Osa 3
James heräsi aamulla kun heidän perheensä pöllö koputti ikkunaan paketti jalassaan. Kiharatukkainen poika kipitti avaamaan ikkunan ennen kun muut heräisivät, hän oli kuullut Remukselta kuinka Sirius oli vetänyt herneen nenään ensimmäisen koulu päivän aamuna.
Pöllö lensi huoneeseen Jamesin sängylle ojentaen jalkansa. Paketin päällä oli kirje, kirjoitettu hänen isänsä käsialalla.
Hei James!
Voin sanoa että olen ylpeä sinusta, olet ollut jo kolme viikkoa siellä eikä yhtään kirjettä kotiin. Muistan oman ensimmäisen kuukauteni koulussa, Dumbledore ei ollut vielä rehtori vaan muodonmuutosten opettaja, hän oli tuvanjohtajani onnekseni. Löysin tieni aina kiipeliin mutta Dumbledore oli armahtavainen yleensä sain vain tunnin jälki-istuntoa, tosin ensimmäisellä viikolla äitini sai vihaisen kirjeen jossa kerrottiin kuinka olin onnistunut muuttamaan loitsujen opettajan hiukset violetiksi.
Koska tiedän että sinä olet perinyt minulta muutamia ominaisuuksia halusin lähettää sinulle jotain jonka olen aikoinani perinyt omalta isältäni, käytä sitä hyvin.
Isäsi
PS. Äitisi on huolissaan, kun et ole antanut kuulua itsestäsi mitään ja lupasin välittää viestin.
Pps. Sori aikainen ajankohta. 
Ppps. tulet ka(s)tumaan pahasti jekkuasi, Räjähtävä vesisohva oli vanha vitsi, tein sen aikoinani tädillesi Margaretille tämän ollessa raskaana. En istunut sen jälkeen viikkoon.James tiesi sukunsa olevan hupsuja täynnä mutta häntä kuitenkin nauratti ajatella professori Lipetitiä hiukset violettina. Äiti oli ihastunut isään juuri siksi että hän oli niin veikeä ja huvittava. James tiesi isänsä tietävän että ei hän ole ollut täysin kiltti, mutta koska hän ei ollut jäänyt kiinni mistään sai hänestä olla ylpeä.
Hän oli juuri aikeissa lähteä aamupalalle kun huomasi ruskean paketin jonka oli unohtanut ajatellessaan isäänsä. Paketissa oli jotain pehmeää, luultavimmin siis jokin vaate. Lopulta paketti aukesi ja esiin tuli jotain hopeaista, Jamesin teki mieli kiljua. Hän vetäisi viitan päälleen ja juoksi peilin eteen, hänen päänsä leijui ilmassa. James ihasteli näkyä jonkin aikaa kunnes kuuli Siriuksen murahtavan unissaan. Hän ei haluaisi vielä näyttää viittaansa kenellekkään.. James piilotti viitan arkkunsa pohjalle ja valmistautui aamupalalle.
Juuri sinä päivänä koulun seinille ilmestyi ensiluokkalaisia miellyttävä ilmoitus. Vihdoinkin ensimmäinen lentotunti pidettäisiin, toki ainakin puolet luokasta osasivat lentää. Kuitenkin se oli mukavaa vaihtelua arkeen. Jokainen ensiluokkalainen halusi päästä kertomaan mielipiteensä, olihan se kuitenkin velhomaailmassa todella olennanainen osa kaikkea ja huispauskin tapahtui luudanvarrella.
"Minä en ole koskaan koskettanut aitoa luutaa, siis kun eihän jästi maailmassa lennetä." eräs kovaääninen rohkelikko kajautti.
Oli niitäkin jotka esittivät parempia kun tosiaan ovat.
"Minä osaan omasta mielestäni hyvin, ajattelin hakea joukkueeseen ensi vuonna, äitni oli aikoinaan jahtaaja mutta minulla on kykyjä pitäjäksi."
Jameskin tykkäsi puhua lentämisestä.
