Fandom: Salapoliisi Conan
Disclaimer: Gosho Ayoama omistaa hienon dekkarimangan, sen hahmot ja tarinan.
Title: Menneisyyden taakka
Author: Odoshi, it's meh
Rating: K-11
Warning: verta (viittaus murhaan)
Genre: angst, romance
Paring: Sherry/Gin
Summary: Lumihiutaleet olivat niin kauniita ja peittivät maailman rumuuden alleen antaen turvaa ja toivoa huomiseen.
A/N: Halusin kirjoittaa jotain Conanista ja vihdoin tappaa blokkini, vähän epäröin tän julkaisussa koska tämä on noh, ei mitään kovinkaan erikoista ja epävarmaa tekstiä muutenkin. Muttah, jostain se on taas aloitettava kirjoittamaan, kun blokkia ollut jo tammikuusta lähtien eli kohta 5kk. Hui kauhia, niin kauan. Fikin nimi "Menneisyyden taakka" tulee oikeastaan Conanin luvusta 10 osassa 24, josta sain idean kirjoittaa jo pitkään haluaami Sherry/Giniä. Ah, Gin on ihana hahmo, oon tykänny siitä jo ekasta osasta lähtien. Muttah, päästän teidät lukemaan minulle täysin uutta fandomia fikkailussa, sekä blokkini jälkeistä tuotosta.~
Menneisyyden taakka
Lumihiutaleet laskeutuivat hiljalleen taivaalta peittäen veriset jäljet alleen. Routainen maa oli värjäytynyt verestä punaiseksi ja kaksi toiseensa kietoutunutta henkilöä seisoivat vastakkain naisen pään painautuneena kumaraan.
”Sataa lunta.”
Se oli yksi niitä hyviä hetkiä, jota kuormitti katumus. Suudelma syyllisen huulille, mutta molemmat heistä olivat tehneet syntiä. Organisaatio, jolle he työskentelivät oli ajanut heidät yhteen ja kasvattanut Sherrystä katkeroituneen ja Ginistä,hänen ensirakkaudestaan, kylmän ja viileän kuin jäätävä tuuli heidän ympärillään, josta ei saanut otetta.
”Haluan lopettaa tämän”, naisen huulilta kantautui herkkä pyyntö, kuori oli särjetty.
”Ei, Sherry, sinun on pysyttävä kanssani.”
Yksi pyyntö ja lupaus siitä, ettei hänen tarvitsisi enää katua. Lumihiutaleet olivat niin kauniita ja peittivät maailman rumuuden alleen antaen turvaa ja toivoa huomiseen. Ei enää kauan, sitten hän olisi vapaa, mutta miehen käsivarret hennon kehon ympärillä pitävät hänet paikallaan.
Sormet hapuilivat punaisia hiuksia ja kasvot painautuivat painamaan hellän suudelman huulille.
Nyt kaikki oli toisin; nainen sidottuna pienen tytön kehoon pelkäämään. Kasvoja koristivat kyyneleet ja silmät kuin sielun peili huusivat vapautta. Hänen rakkautensa, ainut turva harmaassa menneisyydessä ei enää kulkenut hänen rinnallaan opastaen oikealle tielle.
Sydämen kylmyys oli sulanut kevään koittaessa ja tuonut tilalle uusia tunteita; pelko, katumus, itsesääli, joita ei voinut paeta.
Tutut ja turvalliset askeleet rinnalla seurasivat nyt jalan jäljissä kylminä ja itsevarmoina ampumaan entisen rakastajattarensa ilman sääliä tai tunteita menneisyydestä.
”Sherry, minä löydän sinut.”
Tyttö itki hiljaa vuotellaan itsensä uneen nähden painajaisia tulevaisuudesta, jossa oli vielä kauan sitten nähnyt pienen liekin pilkahduksen onnellisesta tulevaisuudesta.