Ficin nimi: Kun sen kerran lölytää tarvitseeko enään etsiä?
Kirjoittaja(t): Miss weezly
Tyylilaji/Genre: romance, drama
Ikäraja: K-11
Paritus/Päähenkilöt: Rose/ Scorpius
Luku 1
Oli kaunis syyskuun aamu. Aurinko paistoi vielä kesäisesti, mutta tunnistin ilmasta jo talven kirpeän ja kuulaan tuoksun. Astelin päättäväisin mutta samalla hivenen pelokkain ja odottavin askelin mukulakivi katua. Toisella kädellä vedin matka-arkkuani ja toisessa kannoin oranssi-valkoista kissaani. Äitini asteli vierelläni hyräillen laulua jota hän lauloi minulle monesti kun olin pieni. Kun näin korkean tiilistä rakennetun asemapylvään 9 ja ¾ , aloin kiihdyttää askeliani. Juoksin kohti tiiliseinää ja pimeys imaisi minut sisäänsä. Hetken kuluttua tunsin kuinka auringon säteet lämmittivät suljettuja silmäluomiani ja pystyin aistimaan asemalla leijailevan jännityksen, ilon, ja odotuksen sekä pelon ja kaipuun tunteen. Avasin silmäni ja vieressäni seisoi ylväänä puna-musta pikajuna.
Hyvästelin äitini, isäni ja pikkuveljeni Hugon. Astuin junaan ja isäni nosti matka-arkun perässäni sisälle. Ovet sulkeutuivat ja juna vihelsi lähdön merkiksi. – Rose! Kuulin nimeäni huudettavan asemalaiturilta ja käännyin kohtaamaan äitini ylpeät mutta haikeat kasvot. – Muistathan kirjoittaa meille joka viikko? Ja muista ettet tuhlaa kaikkia kultarahoja heti vaan käytät niitä säästellen, hän muistutti junan jo nytkähtäessä liikkeelle. Auringon valo osui äidin kasvoille ja näin kuina hänen silmäkulmastaan vierähti kyynel joka tavoitti hänen hymyilevän suupielen. Äiti sanoi vielä jotain, mutta melu oli niin kova, etten kuullut enää kyseistä asiaa. Tunsin kyynelten polttelevan silmiäni, mutta päätin, etten anna niille valtaa.
Kissani June mourusi levottomana sylissäni, mutten halunnut päästää sitä omille teilleen, koska se oli ainoa joka hillitsi ikävääni. Vihdoin löysin yhdestä vaunusta osaston, jossa oli tilaa. Oikealla laidalla istui kaksi ruskea silmästä ja tummatukkaista tyttöä, jotka juttelivat hiljaisesti keskenään. Vasemmalla puolella ikkunan vieressä istui hiljaa tuhkanvaaleatukkainen poika joka tuijotti minua epäluuloisesti syvän harmailla silmillään. Nostin laukkuni ylös tavaratilaan ja istahdin pojan viereen. Poika oli varsin suloisen näköinen ja hän tuoksui hyvälle. Hänellä oli hienot vaatteet ja tukassa ei ollut takkuja niin kuin monilla ikäisilläni pojilla oli.
-Hei , minä olen Rose, sanoin pojalle joka juuri lopetettuaan tuijottamasta kääntyi taas katsomaan minua kohti. Epäröiden hän vastasi: - Minä olen Scorpius. Ja käänsi katseen pois heti sen sanottuaan.
Matkan aikana huomasin että Scorpiukseksi esittäytynyt poika yritti vilkuilla minua monesti salaa. Se nosti hymyn huulilleni ja lievensi ikävääni niin paljon etten huomannut sitä melkein ollenkaan. Vastapäätäni istuvat tytöt esittäytyivät Mathildaksi ja Alishiaksi. He vaikuttivat mukavilta , mutta vieressäni istuva hiljainen poika kiehtoi mieltäni eri tavalla kuin kukaan koskaan ennen.
Aloitan aluksi aikas lyhyellä luvulla, mutta jatkossa tulee pidempiä. Toivottavasti piditte!!
