häned.’’

Chelly ei ollut antanut Siriukselle anteeksi vielä torstainakaan. Uuden vuoden aatto olisi jo kahden päivän päästä, ja jos Chelly ei leppyisi siihen mennessä, Sirius ei tiennyt mitä olisi tehnyt. Chelly tosin oli kuin mitään ei olisikaan tapahtunut: hän puhui Siriukselle, mutta vain silloin kun oli pakko ja silloinkin vain hyvin lyhyesti. Siriuksen oli turha edes yrittää lähennellä häntä tai muuten hän olisi saattanut saada mustan silmän ja kämmenen jäljen poskeensa. Perjantaihin mennessä Sirius oli jo lopettanut yrittämisen ja antoi Chellyn olla omissa oloissaan. Hän oli varma että viimeistään seuraavana päivänä keskiyöllä tytön mieli muuttui kun keskiyön suudelman aika koitti. Onneksi Siriuksen flunssa oli hellittänyt jo. Hänen äänensä oli enää paineessa ja nenä tuotti ennätysmäärän räkää, mutta muuten hän oli kunnossa. Jamesin tauti oli hävinnyt jo lähes kokonaan. Poika joutui enää kärsimään yskästä, jonka ansiosta Jamesista tuntui kuin hän olisi yskinyt keuhkoja pihalle. No, ainakaan kukaan muu ei ollut saanut tautia, joten se oli hyvä saavutus.

Lauantaiaamuna Kelly yritti pitää silmiään kiinni mahdollisimman pitkään. Hän ei olisi halunnut herätä niin aikaisin, jotta olisi illalla jaksanut valvoa pitkään. Kelly oli havahtunut hereille jo puolisen tuntia aikaisemmin. Hän ei missään nimessä olisi halunnut olla ainoa hereillä uuden vuoden aattona. Tosin, jälleen oli kamalasti tekemistä ennen illan juhlia. Stefan oli sanonut, että he eivät tarjoaisi mitään lämmintä ruokaa vieraille, vaan sipsit ja muut dipattavat saivat sillä kertaa riittää. Jos he olisivat alkaneet valmistaa ruokaa sille joukolle, joka illalla saapuisi, he olisivat saman tien voineet lähettää kaiken Afrikkaan ja ruokkia kokonaisen valtion. Sen verran paljon illalla oli tulossa väkeä. Kelly ei ollut kovin perillä siitä, keitä olisi tulossa. Ainakin joitakuita tylypahkalaisia, koska Stefanin työkavereihin lukeutui monia tylyphkalaisten vanhempia. Kelly makoili silmät raollaan pimeässä huoneessa miettien nousisiko ylös vai yrittäisikö vielä nukkua. Hän oli tosin pyörinyt jo puolisen tuntia lakanoissa, ja olo ei ollut enää kovin mukava ja raukea. Pikemminki ahdistava, koska kuuma lakana kietoutui vähän väliä hänen ympärilleen ja peitto hiosti selkää. Kelly tuhahti ja nousi ylös mahdollisimman hiljaa yrittäen olla herättämättä muita. Hän hipsi ylätasanteen poikki, ohi ilotulitekasojen (Kelmit olivat käyneet ostamasta kylän ilotulitekioskin lähes tyhjäksi ja nyt ne kaikki olivat kasattuina yläkerrassa) kohti portaita. Portaat narisivat ikävästi, mutta onneksi kukaan ei ainakaan Kellyn tiedon mukaan herännyt. Hän meni keittiöön ja aloitti aamiaisen valmistuksen.

Tuntia myöhemmin loput tytöt valuivat alakertaan hiukset pörrössä ja yöpaidat päällä. Kelmit tulivat lähes heti heidän jälkeensä ja Stefan ilmestyi heidän jälkeensä.
’’No niin, sovitaanpa sitten illan säännöistä nyt kun kerta kaikki olemme tässä yhdessä’’, Stefan sanoi syötyään ensimmäisen paahtoleipänsä. ’’Ilotulitteiden kanssa varovaisuutta, en tahdo yhtään kärähtänyttä kulmakarvaparia, joita viime vuonna tuli ihan tarpeeksi. Sama koskee alkoholijuomien kanssa läträämistä. Vaikka kaikki olettekin jo täysi-ikäisiä, en silti halua nähdä teistä ketään umpitunnelissa. Tämä koskee teitä kaikkia, vai mitä Sirius?’’ Sirius katsoi viattomasti paahtoleipänsä yli muiden nauraessa.
’’Lupaan, että minun kanssani ei tule tänä vuonna ongelmia’’, Sirius sanoi lammasmaisesti ja Stefankin yhtyi muiden nauruun. ’’Hei, ottakaa nyt tosissanne!’’
’’Kyllä, kyllä’’, Kelly nauroi ja tunki paahtoleivän jämät suuhunsa.

Aamupäivä meni etanan vauhdilla. Kahden aikoihin Kelmit sekä tytöt menivät kaikki keittöön valmistellakseen illan naposteltavia. He joutuivat pilkkomaan ainakin kaksi kiloa porkkanoita, kaatamaan ainakin kymmenen isoa pussillista sipsejä eri kulhoihin ja tekemään ainakin kuutta eri dippiä. Stefan kaivoi viini- ja shampanjapulloja ja asetteli kertakäkyttöisiä pikareita keittiön sivupöydälle. Tämän jälkeen hän valmisti kolmea eri boolia, kahta alkoholipitoista ja yhtä alkoholitonta, ja vei ne ulos jäähtymään. Noin neljän aikoihin kaikki oli valmista. Porkkanat, kurkut, paprikat ja muut kylmät naposteltavat olivat kylmäkaapisssa, sipsit kulhoissa, punaviinit pöydällä ja valkoviinit ja shampanjat ulkona boolien kanssa. Myös kermakaljaa ja hehkusimaa oli muutamia pulloja.
’’No niin, hienoa työtä kerrassaan. Eikä keneltäkään lähetnyt peukaloa!’’ Stefan iloitsi. ’’Nyt olisikin sitten aika mennä valmistautumaan, sillä vieraat tulevat parin tunnin päästä.’’
’’Sirius’’, Chelly sanoi kun muut lähtivät. Sirius tuli Chelyn luokse.
’’Niin?’’ Sirius kysyi odottavasti ja nojasi pöytään.
’’Minä sitä vain että tuota… anteeksi’’, Chelly kangerteli.
’’Mistä niin?’’
’’No kun en ole puhunut sinulle pariin päivään’’, Chelly sanoi ja virnisti perään. ’’Olen itse asiassa jo alkanut tottua tähän väriin. Harmi vain, että se on alkanut jo haalistua.’’
’’Voin värjätä sen uudestaan’’, Sirius sanoi virnuillen ja Chelly pukkasi tätä kylkeen.
’’Mutta kuitenki, anteeksi että olin niin pitkävihainen’’, Chelly sanoi ja katsoi Siriusta silmiin.
’’Sinulla on tässä jotain takana’’, Sirius sanoi epäileväisesti, ’’aloit puhua minulle vain ja ainoastaan siksi, koska et halua jättää väliin keskiyön suudelmaa tänään.’’
’’No luulitko ihan tosissasi, että jäisin paitsi samasta huvista, jota kaikki toteuttaa tänä yönä. Ei tule kuuloonkaan!’’ Chelly naurahti.
’’Arvasin. Voisin itse asiassa loukkaantua tuosta hyvästä’’, Sirius sanoi pohtivalla äänellä.
’’Mutta mietipäs sitä, itsekin jäisit ilman suudelmaa, jos alkaisit mököttää minulle. Tämä on katsos kaksisuuntainen tie’’, Chelly perusteli.
’’Niin tosiaan, se olisi paha menetys.’’
’’Hah, keneltä?’’
’’No, ihmiskunnalta, sinulta, muilta naisilta… jatkanko vielä?’’
’’No älä!’’
’’Hyvä, asia on sillä selvä. Menehän tekemään sotamaalaukset valmiiksi, niin keskustellaan tästä sitten myöhemmin lisää’’, Sirius virnisti ja pörrötti Chellyn haalean oranssia tukkaa.