"Minä haluaisin etsijäksi. Isäni on opettanut minut lentämään, tähdenlento kakskakkosella. Nelivuotiaasta sitten olenkin murtautunut luutakomeroon, ja käynyt naapurikylissä lentelemässä." James oli ylpeä itsestään, hän haroi hiuksiaan taaksepäin näyttäen sitten siltä että tuuli joka tuiversi yläilmoissa olisi sen pöllyttänyt. ”Kerran jäin kiinni siitä, mutta isäni on ollut joskus nuori.. Ja äitini, no.. päätimme olla kertomatta.”
"Minäkin olen oppinut nuoresta, äitini osti veljelleni luudan ja on naurettavan helppoa varastaa se, veljeni on täysi typerys eikä tiedä että olen löytänyt hänen ”salaisen piilonsa” joka on hänen sänkynsä alla." Sirius joka näytti jostain syystä katkeralta, naurahti kyllästyneenä.
Kaikki kertoilivat omia kokemuksiaan, joihinkin tarinoihin oli lisätty erilaisia viihdykkeitä, mielenkiinnonvuoksi. Jotkut kertoivat tosissaan kuinka olivat hienosti väistäneet vastaantulevan helikopterin, kerran eräs korpinkynsi poika vakuutti pelastaneensa taikaministerin puusta.
***
Tunti pidettiin huispauskentällä matami Huiskin ohjauksessa. Rohkelikot ja Luihuiset olivat samassa opetusryhmässä, se harmitti kaikkia mutta lentäminen oli niin suuri asia että kukaan ei ruvennut rähinöimään opettajan nähden.
"No niin, jokainen hakee täältä laatikosta itselleen luudan, ja sitten asetutte seisomaan kahteen riviin niin että kaikki näkevät minut kun kuljen välissänne." Matami Huiski katseli onko kellään mitään kysyttävää ja käveli pois kentältä.
Jokainen kiiruhti valikoimaan itselleen hyvää luutaa, vaikka jokainen luuta olikin parhaat päivänsä nähneitä, muutamassa oli enemmän risuja takana ja luudanvarsi oli vielä suhteellisen kiinteä. Rohkelikot asettuivat yhteen riviin ja Luihuiset toiseen, vastakkain seistessään ryhmät huutelivat toisilleen ilkeitä juttuja. Peter josta näki heti päälle päin että lentäminen ei innostanut joutui suurimmaksi pilkan kohteeksi.
"Tuuppaan sinut luudalta jos nyt pääset edes ylös asti." Nott huusi katsoen suoraan Peteriä, Luihuis-tytöt kikattivat ja osoittelivat Peteriä joka oli kalpea kuin lakana ja näytti siltä että pissaisi kohta housuihin.
"Piskuinen, joko olet varannut sängyn sairaalasiivestä?" Kalkaros huusi mutta katsoi enemmän luihuisten reaktiota kuin Peterin.
James joka oli puhellut vierustovereidensa kanssa huispaajalegendoista, kuuli ivahuudot ja kääntyi heti puolustamaan kaveriaan.
"Hei Nott, luuletko tosiaan pääseväsi tuolla luudalla ylös? Luulisin että näissä luudissa on painorajat." Nott oli isokokoinen poika ikäisekseen ja Jamesin sanat saivat sentään pienen punan hänen poskilleen. Sirius joka oli ollut myös hiljaa aukaisi hänkin suunsa.
"Puoliveri-Kalkaros, itse voisit kokeilla Voron kaapista Taikaputsis aineita, jos ne ei toimi niin Pomfrey varmasti ottaa sinut siipiensä suojiin ja yrittää hoitaa tuon sinun..." Sirius mittaili ensin Kalkarosta kuin harkiten tarkkaan mitä sanoisi. "...lika-ongelmasi."
Kaikki rohkelikot räjähtivät nauramaan, jotkut luihuiset joutuivat vääntämään virnistyksen pois kasvoiltaan.
Siitä olisi varmasti tullut suurikin riita mutta Huiski -joka oli poistunut hakemaan huispaus-tarvikkeita näyttääkseen ne oppilaille, tuli takaisin.
Peteriin huudot olivat vaikuttaneet huonosti hänen mieleensä palasi se ainoa kerta kun hän oli luudan selkään hypännyt.
