Fremione
Ficin nimi: Fremione
Kirjoittaja(t): Desbina
Fandom: -
Tyylilaji: Romantic/Drama/Action/Fluff
Ikäraja: K.11
Summary: Taas alkaa yksi vuosi Tylypahkassa, ja Hermionella lähtee käyntiin viides vuosi, mutta Hermione suree välillä eroaan Lee Jordanista. Onko Hermionen lohduttaja kenties joku joka on häntä vanhempi ja muutenkin jo tuttu, kuten vaikkapa: Fred Weasley, joka on jo seitsämennellä vuodellaan Tylypahkassa. Huomautus vielä, että saattaa olla välillä aika paljon vuoropuhelua ja tässä Lee Jordan on Hermionen ikäinen, vaikka oikeissa kirjoissa on Fredin ikäinen, koska tattarataa mun ajatus oli taas jossain muualla kun aloitin.
Paritus: Fred / Hermione
A/N: Saattaa olla vähän outo, mutta toivottavasti edes joku lukee.
Luku. 1. Ymmärrys
Hermione ja Ginny istuivat Ginnyn huoneessa Kotikolossa. Seinillä oli vihreät tapetit ja lukuisia julisteita velhoyhtye Kohtalottarista. Hermione katseli hitaasti ympärilleen samalla kun Ginny yritti ymmärtää kuulemaansa.
- Eli, kuulinko väärin vai sanoitko, että sinä ja Lee Jordan ette seurustele enää?
Ginny kysyi hiljaa. Hermione katsoi suoraan Ginnyn silmiin.
- Kuulit oikein. Me emme ole enää yhdessä. Hän jotenkin muuttui eikä enää kiinnostanut minua enää, Hermione sanoi ja mumisi lopun.
Ginny näki heti, ettei Hermione puhunut totta. Hänen silmistään huomasi sen heti. Ginny suoristi selkänsä ja kosketti Hermionen olkapäätä ymmärtäväisesti.
- Hermione, et voi valehdella minulle. Olen ystäväsi, voit luottaa minuun.
Pieneen hetkeen kumpikaan ei sanonut mitään, sitten Hermione avasi suunsa:
- Hyvä on. Ei se niin mennyt! Näin Leen suutelemassa yhtä toista myöhään illalla käytävässä, mutta en mennyt sanomaan heille mitään. Sitten kun otin asian puheeksi hän kiisti kaiken. Luuleeko hän, että olen sokea tai jotain?! Kaikki pitävät minua varmaan ihan tyhmänä hikkenä, joka ei välitä vaikka toinen pettäisikin! Hermione huudahti ja purskahti itkuun.
- Voi ei, Hermione, Ginny sanoi lohduttavasti ja halasi Hermionea.
- Minä en halua tulla petetyksi! Se ei ole reilua! Hermione nyyhkytti.
Ginny rutisti Hermionea lujemmin, kun tyttö sai uuden itkupuuskan. Hetken päästä Harry ilmestyi ovelle ja Ginny laittoi sormensa huulilleen käskien Harryn olla hiljaa. Harry liikutti huuliaan äänettömästi kysyen, että mikä on hätänä. Ginny käski Harryn pois huitomalla toisella kädellään. Harry seisoi ovella vielä hetken katsoen Hermionea säälivästi ja kääntyi vielä katsomaan Ginnyä anovasti. Ginny kohotti kulmiaan miettien että mitä Harry nyt kaipasi, kunnes ymmärsi ja lähetti lentosuukon, jonka Harry nappasi ja laittoi taskuunsa. Harry juoksi portaat alas ja Hermione kääntyi katsomaan ovelle melua päin.
- Mikä se oli? Hermione kysyi hiljaa.
- Joku vain meni ohi, Ginny valehteli sulavasti.