Pari tuntia meni kuin hujauksessa. Chellystä tuntui kuin hän olisi vasta hetki sitten alkaut meikata kun ensimmäiset vieraat jo saapuivat. Pian ensimmäisten jälkeen ilmiintymisestä aiheutuvat poksahdukset ja hormipulverilla matkustamisesta aiheutuvat humahdukset täyttivät alakerran. Aina jokaisen poksahduksen ja humahduksen jälkeen kuului iloisia tervehdyksiä, uuden vuoden toivotuksia ja naurunremakoita.
’’Tulkaapas tekin sieltä jo alas!’’ Stefan huhuili portaisiin.
’’Chelly, ulos sieltä vessasta!’’ Sirius huusi ja takoi vessan ovea, ’’olet ollut siellä jo vartin! Ei se auta vaikka peilailet siellä puoli päivää, ihan samana sinä pysyt! Mitä ihmettä sinä oikein touhuat siellä?’’
’’No jos on ihan pakko tietää, niin juuri äsken tein pissin!’’ Chellyn ärtyisä ääni kuului oven läpi ja Kelly alkoi nauraa Siriuksen ilmeelle.
’’Ei yksityiskohtia, kiitos!’’ Sirius huusi.
’’No itsepähän kysyit’’, Chelly sanoi tultuaan ulos säteilevän kauniina.
’’Vau, nyt ymmärrän mikä kesti’’, Sirius virnisti ja vinkkasi silmäänsä, ’’olet oikein kaunis.’’ Sirius astui vuorostaan vessan puolelle, eikä saanut olla siellä kovinkaan kauan aikaa rauhassa ennen kuin James jo takoi puista ovea nyrkillään.
’’Hetki pieni, laitan housut jalkaan’’, Siriuksen naisellinen ääni kuului. Vessa vedettiin ja keimaileva Sirius astui vessasta ulos Chellyn huulipunaa laittaen.
’’Voi ääliö!’’ Chelly kiljaisi ja riuhtaisi punan pois pojan käsistä.
’’Miten minusta tuntuu että tämä on yhtä kaaosta’’, Lola sanoi päätään pyöritellen. Kaaokselta se vaikuttikin. Alakerrasta kantautuva meteli, poksahdukset, Chellyn huudot ja vessan oven takominen antoi aika hektisen kuvan sen hetken tapahtumista.
’’No joko on maalaukset naamassa?’’ Peter kysyi tultuaan pois poikien huoneesta.
’’Jep’’, Lily, Lola, Kelly ja Chelly vastasivat.
’’Enää pitää odottaa Jamesia, joka on kaunistautumassa’’, Kelly virnisti. James tuli vessasta ja sanoi: ’’No, joko mennään?’’

Heti tultuaan alakertaan joukkio kohtasi monta tuttua kasvoa Tylypahkasta. Kaikki olivat lähinnä Rohkelikkoja, mutta mahtui joukkoon myös muutama Puuskupuh ja Korpinkynsikin. Puhetta pulppusi jokaisen huoneessa olijan suusta ja siitä aiheutunut sorina tuntui kuin kärpästen ja ampiaisten pörinältä. Sirius säntäsi heti hakemaan juomia vinkaten silmää lähes jokaiselle vastaantulijalle. Oli hämästyttävää kuinka nopeasti tunnelma oli syntynyt. Jokaisella oli kädessään boolia tai viiniä ja naposteltavia. Railakas musiikki soi taustalla nostattaen yhä vain tunnelmaa.
’’No niin, pistetäänhän bileet pystyyn’’, Sirius sanoi ovelasti palattuaan.
’’Aivan’’, Chelly sanoi kohottaen kulmiaan. Kaksikko hävisi väkijoukon sekaan.
’’Lily! Lola! Kelly!’’ kuului ääni jostain ja tytöt käänsivät päänsä sen suuntaan. Pian Alice Prewett tunkeutui ihmisten seasta heidän luokseen. ’’Tekin olette täällä! No tietystihän te olette, olinpa tyhmä. Tämähän on Siriuksen ja Jamesin koti!’’
’’Joo, olemme olleet täällä koko joulun seudun’’, Lily vastasi hymyillen ja ottaen siemauksen juomastaan. Sirius oli kiikuttanut hänelle alkoholipitoista boolia. No, ei kai se häntä tapa.
’’Voi kun mukavaa’’, Alice sanoi posket hehkuen, ’’minä olin Frankin kanssa meillä jouluaattona, mutta joulupäivänä menimme sitten Frankin luokse. Hänen vanhempansa ovat sitten mukavia! Millaista oli tavata Jamesin vanhemmat, Lily?’’
’’Öh, oikeastaan vain hänen isänsä’’, Lily korjasi, ’’ja mukavaahan hänet oli tavata. Oikein mukava ihminen!’’
’’No, tulkaa tuonne minun ja Frankin kanssa!’’ Alice kehotti. Lola vilkaisi muita nopeasti ja sanoi menevänsä Remuksen kanssa. Lily vilkaisi Jamesia pikaisesti ja päätti mennä hänen kanssaan. Kelly tunsi itsensä hivenen vaivautuneeksi. Oli ärsyttävää kun hänellä ei ollut poikaystävää, jonka kanssa olisi ollut. Peter seisoi hänen takanaan ja hänen läsnäolonsa aiheutti yhä enemmän hänelle vaivautunutta olotilaa.
’’Minä voisin tulla teidän kanssanne’’, Kelly sanoi hymyillen ja lähti Alicen kanssa keittiötä kohti. Peter jäi siihen yksin. Yksin, vaikka huone hänen ympärillään oli pullollaan ihmisiä. Hänellä ei ollut ketään kenen kanssa olisi muhinut sohvan nurkassa. Uuden vuoden lupaus: hanki tyttöystävä, Peter sanoi itselleen päänsä sisällä. Hän suuntasi askeleensa juomapöytää kohti hakeakseen lisää boolia.

Peter ei tiennyt kuinka kauan hän siinä seisoi katselemassa nauravia ihmisiä, mutta varmaan ainaki puolisen tuntia. Vilkaistuaan kelloa, joka näytti olevan puoli kahdeksan, hän päätti etsiä jonkun tutun väkijoukosta. Yhtäkään tuttua silmäparia ei osunut hänen näköpiiriinsä. Peter tuhahti ja lysähti istumaan keittiönpöydän ääreen.
’’Onko sinun ystäväsi hävinneet jonnekin?’’ tytön ääni kysyi Peterin selän takaa ja hetken päästä kullanruskeahiuksinen ja pirteältä vaikuttava tyttö istui Peterin viereen.
’’Joo’’, Peter vastasi ja huokaisi, ’’kuka minnekin.’’ He istuivat hiljaisuuden vallitessa jokusen minuutin ennen kuin tyttö sanoi: ’’Hassua.’’
’’Mikä niin?’’ Peter kysyi katsoen tyttöä. Hänellä oli muutama hassu pisama vaalealla iholla, haalean siniset silmät ja olkapäille ulotuvat hiukset.
’’Se kun et ole muiden Kelmien seurassa. Yleensä aina näen sinut heidän kanssaan’’, tyttö sanoi olkiaan kohauttaen ja juoden booliaan. Juomaa valui mukin reunasta hänen hameelleen.
’’Hitto’’, hän sanoi ja pyyhki roiskeet pois, mutta onnistui vain kaatamaan lopunkin juoman syliinsä. ’’Ei ole totta’’, hän voihkaisi. Peter kävi hakemassa muutaman paperin napostelupöydän luota ja ojensi ne kiitolliselle tytölle.
’’Olen kamalan kömpelö’’, tyttö huokaisi ja hänen hartiansa lysähtivät hieman.
’’Äh, niin me kaikki olemme’’, Peter yritti piristää tyttöä. Tämä naurahti.
’’Olen Annabella’’, hän esittäytyi.
’’Moi, olen Pet-’’ Peter aloitti kunnes Annabella keskeytti.
’’Tiedän, olet Peter Piskuilan’’, Annabella sanoi hymyillen. Vautsi, joku tyttö tietää hänet koko nimeltä. Tämä oli ainutlaatuinen tilaisuus Peterin elämässä. Yleensä aina hän on kuullut itsestään puhuttavan vain ’poikana joka roikkuu Kelmien perässä’. Kerrankin joku tietää hänet ihan oikeasti.
’’Mistä tuvasta sinä olet?’’ Peter kysyi. Hän oli päättänyt, että tutustuisi Annabellaan vähän paremmin. Olisi kiva saada ystäviä Kelmienkin ulkopuolelta.
’’Korpinkynnestä’’, Annabella vastasi, ’’olen Chellyn lapsuudenystävä. Tai no, yhteydenpitomme katkesi kun olimme viisivuotiaita. Muutin silloin toiselle puolelle Lontoota.’’
’’Okei’’, Peter sanoi. Mistä tyttöjen kanssa jutellaan? Hänellä ei ollut siitäkään paljoa kokemusta. Ainoat naiset hänen elämässään olivat olleet hänen äitinsä ja Lily, Lola, Kelly ja Chelly. Heidänkään kanssa hän ei ollut paljoa jutellut, äitiään lukuunottamatta. Aina silloin tällöin vaihtanut pari sanaa. Aika säälittävää.
’’Mennäänkö tanssimaan?’’ Annabella töksäytti yhtäkkiä muutaman hiljaisen minuutin jälkeen.
’’Mennään vain’’, Peter myöntyi ja meni Annabellan perässä muiden tanssijoiden joukkoon.