“Peter sinä olet jo kuusi vuotias, etkö haluaisi kokeilla vaikka lentämistä? Minä kiisin luudalla ensimmäisen kerran ollessani neljän vanha… Kai sinun tekisi mieli jo päästä lentämään?“
“Isä, enpä tiedä. En ole koskaan pitänyt korkeista paikoista…“
Herra Piskuilan näytti hiukan pettyneeltä, Peter oli tottunut siihen, hän oli aina ollut arka eikä koskaan tiennyt mitä pitäisi sanoa tai tehdä. Sinä päivänä hänen isänsä kuitenkin päätti että poika lentäisi ja se oli sillä selvä. Hän oli ottanut pojan kädestä kiinni ja raahannut vajaan, siellä odotti hänen oma luutansa –Merkurius kakkonen.
“Peter, tämä on ihan helppo homma. Istut vain luudalle ja ponnistat maasta vauhtia, kääntyminen sujuu itsestään, siihen vain harjaantuu.“
“EN minä halua lentää, minua pelottaa. Etkö sinä koskaan välitä siitä mitä minä sanon!“
“Poika, nyt sinä ryhdistäydyt. Luuletko että kukaan haluaa luuseria kaveriksi?“
Peter oli itkun partaalla, hänen isänsä käveli nopeasti talolle, paiskasi oven kiinni sisälle astuttuaan.
Hänen isänsä oli pitänyt poikaansa aina hiukan luuserina ja lopulta Peter halusi näyttää rohkeutensa. Hän oli ottanut isänsä luudan, lentoon nousu oli helppoa mutta luuta ei pysähtynytkään ihan helposti. Luuta kiisi suunnasta toiseen Peterin horjuessa puolelta toiselle. Hänen isänsä huomasi lentävän-Peterin keittiön ikkunasta ja kiiruhti ulos. Siellä hän yritti huudella pojalleen neuvoja mutta pieni poika oli niin shokissa että ei kuullut mitään. Lopulta hän oli tipahtanut pusikkoon ja kummastakin kädestä murtui luita.
Hänen isänsä oli hoitanut pojan Mungoon hoidettavaksi, korjannut luutaan tulleet naarmut ja ollut sen jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tosin kertaakaan hän ei ollut patistanut poikaansa enää lentämään. Remus huomasi Peterin ilmeen, poika värisi pelosta. Hän käveli säikähtäneen pojan viereen ja tarjosi salaa suklaata. Peter rohkaistui hiukan mutustellessaan suklaata, hän hymyili ensin kiltille Remukselle ja sitten virnisti hiukan Kalkarokselle joka oli läsähtänyt lyttyyn Siriuksen sanoista.
Huiski esitteli ryhmyt, kaadon ja siepin, hän kertasi huispauksen säännöt ja huomautti että ykkösluokkalaisten oli lähes mahdotonta päästä joukkueeseen. Sitten he asettuivat luutiensa viereen ja opettelivat kutsumaan ne käteensä, toisille se oli lähes mahdotonta saada luuta nousemaan, jotkut saivat sen jo toisella yrityksellä kauniisti käteensä. Lopulta he asettuivat luutaansa lento asentoon ja Huiski kertasi vielä lentämisen perusteet ja he pääsivät kokeilemaan ylös nousua. Toisille lentäminen oli luontaista, jotkut jännittivät niin paljon että eivät edes päässeet kunnolla ilmaan. Viimeiset viisitoista minuuttia Huiski pyysi jonoon ne jotka halusivat lentää kunnolla.
Jonoon tuli suurimmaksi osaksi velhoperheistä tulevia. James oli heti ensimmäisenä jonossa, Luihuisesta tuli mukaan kolme, Nott ja hänen kaksi ystäväänsä. Sirius oli myös innokkaana mukana ja muutama muu rohkelikosta. Vain yksi tyttö, punatukkainen Lily Evans, jästiperheestä.
He lensivät kolmen jalan korkeudessa kentän päähän ja takaisin. Jamesille se oli helppo nakki, hän lensi nopeasti, pujotteli maalisalot ja tuli takaisin. Matami Huiski kehui suoritusta hyväksi ja kehotti pyrkimistä joukkueeseen toisena koulu vuotena, tämän vuoden huispaajat oli jo valittu. Ja huomautti että ensiluokkalaisten oli tosiaan lähes mahdotonta päästä joukkueeseen.
