Kirjoittaja : Iiko-Chan (alkuperäisen kappaleen säveltänyt, sanoittanut ja esittänyt Juha "Watt" Vainio, vuonna 1982. Esittänyt yhdessä Hyvän Tuulen Laulajien kanssa.)
Ikäraja Sallittu. -jjb lisäsi ikärajan otsikkoon
Tyylilaji (genre) : Romance, slice of life.
Fandom : Sherlock Holmes.
Paritus/Hahmot : Sherlock Holmes, John Watson.
Vastuuvapaus - Lyriikassa käyttämäni hahmot kuuluvat sir Arthur Conan Doylelle (R.I.P.), vain leikin hieman hänen hahmoillaan ja miljööllään. Alkuperäisen kappaleen tiedot myös ylhäällä, eli en omista myöskään lyriikan pohjaa.
Tiivistelmä - Lyhyt laulunpätkä, jonka jämeränä pohjana naisten logiikan vaikeus, ja eristäytyminen.
Kirjoittajan kommentit tai A/N (author's note) - Elikkäs, en täysin satavarma ole, että Finilään saa laitella omia lyriikoita, mutta testaan ainakin. Tein tosiaan eräänlaisen parodisoidun, vähän romanttisemman version kappaleesta Vanhojapoikia viiksekkäitä, ylläolevalla parituksella. Joten, kertokaa vain mitä piditte.
Oh, muuten rytmitys menee tarkoituksella vähän eri tahtiin kuin alkuperäinen, eli älkää hämmentykö jos tiedätte kappaleen ja se ei aivan samalla tapaa mene kuin alkuperäisessä versiossa.
-Iiko-Chan.
__________________
Vanha poikamies(?) viiksekäs
On eräs toimisto Baker Streetillä
Istuu tuolissa lääkärimies John Watson
Viiksiään raapii hän, ja Sherlock
soittaa viuluaan hymähdellen.
Naismurheiden riivaama mies on Sherlock
Watsonillekin niin tuttu on sävel tuo.
Laulu naisien logiikka ihmettelee
Ja Watson hyvin ymmärtää sen.
Tanssittu koskaan ei Watsonin häitä,
Sherlock karkotti pois morsion.
Vanha poikamies viiksekäs on
John Watson, vaan ei Sherlock Holmes.
On eräs toimisto Baker Steetillä,
Sinne naisia sisään päästetä ei.
Yksinäisinä Watson ja Sherlock,
Ylimmät ystävykset toisilleen
Suuri Lontoo mut yksin he kuplassaan vaan,
Peläten että kupla saattaa poksahtaa.
Ja niin viuluaan soittelee heistä toinen,
Yksi ymmärtää kaipuun sen.
Tanssittu koskaan ei Watsonin häitä,
Sherlock sysäsi pois morsion.
Vanha poika viiksekäs hän
Watson on, vaan ei Sherlock.
On eräs toimisto Baker Streetillä,
Istuu tuolissa lääkärimies John Watson
Ja sängyssään väsynyt Sherlock
Katsoo ystävää ymmärtäen.
Suuri Lontoo, vaan he toisilleen riittänevät
Yhteisen onnen viimein löydettyään.
Kuten Holmesin, on määrä myös John Watsonin
Olla sukunsa viimeinen.
Tanssittu koskaan ei Watsonin häitä,
Sherlock potkaisi pois morsion.
Piippuaan polttelee mietteliäänä
Sherlock Holmes, vaan ei Watson.