Pian Hermione nousi ylös. Ei hän voinut itkeä kenenkään perään. Hän oli urhea tyttö eikä kukaan voisi lannistaa häntä. Hermione kipitti vessaan pesemään naamansa ja katsoi peilistä punaisia, turvonneita silmiään. Hermionea hävetti, hän oli tuhlannut kallista aikaansa ääliö Jordanin takia. Hän pyyhki naamansa ja käveli portaat alas. Hänen olonsa oli kohentunut huomattavasti ja hänestä tuntui ettei mikään voisi lannistaa häntä vähään aikaan. Hermione jäi seisomaan olohuoneeseen. Missähän kaikki ovat? Hermione oli juuri lähtemässä kunnes hänen takanaan räjähti jokin joka lennätti hänet vatsalleen maahan. Tämäkin vielä! Juuri kun olo oli niin mainio, niin heti kaksosten piti alkaa jekkuilla.
- Mitä hel… Hermione aloitti, kunnes katsoi taakseen ja näki Fredin nojaamassa seinään viattoman näköisenä pyöritellen peukkujaan. Hermione alkoi kiehua.
- FRED! Hermione karjui.
- Oops… Fred naurahti, mistähän tuo ilmestyi? Sekunnin kuluttua hän juoksi karkuun. Hermione ryntäsi jahtaamaan Frediä ympäri taloa. Pian he olivat saaneet yleisöä, jotka huutelivat: ”Tappelu, tappelu!” Fred juoksi ulos talosta ja mitään ajattelematta Hermione hyppäsi Fredin selkään ja kaatoi tämän maahan. Hermione repäisi maasta tupon ruohoa ja tunki sitä Fredin naamaan.
- Syö ruohoa! Hermione huusi, mutta huomasi nauravansa samalla.
- En ikinä! Fred vastusti.
Pian Fred kuitenkin luovutti ja lopulta tämän naama oli vihreänä ruohosta. Molemmat nauroivat, mutta hetken päästä Hermione eksyi Fredin silmiin. Ne olivat niin kauniin ruskeat. Hermione olisi voinut olla siinä ikuisesti, mutta pian George tuli keskeyttämään sanomalla:
- Noniin, lopettakaa nyt tuo kuhertelu. Fred, äiti teki paljon ruokaa, sinulla on viisi sekuntia aikaa nousta siitä ja tulla syömään.
- Hyvä vitsi, George, mutta joudut pettymään, koska me emme kuherrelleet vaan Hermione hyppäsi selkääni ja yritti tukehduttaa minut, Fred selitti.
- Miten vaan, mutta nyt ylös! George hoputti.
Fred nousi ylös ja Hermionen yllätykseksi hän ojensi kätensä Hermionelle ja vetäisi hänet ylös. Fred ja George lähtivät kirmaamaan sisälle, mutta Hermione oli kuulevinaan Georgen vitsailevan Fredille: - Fred, en tiennyt, että olet pedofiili. Hermione naurahti yksinään ja pyyhki ruohoja pois vaatteistaan. Jokin oli muuttunut. Se hetki Fredin kanssa oli ollut niin… taianomainen. Heti kun Hermionen mieleen tuli Fred, niin hänen sisällään perhoset lähtivät lentoon. Eihän siinä ollut mitään järkeä. Fred on hänen parhaiden ystävien isoveli ja hän on muutenkin vanhempi Hermionea. Hänen täytyy selvittää ajatuksiaan, koska eihän Hermione voinut olla ihastumassa Frediin vain tuon pienen hetken takia. Hermione oli muutenkin vasta eronnut Leestä.
Hermione lähti kävelemään sisälle, jossa muut istuivat jo pöydän ääressä syömässä. Ginny osoitti Hermionelle paikkaa vieressään johon hän istuutui. Pian Molly Weasley kantoi lautasen Hermionen eteen, ja hän kurottui nostamaan padasta punajuurimuhennosta. Se maistui herkulliselta.
- Huomenna sitten mennään Viistokujalle ostamaan tarvikkeet, että yrittäkää herätä aikaisin, Arthur Weasley ilmoitti.
Pöydästä kuului hyväksyvää muminaa samalla kun ruokailu jatkui.