Sirius ja Chelly tanssivat lähekkäin. Oikeastaan lähekkäin oleminen oli pakollista, koska huoneessa oli niin ahdasta.
’’Täällä on KUUMA!’’ Chelly huudahti ja leyhytti kättään kasvojensa edessä. ’’Käyn ulkona. Tuletko sinäkin?’’
’’En taida. Käy sinä’’, Sirius sanoi ja lopetti tanssimisen.
’’Okei, tulen kohta.’’ Chelly meni menojaa ja Sirius meni hakemaan jääkylmää boolia. Juuri kun hän oli ottamassa mansikka-appelsiiniboolin kauhaa, joku otti sen hänen nenänsä edestä. Tuo joku oli nainen, päätellen kynsien kirkkaan pinkistä lakasta. Tai sitten käsi kuului erittäin naiselliselle miehelle. Jälkimmäiset päätelmät karisivat saman tien Siriuksen kohotettua katseensa.
’’Sara! Mitä sinä teet täällä?’’ Sirius huudahti ja halasi lyöjäpariaan yhdellä kädellä.
’’Viime tarkistuksen mukaan samaa kuin sinäkin’’, Sara sanoi virnistäen. ’’Mihin sinä Chellyn jätit?’’
’’Hänelle tuli kuuma, joten hän meni käymään ulkona’’, Sirius vastasi. Hän ja Sara kulkeutuivat takan edustalle.
’’No, miten joulu meni?’’ Sara kysyi keskustelua aloittavalla äänellä.
’’Siinähän se. Tein jotain erittäin typerää ja sain siitä palkaksi erittäin ärsyttävän flunssan. Lisäksi sain suututettua Chellyn muutamaksi päiväksi. Kunhan näet hänet niin tiedät mitä tarkoitan’’, Sirius virnisti ja joi boolia, ’’entäs oma joulusi?’’
’’Aika tylsä. Olin kotona vanhempien ja pikkuveljen kanssa’’, Sara sanoi kohautten olkiaan, ’’olisin paljon mieluummin ollut täällä sinun kanssasi. Tai siis täällä teidän kanssanne. Lyön vetoa, että teillä oli yliveto joulu.’’ Sirius katsoi tyttöä hivenen epäillen. Oliko hän vain kuvitellut vai oliko Sara katsonut häntä juuri sillä katseella, jolla useimmat tylypahkalaiset tytöt häntä vilkuilivat? Ei, varmasti Sirius oli nähnyt harhoja. Hänhän oli ollut Saran lyöjäparina ikuisuuden, eikä kertaakaan sen aikana Sara ollut yrittänyt mitään. Miksi siis tämän tunteet olisivat muuttuneet? Varsinkaan nyt, kun Sirius näytti vihdoin vakiintuneen.
’’No, pakko myöntää. Meillä oli todella hauskaa’’, Sirius sanoi unohtaen ajatuksensa. Sara naurahti ja hörppäsi taas booliaan. Hän tahtoi kaiken alas kurkusta mahdollisimman nopeasti, jotta unohtaisi, mitä hetki sitten sanoi.
’’Sirius muuten, minun on pitänyt jo väh-’’ Sara aloitti, mutta Chelly tuli juuri sillä hetkellä heidän luokseen. Luojan kiitos! Sirius suuteli Chellyä nopeasti.
’’Mitä olit sanomassa, Sara?’’ Sirius kysyi ja kietoi toisen kätensä Chellyn ympärille. Yhtäkkiä Sara alkoi voida pahoin.
’’Ei se ollut tärkeää. Anteeksi’’, Sara sanoi ja poistui heidän luotaan.
’’Keskeytinkö minä jotain?’’ Chelly kysyi siristäen silmiään.
’’Et ollenkaan’’, Sirius sanoi ja joi jälleen boolia. Alkoholin vaikutus alkoi tuntua pikkuhiljaa, vaikka juhlat olivat olleet menossa vasta puolitoista tuntia.
’’Hienoa. Haetaan minulle juotavaa’’, Chelly sanoi ja lähti vetämään Siriusta kädestä juomien luokse.

Kelly kuunteli Alicen juttuja hänen ja Frankin joulusta. Se kaikki kuulosti niin taivaalliselta. Hän näki kaiken Alicen kuvaaman romanttisuuden silmiensä edessä.
’’Te näytätte siis olevan ihan vakavalla pohjalla. Ainakin kertomasi perusteella’’, Kelly sanoi hymyillen hivenen katkerasti. Miksei hänellekin olisi voinut käydä tuo kaikki, mitä Alice hehkutti?
’’Jep’’, Alice sanoi hymyillen onnellisesti. Frank oli juuri häipynyt hakemaan juotavaa. ’’Totta puhuakseni luulen, että Frank aikoo kosia minua piakkoin.’’ Sanojensa perään tyttö hihitti hermostuneesti.
’’Voi, onnea teille’’, Kelly sanoi. Hän ei jaksaisi kuunnella enää yhtään pidempään. ’’Anteeksi, taisin nähdä juuri erään tuttuni. Ethän pahastu?’’
’’Kaikin mokomin!’’ Alice sanoi, ’’Frank onki juuri tulossa takaisin.’’ Kelly hymyili vielä molemmille ja jätti kaksikon rauhaan. Ulos. Happea. Jonnnekin, missä on vähän ihmisiä.

Sara joi jo kolmatta boolilasia peräkkäin. Hänen ajatustensa tarkkuus alkoi sumentua pikkuhiljaa nousuhumalan kiihtyessä.
’’Moi’’, kuului etäisesti tuttu ääni Saran oikealta puolelta. Vaivoin tarkennettua katseensa Sara huomasi katsovansa Kellyä.
’’Ai moi’’, Sara sanoi vaimeasti sammaltaen.
’’Ei taida sinullakaan olla kovin iloinen ilta?’’ Kelly sanoi ja kaatoi boolia mukiinsa.
’’Eip’’, Sara vastasi, ’’on vain sellainen olo, että tekisi mieli huutaa yksi asia ääneen koko maailmalle.’’
’’Jahas’’, Kelly sanoi havaittuaan Saran humaltuvan hänen silmiensä edessä. Kelly ei ollut koskaan ollut kovin hyvä humalaisten kanssa. Kerrankin hänen setänsä synttäreillä kyseinen setä oli tullut sammaltamaan hänelle ummet ja lammet kutistuvista noidankattiloista, jotka hän omien sanojensa mukaan oli keksinyt. Kelly oli ollut vain vaivautunut eikä saanut sanaansa suustaan, vaikka kyseessä oli hänen oma setänsä.
’’On se elämä vaan perseestä, suoraan sanottuna’’, Sara totesi, ’’hyvää uutta vuotta vain.’’ Kelly hymähti jotain ja mutisi menevänsä ulos.

