How can you come back? (Pansy/Draco) K-11

[DarkParkinson]

Name: How can you come back?
Paring: Pansy/Draco
Rating: K-11

LUKU 1

Pansy Parkinson istui yksin omalla sängyllään. Hänen kasvonsa olivat punaiset ja meikit olivat levinneet. Hän nyyhkytti ja pyyhki kyyneliä silmistään. Kädessään Pansylla oli valokuva nuoresta hymyilevästä pojasta. Pojalla oli harmaat silmät ja vaaleat hiukset. Pojan vieressä seisoi mustahiuksinen tyttö joka halasi poikaa. Poika tuossa kuvassa oli Draco Malfoy ja tyttö oli itse Pansy Parkinson. Pansy oli itkenyt koko yön. Vielä edellisen päivän aamuna Pansy oli ollut Dracon kanssa ruokasalissa ja jutellut hänen kanssaan. Vielä eilen aamuna hän oli halannut Dracoa. Nyt hän ei saisi enää nähdäkään omaa poikaystäväänsä. Draco nimittäin oli poissa, ja varmasti kuollut. Lordi Voldemort oli tullut edellisenä iltana ja kaapannut Dracon. Hän oli kiduttanut Dracoa kidutuskirouksella. Ja vienyt pois. Pansy ei ollut aivan varma miksi Voldemort oli ottanut
Dracon mukaansa. Pansy ajatteli että Voldemort tarvitsisi Dracoa johonkin. Mutta sisimmässä sydämmessään Pansy tiesi Dracon olevan kuollut. Draco makaisi jossain tienpiehtareessa elottomana, verisenä ja likaisena. Pansya alkoi taas itkettää. Hän nyyhki kauan aikaa pimeydessä. Lopulta Pansy päätti kirjoittaa kirjeen Dracolle. Vaikka Draco ei koskaan saisikaan kirjettä, siitä olisi ainakin lohtua Pansylle. Pansy tarttui Pergamentinpalaseen ja mustekynäänsä ja kirjoitti:

Draco Rakas..!

Tiedän hyvin että et koskaan tule saamaan tätä kirjettä mutta kirjoitan tämän oikeastaan lohduksi
itselleni. Minulla on sinua ikävä. Toivoisin että olisit vielä kanssani ja saisimme olla onnellisia. Mutta asia
ei ole niin. Sinä olet varmasti jo taivaassa ja minä saan jatkaa kivuliasta elämääni täällä maan
päällä. Elämä ei ole mitään ilman sinua. Kenestäkään muusta ei ole apua, tahdon sinut ja vain
sinut! Toivoisin todellakin että saisit siellä taivaassa lukea tämän mutta ei kai sitten saa.
Et varmasti ymmärrä miten paljon jäin sinua kaipaamaan..! En edes itse ymmärrä miten paljon sinä
oikein merkitsit minulle. Kun muistelen yhteisi aikojamme minua alkaa itkettää.. Sanon sen nyt
selkeästi: Rakastan sinua aina, vaikka olisimmekin erossa toisistamme (kuten nyt) rakastan sinua
silti, olet tärkein asia jonka tiedän. Joten toivoisin että sinä voisit hyvin siellä taivaassa.

Terveisin Pansy.