Aurinko paistoi ikkunasta sisään kun Hermione raotti silmiään aamulla. Pian he lähtisivät viistokujalle. Hermione ei malttanut odottaa pääsyä takaisin Tylypahkaan. Hän pääsisi rakkaaseen kirjastoon, jossa olisi ihana vanhojen kirjojen tuoksu. Hermionella oli jo kova ikävä kaikkia oppitunteja.
Joku kolisteli astioita alakerrassa ja portaista kuului askeleita. Hetken päästä Hermione säikähti kovaa tuuttausta ovelta.
- HERÄTYS! Kaksoset huusivat yhtä aikaa ja tuuttasivat torvea.
- OLKAA HILJAA! Kuului Ginnyn karjaisu jonka jälkeen punapää laittoi peiton korvilleen. Kaksoset tuuttailivat vielä kauan aikaa kunnes Ginny luovutti ja nousi ylös. Kaksoset lähtivät pois ovelta ja kiipesivät ylemmäs portaita herättämään Ronin ja Harryn. Tytöt pukivat päälleen ja laahustivat alakertaan aamiaiselle. Pian sen jälkeen kun he olivat syöneet, he lähtivät kohti Viistokujaa taialla suurennetussa autossa, mutta se oli suurennettu vain sisältä päin, josta se oli valtava, etteivät jästit ihmettelisi. Kun he olivat päässeet Viistokujalle, Hermione ja Harry suunnistivat kohti velhopankki Irvetaa hakemaan rahaa. Sillä aikaa Weasleyt menivät Säilä & Imupaperiin ostamaan koulukirjoja. Hermione ja Harry menisivät sinne Irvetan jälkeen. He hakivat rahansa ja lähtivät kävelemään kohti Säilä & Imupaperia. Matkalla he törmäsivät kuitenkin ei- toivottuihin tuttuihin.
- Potter! Minne jätit tyttöystäväsi? Vai onko tämä kuraverinen uusi tyttöystäväsi? Draco Malfoy ilkkui. Hänen takanaan seisovat Crabbe ja Goyle naurahtivat ilkeästi.
- Lopeta, Malfoy. Vai haluatko, että sinuun sattuu? Harry tiuskaisi.
- Voi ei! Hirveä Harry Potter uhkailee minua! Nyt pelottaa! Draco lässytti.
Harry veti sauvansa esiin viitan alta.
- Älä Harry. Mennään vain pois täältä ettei Weasleyt huolestu, Hermione pyysi.
- Niin Potter, kuuntele kuraveristä ja ala painua! Draco naurahti ilkeästi.
Sekunnissa Hermione oli ehtinyt ottaa sauvansa ja laittaa sen Dracon kurkkua vasten.
- Älä sano minua kuraveriseksi tai saat katua, Hermione kihahti.
Dracon kasvoilla näkyi pelko. Poika esitti aina kovaa, mutta todellisuudessa hän oli pelkkä pelkuri.
- Minä häivyn nyt, en halua nähdä teitä silmissäni enää, Draco sanoi ja kääntyi harppomaan siihen suuntaan mistä oli tullut. Crabbe ja Goyle mulkaisivat vielä Hermionea ja Harrya, kunnes kiiruhtivat Dracon perään.
Hermione huokaisi ja laittoi sauvan takaisin viittansa alle. Sitten hän ja Harry jatkoivat matkaansa. Weasleyt olivat jo ostaneet kaiken tarvittavan ja Harry ja Hermione menivät nopeasti keräämään tarvittavat välineet. Maksamisen jälkeen Molly ja Arthur halusivat käydä katsomassa uusia viittoja lapsilleen ja muut lähtivät huispausväline kauppaan. Harry ja Ron ihailivat luutia ja Fred ja George menivät juttelemaan myyjälle, joka oli kaunis, noin 19- vuotias, mustahiuksinen nainen. Hermione tunsi kouraisun vatsassaan kun myyjä hymyili Fredille autuaasti. Hetken päästä Molly ja Arthur tulivat kauppaan ja ilmoittivat että oli aika lähteä. Huomenna alkaisi Tylypahka, jota kaikki odottivat malttamattomina. Taas yksi tapahtumarikas vuosi oli alkamassa.
