Title: Weasleyden joulu
Author: Mii, Slytherin, betaa en omista!
Rating: S
Genre: en ole ihan varma, kai tässä vähän fluffymaista jouluhenkeä on.
Summary: Weasleyden joulu, eniten tämä perusutu Mollyn silmästä katsottuna, mutta onhan sitä lapsienkin näkökulmasta raapustettu.
A/N: FF100 sanana Joulu. Aiheena Wesselit. Tässä:
Weasleyden Joulu
"Ginny, ei älä mene, tule takaisin, tule nyt!"
"Äitiii, kaksoset kiusaa..."
"Kulta, mihin laitoinkaan sinisen kravaattini?"
"Yläkerran alalaatikossa, aivan perällä. Fred, George, lopettakaa Percyn kiusaaminen, ja Ginny, NYT TAKAISIN!" Molly Weasley huusi katsahtaessaan ikkunasta ulos, ja havaittuaan nuorimman tyttönsä keinumassa. Molly tiskasi nopeasti tiskit kaappiin, minkä jälkeen hän pukeutui hienompaan pukuun, ja auttoi lapsiaan pukeutumaan. Pieni, ehkä noin neljävuotias Ginny, astui sisälle taloon, aivan lumisena, ja leveästi hymyillen. Molly huokaisi, ja alkoi läpsiä lunta pois tytön kauluksilta, hartioilta ja hiuksista. Yhä edelleen tyttö hymyili. Molly katsoi tyttöä suoraan silmiin ja sanoi, "Ginny..." tyttö kuunteli tarkasti ,"jos olet valmiina viiden minuutin päästä, saat istua takapenkillä", Molly sanoi nopeasti, ja Ginny reagoi heti. Hän oli jo puoliksi yläkerrassa, ja puoliksi riistuuntunut, valmistautuneena pukeutumaan. Neljän minuutin päästä hän tuli hymyillen takaisin, uusissa vaatteissa. Molly hymyili, ja kuiskasi, "noniin, menepäs nyt autolle, niin autan Ronia tässä." Ginny hymyili iloisena ja lähti pomppimaan autoa kohti.
Molly kääntyi nuorinta poikaansa päin, jolla oli vaikeuksia saada haalarit jalkaan. Molly huokaisi uudelleen, ja alkoi auttaa Ronia haalareitten kanssa. Kohta Ronkin oli valmis, ja hän siirtyi läksyttämään kaksosia.
"Fred! Lopeta tuo! Ei raketteja mukaan, minähän sanoin, ja George, minä näin tuon, anna se leikkisammakko takaisin", Molly sanoi ja ojensi kätensä. Seitsemänvuotias George virnisti, ja ojensi sammakon äitinsä käteen, ja alkoi pukeutua. "Fred, ota Georgesta mallia, ja pukeudu, sitten tulkaa autoon, me olemme jo myöhässä. Percy, Ginny, Charlie ja Bill ovat jo autossa!"
Kymmenen minuutin kuluttua Weasleyt olivat autossa, matkalla kauppaan.
"Kulta, minne meidän pitikään lähteä?" hermostunut Arthur kysyi. Hän kurkki kokoajan kelloansa, ja tietä, ja vilkaisi nopeasti vaimoansa.
"No, ensin meidän pitäisi mennä ruokakauppaan, ja lelukauppaan, ja vaatekauppaan, koska kaksosten housut puhkesivat, taas", Molly luetteli.
"Voithan sinä taikoa ne yhteen", Arthur sanoi hermostuneena, ja kaarsi tiukasti oikealle.
"Mahdontonta kaksosten tapauksessa", Molly kertoi ja naurahti. Hän katsahti taakseen, missä seitsemän iloista kasvoa hymyili Mollylle. Molly hymyili takaisin.