Nott lensi myös kohtalaisen hyvin, hiukan epävarman oloisena ja siitä johtui että luuta tärisi. Poika kuitenkin keksi syyttää luudan kuntoa johon matami Huiski huitaisi kädellään kieltävästi. Sirius lensi luihuisten jälkeen ihan taidokkaan näytteen, hänen luutansa oli todella hidas ja rönsyinen.
Lily Evans lensi viimeisenä, hän oli itsevarman oloinen ja nousu sujuikin hyvin. Moni tyttö kannusti ja huuteli hänelle rohkaisuja. Tyttö kallistui eteenpäin ja luuta kiihdytti vauhtia. Maalisalot tulivat liian nopeasti eikä tyttö kerinnyt väistää keskimmäistä vaan hänen jalkansa kolahti salkoon kovassa vauhdissa. Tyttö tippui luudaltaan ja jäi maahan makaamaan. Huiski nappasi Nottin luudan ja lensi sillä nopeasti toiseen päähän kenttää. James ja Sirius lensivät paikalle muut juoksivat perässä.
Lily makasi maassa voihkien kipeää jalkaansa ja olkapäätään joka oli rysähtänyt edellä tippuessaan maahan.
”No niin. Rauhoituhan nyt, ei ole mitään hätää. Viedäänpäs sinut sairaalasiipeen. Tunti on päättynyt, viekää luudat laatikkoon. Ja kukaan ei nouse maasta, et edes sinä Potter. James pyöräytti silmiään ja jatkoi matkaa kävellen.
Tyttö toimitettiin sairaalasiipeen jossa hän sai nukkua tulevan yönsä. Matami Pomfrey korjasi luut helposti mutta se oli uuvuttavaa puuhaa. Lilyllä oli murtma polvilumpiossa ja olkapää oli räsähtänyt sijoiltaan, siihen oli riittänyt yksinkertainen taika joka helpotti kipuunkin kummasti.
***************************************************************************************************
James päätti kokeilla viittaansa illalla ja käydä sairaalasiivessä tervehtimässä Lilya, tosin hän oli päättänyt hiukan kiusoitella tätä... Luudalla lentäminen oli helppoa, miten kukaan pystyi tunaroimaan vaikka sitten olikin jästiperheestä. Lily oli ollut etevä kaikessa muussa, hän oppi loitsut ensimmäisten joukossa, oli todella hyvä liemissä, eikä koskaan tehnyt mitään väärin. James oli siis kutakuinkin tyytyväinen itseensä että oli niin taitava lentäjä vaikka yksi koulun parhaista oppilaista ei siihen pystynyt satuttamatta itseään. James oli tosin lentänyt jo monta vuotta ja hänen isänsä oli suurimpia huispausfaneja englannissa.
Heti kun James sai loitsujen tehtävänsä valmiiksi -kaksi jalkaa pitkä teoreettinen kuvaus siipirdium lentiusa -loitsun vaikutuksesta ja tehosta, juoksi hän portaat ylös poikien makuusaliin ja kaivoi viitan arkustaan. Noustessaan ylös hän huomasi hämmästyksekseen olevansa Peterin kanssa silmätyksin.
"James, mihin sinä olet menossa? Mitä tänään oikein tapahtuu?"
"En ole velvollinen kertomaan matkoistani ulkomaailmaan, Peter. Ja miten niin tänään pitäisi tapahtua jotain?" James työnsi viittaansa takataskuun niin ettei Peter huomaisi.
"Pah, Siriuskin lähti juuri, ja huomannet Remuksenkin häipyneen johonkin." Peter kuvitteli kaikkien poistumisen liittyvän toisiinsa, mutta James ei ollut arvannut muidenkin suunnittelevan jotain.
"Mitä? Ai Remus lähti nyt illalla? Sirius on varmaan jossain luihuisten kanssa.”
"Minä haluan mukaasi."
"Mukaani?! Sori, se ei nyt käy."
"No sitten kerron McGarmiwalle. Te suunnittelette jotain, en minä ole tyhmä." Peter sanoi melkein uhkaavalla äänellä.