Luku.2. Takaisin Tylypahkaan
Weasleyt ja Harry ja Hermione seisoivat King´s Crossin asemalla laiturilla numero yhdeksän ja kolme neljännestä. Helakanpunainen höyryjuna tulisi hetkenä minä hyvänsä.
- Fred! George! Molly huuteli kaksosia, jotka olivat onnistuneet vain pienessä hetkessä jonkun pojan hiukset pamahtamaan. Kun he kuulivat äitinsä äänen, he kiiruhtivat tämän luokse ja olivat matkalla taikoneet päidensä yläpuolelle kultaiset sädekehät.
- Niin, rakas äitimme? Kaksoset sanoivat yhteen ääneen.
Molly huokasi äänekkäästi ja taikoi sädekehät pois.
- Jos saan yhdenkin pöllön sen vuoksi, että- olette räjäyttäneet kokonaisen luokkahuoneen, niin teidät haetaan Tylypahkasta heti pois, Molly uhkasi.
- Kyllä, äiti. Muuten, eikö tuo kuulostanut vähän tutulta? Silloin kun Ron meni ensimmäiselle, niin käytit tuossa luokkahuoneen tilalla vessaa. Räjäytettävät suurenevat joka vuosi, oletko huomannut? George sanoi ja naurahti.
- Tämä ei ole naurun asia, olen tosissani, Molly sanoi ja hetken päästä juna saapui asemalle.
Molly suukotti jokaista lastaan ja halasi Hermionea ja Harrya. He nousivat junaan ja lähtivät etsimään vapaata vaunuosastoa. Ron, Harry, Hermione ja Ginny jäivät ensimmäiseen vapaaseen tilaan, mutta Fred ja George jatkoivat matkaa eteenpäin.
- Me mennään Georgen kanssa tuonne junan perälle. Lee Jordanilla on kuulemma siellä jättiläistarantella, Fred huikkasi Ronille.
Ron nyökkäsi pienesti ja keskittyi puhumaan Harryn kanssa huispauksesta. Hermionen hymy hyytyi vähän, kun Lee mainittiin. Ginny huomasi tämän ja loi Hermionelle ymmärtäväisen katseen. Hänkin liittyi pian keskusteluun Harryn ja Ronin kanssa. Hermione kyllästyi kuuntelemaan, joten kaivoi mustasta kangaslaukustaan kirjan johon yritti uppoutua. Hetken päästä käytävältä alkoi kuulua kovaa ryminää. Kohta hymyilevä, hymykuoppainen nainen työnsi heidän ovensa auki ja sanoi:
- Saako olla jotain kärrystä?
- Ei kiitos, Kaikki vastasivat samaan ääneen.
Hermione jatkoi lukemista, mutta ei voinut keskittyä kunnolla, koska hänen ajatuksensa lähtivät harhailemaan. Hermione kääntyi katsomaan ulos junan ikkunasta. Ulkona satoi kaatamalla ja Hermione laski mielessään ikkunaa pitkin valuvia pisaroita. Pian häntä alkoi hymyilyttää, koska käytävältä kuului vaimeasti tuttu nauru.
- Hermione? Ron kysyi ja heilutti kättään Hermionen naaman edessä.
Hermione jatkoi hymyilemistä, koska ei kuullut Ronin ääntä.
- Hermy! Ron huudahti.
- Niin? Hermione vastasi säpsähtäen.
- Tuota… Oletko kunnossa, koska hymyilet koko ajan noille vesipisaroille? Ron kysyi.
Hermione punastui. Muut olivat siis huomanneet. Nyt Hermionen ympärillä oli kolme kysyvää kasvoa.
- Ööh… Minulle tuli vain yhtäkkiä kova nälkä ja… tuo pilvi muistuttaa aivan kurpitsa piirasta, mistä tulikin mieleen, että taidan mennä etsimään sen kärrynaisen ja ostaa piiraan, Hermione keksi.