Terassilla Kelly kohtasi Siriuksen ja Chellyn, jotka nojailivat kaiteeseen katsellen pihalla olevia lapsia. Lapset ampuivat pieniä raketteja ja niiden poksahdettua kirkuivat ilosta. Kelly ohitti ystävänsä ja meni pihalle lasten joukkoon. Hän katseli ympärilleen pimeässä illassa ja huomasi suunnilleen hänen ikäisensä pojan värjöttelemässä muutaman jalan päässä lapsista. Kelly päätti mennä juttelemaan hänelle.
’’Moi’’, Kelly sanoi tultuaan kuuloetäisyydelle pojasta.
’’Moi’’, poika vastasi ja Kelly meni lähemmäksi.
’’Sinut siis värvättiin vahtimaan näitä kakaroita?’’ Kelly kysyi viitaten iloitseviin lapsiin.
’’Jep. Tuo pinkkihattuinen tyttö tuolla on pikkusiskoni’’, poika sanoi osoittaen pienikokoista tyttöä, joka taputti käsiään innoissaan yhteen.
’’Ymmärrän. Oletko sinä muuten Tylypahkasta?’’ Kelly kysyi. Hän halusi jutella jonkun kanssa ihan mistä tahansa saadakseen ajatukset pois keskiyön suudelmasta.
’’Pääsin sieltä pois vuosi sitten. Sinä taidat olla siellä tällä hetkellä?’’
’’Joo, viimeistä vuotta’’, Kelly sanoi. Hän aisti, että poika aikoi seuraavaksi kysyä hänen tupaansa, joten Kelly vastasi kysymättömään kysymykseen: ’’Rohkelikossa.’’
’’Aivan’’, poika vastasi ja hiljaisuus laskeutui heidän ylleen. ’’En tainnut esittäytyä. Nimeni on Jonathan O’Brian.’’
’’Minä olen Kelly Sheffield’’, Kelly sanoi hymyillen, ’’taidan mennä sisälle, täällä on aika kylmä. Tuletko sinä?’’
’’Äh, joudun jäämään vahtimaan heitä. Mutta näenkö sinut vielä myöhemmin?’’
’’Ihan varmasti, ellen eksy tuonne’’, Kelly naurahti ja heilautti kättään lähtiessään.

Sirius ja Chelly nojailivat edelleen terassin kaiteeseen Kellyn mentyä takaisin sisälle.
’’Kuule, taidan käydä etsimässä Saran’’, Sirius sanoi yhtäkkiä ja joi kermakaljapullonsa tyhjäksi.
’’Miksi ihmeessä?’’ Chelly kysyi hänkin juoden kermakaljaa.
’’Hän vaikutti jotenkin ahdistuneelta. Ja sitä paitsi, hänellä oli jotain sanottavaa minulle’’, Sirius sanoi.
’’Ai, no okei. Tulen itsekin sisälle.’’

Sirius suunnisti sisällä etsien Saraa. Nauru ja puheensorina olivat vain kasvaneet parin tunnin sisällä. Kello oli vasta puoli yksitoista ja kaikilla meni jo lujaa. Useimmat vieraista olivat keski-ikäisiä ja sitä vanhempia, mutta heitäkään ei näyttänyt estävän mikään. Mitähän se olisi parin tunnin kuluttua. Siriuksen oli itsensäkin myönnettävä että hän oli jo juonut aika paljon, mutta hyvän viinapäänsä ansiosta hän oli vasta pienessä hiprakassa.
’’Sirius!’’ Sara huudahti sohvalta. Sirius huomasi heti, että tyttö oli juonut jo aika rutkasti.
’’Sara, olisikohan sinun jo aika pitää taukoa’’, Sirius sanoi virnistäen ja otti Saralta boolimukin pois.
’’Eikä mitään! Iltahan on vasta alussa’’, Sara virnuili sammaltaen.
’’Totta, mutta haluatko olla tiedottomassa tilassa ennen keskiyötä’’, Sirius sanoi ja istui Saran viereen.
’’Milloin sinusta on tullut tuommoinen tosikko? Etkö muista  niitä muutamaa viikonloppua Tylyahossa?’’ Sara sanoi kuiskaten ja vinkaten silmäänsä.
’’En mielelläni muistelisi’’, Sirius nauroi ja väistämättä hänen muististaan pongahti kuvia hänestä ja Sarasta Sianpäässä tai Kolmessa Luudanvarressa. Jokaiseen muistikuvaa liittyi lantion pyöritystä ja ylenpalttista juhlimista. Muutamassa muistikuvassa hän suuteli kiihkeästi Saraa tai jotakuta muuta baarissa ollutta.
’’Voi niitä aikoja’’, Sara sanoi muistelevalla äänellä, ’’meidän pitää ottaa joskus uusiksi. Miten olisi: heti kun koulut alkaa taas?’’
’’Pitää nyt katsoa. Sarvihaarasta tulee taas hullu, koska huispausfinaalit ovat niin lähellä. Ei pidä näyttäytyä hänelle humalassa tai krapulassa, muuten saa kuulla kunniansa’’, Sirius sanoi olkiaan kohauttaen. He olivat hiljaa hekten. Sirius repesi nauramaan huomattuaan Stefanin, joka esitti jotain ihmeellistä tanssia Alexin kanssa.
’’Ja tätä me tanssimme aina koulussa!’’ Sirius kuuli Alexin huutavan. Katsojat taputtivat käsiään yhteen.
’’Tule, tanssitaan’’, Sara sanoi ja veti Siriuksen ylös sohvalta.

’’Mitenkäs sinun iltasi on sujunut?’’ Chelly kysyi istuen Kellyn viereen pöydän ääreen.
’’Syvältä’’, Kelly vastasi synkästi ja huljutteli kermakaljan jämiä pullon pohjalla.
’’Harmi’’, Chelly sanoi, ’’oletko nähnyt Siriusta?’’
’’En’’, Kelly vastasi lyhyesti.
’’Entä Saraa?’’
’’Äsken juttelin hänen kanssaan. Vaikutti olevan kovinkin humalassa. Halusi kuulemma julistaa maailmalle jonkun jutun’’, Kelly vastasi ja huokaisi perään. Typerä uusi vuosi, typerät juhlat.
’’Jaa, jaa’’, Chelly sanoi ja pienen pieni epäilys alkoi nousta hänen sisällään. Chelly liittyi Kellyn seuraksi juomaan lisää boolia. Sirius sai huidella missä huiteli. Kunhan tämä olisi hänen lähettyvillään keskiyöllä.

’’Sirius’’, Sara kiljaisi kun Sirius kutitti tätä kyljistä. Kukaan ei tosin kuullut tätä kovan musiikin ja muun metelin yli. Kappale vaihtui ja ensimmäistä kertaa koko iltana soittimesta tuli hidas kappale. Sirius mietti pitäisikö hänen hakea Chelly jostain, mutta päätti tanssia kappaleen kuitenkin Saran kanssa, koska hänellä ei ollut aavistustakaan missä päin taloa Chelly mahtoi sillä hetkellä olla. Tanssijoiden määrä laski puoleen hitaan kappaleen ajaksi. Sara tuli aivan lähelle Siriusta ja laski päänsä tämän olalle. Siriuksesta tyttö oli ehkä vähän liian tuttavallinen, mutta olivathan he joskus ennen muinoin suudelleet ja tehneet paljon muutakin humalapäissään, joten yksi viaton tanssi ei merkannut mitään.
’’Kuule Sirius’’, Sara aloitti.
’’Niin?’’
’’ Äh, ihan turha on pilata iltaa sanomalla jotain tyhmää’’, Sara sanoi ja vaikeni.
’’Ei kun nyt sanot mitä sinun pitää sanoa. Olet jo kaksi kertaa yrittänyt sanoa jotain, mutta et ole lopettanut’’, Sirius sanoi ja katsoi Saraa tiukasti silmiin. Joku tönäisi heitä juuri sillä hetkellä ja Sara huomasi suutelevansa Siriusta. He erkanivat yhtä nopeasti kuin olivat joutuneetkin siihen tilanteeseen. Sirius päästi irti Sarasta ja tyttö astui kauemmas.
’’Tuo oli ilmeisesti se, mitä sinun piti sanoa?’’ Sirius kysyi rauhallisesti. Sara pysyi vaiti ja Sirius tulkitsi sen myöntymiseksi.
’’Anteeksi, mutta minulla on tyttöystävä, enkä ole niin halpamainen, vaikka niin voisi luulla’’, Sirius sanoi jokseenkin kylmästi. Hän näki, että oli satuttanut Saraa.
’’Tyhmä minä’’, Sara mutisi, ’’miksi kuvittelinkaan muuta.’’ Sara hymähti ja jatkoi: ’’Hyvää uutta vuotta, Sirius Musta.’’ Hän kääntyi kannoillaan ja hävisi jonnekin. Sirius seisoi hämmentyneenä keskellä huonetta. Hän havahtui siihen kun iäkkäänpuoleinen noita tuli tanssimaan hänen eteensä ilmesesti omasta mielestään houkuttelevaa tanssia, joka muistutti lähinnä strutsien soidinmenoja.