"Ai sinäkö meinasit juoruta McGarmiwalle? Kympistä vetoa et uskalla. Ja kyllä sinä taidat olla vähän tyhmä, minä en liity mitenkään muiden katoamiseen. Siriuksella on varmasti bisneksiä jonkun luihuisen kanssa, Remuksesta en varmasti tiedä mitään."
"No te olette kaikki kuuhulluja.!" Peter katsoi ulos ikkunasta ihaillen täysikuuta, ja sitten hänen silmänsä pyöristyivät. "Sinä olet ihmissusi, vai mitä?"
Se oli viimeinen pisara Jamesille. Toki Peter oli joskus mukavaa seuraa, mutta tuo pikkuinen poika oikein kerjäsi tyhmäksi haukkumista.
"Peter, sinä tosiaan olet tyhmä. Et taida tietää että ihmissuden kanssa ei kannata olla samassa huoneessa täydenkuun aikaan." James ulvoi, varmisti että viitta oli taskussa ja poistui huoneesta ulvoen vielä portaissa. Peter jäi katsomaan pöllämystyneenä kuuta. Lopulta hän heräsi transsistaan ja läppäisi itseään otsaan.
"Kai mä sit oon vähän tyhmä."
***
James hiipi sairaalasiipeen, sängylle jolla Lily nukkui. Hän teki kaikkensa, härnäsi monella eri tavalla mutta Lily ei herännyt. Siksi Jamesin mielikuvitus lähti hurjana laukkaamaan, oliko tyttö edes elossa ja uskaltaisiko hän kokeilla pulssin, kaulasta. James vilkaisi nopeasti taakseen, ihan kuin joku voisi nähdä hänet näkymättömyysviitan alta ja hiipi Lilyn sängyn vierustalle. Tyttö makasi hiljaa, punaiset hiukset kauniisti levällään. James vilkaisi vielä taakseen pimeään josta näkyi matami Pomfreyn yksityisten tilojen ovi, joihin ei perimätiedon mukaan ollut päässyt kukaan oppilas koskaan.
Pojan käsi tärisi kun hän liikutti sitä tytön kaulalle, James oli niin hermostunut että ei löytänyt heti oikeaa kohtaa että löytäisi pulssin. Yhtäkkiä käsi nappasi häntä ranteesta ja viitta valahti hänen yltään.
"Mitä ihmettä sinä teet täällä?! Miksi sinä hipelöit minun kaulaani!"
Lilyn ääni oli kimeä vaikka hän oli juuri herännyt.
"Oletko hullu, sinähän paljastat minut!"
"Sinähän olet James, vai mitä? Mutta miksi sinä hipelöit minun kaulaani?" Lily tivasi edelleen äänekkäästi.
"Öö.. Joo, olen James… James Potter. Ja viitsitkö puhua vähän hiljempaa."
Poika virnisti tyytyväisenä, kuin olisi ollut joku julkkis ja Lily hänen ihailijansa.
"Ja sinä tulet tänne hipelöimään minun kaulaani.. Olet aina pahan teossa, sinulle ei riitä mikään..."
"EN minä tullut tänne vartavasten hipelöimään sinun kaulaasi. Tulin vaan katsomaan miten voit. Ja haluaisin tietää että miten sinä oikeastaan tipuit, tai siis.. Sinähän törmäsit siihen pylvääseen ja sitten..."
Lilyn naama rupesi saamaan hiukan vaaleanpunaista väriä, johtuiko se häpeästä vai suuttumuksesta sitä ei James tiennyt.
"Kuule, minä olen täällä ihan luvan kanssa, koitapa muistaa että sinun paljastumisesi on minun varassani. Joten sinuna en tulisi pilkkaamaan minua, ja paljastaisi vielä typerästi tätä sinun viittaasi joka on kieltämättä hieno."
James virnisti taas, kuin häntä olisi kehuttu todella rohkeaksi ja charmikkaaksi mieheksi.
"Mutta et kai sinä paljastaisi minua. Olet kuitenkin vuosikurssimme fiksuin tyttö. Enkä minä tullut pilkkaamaan, halusin vain tietää.. että miten voit."
Lily punastui Jamesin imartelusta mutta ei kuitenkaan menettänyt älyään vaan jatkoi keskustelua.