Ron nosti toista kulmaansa. Hän ei ollut ikinä nähnyt tyttöä, joka olisi haaveillut noin paljon ruoasta, mutta kai sekin piti joskus nähdä. Hermione laittoi kirjansa takaisin laukkuun ja lähti ostamaan piirakkaansa. Käytävillä oli vain vähän kulkijoita ja hekin olivat palaamassa ostosreissuiltaan. Hermione ei erityisemmin edes pitänyt kurpitsapiirakasta. Toivottavasti Ron, Harry ja Ginny uskoivat hänen selityksensä. Pian Hermione törmäsi johonkin toiseen kulkijaan, koska ei ollut katsonut lainkaan eteensä.
- Olen tuhannesti pahoillani! Hermione kiljaisi automaattisesti.
Sitten hän kuuli hiljaisen naurahduksen.
- Ei se mitään. Mikäs sinut lennättää tänne junan takaosaan? Hermione kuuli tutun äänen sanovan.
- Fred! Tuota, olin menossa ostamaan piirakkaa, koska minulle tuli niin kova nälkä, Hermione selitti ja punastui.
Oli niin Hermionen tuuria törmätä koko Tylypahkan ihmisistä juuri Frediin.
- Selvä. Missä teidän vaununne muuten on? Tämä Ronin rotta oli nimittäin nukkumassa kaapuni taskussa ja minun pitäisi palauttaa se, Fred sanoi.
- Se on edestä katsottuna viides vaunu, Hermione vastasi.
Fred nyökkäsi pienesti. Hermione oli taas vähällä hukkua hänen silmiinsä.
- Äh… Anteeksi vielä kerran, Hermione sanoi ja kiiruhti Fredin ohitse. Hän jatkoi kävelyään, kunnes löysi kärrynaisen ja osti piirakan.
Ginny katsoi ajatuksissaan ulos ja mietti Hermionea. Tyttö oli käyttäytynyt hyvin oudosti viime päivien ajan.
- Älä vain sano, että sinullakin on nälkä? Ron kysyi ja huokasi raskaasti.
- Mitä? Ei, en minä sitä. Mietin vain, että oletteko huomanneet Hermionen käytöksessä mitään omituista? Ginny kysyi.
Ron ja Harry vilkaisivat toisiaan pikaisesti.
- No, nyt kun sanot, niin hän on ollut jotenkin vaisu. Mistähän se johtuu? Harry ihmetteli.
- Minusta tuntuu, että se ei johdu Hermionen ja Leen erosta, Ginny arvaili.
- Erosta? Ovatko he muka eronneet? Ron kysyi yllättyneenä.
Ginny pyöräytti silmiään. Pojat eivät ikinä tajunneet mitään. Toivottavasti edes Harry oli tajunnut, koska hänhän oli nähnyt Hermionen itkemässä.
- Senkö takia Hermione itki silloin? Harry kysyi.
Hän ei siis ollut tajunnut. Ginny nyökkäsi.
- Ei ole nimittäin Hermionen tapaista olla allapäin pojan takia, Ginny totesi.
Kaikki kolme alkoivat miettiä. Hermione on aina ollut niin pirteä ja on usein allapäin vaikkapa kirjan rikkoutumisesta tai kotitonttujen huonosta kohtelusta. He olivat hiljaa silloinkin kun Fred ilmestyi ovelle.
- No, kuka on kuollut? Fred kysyi nähdessään muiden vakavat ilmeet.
- Ei kukaan. Me vain… mietimme Hermionea, Harry sanoi.
- Hermionea? Mitäs hänelle on tapahtunut? Fred kysyi.
- Se on juuri ongelma, me emme tiedä. Emme usko, että se johtuu hänen ja Leen erosta, Ginny vastasi.
- Minä näin Hermionen äsken ja vaikutti kyllä olevan täysin ajatuksissaan, koska törmäsi minuun, vaikka kävelin ihan käytävän reunassa. Ainiin, tässä on sinun rottasi, Ron, Fred sanoi.