"Molly kulta, minä en ehdi töihin, jos menemme kauppaan, voimmeko vain nopeasti mennä töihini, teen asiani, ja sitten lähdemme?" Arthur kysyi irrottamatta katsettaan lumiselta tieltä. Lunta puskutti kokoajan ikkunaan, mutta Arthurin taika pyyhki ne pois silmänräpäyksessä. Molly huokaisi kerran, ja nyökkäsi, kun huomasi miehensä katsahtavan vaimoansa päin. Arthur hymyili, ja kiitti, kun hän parkkeerasi auton lontoon kadulle, ja Vuotavan Noidankattilan eteen. Ryhmä nousi ylös autosta mukisematta, ja lähtivät parijonossa sisälle. Molly tunsi lämpimän ilman puhaltavan hänen kasvoillensa, ja hän käveli takan ääreen. Baaritiskille oleva kaljupäinen mies nyökkäsi, ja yksitellen, jokainen lapsi (paitsi Ginny ja Ron) kaappasivat käteensä hormipulveria. Arthur meni ensin, näyttäen mallia, ja otti mukaansa pienen Ronin, joka ei vielä saanut käyttää hormipulveria.
"Taikaministeriö!" Arthur huudahti, heitti pulverin, ja puristi Ronia olkapäästä. Ron puristi silmänsä tiukasti kiinni ja seuraavalla sekunnilla, kaksikko oli kadonnut. Ihmettelemättä mitään, Charlie meni isänsä ja pikkuveljensä perään, ja Bill seurasi parin sekunnin kuluttua perässä. Percy laittoi silmälasinsa taskuun, ja huudahti selkeästi määränpään. Fred ja George alkoivat virnuilla, kun huomasivat oman vuoronsa tulleen.
"Ja te myös sanotte taikaministeriö! Ette mene minnekään muualle, pojat. Muuten tulen perässä, ettekä saa ruokaa viikkoon!" Molly ilmoitti, ja kaksoset lopettivat virnuilun. George meni ennen Frediä, joka seurasi kaksoiveljeänsä pari sekuntia myöhemmin.
"Nytkö on meidän vuolo, äiti?" Ginny kysyi innoissaan. Molly nyökkäsi, otti kourallisen pulveria, ja astui takkaan, pitäen Ginnya kädestä.
"Kulta, pidä silmät kiinni, aivan kuten Ronkin, ettei sinulle tule tuhkaa silmiin, äläkä päästä irti otettasi minusta, onko selvä?" Molly kysyi takassa. Ginny nyökkäsi innoissaan, ja rutisti silmänsä kovaa yhteen. Molly hymyili, ja heitti pulverin maahan.
"Taikaministeriö!" Molly huusi. Heidän matkatessa kohti taikaministeriötä, Molly kuuli Ginnyn naurun. Kohta hän pystyi tuntemaan kovaa maata jalkojensa alla, ja astui ulos vieraasta takasta. Häntä odotti kaikki lapset.
"Isällä oli kamala kiire omaan osastoonsa, joten jätti meidät tähän, odottamaan sinua", Percy sanoi heti. Molly hymyili, ja päätti ensin mennä vähän ympäri, kertoen lapsillensa tuosta paikasta.
"Minä haluan isona työskennellä täällä", Percy ilmoitti tärkeänä. Fred ja George alkoivat nauraa. Molly antoi pojille äkäisen katseen ja huudahti,
"sehän on vallan hienoa! Saisitte tekin tehdä jotain hyvää, kuten Charilie aikoo, ja sitä paitsi, jos Percy pääsee tänne töihin, niin sehän on todella hieno asia!" Ryhmä liikkui aulassa, ja kohta Ron oli löytänyt kultaisen suihkualtaan, ja kurkotteli sinne parhaimmillaan.
"Ronald!" Molly huudahti, ja päästi Ginnyn kädestä irti. Molly puolijuoksi nuorimman poikansa luokse, ja veti hänet pois altaan reunalta. "Älä kurkottele sinne!"
"Äiti, katso, siellä on rahaa!" Fred huudahti, ja kääri hihaansa ylös.
"Sinä et ota niitä sieltä! Liian syvää. Allas on suojattu taioilla, ja sitäpaitsi, paitasi on uusi", Molly sanoi ankarasti. Fred näytti pettyneeltä, ja kääri hihansa takaisin normaaliin pituuteen. Fred virnisti äidilleen, tämän käännyttyä nuorintansa päin. Molly tarttui Ginnyä käteen ja ilmoitti lapsikatraalle, "menemme Arthurin osastolle, niin teidän täytyy luvata että tottelette minua ja Arthuria, selvä?"
"Vannon", kolme vanhinta poikaa sanoivat kuorossa. Kaksoset virnuilivat.