’’Chelly’’, Sirius sanoi löydettyään tytön.
’’Niin?’’ Chelly sanoi sammaltaen. Mahtavaa, Chellykin on juovuksissa. Eikö kukaan ollut silloin selvinpäin kun olisi pitänyt!
’’Äsken tapahtui jotain. Sara suuteli minua’’, Sirius sanoi ja otti hänkin boolia.
’’No sepäs on hienoa!’’
’’Etkö ole yhtään vihainen?’’
’’Mitä? Miksi olisin? Suuteleminenhan on MAHTAVAA!’’ Chelly huusi ja horjahti taaksepäin.
’’Olet pelottava humalassa’’, Sirius nauroi ja otti Chellystä kiinni, ettei tämä olisi kaatunut.
’’Pelottavampi minä olen selvinpäin’’, Chelly mutisi ja vinkkasi suurieleisesti silmäänsä. ’’Miten kauan vielä keskiyöhön?’’
Sirius vilkaisi seinäkelloa.
’’Tunti’’, Sirius vastasi.
’’Liian pitkään. Mitä jos aloitetaan jo nyt’’, Chelly sanoi ja suuteli Siriusta pitkään ja antoisasti. Sirius vastasi mansikalta maistuvaan suudelmaan, joka keskeytyi lopulta siihen, että Chelly sai hillittömän kikatuskohtauksen.
’’No, mikä nyt tuli?’’ Sirius kysyi alkaen itsekin hymyillä mielipuolisesti.
’’Tajusin juuri, että suutelen Sirius Mustaa!’’ Chelly huudahti ja suuteli Siriusta uudestaan.
’’No aika kauan kesti tajuta’’, Sirius mutisi Chellyn suuta vasten ja he uppoutuivat jälleen uuteen suudelmaan välittämättä ympärillä olevista ihmisistä.

Kelly tuijotti tiiviisti kelloa, jotta se kulkisi mahdollisimman nopeasti eteenpäin. Hän olisi ihan hyvin voinut mennä vaikka nukkumaan, kukaan ei olisi huomannut hänen poissaoloaan. Remusta ja Lolaa ei ollut näkynyt koko iltana, eikä Kelly välttämättä halunnut edes tietää mitä kaksikko puuhasi. Kelly huomasi toivovansa koko ajan, että Jonathan tulisi hänen luokseen. Kelly löi itsensä kanssa vetoa, että poika oli unohtanut hänet saman tien kun hän oli lähtenyt aikaisemmin takaisin sisälle. Kelly huokaisi ääneen.
’’Ei kai tämä ilta nyt noin pitkästyttävä ole.’’ Jonathan oli saapunut Kellyn luokse kuin tyhjästä. Kelly ei voinut estää itseään hymyilemästä leveästi. Ehkä hänen iltansa oli sittenkin pelastettu.
’’Itse asiassa, kyllä on. Kaikki ystäväni kiehnäävät poikaystäviensä kainaloissa’’, Kelly naurahti.
’’Olet siis vapailla markkinoilla?’’ Jonathan pikemminkin kysyi kuin totesi.
’’Valitettavasti’’, Kelly vastasi. Häntä ihmetytti hieman kuinka hän puhui suhdeasioista tuiki tuntemattoman ihmisen kanssa. Se ei ollut lainkaan hänen itsensä tapaista.
’’Sama täällä. Elämäni suurin rakkaussuhde on ollut itseni ja kirjoittamisen välillä’’, Jonathan hymähti heittäen suuhunsa pari perunalastua.
’’Mitä sinä kirjoitat?’’ Kelly kysyi kiinnostuneena ja kääntyi paremmin Jonathaniin päin nähdäkseen kunnolla tämän kasvot. Kelly älysi, että hän katsoi poikaa kunnolla vasta sillä hetkellä. Aiemmin pimeässä ulkona hän ei ollut huomannut pojan kulmikkaita kasvonpiirteitä tai luonnonvaaleaa tukkaa ja ruskeita silmiä. Toisien sanoen Jonathan oli melko puoleensa vetävän komea.
’’Enimmäkseen runoja ja laulunsanoja’’, Jonathan sanoi kainosti. Poika ei ilmeisesti tykännyt esitellä tuotoksiaan ihan jokaiselle vastaantulijalle.
’’Vautsi!’’ Kelly sanoi ihailevalla äänellä. Hän oli aina kunnioittanut ihmisiä, jotka saivat revittyä tyhjästä kasaan laulun tai kaksi. Vielä enemmän häntä kiinnosti se että poika kirjoittaa lauluja. ’’Minkä tyylisiä tekstejä sinulla on?’’
’’Äh, lähinnä rakkauslauluja’’, Jonathan sanoi ja hänen poskensa punehtuivat vienosti. Kellyn ensipäätelmät pojasta olivat osuneet aika rajusti pieleen. Jonathan olikin aika ujo ja ilmeisesti herkkäkin. Kelly tunsi kiinnostuksensa heräävän poikaa kohtaan koko ajan vain enemmän.
’’Katsos vain. Saanko joskus lukea jonkun?’’ Kelly puraisi kieltään liiallisesta uskaliaisuudesta. Hän oli vasta tavannut Jonathanin ja vihjaili jo nyt, että heidän tulisi nähdä myöhemminkin.
’’Tässä vaiheessa minuun iskee aina jonkinlainen ujouspuuska’’, Jonathan puuskahti vilkaisten nopeasti Kellyä.
’’Äh, ei sinun minua tarvitse pelätä. Lupaan sydämestäni etten naura, jos sinä sitä pelkäät’’, Kelly vakuutti ja pukkasi Jonathania leikkisästi olkapäähän.
’’No, jos se kerran tarkoittaa sitä, että me näemme vielä tämänkin illan jälkeen, voisin vaikka luvata näyttää sinulle jonkun lauluni’’, Jonathan sanoi hymyillen.
’’Ehdottomasti’’, Kelly sanoi hymyillen ja katsoi poikaa silmiin. Hän tunsi jonkinlaisen yhteyden poikaan. Se oli käsittämätöntä, koska he olivat tunteneet toisensa vasta puolisen tuntia. Puolisen tuntia riitti ilmeisesti aika hyvin, ainakin Kellyn kohdalla, sillä hänen sydämensä tuntui lepattavan ihan omaan tahtiinsa ja tekevän omia mutkittaita rytmiharjoituksia. Kelly käänsi katseensa pois päin ja kohtasi seinäkellon.
’’Oho, enää vartti keskiyöhön’’, Kelly sanoi hämmästyneenä siitä, kuinka nopeasti aika oli sittenkin kulunut.
’’Niinpäs onkin. Onkohan kellään täällä mitään aavistusta, että kohta pitää laskea viimeiset sekunnit tätä vuotta?’’ Jonathan pohti ääneen ja katseli olohuoneen puolelle. Tanssivista aikuisista päätellen kukaan ei ollut perillä kellonajasta.
’’On siis otettava ohjat käsiin’’, Kelly sanoi ovelasti ja meni soittimen luokse. Hän nosti neulan pois levyn pinnalta ja musiikki pysähtyi kuin sienään. Joukolla meni hetki tajuta, että musiikki oli loppunut. Kun puheensorina alkoi hiljentyä, Kelly huusi: ’’Hyvä herrasväki, kello alkaa lähentyä keskiyötä!’’ Tieto sai ihmsissä aikaan suosionosoituksia. ’’Näyttäisi siltä, että on aika suunnata ulos ampumaan vuoden vaihteen juhlistukseksi raketteja ja laskemaan viimeiset sekunnit! Älkääkä unohtako maagista keskiyön suudelmaa, joka takaa ensi vuodelle ruusuisia suhteita ja onnelista elämää!’’
’’Sirius ja James!’’ Kelly huusi ulos päin valuvan väkijoukon yli. Sirius havahtui sohvalta Chellyn vierestä ja James juoksi portaat alas pörröpäinen Lily perässään. Kelly ei todellakaan halunnut tietää, mitä he olivat yläkerrassa tehneet.
’’Kutsuitte, oi arvon leidi’’, Sirius sanoi kumartaen syvään. James teki samoin perässä.
’’Tehän lupasitte hoitaa rakettien ampumisen?’’ Kelly varmisti ja tutki katseellaan poikia. Molemmat näyttivät olevan hiprakassa ja Kelly arvioi heidän kuntoaan. Ehkä he suoriutuisivat kunnialla rakettien ampumisesta. ’’Oletteko varmoja, että pystytte siihen?’’
’’Aivan varmoja’’, James vakuutti.
’’Sataprosenttisen’’, Sirius jatkoi.
’’No, ehkä minä luotan teihin’’, Kelly tuumasi. Pojat hakivat rakettivarastot yläkerrasta ja menivät niiden kanssa ulos. Jonathan ja Kelly olivat kahdestaan eteisessä pukemassa takkeja päälleen.
’’Onko Sirius ja James edelleen yhtä rasavillejä kuin he olivat muutamana edellisenä vuonna?’’ Jonathan kysyi. Kelly ihmetteli mistä Jonathan tiesi pojat, mutta muisti sitten, että poikahan oli ollut edellisenä vuonna vielä Tylypahkassa ja oli todistanut muutaman vuoden Kelmien kolttosia.
’’Ei oikeastaan. James on rauhoittunut todella paljon. Se on yksinomaa Lilyn ansiota. He ovat nykyisin yhdessä, jos et vielä huomannut. Sirius on myös rauhoittunut, tosin hän koettelee yhä McGarmiwan hermoja. Sirius ja Chelly jakavat muuten tätä nykyä luutakomeron yhdessä’’, Kelly virnisti ja pujotti talvisaappaansa jalkaan.
’’Oho, Siriuskin on vakiintunut’’, Jonathan sanoi ja laittoi vielä pipon päähän. He menivät ulos, missä kaikki juhlien osanottajat olivat kokoontuneet pihalle riviin. Kahdenkymmenen jaardin päässä Sirius ja James asettelivat raketteja valmiiseen riviin, mistä ne oli helppo sytyttää taikasauvalla keskiyön koittaessa. Kelly vilkaisi kelloaan ja huomasi aikaa olevan vielä viisi minuuttia.
’’No niin!’’ hän huusi ja kaikki hiljenivät, ’’tämä vuosi alkaakin sitten olla lopuillaan. Vielä nelisen minuuttia aikaa. Nyt on hyvä hetki muistella menneen vuoden tapahtumia, iloisia ja surullisia, ennen kuin ne heitetään menneisyyteen ja aloitetaan uusi lehti elämässä! Myös uuden vuoden lupauksien miettimiseen on nyt hyvää aikaa! Sirius ja James, oletteko valmiita?’’ Kelly kysyi käännyttyään poikiin päin.
’’Kyllä vain!’’ pojat sanoivat ja tulivat väkijoukon luokse. Lily ja Chelly hakeutuivat lähelle poikaystäviään, jotta ehtisivät suudella heitä heti kun pojat olisivat sytyttäneet raketit.
’’Ja nyt olisi vielä minuutti aikaa. Sirius, James, sytyttäkää raketit!’’ Kelly sanoi ja tuijotti kelloa. Neljäkymmentä sekuntia. Sytytyslangat paloivat oransseina rakettirivistössä… kolmekymmentä… kaksikymmentä…
’’Ja nyt! Kymmenen!’’ Kelly huusi ja muut yhtyivät laskuun.
’’Yhdeksän, kahdeksan, seitsemän-’’ Ensimmäiset raketit lähtivät matkaan ’’-viisi, neljä, kolme, kaksi, yksi- HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!’’ Kaikki huusivat yhteen ääneen, raketit pamahtelivat jokapuolella, niin kylässä, kuin joukon yläpuolellakin. James kaappasi nauravan Lilyn kainaloonsa ja katsoi tytön tuikkiviin silmiin.
’’Rakastan sinua’’, James sanoi ja suuteli tyttöystäväänsä pitkään. Hän oli niin onnellinen, ettei kukaan muu voinut sanoa itseään onnellisemmaksi juuri sillä hetkellä.