Ron laittoi rotan taskuunsa ja hiljaisuus jatkui. Hetken päästä Fred lähti pois ovelta itsekin mietteissään. Mikähän Hermionea vaivasi? Fred käveli käytävää pitkin ja Näki Leen ja jonkun tytön suutelemassa intohimoisesti käytävällä ihan junan takaosassa. Hermione on mahtanut nähdä heidät myös, mikä on tuskin saanut hänen oloaan paremmaksi. Pian Fred kuuli hyvin vaimeaa nyyhkytystä erään oven takaa. Hän avasi sen ja oven takana oli Hermione, joka istui lattialla moppien seassa. Kyseessä oli siis siivouskomero.
- Fred! Hermione kiljahti, kun näki tulijan.
- Hermione, mikä on hätänä? Fred kysyi huolestuneena.
- Tuota, voisitko sulkea tuon oven? Hermione kysyi.
Fred sulki oven ja istui Hermionen viereen lattialle. Hermione selitti Fredille
Leestä ja siitä tytöstä ja siitä mistä heidän eronsa johtui.
- Ja hän vielä kiisti silloin kaiken! Minua pidetään varmaan ihan tyhmänä, koska Lee ei kuitenkaan välittänyt minusta pätkän vertaa, Hermione nyyhkytti.
- Ei kukaan pidä sinua tyhmänä, Hermione, Fred lohdutti.
Hermione painoi päänsä polviaan vasten. Fred taputti hänen selkäänsä lohduttavasti.
- Voinko halata sinua? Hermione kysyi äkkiä.
Fred hämmästyi suuresti, koska Hermione ei vaikuta… halailijalta.
- Tuota… okei. Fred vastasi ja tunsi pian käsivarret ympärillään.
Fred kiersi itsekin kätensä Hermionen ympärille ja lohdutti tyttöä. Oikeastaan Fred viihtyi Hermionen läheisyydestä ja mietti, että millaista olisi halata tätä ilman mitään tällaista syytä. Fred kauhistui itsekin omia ajatuksiaan ja lopetti sellaiset kuvittelut. Hetken päästä Hermione irtaantui ja pahoitteli käytöstään.
- Ei se mitään, Fred sanoi ja katsoi Hermionen tummanruskeita silmiä. Hermionella oli kyllä todella kauniit silmät. Oikeastaan tyttö oli muutenkin lumoava, nyt kun ajatteli. Fred järkyttyi taas ja nousi ylös.
- Meidän on varmaan parasta mennä, Fred totesi ja ojensi Hermionelle kätensä.
- Niin on, Hermione sanoi ja tarttui Fredin käteen.
He lähtivät pois komerosta ja Hermione kiitti Frediä.
- Kiitos Fred, sinä osaat lohduttaa hyvin, mistä olen ymmälläni, koska en uskoisi sinun olevan sellainen, Hermione sanoi.
- En minä hirveän monille ole, mutta kyllä minä kavereitani lohdutan, Fred selvensi.
Sitten he lähtivät omiin suuntiinsa ja omiin vaunuihinsa.
- Hermione! Mikä sinulla kesti? Ja miksi silmäsi ovat punaiset? Ginny kyseli huolestuneena.
- Ei minulla ole hätää, selitän sinulle myöhemmin, Hermione sanoi ja istui paikalleen.
Tylypahka oli jo lähellä ja oli aika laittaa kaavut päälle.
Ron, Harry, Hermione ja Ginny kävelivät kohti vaunuja joita vetivät useimmille näkymättömät thestralit. He nousivat vaunuihin ja Harry alkoi puhua innoissaan tulevasta huispauspelistä luihuisia vastaan. Ginny ja Ron liittyivät innokkaasti jutteluun, joten Hermionen ei tarvinnut kestää sääliviä katseita. Tylypahkan tumma varjo näkyi suurena pimeää taivasta vasten. Vain hetki ja he istuisivat suuren salin pöydän ääressä syömässä taivaallisia ruokia. Hermionen tunteet Frediä kohtaan olivat voimistuneet mitä enemmän Hermione ajatteli poikaa. Hän ei ollut aavistanut, että Fred osaisi olla niin hyvä lohduttaja ja kiltti. Yleensä hän vain pilaili ja teki jekkuja kaikille. Hermionesta tuntui, että Fred oli nykyään aivan kuin toinen ihminen.