"Vannon, kautta Percyn rangon", kaksoset sanoivat kuorossa, ja alkoivat nauramaan. Percy punehtui, ja alkoi mutista jotain huonosta vitsistä, ja lopulta, Molly jatkoi matkaansa kohti jästi-esineiden väärinkäyttö-osastoa.
"Taasko pulauttelevat pöntöt? Eikös ne lentävät kattilat hoidettu viime tiistaina? ja tulvivan uuninhan minä hoidin neljä viikkoa sitten!" Arthurin ärsyyntynyt ääni kajahti huoneesta. Molly koputti aukinaiseen oveen ja sanoi iloisella äänellä, "me täällä, näyttäisitkö paikkoja lapsille?"
"Ai, hei", väsyneen näköinen Arthur sanoi, "anteeksi, Molly, minulla on kamalasti töitä, Perkins - PERKINS NYT TÄNNE! Mene tulvivan uunin luokse, ja - no, tiedät mitä tehdä, lähetän samalla ne uudet Jorkin ja Marlyn pönttöjen ja kattiloiden luokse. NYT!" Mustatukkainen mies nyökkäsi, ja ilmiintyi pois, ja kohta yksi vaalea, ja yksi tumma mies ilmestyi paikalle.
"Jork - mene hoitaman pulauttelevat pöntöt, Lontoossa, Heidi Landburgyn kotiin, osoite on lapuissa", ja lausuessaan, kaksi lappusta lensi miesten käsiin, " Marly - sinä hoidat lentävät kattilat, melko lähellä Landbugya, mutta tämä on Frank Roger. Mitä te odotatte, menkää!" Miehet ilmiintyivät heti, ja Arthur istahti tuolille.
"Lapset, täällä ei ole paljoakaan kiinnostavaa. Menkää urheiluosastolle, Molly, kai sinä tiedät missä se on?" Molly nyökkäsi, ja lähti taas viemään lapsia poispäin. Ryhmä näytti ankkaperheeltä, kun he pituusjärjestyksessä seurasivat äitänsä.
"Laitapas käytävät mieleen, Perce, jos aiot tänne muuttaa", George vitsaili, ja Percy punastui. Molly ei läksyttänyt heitä, koska ei kuullut Ginnyn paapatukset yli.
"Niin, ja-ja minä hatuan ten uuten palpin, ten uutimman, äiti, kilttii!", Ginny kertoi, "ja titten haluan myöt luutan, iton ja uuten luutan!"
"Ginny! Et sinä voi luutaa saada! Nehän maksav - tarkoitan, olet liian pieni!" Molly sanoi tytölleen. Jonon perällä, Ron vihelteli nuotin vierestä jästi-ohjelman tunnuslaulua. Ron joutui kokoajan kiihdyttämään vauhtiansa, ettei jäisi jälkeen.
*
Pitkän ministeriö-päivän jälkeen, kun kaksoset nukahtivat kesken Percyn selostuksen taikaministeristä, ja Ginny vihdoin alkoi itsekin hiljetä, kun perhe oli matkalla kauppaan. Vanhemmat jättivät lapset autoon, pakottaen Percyn, Billin, ja Charlien katsomaan neljän muun lapsen perään.
Percy huomasi vihdoin, että hänen ainoat kuuntelijansa olivat nukahtaneet, joten hän lopetti selostuksen. Noin viiden minuutin kuluttua, Ginnykin nukahti Billin syliin. Charliekin haukotteli makeasti. Percy tosin oli täysissä voimissa. Percy päätti 'piristää' muita kertomalla, vaihteen vuoksi, taikaministeriöstä.
"Niin, ja näittekö sen velhon? Hänellähän oli rupia naama täynnä! Sietäisi mennä Mungoon, ja siellä oli eräs noita, joka ei pystynyt sanoman mitään, ja näittekö sillä yhdellä osastolla sen hepun, joka sanoi tapaavansa itse ministerin! Näittekö? sanokaa että näitte!"
"Perce, anna meidän levätä, okei?" kuului jonkun kaksosen väsynyt murahdus, Percyn vasemmalta puolelta. Percy vilkaisi veljiään, ja huomasi heidän nojaten toisiinsa, nukkuen. Häntä alkoi pakostikin hymyilyttämään tuollainen veljeys, vaikka juuri nämä pojat kiusaavat lakkaamatta Percyä. Percyä hymyilytti myös Ginnyn vaimea kuorsaus isoveljensä sylissä, joka nojasi ikkunaan, hengittäen tiheästi. Ron oli nukahtanut aikoja sitten.
