Oi, miten söötti.
Ehkä vierastan joskus turhaan raapaleajatuksia, sillä ne harvoin ovat täydellisesti kokonaisia kokonaisuuksia, tämä oli aika suloinen. Tässä tavallaan oli mukana kaikki sellainen tarvittava, sellainen viaton suloisuus ja ihanan pehmeä tunnelma. Juurikin se, ettei aina tarvita actionia ja romancedraamaa, vaan että pienet arkiset hetket tekevät joistain eri tavalla onnellisia, ja sekin tavallaan teki näistä hahmoista jo tietyllä tavalla erilaisia (eihän tuo sopisi jokaiselle hahmolle).
Neville/Hermione on kauhean suloinen paritus. Tässä sitä ei ehkä hallittu sillä tavalla, kuin olen tottunut, mutta suloista se oli. Kaipasin tähän ehkä juuri sitä tarinaa, joka olisi tehnyt tästä kokonaisuduen, yksin julkaistavan erikoisuuden, mutta tämä tuntui ehkä jäävän sen fiilistelyficin tasolle. Sinä se toimi hyvin: rakastuin esimerkiksi karpaloiltoihin ja teenkeittämiseen vertaamiseen, sellaisiin pieniin, viattoman hiljaisiin ja suloisiin kohtiin. Raapaleissa on usein liikaa pinnalla se irtonaisuus, kuten tässäkin – tämä oli tavallaan vain hetki kaksikon tarinasta ja sitä kautta arjesta, ei oikeastaan mitään, mikä olisi liittänyt tämän mihinkään (ja vaikkea ihan raapaleketjut tuntuvat tyhmiltä ja pitkiltä, ehkä tämä olisi tuntunut enemmän joltain mukana jossain kokonaisuudessa.
Okei, vinetin siitä jo ehkä ihan tarpeeksi. Joka tapauksessa, vaikka näköjään kommentoin sinulta niitä ihan vääriä ficcejä (varmaan se Iskis-ficcikin odottaa tuolla välilehdessä yhä, olenpas saamaton ja keskittymiskyvytön, no onneksi kommentoin tätä sentään), pidin pidin tästä. Sellainen mukava fiilistely, pieni, mutta iloisensurullisenhaikea, nätti, tunnelmaaluova, sydämensulattava. Hyvin kirjoitettu ja kaunis, sellainen, jossa oli se sinusta huokuva rauhallisuusonnellinen fiilis.