Kelly nauroi Siriukselle ja Chellylle, jotka väistelivät tahallaan toisiaan ennen kuin tekivät sanattoman sopimuksen ja suutelivat pitkään ja antaumuksella, kuten monet muutkin heidän ympärillään. Kelly vilkaisi ohimennen ihan vieressään seisovaa Jonathania ja hymyili hänelle kohdatessaan hänen katseensa.
’’Hyvää uutta vuotta’’, Jonathan sanoi ja jäi katsomaan Kellyä silmiin.
’’Kiitos samoin’’, Kelly virnisti ja katsoi taivaalla yhä välkkyviä punaisia, vihreitä, hopeisia ja kultaisia raketteja.
’’Mitäs sanot… pitäisikö meidänkin, tiedäthän, ihan vain muodon vuoksi… luulisin’’, Jonathan sanoi hivenen puuskahtaen.
’’No, niin kai’’, Kelly sanoi ja kohautti harteitaan. Hänen sydämensä hakkasi varmaan kahta sataa kun hän kääntyi Jonathaniin päin.
’’No, hyvää uutta vuotta sitten vielä uudemman kerran’’, Jonathan sanoi ja lähestyi Kellyn kasvoja. Heidän päänsä kääntyivät samaan suuntaan ja nenät osuivat vastakkain.
’’Noh’’, Jonathan sanoi ja Kelly naurahti hermostuneesti. ’’Käännetään molemmat oikealle.’’ Jonathan rykäisi ja he yrittivät uudelleen. Tällä kertaa se onnistui ja heidän huulensa kohtasivat kahden sekunnin ajaksi. Kellyn sydän läpätti melkein rinnasta ulos, niin hermostunut hän oli.

Remus ja Lola seisoivat ihmisjoukosta hivenen erillään. Remus seisoi Lolan takana, kädet kierrettynä Lolan harteiden ympärille, ja Lola piti niistä kiinni omillaan. Heidän iltansa oli ollut melko rauhallinen. Kumpikaan ei ollut humalassa nimeksikään, vaan molemmat olivat juoneet boolia sivistyneen rajojen sisällä.
’’Minulla oli tänään todella mukavaa’’, Lola sanoi ja samalla taivaalla räjähti sininen ja hopeinen raketti, joka aukeni palmunlehtien tavoin. Hopeiset pallerot rapisivat kuin joku olisi heittänyt hiekkaa muovisankoon.
’’Samat sanat’’, Remus sanoi hymyillen.  Hänen mieltään oli kuitenkin painanut lähestyvä täysikuu. Hän muuttuisi jälleen ihmissudeksi, heti ensimmäisellä kouluviikolla loman jälkeen. Mutta sillä hetkellä ei ollut oikea aika murehtia tulevaa. Oli vain se hetki, täydellinen vuoden vaihde ihka ensimmäisen tyttöystävän kanssa.
’’Remus’’, Lola sanoi epäröiden.
’’Kerro’’, Remus sanoi ja painoi suukon Lolan poskelle.
’’Minä rakastan sinua’’, Lola sanoi kerättyään rohkeutensa. Hetki oli tuntunut vain niin oikealta sanoa nuo kolme maagisinta sanaa koko maailmassa. Remus oli painamassa uutta suudelmaa Lolan poskelle, kunnes pysäytti aikeensa. Hän käänsi tytön ympäri ja katsoi häntä silmiin. Lola toisti sanansa ja katsoi hivenen pelästyneenä Remuksen jähmettynyttä olemusta.
’’Ei millään pahalla, mutta nyt olisi todella hyvä hetki sanoa jotain’’, Lola sanoi hermostuneena katsellen Remuksen lasittuneita silmiä.
’’Ei voi olla totta’’, Remus kuiskasi. Aluksi Lola pelkäsi pilanneensa heidän suhteensa sanomalla noin voimakkaita sanoja, mutta hänen pelkonsa väistyi kun Remuksen suu suli hymyyn.
’’Tarkoitatko sinä sitä?’’ Remus kysyi hymyillen leveästi.
’’Harvemmin minä sitä lausetta huutelen’’, Lola sanoi ja hymyili hänkin.
’’Vau’’, Remus henkäisi. Tunne oli hänelle aivan uusi. Hänen sisällään poltti ja kupli, mutta hyvällä tavalla. ’’Kiitos.’’ Remus sanoi. Hän halusi hivenen pelleillä ja katsoa kuinka Lola reagoisi. Reaktio oli välitön.
’’Ai’’, Lola töksäytti ja muuttui välittömästi etäisemmäksi, ’’ihanko kiitos?’’ Remus repesi nauramaan. Lola tajusi pilan ja pukkasi poikaa olkapäähän.
’’Tunteilla ei saa leikkiä, eikö äitisi opettanut’’, Lola nauroi. Remus kietoi kätensä Lolan ympärille ja suuteli häntä.
’’Minäkin rakastan sinua’’, Remus sanoi erkaannuttuaan suudelmasta.
’’No nyt kuulostaa jo paremmalta’’, Lola sanoi hymyn säestämänä ja suuteli poikaa vielä uudemman kerran.