"Hyvä on. Olen hiljaa, nukkukaa hyvin", Percy sanoi, "laitan kuitenkin musiikin päälle, mutta pidän sen vaimeana." Percy nojasi eteenpäin, ja väänsi radionappia, ja kohta autossa kuului hiljainen, ja kaunis nais-ääni.
Percy tunsi kuinka hänen omat silmänsä alkoivat painaa enemmän ja enemmän, kun nainen jatkoi lauluaan. Percy haukotteli, nojasi vieressä olevaan Frediin, ja nukahti saman tien.
*
"No, kestipäs todellakin kauan!" Molly huudahti, kun oli astunut ulos lämpimästä leipomosta. "En ymmärrä, miksi sen naisen piti selittää, jotain tyhmää ex-miehestään, kun muut haluavat ostaa kamppeensa!"
"Psst, Molly", Arthur kuiskasi ja kietoi kaulahuivinsa tiukemmin kaulan ympärille. Hän osoitti heidän autoaan, ja Molly hiipi lähemmäksi. Hän kurkkasi takapenkin ikkunasta sisälle, ja alkoi hymyillä. Kaikki lapset nukkuivat, nojaten toisiinsa. Arthur kaivoi esiin jästi-kameran, ja otti kuvan lapsista. Hänkin hymyili leveästi, ja mahdollisimman hiljaa, Molly ja Arthur käynnistivät auton, ja matkasivat kotikoloon päin.
Perillä, Molly otti nukkuvan Ginnyn syliinsa, herätti Charlien, ja lähti sisälle, viemään tyttärensä omaan sänkyyn. Charlie heräsi, ja kantoi sisään kuorsaavan Ronin, kun taas Bill ja Arthur kantoivat kaksoset. Percy heräsi kaiken hääräämisen keskellä, ja nousi unisena ulos autosta, ja suuntasi matkansa sisälle.
Vanhimmat pojat auttoivat äitiään kokkaamaan, ja paketoimaan pienimpien lahjoja, viimeksi mainittujen nukkuessa. Kun kello alkoi lähestyä yhdeksää, vanhimmatkin pojat lähtivät omaa makuuhuonettaan päin. Arthur ja Molly jäivät vielä paketoimaan lahjoja. Kohta Arthur haukotteli näkyvästi, ja sanoi menevänsä nukkumaan. Molly hymyili ja kuiskasi että tulisi kohta perässä, hänen täytyisi vielä siivota jäljet. Hymyillen väsyneenä Arthur laahusti vanhempien makuukamariin. Molly tarkasti vielä pari sekuntia, ettei hänen miehensä tulisi takaisin, ja nappasi laatikon laukustaan. Hän heilautteli taikasauvaansa nopeaan tahtiin, ja mumisi loitsun, ja kohta laatikko olikin kääriytynyt punaiseen paperiin, ja sitä koristi kultainen nauha. Molly asetti lahjan päälimmäiseksi lahjakasaan, ja heilautti uudestaan sauvaansa, ja roskat lensivät roskikseen. Molly hiipi huoneeseensa, ja näki miehensä nytkähtävän. "Joko tulit?" mies kysyi. Molly nyökkäsi, ja sukelsi lämpimän peiton alle.
Viimeisen asian, jonka Molly kuuli, oli jonkun laatikon asetettavan hellästi lattialle.
'Arthur, se vanha hömppä, paketoi lahjani.' Ja sitä ajatellen, Molly nukahti sikeään ja kestävään uneen.
Se tosin tuntui minuutilta. Korviin kantautui riemun kiljaisuja, ja kohta hän tunsikin pusuja poskillaan, ja kuinka hänen peittonsa vedettiin nilkkoihin. Molly avasi hitaasti silmänsä, ja näki nuorimpansa hymyilevän leveästi äidilleen.
"Kiitos Balbista, äiti", Ginny sanoi, halasi äitiään, ja riensi olohuoneeseen. Molly hieraisi silmäänsä, ja katsahti kelloon. Puoli kuusi. Hän päätti nousta ylös, ja huomasi miehensä kuorsaavan vielä. Molly päätti olla herättämättä Arthuria, ja tipsutti kylpytakki päällään keittiöön, aamupalaa valmistamaan.