"Kun taas sinä häiriköit tunneilla ja olet kuin omistaisit koko paikan. Et jätä ketään rauhaan tyhmiltä kepposiltasi.. Olet kaveripiirien kuningas vaikka kukaan tovereistasi ei ole sinulle minkään arvoinen.."
"Kuule elämä on kovaa, minulla on hauskanpito veressä. Mutta mitä sinä tiedät minun tovereistani, Peter on aina minun mukanani. Älä rupea väitt-. "
"Niin, mutta voitko väittää että antaisit hänelle osan kunniasta kaikista niistä "hauskoista" kepposista mitä olette tehneet. Hänellä ei ole mitään arvoa elämässäsi."
"Hei kuule, sinä suurentelet asioita. En minä niin pahasti häiriköi, pilailuhan on vain hauskaa, itse nauroit kun Gilbert Kingsley joi kuravettä ja sylkäisi ne Nottin päälle.."
"Se oli ihan hauska, mutta veit kaiken kunnian ja Peter sai vain katsella vierestä.."
"Niin koska minä taioin sen taian hänen lasiinsa. Peter vain istui vieressäni, nauroi ensimmäisenä ja pisimpään. Peter viihtyy sillä tavalla. Ja se poika on ihminen joka tarvitsee itselleen suojelijan. Tänäänkään en jättänyt häntä pulaan, puolustin häntä niin miten aito ystävä ainakin."
"No entäs Remus? Hän ei koskaan pääse mukaan sinun kepposiisi, hänet sinä ainakin alennat ja kehtaat vielä esittää hänen ystäväänsä."
"Hei Lily, Remus ei halua olla niissä mukana. Se on hänen päätöksensä ja sinun tulisi sitä kunnioittaa.."
"Remus, onkin fiksu, sinun kannattaisi ottaa hänestä mallia.." James naurahti Lilyn ristiriitaisuudelle.
"Puhut itsesi pussiin Lilyseni."
Lily pyöritteli silmiään ja katsoi Jamesia toivottomana.
"Se on Evans sinulle, Potter. Mutta entäs Sirius, et koskaan edes huomaa häntä. Teillä voisi olla hauskaa yhdessä, kun keksitte jotain hauskoja jekkuja opettajille."
"Sirius on tullut perheestä joka kannattaa jästiperheistä tulevien hirttämistä, miksi sinä edes välität, et edes pidä minun viattomista ja pienistä jekuistani saati sitten-."
"Mutta miksi luulet että hän pääsi rohkelikkoon? Poika joka tulee niin syvältä luihuisista lajiteltiin rohkelikkoon, eikö se jo kerro jotain?"
"Sen että hattukin voi erehtyä, tullut varmaan vanhaksi. Lajitteli Parkleyn kaksosetkin eri tupiin.. Se vain on erehdys, jolle ei voi mitään."
"No olkoot niin, mutta oletko koskaan kuullut hänen pilkkaavan kuraverisiä tai yleensäkään ketään?"
"Kuule, viimeksi tänään. Kuulit itsekin miten hän ilkkui Kalkarokselle, joka on puoliverinen."
"Sinäkin joutaisit luihuiseen, pilkkaat jokaista joka yhtään käy hermoille. Sirius puolusti Peteriä, niin kuin sinäkin, niin kuin aito ystävä vaikkapa..."
"Minä en haukkuisi ketään suvun perusteella, minä en välitä mistä perheestä kukin tulee. Sillä ei ole mitään väliä."
"Ja kuitenkin sinulle merkkaa enemmän se että Sirius on Musta kuin se että hän on rohkelikko. Potter, SINÄ puhut itsesi pussiin."
Lilyn kova äänisyyden seurauksena kuului kova kopaus joka kertoi Pomfreyn olevan tulossa. James vetaisi viitan Lilyn kädestä johon se oli jäänyt ja kiirehti pois paikalta.
