-
Ficin nimi: Kaltoinkohdeltu rakkaus
-
Kirjoittaja: Classick
-
Beta: -
-
Ikäraja: S
-
Fandom: Ice Age
-
Genere: Fluff
-
Paritus: sapelihammasorava/terho
-
Disclaimer: En omista kyseisiä henkilöitä, leikin vain heillä
-
Varoitukset: -
-
Summary: Niine hyvineen sapelihammasorava hyppäsi jäätävään veteen ja sukelsi kohti rakastaan.-
A/N: Joototanoin... Randomita paritukset kunniaan. Sain vain ihan käsittämättömän inspiksen tähän kyseiseen paritukseen. En käyttänyt tuon oravan suomenkielistä nimeä, koska Jyrsis on mielestäni tyhmä. Kestäkää siis, jos mielestänne Scrat on typerä. Täällainen tuli, toivottavasti tykkäätte! Toivoisin myös kommenttia.
Kaltoinkohdeltu rakkaus
Askel, toinen ja kolmas. Vielä viimeinen harppaus niin hän saisi rakkaimpansa. Yksi hipaisu ja sapelihammasorava saisi viimeinkin terhonsa. Pitkään vastoinkäymiset olivat sattuneet heidän tielleen, mutta nyt Scrat voitti. Terho oli viimein hänellä. Terho oli viimein hänen. Eikä hän aikoisi päästää irti. Ei enää kaiken heidän kokemansa jälkeen.
Silti Scrat tiesi halatessaan terhon kovaa pintaa, että ennen pitkää he olisivat taas erossa. Ennen pitkää jokin lintu, laiskiainen tai herra ties mammutti erottaisi heidät kylmästi. Sillä heitä ei oltu luotu toisilleen. Alusta asti, aivan ensimmäisestä vilkaisusta asti, Scrat oli tiennyt, että hänen elämänsä riippui tuosta terhosta. Hänen koko elämänsä oli keskittynyt tuon terhon hankkimiseen.
Mutta oliko se ollut hyvä elämä? Jos kysyisit nyt tältä pieneltä, mutta pippuriselta oravalta, hän vastaisi myöntävästi. Kaikki tarpeellinen oli hänellä otteessaan. Mutta, jos kysyisit saman kysymyksen, kun terho on jälleen kiinni jossakin jäätikön seinässä ja Scrat tuijottelisi sitä haikeasti alhaalla, saisit vastauksen '
ei vielä'.
Pieni orava säpsähti kuullessaan korkean kirkaisun taivaalta ja päästi sekunniksi otteensa rakkaastaan. Vain ihan pieneksi hetkeksi, mutta sekin riitti. Terho pyörähti nopeasti hänen jaloistaan kohti hyisenkirkasta vettä. Scratin silmät suurenivat hänen koko elämänsä upotessa viileään veteen. Vain yksi pieni nyyhkäys karkasi häneltä ennen kuin päättäväisyys astui surun tielle.
Terho oli hänen, ja tulisi aina olemaan.
Niine hyvineen sapelihammasorava hyppäsi jäätävään veteen ja sukelsi kohti rakastaan.