"HYVÄÄ JOULUA, ÄITI!" huusivat kuorossa kaikki Mollyn lapset. Molly alkoi hymyillä, toivotti hyvää joulua, ja alkoi paistaa pekonia ja munia.
"Fred... George, lahjat avataan vasta illalla!" Molly tiukkasi, ja kääntyi takaisin lieden ääreen.
"Äitiiiiii, kiltti!" Ron huusi, pitäen käsissään suurinta lahjaansa, ja asettaen koiranpentuilmeensä naamalleen.
"Ei." Se oli suora vastaus.
"Edes yksi?"
"Yngh... No, hyvä on, kaikki saa ottaa yhden, mutta ei suurinta, RON!" Molly huudahti vielä kun lapsikatras hävisi joulukuusen alle. Kohta kuului hihkuntaa ja nauramista, ja kaksoset ilmestyivät kahden luudan kanssa keittiöön. He muiskauttivat pusun äitinsä poskelle, ja sanoivat kuorossa,
"kiitos äiti! Paras lahja ikinä!" Kohta Ginnykin tuli takaisin keittiöön.
"Ginny, joko avasit yhden lahjasi?"Molly kysyi, muistaen yh'äkkiä nuorimpansa kiittäneen liian aikaisin lahjasta. "Etkai avannut ilman lupaa?"
"En", tyttö sanoi hymyillen leveästi, ja näyttäen kaikki hampaansa. Pari tosin puuttui. "Pystyin vain alvaamaan että siellä oli balbi. Kiitos!" Ginny näytti vaaleatukkaista nukkeaan, ja riensi yläkertaan leikkimään. Kohta Ronaldkin tuli takaisin keittiöön, vaikka hänen ilmeensä ei ollut samanlainen kun muilla. Hän näytti pettyneeltä... melkeinpä vihaiselta.
"Mikä on, Ron?" Molly kysyi, ja taikoi pekonit ja munat omille lautasille. Ron veti syvään henkeä.
"Se on punainen." Molly näytti äimästyneeltä.
"Mikä?"
"Chudley Kanuunoiden paita! Se on punainen! SEN PITI OLLA VIHREÄ!" Ron huusi.
"Ron-kulta, eikös Chudleutten oletusväri ole punainen?" Ron nyökkäsi hiljaa. "Ja, sitäpaitsi, mitä eroa on punaisella ja vihreällä? Punainen on kaunis väri."
"PUNAINEN ON TYTTÖJEN VÄRI! ENKÄ HALUA KAUNISTA PAITAA, HALUAN CHUDLEY-PAIDAN!" Ron huusi kurkku suorana, ja lisäsi, "VIHREÄNÄ!"
Molly heilautti sauvaansa, ja Ronin käsissä oleva punainen Chudley paita muuttui vihreäksi. Mitään sanomatta, Ron kääntyi ja juoksi yläkertaan.
Percy tuli hetken kuluttua antamaan suukon äitinsä poskelle, ja jäi keittiöön lukemaan uutta kirjaansa. Fred ja George huusivat olohuoneesta kiitokset, ja kohta heidän huoneestaan alkoi kuulua tuttua paukuttelua.
Charlie kiitti äitiänsä uusista lohikäärme kirjoista, ja hanskoista, kun taas Bill päätti odottaa iltaan.
Weasleyt kävivät joulukirkossa, ja kun he palasivat, ruoka oli valmista ja olikin jo (lapsien iloksi) ilta. Ron ja Ginny tuskin malttoivat odottaa että pääsisivät avaamaan lahjojaan. Lahjapino oli melko mitätön, mutta perheelle se oli jo paljon. Kaksoset virnuilivat ja viestittivät toisilleen koodeja, kun Molly lastasi lisää ruokaa Percyn tyhjälle lautaselle.
"Kiitos", kaksoset sanoivat kuorossa, ja nousivat nopeasti ylös. Molly arvasi heti poikien aikeet, joten hän päätti olla nokkelampi.
"Odottakaa muitakin."
"Mitä?" kuului järkyttynyt sana kaksosten suusta.
"Niin, että odottakaa muitakin. Odottakaa että muut saavat syödyksi, sitten saatte avata lahjat", Molly sanoi. Fred näytti kieltään Mollylle, tämän käännyttyä pois, ja istuutui kaksoisveljensä viereen mököttämään.