Pansy luki kirjoittamansa rivit huolellisesti ja purskahti itkuun. Pansy istui ja kuivaili kasvojansa hetken sitten hän nousi ja
lähti pois makuuhuoneesta käytävälle. Pansy oli menossa professori Dumbledoren luokse kysymään oliko Dracosta saatu tietoja. Pansy käveli tyhjillä käytävillä. Pansy pysähtyi kun huomasi professori Kalkaroksen ja professori Dumbeldoren viereisellä käytävellä.
Pansy jäi nurkan taakse kuuntelemaan.
-Malfoyta aijotaan käyttää Potterin tappamiseen. Mutta miten? Kalkaros sanoi. Pansy säpsähti 'Draco tuhoamaan Harry' hän ajatteli.
-Aivan! Malfoylle annetaan komentavaa lientä! Varmasti, Dumbledore vastasi.
-Eikai komennutaLientä? Sehän on kuollettavan vaarallista. Draco voisi vaikka kuolla. Vain harva pystyy juomaan sitä kuolematta, Kalkaros henkäisi.
Pansy pisti kätensä suun eteen ettei kiljuisi järkytyksestä. 'Draco voi kuolla, ei ei ei!' Pansy mietti.
-Niin! Luultavasti he olettavat että Draco on muita vahvempi, niin hän saattaakin olla, mutta, Dumbledore sanoi.
-Mutta me emme voi tehdä mitään! Dracolle käy miten käy, Kalkaros selitti. Silloin Pansy ei kestänyt enää, hän ponkaisi nurkaan takaa käytävelle missä Dumbledore ja Kalkaros seisoivat ja huusi:
-Meidän on pakko tehdä jotain!
Dumbledore ja Kalkaros katsoivat Pansya tuijottavasti.
-Emme voi Parkinson! Kalkaros kivahti.
Pansy juoksi itkien pois. Hän meni omaan makuusaliinsa ja istuitui sängylleen itkien. 'Missäs se minun kirjeeni Dracolle on? ja mikä tämä on?' Pansy ihmetteli ja nosti mustanpergamentinpalasen. Sille oli kirjoitettu punaisella musteella:

Pansy, oli mukavaa että kaipaat Dracoa noin paljon. Mutta on turhaa itkeä hänen peräänsä enää. Sillä
hän tulee kuolemaan. Minä tapan hänet sitten kun hän on hommannut Potterin tänne luokseni. Tapan Dracon veitsellä jos
sen sitten haluat tíetää. Potterin taas tapan 'avada kedavralla'. Unohda Draco et näe häntä enää koskaan!

Lordi Voldemort

Pansy luki kirjeen monta kertaa läpi ja joka kerta hän itki yhä enemmän.