Vaunut pysähtyivät Tylypahkan eteen ja suuri velhojoukko riensi kohti suurta salia. Sen ovet aukenivat ja neljä pitkää pöytää tulivat näkyviin. Katto näytti samalta, kuin ennen, eli taivaalta. Hermione istui Rohkelikkojen pöytään Harry, Ron ja Ginny perässään. Kun kaikki olivat asettuneet istumaan,
Dumbledore aloitti puheensa. Sen jälkeen ensiluokkalaiset astuivat opettajan johdolla sisään ja lajittelu alkoi. Tuvat huusivat aina sitä mukaa, kun joku uusi tuli samaan tupaan. Pian lajittelu oli ohi ja ruokailu alkoi. Pöydässä oli vaikka mitä herkkuja: keitettyjä perunoita, paistettuja perunoita, salaatteja, paisteja, muhennoksia ja erilaisia juomia. Salin täytti tyytyväinen mumina ja ensiluokkalaisten yllättyneet huokailut. Kaikki söivät ja kertoivat kuulumisiaan. Fred ja George vitsailivat kaikille ja onnistuivat kauhistuttamaan uudet Rohkelikot pahanpäiväisesti jekuillaan. Ensiluokkalaiset kuiskivat toisilleen, koska olivat nähneet Harryn. Harry ei ollut huomaavinaan kun häntä osoiteltiin, koska hän oli tottunut siihen. Pian kaikki olivat jo syöneet ja rehtori piti vielä pienen puheen ennen kuin kaikki lähtivät oleskeluhuoneisiin.
- Tunnussana? Lihava leidi kysyi, kun Rohkelikot olivat päässeet taulun eteen.
- Torakkaterttu, joku sanoi ja muotokuva pongahti eteenpäin paljastaen reiän seinässä, josta kaikki menivät oleskeluhuoneeseen.
Kaikki kävivät viemässä tavaransa makuusaleihin ja osa palasi istuskelemaan muhkeisiin nojatuoleihin takan ääreen. Hermione ja Ginny valitsivat niistä suurimmat ja lysähtivät niihin.
- Hermione, miten sinä voit? Ginny kysyi.
- Miten niin? Eihän minulla ole mitään hätää, Hermione vastasi kummastuneena.
- Niin, mutta sinä olet jotenkin muuttunut ja ajattelin, että se voisi johtua Leestä, Ginny selvensi.
Hermione yllättyi kuulemastaan. Ei hän ollut omasta mielestään muuttunut juuri yhtään.
- No, silloin junassa kun tulin sinne teidän vaunuun sen jälkeen kun olin ostanut sen piirakan, niin en kertonut, että mikä minua vaivasi, Hermione kertoi.
- Niin? Ginny sanoi kiinnostuneena.
Hermione selitti Ginnylle tapahtumat, mutta ei maininnut Frediä, koska hän ei halunnut Ginnyn tai kenenkään tietävän. Ginny pysyi hetken hiljaa.
- No, toivottavasti et vaivaisi päätäsi enää Leen takia, koska meillä kaikilla on ikävä OIKEAA Hermionea, Ginny sanoi korostaen.
Hermione nyökkäsi ja lähti makuusaliin, koska häntä väsytti ja hän halusi ajatella rauhassa. Hermione kömpi vuoteeseen ja ennen kuin huomasikaan, hän oli täydessä unessa. Nukkuessaan, Hermione oli onnellinen, sillä hän näki unta Fredistä. Unessa Fred tuli hakemaan Hermionen Rohkelikkotornista nopealla luudallaan ja he katselivat tähtiä, mutta sitten Hermione havahtui siihen kun joku tippui sängystään. Hermione huokaisi ja jatkoi nukkumista näkemättä mitään unta.