Peter seisoskeli Annabellan kanssa ulkona muiden tavoin. Heillä oli ollut oikein hauska ilta kahdestaan. He olivat kertailleet syksyn tapahtumia ja muistelleet muitakin kouluvuosien mittaan kertyneitä muistoja. Annabella muisti Peterin todella monesta yhteydestä ja se jos mikä yllätti pojan.
’’Pitäisiköhän mennä takaisin sisälle’’, Annabella pohti, kun kaikki raketit olivat hävinneet taivaan tuuliin.
’’Joo, täällä alkaa olla aika kylmä’’, Peter sanoi. Ilmeisesti moni muukin ajatteli juuri sillä hetkellä samoin, koska aikuisista suurin osa lähti kävelemään verkalleen kohti kutsuvaa taloa. Osa pariskunnista, joilla oli lapsia, kaikkoontuivat takaisin koteihinsa ja väkijoukko harveni. Juhlat näyttivät muutenkin saaneen rauhallisemman ilmeen. Boolin ja muiden juomien alkaessa loppua juhlijat hakeutuivat istuskelemaan pitkin taloa, ja osa päätti, että nyt oli hyvä aika lopettaa. Yhä useampi ja useampi alkoi tehdä kotiinlähtöä, ja puoli kahteen mennessä jäljellä oli enää muutama ulkopuolinen.
’’Kelly’’, Jonathan sanoi ja viittasi Kellyn itsensä luokse eteiseen. ’’Minä olen nyt lähdössä.’’
’’Ai’’, Kelly sanoi ja yritti olla kuulostamatta pettyneeltä, ’’nyt jo.’’
’’Niin’’, Jonathan sanoi, hänkin kuulostaen pettyneeltä. ’’Minun pitää huomenna pysyä valveilla, koska joudun vahtimaan pikkusiskoani. Vanhempani joutuvat töihin heti aamusta alkaen.’’
’’No voi’’, Kelly sanoi ja yritti keksiä jotain, mitä sanoisi pojalle. Ihan mitä tahansa, millä saisi vielä jutella Jonathanin kanssa.
’’Mutta lupaan kirjoittaa sinulle’’, Jonathan sanoi ja hymyili sitten.
’’Okei, minä annan osoit-’’
’’Sinähän olet koko kevään Tylypahkassa, eikö niin? Voin ohjata pöllöni Rohkelikkotorniin, jolloin kirje tulee varmasti perille’’, Jonathan muistutti ja Kelly nyökkäsi.
’’No, hyvää yötä sitten. Ja hyvää uutta vuotta vielä kerran’’, Kelly sanoi ja hymyili. Jonathan toivotti hyvät yöt ja uudet vuodet, jonka jälkeen vaivautunut hiljaisuus laskeutui heidän ylleen.
’’Joo’’, Jonathan sanoi paremman sanan puutteessa, ’’minäpä tästä sitten kaikkoonnun. Toivottavasti näemme vielä joskus.’’
’’Varmasti, jos se vain on minusta kiinni’’, Kelly sanoi, ’’nähdään.’’ Ja silloin Jonathan katosi vaimeasti poksahtaen. Kelly huokaisi.

Sirius ja Chelly istuivat sohavalla Chellyn kikattaessa mahdottoman paljon.
’’Ehkä olisi aika mennä unten maille’’, Sirius sanoi. Häntä väsytti kaiken juhlimisen jälkeen ja hän olisi voinut nukahtaa siihen paikkaan. ’’Tule.’’ Sirius nosti nauravan Chellyn kädestä ylös ja lähti johdattamaan häntä portaisiin. Muut Kelmit ja tytöt istuivat vielä Stefanin kanssa olohuoneessa syöden jäljelle jääneitä sipsejä ja porkkananpalasia.
’’Hyvää yötä!’’ Chelly sanoi venyttäen vokaaleja. Hän sammalsi jo sen verran pahasti, että sille ei voinut kuin nauraa.
’’Öitä’’, kuului seitsemästä suusta yhteen ääneen.

Portaisiin asti päästyään Chellyn kikatus oli vain pahentunut. Hän kikatti lähes kaksin kerroin puolivälissä portaita ja yritti samalla vetää Siriusta käsistä perässään.
’’Tule jo’’, Chelly kuiskasi ei niin hiljaa. Kikatus alkoi jälleen ja tyttö oli horjahtaa portaita alas. Onneksi Sirius seisoi hänen perässään ja sai hänet kiinni ennen kuin Chelly kaatui.
’’Hupsista’’, Chelly kikatti Siriuksen olkaa vasten sammaltaen.
’’Koitahan pysyä vielä jaloillasi, kohta ollaan ylhäällä’’, Sirius sanoi naurahtaen itsekin. Chelly oli todella hassu humalassa. Vaikka illan tunnelmallinen meininki olikin vielä pinnassa, silti hän ei voinut olla tuntematta pientä huolta tytön puolesta.
’’Ei, ei. Enpä taida pysyä’’, Chelly sammalsi ja lysähti portaille istumaan huojuen hieman. Tyttö hymyili vähän liiankin leveästi. Siriuksesta näky oli oikeastaan aika suloinen. Siinä Chelly istui hiukset pörrössä ja silmät lievästi harittaen eri suuntiin.
’’No tulehan sitten’’, Sirius sanoi nosti virnistelevän Chellyn syliinsä kantaakseen hänet. Chelly suuteli Siriusta samalla kun tämä jatkoi matkaa ylätasanteelle. Hän laski Chellyn sylistään tyttöjen huoneen ovella.
’’Kiitos’’, Chelly kuiskasi ja jatkoi huutaen, ’’OI PRINSSI ROHKEA!’’
’’Shh, älä huuda!’’ Sirius sanoi nauraen. He menivät pimeään huoneeseen eivätkä sytyttäneet valoja. Hämärään tottumiseen meni hetki, mutta pian he erottivat toistensa ääriviivat ja näkivät ulkoa tulevan kuunvalon ansioista joitain osia toisistaan. Chelly katsoi viettelevästi Siriusta ja tarttui  pojan kaulassa löysästi roikkuneesta kravatista vetäen koko pojan itsensä lähelle.
’’Suutele minua’’, Chelly käski ja Sirius täytti tytön toiveen. He upoutuivat suudelmaan ja alkoivat hitaasti kulkeutua lähintä sänkyä kohti. Sirius siirsi kätensä tytön lanteille ja pujotti toisen käsistään tytön paidan alle tunnustelemaan pehmeää ihoa. Kylmät väreet kulkivat Chellyn vartaloa pitkin Siriuksen sivellessä hänen ihoaan sormenpäillään ja Chelly tunsi rentoutuvansa täysin. Pojan kosketus oli kuin taikaa hänen ihollaan.
Sirius laski Chellyn hitaasti sängylle ja tyttö alkoi avata hänen kauluspaitansa nappeja suudellen samalla poikaa kiihkeästi. Sirius siirtyi suutelemaan Chellyn paljasta kaulaa ja alkoi hivuttaa ohutta paitaa pois tytön päältä. Kun paita oli melkein kokonaan pois, etäiset hälytyskellot alkoivat soida hänen takaraivossaan. Sirius suuteli vielä hetken tyttöystäväänsä ennen kuin perääntyi. Perääntyminen tuntui sillä hetkellä tyhmimmältä ratkaisulta, mutta hän ei voinut jatkaa.
’’Ei me voida’’, hän kuiskasi hengästyneenä katsellen Chellyä, jonka rintakehä kohoili nopeaan tahtiin.
’’Kyllähän voidaan’’, Chelly henkäisi ja yritti suudella uudestaan Siriusta. Chelly vei Siriuksen mennessään, eikä pojan tajuntaan mahtunut mitään muuta kuin tyttöystävänsä vaniljalta tuoksuva kaula. Hetken näytti jo siltä, että Sirius antoi periksi itselleen, mutta kuitenkin hän keräsi jostain vaadittavat voimat perääntymiseen. Sirius siirtyi pois tytön päältä
’’Ei me voida’’, Sirius selitti sivellen tytön hiuksia, ’’en halua käyttää humalatilaasi hyväksi.’’
’’No kyllä sinä nyt voit käyttää sitä hyväksesi’’, Chelly kuiskasi ja suuteli Siriusta anovasti, ’’annan sinulle luvan.’’ Sanojensa perään Chelly siirtyi makaamaan puoliksi Siriuksen päälle ja jatkoi paidan nappien avaamista, kunnes oli saanut ne avattua kokonaan. Sirius oli jälleen unohtanut kantansa ja antoi Chellyn jatkaa hänen vyönsä ja farkkujen nappien avaamista. Chellyn paita oli lentänyt jo lattialle ja tytön hame meinasi tehdä sille seuraa hetkenä minä hyvänsä. Sirius hyväili Chellyn kylkiä ja kuljetti sormensa kevyesti tytön selkäpuolelle avaamaan rintaliivien hakasia. Varoittava ääni ilmestyi taas sumentuneen tajunnan keskelle ja Sirius pysäytti kätensä viime hetkellä.
’’Ei’’, Sirius kuiskasi painokkaasti ja Chelly taisi vihdoin kuunnella. Tyttö siirtyi pois pojan päältä ja antoi hengityksensä tasaantua.
’’Ehkä on parasta, että menen nukkumaan omaan huoneeseeni’’, Sirius mutisi katsoen tytön pettyneitä kasvoja. Hän painoi vielä suudelman Chellyn suulle ja nousi ylös.
’’Jäisit nukkumaan viereeni’’, Chelly toivoi noustuaan hänkin istumaan. Sirius punnitsi vaihtoehtoja hetken ja päätti sitten jäädä tytön luokse. Hän kävi vain vaihtamassa pyjaman housunsa ja tuli sitten pian takaisin. Samalla aikaa Chelly oli vaihtanut itselleen silkkisen yömekon. Sirius ihmetteli kuinka humalainen tyttö oli löytänyt itselleen yöpaitansa, mutta ehkä Chelly ei ollutkaan ihan niin humalassa, mitä hän antoi olettaa. Paidaton Sirius meni Chellyn sängyn luokse ja pujahti peiton alle ihan lähelle tyttöystäväänsä.
’’Tässä on hyvä olla’’, Chelly mutisi silmät kiinni laittaen kätensä Siriuksen rintakehän päälle.
’’Jep’’, Sirius vastasi ja suuteli Chellyn otsaa.
’’Sirius’’, tyttö sanoi.
’’Mm-hmm?’’
’’Minäpäs taidan olla rakastumassa sinuun’’, Chelly sanoi hihittäen vaimeasti perään. Sirius pysyi vaiti ja sulatteli juuri kuulemaansa.
’’Samoin…’’ hän sanoi viimein hitaasti. Sirius odotti, että Chelly sanoisi jotain.
’’Chelly?’’ Sirius kuiskasi. Tytön hengitys oli tasaantunut ja vastaamattomuus tarkoitti, että tyttö oli joko sammunut tai nukahtanut. Sinä yönä Sirius ei nukkunut silmällistäkään.