Jamesin ajatus juoksenteli villinä koko matkan rohkelikko-torniin. Mitä Lily oikein meinasi, sanoessaan että hän oli häirikkö, ja vieläpä tunteeton sellainen. James ei voinut uskoa että tyttö pystyi ajattelemaan niin vapaamielisesti kaikeasta ja kertomaan sen niin suoraan. Mutta hänellähän oli hyvät välit useimpiin ihmisiin, Peter oli automaattisesti hänen puolellaan, Remuksella ei ollut mitään häntä vastaan. Hänellä oli monta mukavaa serkkua jotka toivat kermakaljaa ja karkkia Tylyahosta, hän ei ollut tehnyt vielä mitään vakavia kepposia jotka alentaisivat ihmisen arvoa. Kaikki oli hienosti mutta Lily ei ollut tyytyväinen, tosin eihän Jamesin tarvinnutkaan pitää Lilya tyytyväisenä. Hän ei tajunnut edes sitä ett miten he olivat päätyneet puhumaan hänen ystävistään, mitä väliä sillä oli Lilylle. Ne olivat hänen huonetovereitaan, jokainen hiukan omaperäinen yksilö. He elivät täysin eri ajatusmaailmassa, mutta James päätti että tarkkailisi Siriusta enemmän. Poika tosiaan oli kuin kuuluisi rohkelikkoon.
***
Aamulla Peter heräsi katsomaan että kaikki olisivat ehjänä paikalla, James kuorsasi boksereissaan puoliksi lattialle tippuneen peittonsa alla. Siriuksesta ei näkynyt muuta kuin mustat hiukset, Peter katseli hiuksia jotka yleensä roikkuivat muotoillusti puolipitkinä omistajansa päästä, se oli hänestä kiehtovaa katseltavaa. Yhtäkkiä hänen huomionsa herpaantui kun ovi aukesi, sisään hiipi Remus. Peterin silmät suurenivat tyhmästi kun hän tajusi vuoteen olevan tyhjä.
"Remus mitä sinulle on tapahtunut? Näytät vähän... sairaalta. Et kai sinä vain törmännyt luihuisiin..?"
"Minä olen kunnossa, hiukan väsynyt mutta kunnossa." Remus vältteli Peterin katsetta ja toivoi pojan olevan tarpeeksi väsynyt tajuamaan että yleensä Remuksella ei ollut tapana valvoa öitä tekemässä pahojaan. Peter näytti mietteliäältä, hän yritti löytää tolkkua poikien touhuille mutta se ei ottanut onnistuakseen. Lopulta hän päätti rohkaistua ja kysyä petiin menneelle Remukselta mitä tämä oikein puuhasi.
"Remus, kukaan muu ei kerro minulle mitään. Viitsitkö vähän valottaa, mitä te oikein puuhaatte öisin?"
Remus kuuli kysymyksen, mutta hän oli liian väsynyt vastaamaan, vaikka yö olikin ollut tavallista helpompi täysin suljetussa tilassa. Peter saisi ottaa itse selvää, jos nyt suinkaan uskalsi uhmata yön pimeyttä, viettelijöistä kauneinta, seikkailua. Vaikka ei Remus sitä kyllä toivonut. Hän ei halunnut että edes yksi yli-innokas poika roikkuisi hänen kannoillaan ja saisi lopulta tietää kuinka hän vieraili kerran kuukaudessa rääkyvässä röttelössä muuntautumassa ihmissudeksi.
Peter luovutti siltä aamulta, James eikä Remus halunnut kertoa mitä puuhasivat öiseen aikaan. Peter oli ennenkin huomannut että James livahti ulos, eikä se häntä haitannut koska oli luullut Remuksenkin viihtyvän yöt sängyssä. Nyt hän ajatteli olevansa yksin "nyhverö".
***
Sirius heräsi aamulla aikaisin, hän oli nukkunut yönsä huonosti mutta ei saanut enää unta. Hän makasi lämpimässä peittonsa alla ja mietti edellistä yötä. Hänen serkkunsa Bellatrix oli pyytänyt häntä tulemaan seitsemänteen kerrokseen sen taulun eteen missä Barnabas Pauka-aivo yritti opettaa peikoille balettia, sieltä hän oli yllätyksekseen löytänyt oven ja sen takaa mukavan huoneen jossa Bellatrix odotti.
”Mikä tämä paikka oikein on?”
”Tätä huonetta kutsutaan tarvehuoneeksi, se muuttuu juuri siksi tilaksi miksi sitä pyydetään muuttumaan.”
