Joskus vaan tulee hetkiä joina on pakko lukea vähän shayaa. : ) Oon iloinen siitä, etten oo vielä ehtinyt kahlata sun koko ficcilistausta läpi (...vaikka aika pahalta näyttääkin, kohta oon, sun pitäis julkaista jotain uutta!!) En tiedä oikeastaan mistä tää tunne kumpusi, että on pakko lukea sulta jotain, mutta en valita vaan tartuin ekaan lukemattomaan tekstiis joka nyt vaan sattui tulemaan vastaan... otsikko ainakin on hyvin sun tyylises ja äärettömän kaunis! Puolitoistavuotta sitten kirjoitettu, no, oon mä kai vanhempiakin sulta lukenut...
Daphne katsoo kasvotonta suoraa silmiin ja näkee pelkkää mustaa; katseet huutavat päästä minut pois ja se hetki on heidän, heidän, heidän, hetkeksi unohtakaa kaikki muu! ja –
Mä oon aina ollut vähän pihalla näiden "suoraa" ja "suoraan" juttujen kaa, mut musta "suoraa" kuulostaa enemmän joltai murteelta. En ymmärrä noiden sanojen merkityseroa, mutta halusin silti nostaa tuon tuolta.
Lasinsiru painuu päkiästä läpi askelten kannatellessa tyttöä liian raskaasti, kotona Daphnen paras ystävä on se tavallinen – posliinijumaliinhan hän ainoastaan uskoo – kahvi on palanut pohjaan ja joutaa viemäriin, ei hän haluakaan juoda mitään.
Mä vaan niin inhoan tuota sanaa "posliinijumala" koska en muista kertaakaa lukeneeni yhtäkään sh-tekstiä jossa sitä ei ois ollut. :DD
Varjot kasvavat kadulla; on kesä, mutta täällä ilta tulee kuitenkin (tulee tulee tulee jahtaa sinua kunnes kaadut hyökkää päälle iskee!), hän laittaa jalkoihinsa violetit stilettikorot ja unohtaa hiuksensa auki, unohtaa, unohtaa.
Aiemminkin tämä oli jo kerran, mutta tässä vielä vähän lisää: kolmiportainen luettelo! Tulee, tulee, tulee, unohtaa, unohtaa, unohtaa. Joo-o.
Mutta kenenkään ei pidä surra; pitää nukahtaa (yksin viereen lattialle; miten vain) ja nähdä unta marttyyrikuolemista; tehtiinhän kaikki kantaakseen orjantappurakruunua kuin se olisi tehty orkideoista.
Tuosta lopusta mä pidin erityisesti, koska taisin jopa ymmärtää mihin se kielikuva viittasi! Siis tuo "tehtiinhän kaikki kantaakseen orjantappurakruunua kuin se olisi tehty orkideoista." Ai että! <3
Tää oli hyvin tyypillinen teksti sulta, jotenkin. En oo aikoihin lukenut sun juttujas, joten nyt oikein pelästyin kun luin tätä: tässä oli niin kiivas vauhti. Niin nopea ja säntäilevä, rytisi. Siis tuli sellainen olo ettei saa happea. Huutomerkkejä, puolipisteitä, ajatusviivoja, luetteloita ilman pilkkua... kaikki niin nopeaa. Tajuutko mitä tarkoitan? Tää oli kauhean levoton. (Tajunnanvirtaa, ehkäpä?)
Jaa... en tiedä. Musta on outoo lukee näitä Potter-tekstejä joilla ei oo tavallaan oo mitää yhteyttä Potter-maailmaan. :DD Nään nää enemmän originaaliteksteinä, tässäkään en sen kummemmin ajatellut että päähenkilö olisi Daphne - siis juuri se Daphne.
Joka tapauksessa, oon nyt vähän rauhallisempi kun sain lukea sulta jotain. Tiedä sitten mikä mielenhäiriö tää oli. Mä oon kyllä tosi tosi yllättynyt siitä, että mä tajusin tän! Joskus sun teksteissä vaivaa tosi monet asiat mua niin etten saa lainkaan tarttumapintaa, mut tässä sitä ongelmaa ei ollut laisinkaan. Kiitos darling! ♥