LUKU 2

Oli kulunut 3 päivää eikä Pansy ollut kuullut mitään Dracosta. Pansy oli murheen murtama ja todella itkuinen.'
Kaikki yrittivät lohduttaa häntä joka rohkelikot! Pansy itki silti todella usein. Eräänä iltana Pansy kuitenkin oli hieman iloisempi sillä hän tunsi että jotain tulisi tapahtumaan, jotain hyvää. Pansy kävi nukkumaan. Kun Pansy jo tuhisi vuoteessaan vaaleahiuksinen ja harmaa silmäinen poika hiipi sisään tylypahkaan. Pansy heräsi tylypahkan oven avautumaan ja nousi seisomaan. 'Joku tuli sisään linnaan' Hän hätkähti. Pansy hiipi käytäviä pitkin ja huomasi linnaan tulleen pojan Dracoksi. Iloisena Pansy juoksi Dracon luokse.
-Draco! Hän huudahti onnellisena. Draco katsoi Pansya ja Pansy kirkaisi. Dracon silmien pupillit eivät olleetkaan harmaat, koska niitä ei ollut. Pansy kirkaisi uudelleen. Pansyn silmät olivat vain valkoiset. Draco työnsi Pansyn kumoon ja Pansy löi kätensä kivilattiaan niin lujaa että Pansy oli kiljua taas mutta Draco sulki hänen suúnasa nopealla ja kovalla läimäytyksellä poskeen. Pansy vaikeni ja katsoi Dracoa pelokkaasti. 'Draco ei ole oma itsensä! Tuo on varmasti sen komennusliemen tekosia! Pakko saada Draco ennalleen ja pelastaa hänet' Pansy ajatteli. Draco jätti Pansyn istumaan siihen ja ryntäsi etsivästi eteenpäin. Kun Draco oli kääntynyt käytävältä toiselle käytävälle, Pansy nousi ja lähti hiipimään Toiselle käytävälle rohkelikkojen oleskeluhuoneen eteen. Hän seisoi Lihavan Leidin edessä kunnes Draco saapui. Pansy meinasi taas kirkaista sillä nyt hän huomasi että Dracon korva oli melkein irronnut ja verinen.
-Väisty! Draco sanoi jotenkin robottimaisella äänellä.
-En Draco! Draco muistatko minua olen Pansy! Tyttöystäväsi! Pansy huusi.
Draco näytti miettivältä sitten hän pudisti päätään. Pansy ei enää voinut vastustaa asiaa hän ryntäsi Dracon luokse ja suuteli häntä suulle. Kun Pansyn huulet irtosivat Dracon huulista Draco kaatui maahan tajuttomana. Pansy hätääntyi ja polvistui Dracon ylle. Draco heräsi ja avasi silmänsä. Dracolla oli taas pupillinsa! Pansy huokaisi.
-Draco! Oletko taas ennallasi? Hän piipitti.
-Miten niin! Ainahan olen ollut normaali! Draco kivahti normaalilla äänellään. Pansy halasi häntä. He nousivat ja lähtivät kävelemään ulos. He halusivat mennä ulos hieman rauhoittumaan. Kun he astuivat Tylypahkan ovesta he näkivät Voldemortin.
-No niin Malfoy! On tullut kuolemasi aika! Voldemort nauroi. Pansy sidottiin naruilla kiinni.
-Ei! Älä koske Dracoon! Pansy kiljui ja yritti saada naruja auki.
Voldemort nauroi ja sitoi dracon naruilla. Voldemort otti esiin veitsen ja viildi sillä Dracon kaulaa. Draco huusi tuskasta ja Pansy kiljui pelosta.
-Anna minun ja Pansyn olla! Draco huusi.
-En ikinä! Voldemort huusi.
Voldemort viilsi Dracoa poskeen ja verta tippui. Sitten Voldemort kaiversi verta Dracon kädestä. Hän työnsi veitsen Dracon käteen ja otti sieltä verta.
-LOPETA! Pansy kiljui.
-Nyt minä lopetan sinun huutosi! Voldemort nauroi ja pisti veitsen Dracon sydämmeen. Draco huusi ja otti raskaasti henkeä. Sitten hänkaatui maahan ja kiemurteli siinä hetken kunnes pysähtyi ja makasi kuolleena maassa. Pansy kiljui entistä lujempaa ja kyyneleet tippuivat maahan kun hän katsoi Dracon ruumista maassa. Vóldemort nauroi ja tuli Pansyn luokse.
Narut Pansyn ympärilti katosivat ja hän kaatui maahan itkien ja kiljuen. Sitten hän nousi ylös ja huusi Voldemortille:
-MINÄ VIELÄ TAPAN SINUT! Senkin saastainen muurahainen!
Sitten Pansy tarttui veitseen Voldemortin kädessä ja riuhtaisi sen häneltä.
-Mitä ihmettä sinä teet? Voldemort ähkäisi mutta liian myöhään. Pansy oli jo pistänyt veitsellä itsensä kuoliaaksi....


A/N: Tästä tuli ihan kumma ficci Eikä mikää hyvä. Tykkään kommenteista!


[size=85]//destine muokkasi ikärajan otsikkoon[/size]

[Sierra]

Krhm, ihan okei, kirjotusvirheitä oli, isoja alkukirjaimia puuttu... vähä nopeasti eteni, ja hieman epäuskottavaa... mutta luinpahan kummisikin

[howboring]

Aa, kiva ficci =D Pansy/Dracon takia mä aloin tätä lukea, ihan nätti paritus sillain.

Muttamutta, minusta tän ikäraja olisi pitänyt olla K15 O.O Verta ja kuolemaa, hyi että =D Ne oli hyvin kuvailtu tuossa lopussa, mä sain kylmät väreet kun Voldemort murhasi Dracoa... Tästä huokui selvästi se, et tykkäät kirjottaa =D Täs on käytetty mielikuvitusta, paikoitellen oudosti, mutta oikeastaan mä pidin niistäkin kohdista.

Huonoin kohta oli mielestäni, tai epärealistisin, se että Voldemort pääsee Tylypahkan rajojen sisäpuolelle. Toki se on voinut keksiä jonkun keinon, mutta en nyt tiedä.. Hmm, se kirjeen lähettäminenkin oli outoa, mietin että miten Voldu saa ensinnäkin tietoon Pansyn kirjottaman kirjeen. Tosin se pergamentti (joka muuten kirjoitetaan pienellä, tuolla se oli isolla) voi olla joteki sellanen kun se Valedron päiväkirja SK:sta. Mut miks Voldemort Pansylle laittais jonku kirjeen? Vaikutti muutenkin tuo sinun Voldemortisi pöpiltä, miksi ihmeessä se Dracon haluaa tappaa o.O Harryhan sillä tähtäimessä oli =D Ei Dracon puolesta kannata vaivaa nähdä. Ja en usko, että Voldemort kertoisi Pansylle eri kidutusmenetelmiään.