”Ahaa, ja koska sinä olet tehnyt tämän huoneen, pääsit vaikuttamaan myös sisustukseen, vai mitä?”
”Niin, se muotoutuu kai joka kerta omanlaisekseen.”
g”Ja siitä johtuu että täällä on tuon astetta huonomman laulajan kuva? En tiennyt että olet kiinnostunut Kirkuvien Lohikäärmeiden laulajasta.”
”Se ei liity mitenkään asiaan.”
”No mutta valaisisitko minulle hiukan. Olemme täällä tarvehuoneessa varmasti hyvästä syystä, keskiyöllä luvattomasti.”
”Sirius, et sinä oikeasti välitä. Ja tiedät kyllä hyvin mistä minä sinulle aion puhua.”
Sirius tiesi tasan tarkkaan mitä aihe koski, hänestä oli kuitenkin mukavaa tehdä asiat vaikeammaksi.”
”Bella, jos aiot kertoa kuinka näit unta Lohikäärmeiden laulajasta, solistista tai vaikka rumpalista niin etkö voisi lähettää pöllön. Minä olen väsynyt enkä ole kiinnostunut millään tavalla heistä.” Virnistämällä väsyneesti hän sai Bellatrixin pyörittelemään silmiään.
”Tämä ei ole leikin asia, sinun äitisi..”
”Niin, asian ydin on arvattavasti minun äitini, en ymmärrä miksi kaikki pyörii hänen ympärillään. Tai siis, olethan sinä nyt paljon paremman näköinen, luulisi että jokainen laulaja ottaisi sinut ennemmin kuin minun rakastettavan äitini.”
”Sirius, kasva aikuiseksi. Minä en tullut puhumaan sinulle rakkaushuolistani..!”
”Oletko rakastunut?” Sirius räpsytteli silmiään ”Bella-kulta voit aina kertoa minulle, Bellariina olet aina ollut suosikki serkkuni.”
”Sinä käyttäydyt lapsellisesti, luuletko että imitoimalla Narcissaa voisit päästä kiipelistä. Olet vaarassa tulla poltetuksi.”
” Hei, noitaroviot on pois muodista.”
”Nyt riitti. Minä lähetän äidillesi postia, hän on oikeassa siinä että sinusta ei tule kunnon velhoa. Minä ainakin yritin puhua… Mutta oma on valintasi.”
”Mitä minä nyt olen tehnyt?”
”No, meillä on suunnitelma rohkelikkojen varalle ja tarvitsemme siihen sinua.”
”Suunnitelma? Älä ole hullu, minä en suostu.”
Sirius muuttui vakavaksi, hänen koko olemuksensa vaikutti todella pieneltä ja mitättömältä.
”Kaikki luihuiset luottavat sinuun, ne tietää että hattu voi erehtyä. Tämä on sitä paitsi sinun parhaaksesi.”
”En tiedä mitä sanoisin…”
Sirius vain pyöritteli päätään kieltävästi kun Bellatrix yritti suostutella häntä mukaan
”Tajuatko sinä että minulla on seitsemän vuotta siinä tuvassa, minulla ei ole kunnon ystäviä kaikki on kiinni suvusta. Minä en voi itsekkään sietää sukuani, on vain vanhanaikaiset ajatukset ”kuraverisistä” ja verenpettureista. Minua ei kiinnosta!!”
Sirius ei tiennyt enää mikä olisi oikein. Hän tiesi tarkalleen mitä Bellatrix tarkoitti polttamisella, olihan hän seuraillut yksitoista vuotta äitinsä touhuja. Jos heidän sukupuuhunsa kuuluva henkilö tekisi mitään joka vaikuttaisi maineeseen joutui hän poltettavaksi Siriuksen äidin sikarilla.
”Sinä, olet suunnitelmassa mukana, halusit tai et. Muussa tapauksessa otan yhteyttä äitiisi. Ja Sirius, tajuathan että minä en varmasti sitä haluaisi tehdä.”Sirius ei halunnut suostu pyyntöön mutta hänen äitiään oli vaikea vastustaa. Nyt hän joko voisi saada ystäviä rohkelikosta tai pysyä sukupuussa ja asua kotonaan. Oikeastaan tilanne taisi olla se että oli suostuttava, halusi hän sitä tai ei.