Kohta ruoka alkoi olla loppu, mutta kaksi lasta istui vielä, ruoka lautasella. Fred, George, Bill, Charlie, Molly, Arthur ja Percy odottivat tylsistyneenä perheen kahta nuorinta lasta.
"Äitii?" Percy yritti, turhaan.
"Odotamme kaikkia, Percy", Molly sanoi, tosin hieman vaivaantuneella äänellä. Ron haikaili kokoajan olohuoneeseen, ja hän näytti siltä että hänellä olisi pissahätä. Ginny taas nojasi käsiinsä, ja katseli unelmoivana ulos ikkunasta. Hänen lautasellaan oli kinkku, jonka kanteista oltiin pureskeltu paloja, vähän perunamuusia, puolikas lihapulla ja koskematon salaatti. Tosin, hänen jälkiruoka kuppinsa oli aivan tyhjäksi nuoltu. Ron, oli päinvastoin tuskin edes koskenut vanukkaansa. Hänen lautasellaankin oli suunilleen yhtä paljon ruokaa kun Ginnyllä.
"Äitiii?" kaksoset inttivät, myös turhaan, kun kuului Mollyn suora Ei - vastaus. Kaksoset näpyttelivät halkeilevaa, ja haalistunutta puupintaa sormillaan, ja Percy jäi tuijottamaan Ginnyä. Bill ja Charlie rupattelivat keskenään, kun Arthur luki Päivän Profeettaa.
"Kiltti?" Bill yritti, ja Charlie nyökkäsi. Molly huokaisi ja melkein huusi,
"ei! Minä sanoin jo EI! Niin se tarkoitta ei! Me odotamme vieläkin kaikkia! Nyt lapset, hiljaa, ja Ginny, syö tuo kinkku nyt pois, kiltti!" Ginny hätkähti. Hän oli näköjään nukkunut kokoajan. Kului kymmenen minuuttia, kyllästyneinä kaikki rupattelivat vähän toisilleen.
"Molly, kiltti!" Arthur sanoi, ja Molly huokaisi uudelleen, vielä painavammin.
"Hyvä on. Menkää." Lapset olivat jo olohuoneessa kun Molly lopetti lauseensa. Molly huokaisi, hiljaa hymyillen, ja korjasi tiskit tiskialtaaseen. "Peseytys", hän mutisi ja tiskiharja alkoi hangata likaisia lautasia. Molly pesi kätensä ja pyyhki ne essuunsa ja meni olohuoneeseen.
"Eii, Lon anna se tänne!" Ginnyn korviahuumaava kirku kuului, kun kuopus nojautui isoveljeänsä päin, yrittäen napata pienen askin tämän kädestä. "Isiiii, Lon ei anna kalkkia, vaikka se lupasi!"
"Ron, anna Ginnylle yksi karkki", Arthur sanoi, ja avasi oman paketinsa. Hitaasti papari tipahti lattialle, neljän muun paperin seuraksi, ja Arthur tutki lahjaansa.
"Kiitos, Molly", Arthur sanoi ja tutki laatikkoa, jonka sisällä oli kaikkea jästi-roinaa. "Minullakin on lahja sinulle." Molly punastui vähän ja otti vastaan Arthurin antaman paketin. Se oli melko litteä, ja neliskulmainen. Molly avasi käärön, ja sen alta paljastui kotelo, jonka pinta oli silkinpehmeä. Molly avasi kannen ja kannen alta paljastui upea riipus. Siinä oli pieni sydän jonka väreinä toimi punainen ja kulta. Molly suuteli miestänsä, ja kun he erottautuivat, pari huomasi Ginnyn ja Ronin inhoa täynnä olevat ilmeet.
"Yök, ei saa pussailla, ällöttävää", Ron sanoi esittäen oksentavansa.
"Joo, älkää pussatko, se on tyhmää! Sitä tekee vaan näyttelijät!" Ginny sanoi päättäväisenä veljensä perään. Koko perhe repesi nauramaan, kahta nuorinta lukuunottamatta.
Vaikka joulu oli Weasleytten äidin rankinta aikaa, se oli samalla onnellisinta, hauskinta ja kaikin tavoin parasta.
___
A/n2: no there you got it.!
[size=85]//destine muokkasi ikärajan otsikkoon[/size]