Toi alun Pansyn itkukohtaus oli oikein ihana tuossa alussa ja toi kirje oli myöskin nätti. Samanlaisia ajatuksia mullakin oli joskus, sillon kun mun gerbiili kuoli. Muutenkin tosi realistinen kohta, dramaattinen. Ensin ajattelin, että onpas tää nyt kamalan dramaattinen, mutta sitten muistelin omia kokemuksiani, niin olin ihan samassa tilassa xD

Mutta sisimmässä sydämmessään Pansy tiesi Dracon olevan kuollut.

Tämä riitelee sen kanssa, että Draco olikin elossa. Ei näin o.O

Kirjoitusvirheet tekivät täst tekstistä kyllä hieman töksähtelevää. Se vaikeutti lukemista ja tällain. Ja teki tästä huonomman, mitä tää olisi virheettömänä.

A/N: Tästä tuli ihan kumma ficci. Eikä mikää hyvä.

Miks ihmeessä sä sit laitoit tän tänne, mä ihmettelen o.O Musta tää kyllä oli oikeastaan ihan kiva. Oli hyvä et tää kulki näin nopeasti, minusta. Sain kaikesta selvää, joten ihan hyvä tahti tässä oli. Nopea toki, mutta ymmärrettävä ficci =D

Tuleeko tähän jatkoa kun tässä on osa yksi ja osa kaksi? En usko. Minusta olisi parempi jos nämä yhdistäisi yhtenäiseksi oneshotiksi =) Laittaisi vaikka tuohon Tokan osan sijasta siihen "otsikon kohdalle" ***-merkit.
Kiitokshiah!

[Paris]

No, ficci oli oikeastaan ihan hyvä, mutta vähän paranneltavaakin löytyy. ;)

Ensinnäkin, tekstissä oli aika paljon kirjoitusvirheitä. Alussa ei ollut betauksesta mainintaa, mutta oletan ettei tässä ole betaa käytetty? Se voisi olla hyvä idea; tekstissä ei olisi kirjoitusvirheitä ja olisi muutenkin varmasti selvempi.
Toiseksi, olit käyttänyt aika paljon Pansyn nimeä kertoessasi mitä hän teki(ainakin joissain kohdissa, joissain sitten oli kyllä hän-sanaakin käytetty). Esimerkiksi tässä kohdassa oli aika paljon Pansya hoettu:

Pansy luki kirjoittamansa rivit huolellisesti ja purskahti itkuun. Pansy istui ja kuivaili kasvojansa hetken sitten hän nousi ja
lähti pois makuuhuoneesta käytävälle. Pansy oli menossa professori Dumbledoren luokse kysymään oliko Dracosta saatu tietoja. Pansy käveli tyhjillä käytävillä. Pansy pysähtyi kun huomasi professori Kalkaroksen ja professori Dumbeldoren viereisellä käytävellä.
Pansy jäi nurkan taakse kuuntelemaan.

Kuulostaa siis sujuvammalta, kun käyttää välillä hän-sanaa.

Juonikin välillä vähän tökki ja jotkut kohdat olivat vähän epäselviä ja oudohkoja. Ja minustakin ikärajaa olisi voinut olla vähän korkeampi kun tuossa lopussa oli tuota puukottamista ja kuolemista kuvailtu. No, en minä niin tarkkaa ikärajoista tiedä! :D Mutta jatka toki kirjoittamista. :) Ja jos hankit betan, niin teksti paranee huomattavasti.

[Dracolover]

Noniin, mukava ficci tämä ;> Pikkasen häiritsi muutama kirjoitusvirhe ja muutama lauseenrakenne virhe. Minä voisin tämän betata jos haluaisit!