---
Näin tällä kertaa! Kommentteja toivon

//muoks. Huomasin äsken, että ihan hirmuinen virhe oli tapahtunut Tuo Sarah, kenestä tässä oli paljon puhetta ja kuka yritti Siriusta, on oikeasti Sara. Olin itse mennyt nimissä sekaisin... toivottavasti se ei hämännyt ihan kauheasti.  Yritin kalastaa kaikki Sarah -nimet tuolta pois ja vaihtaa ne Sara -nimeksi. Kuitenkin jos sinne jäi niitä Sarah -nimiä, niin saa sitten sano minulle niin otan pois. Tässä ficissä tosiaan on myös Sarah niminen tyyppi, mutta kyseessä on täysin eri henkilö kuin tämä Sara Wallace, kuka yrittää tulla Chellyn ja Siriuksen väliin.

[Sinikeiju]

Ihana jatko.  Saat janoamaan lisää.

[Evora]

Herran jestas miten joku voi olla noin nopee MUtta siis, suurkiitokset sinulle, Sinikeiju! Kiva että miellytti

[Michell]

Ihana <3 Uus luku oli mahtava. Tää on kyl paras tähän mennessä lukemistani kelmi ficeistä. Jatkoa odotellessa :)

[LLona]

Ooooooooo, uus luku Pakko myöntää että vähän yllätyin ku jatkoa ei ollu pitkään aikaan tullu.

’’Arvasin. Voisin itse asiassa loukkaantua tuosta hyvästä’’, Sirius sanoi pohtivalla äänellä.
’’Mutta mietipäs sitä, itsekin jäisit ilman suudelmaa, jos alkaisin mököttää minulle. Tämä on katsos kaksisuuntainen tie’’, Chelly perusteli.

Mietin vaan että miten ihminen (tai noita) voi mököttää itselleen?
Aika vähän oli kirjotusvirheitä, mut niitäkin huomasin..
No eipä sitten muuta.. paitsi, Jatkoa?
~LLo

[Evora]

Voi kiitos jo kommentoineille (meniks toi sana oikein o.O)!

Sinikeiju: Vai että ihan janoamaan Kiitos kommentista!

Michel: Kiitoksia kohteliaisuudesta Ei pidä siis ehdottaa vielä parempaa ficciä sulle, köh köh, jos pidät tätä kerta parhaana xD

LLona: Joo, tuossa kohdassa oli tarkoitus lukea alkaisiT mököttää minulle Mutta itselleenkin mököttäminen on mahdollista. Se on sitten toinen juttu että miten kauan se kestää Kiitos kommentista<3 (taidat olla muuten uusi kommentoija?=

Lilah: Ooh, ihanan pitkä kommaus, Lilah!! Piristi niin paljon päivää, ihan aikuisten oikeasti! Olen ollut pari päivää ihan maassa muutaman asian takia ja kun kommenttejakaan ei ole paljoa tullut niin  äsken kun avasin koneen ja huomasin sun kommentin tulleen nii piristyin heti Kiitos siitä! <3
Sit vastailen vähän tohon sun kommentin sisältöön Musta itestäniki tuntu ku kirjotin tota lukuu, et jotain mysteeristä on tapahtunu mun kirjotustyylille: se ei enää oo niin sellasta pintapuolista, juu nou. Johtuukohan se siitä että Gossip Girl alkoi taas (joo siis siitä vähän vaikutteita draaman syntyyn ) vai mistä, mutta toivottavasti tämä muutos on tullut jäädäkseen! Hmm, Sarahin jatkosta en sano pihaustakaan, se jääköön arvoitukseksi seuraaviin lukuihin Mutta jos välttäämättä haluaa, niin rivienkin välistä saa lukea! Ja joo, minä kun olen Se Suurin Klisee Fani niin en voinut millään vastustaa kiusausta laittaa Lolaa sanomaan maagiset kolme sanaa rakettien paukkuessa ^^ Ja jatkon sanomisesta osaan sanoa ihan yhtä paljon kuin siitä sataako huomenna suklaamunia taivaalta Mutta nyt minuun on iskenyt joku käsittämätön inspiraatio (luojan kiitos!) jonka ansiosta olen tippunut jo matikan tunneilla kärryiltä' (huimat 2 tuntia ollut vasta matikkaa tässä kurssissa ja nyt olen jo auttamattomasti pihalla). Viimeisimmät ruotsin tunnitkin ovat olleet aika antoisia koska oon suunnitellu jo kaks seuraavaa lukua sisällöiltään ^^ Mutta siis luoja tietää milloin jatko ilmestyy. Jos inspis pysyy yllä eikä opettajat katso pahalla tunnilla kirjoittamista, jatko tulee nopeasti, mutta jos inspis häviää ja lennän luokasta enemmän kuin kaksi kertaa, jatkon ilmestymiseen voi mennä tovi Mutta YRITÄN mahd. nopeasti kirjoittaa!

Oho, tosta vastauksesta tuli kyl aika pitkä Mutta siis, kommentteja saa edelleen survoa, ne pelastavat oikeasti päiväni!

Ev