Upsila, kiitos ensinnäkin ihanasta kommentistasi! ♥ Minusta Theodore ja Pansy ovat loppujen lopuksi aika samanlaisia; olen aina ajatellut Theodorea sellaisena viekkaana, hiljaisena, joka istuu ringin reunalla ja kuulee ja näkee kaiken, likaamatta kuitenkaan itse käsiään - ja Pansy taas tosiaan on sellainen räväkämpi persoona, josta on hauska kirjoittaa aina toisinaan. Tekstin raskauden huomaan itsekin, mutta toisaalta en osannut karsia mitään pois; mulla oli monta asiaa jotka halusin sanoa, ja sen lisäksi halusin välittää tunnelmankin, haha. Sodan jälkeen kuolonsyöjillä ja luihuisilla kuitenkin varmasti oli aika ahtaat tunnelmat, ja itse koen heidät sellaisina ihmisinä, jotka salaa ajattelevat pahaa jopa rakastetuistaan. Mutta joo, ihana kun kommentoit ja tykkäsit, hih. :3
Vehka, öää, apua, en tiedä mitä sanoisin sulle! No, tosiaan, voisin tarttua tuohon rakkauden katoamiseen ja sanoa, mitä jo tuossa Upsilallekin; itse ajattelen luihuisten olevan sen verran itsekkäitä/omaa parastaan ajattelevia kuitenkin, että vaikka rakastaisikin, niin he ajattelevat kuitenkin aina itsensä kautta ja omaksi parhaaksi, toivovat muille pahempaa. Ja tosiaan, Theodore on jo menettänyt äitinsä ja Pansyn ollessa huomattavasti räväkämpi ihminen, on hän ehkä ollut Theodorea enemmän etulinjassa. Kuka tietää - kuten sanoit, Rowling jätti meidät aika tyhjän päälle näiden kanssa (mutta toivoa on vielä, kiitos Pottermoren!). Joka tapauksessa, kiitos kovasti ihanasta kommentistasi, ja hienoa jos pidit tästä. ♥
hiddenben, iik, tuon aloituksen jälkeen meni kyllä hetki, ennen kuin uskalsin edes lukea kommenttiasi loppuun. :--D Ihana kuulla, jos tunteet välittyivät - siihen mä kuitenkin aina pyrin, koska lyhyissä ficeissä vahva tunnelataus jättää ne paremmin mieleen ja muuta. Jostain syystä mä olen aina pohtinut, mitä häviäjille kävi; ylipäätään, että mitä kävi niille, jotka olivat jotain muuta kuin rohkelikkoja. Haha, kiva kuulla, jos susta tuo epäselvyys ja tietty raksaus ei ole ainakaan pelkästään huono asia, jotenkin aina tekstiä aloittaessa yritän kyllä, mutta aina lipsahdan takaisin runsaisiin kuvailuihin ja raskauteen. Kiitos vielä ihanasta kommentistasi! ♥
koete, no mutta ihana kuitenkin, että viitsit vielä kommentoidakin, vaikka teksti olikin epäselvää. :--D Tosiaan, se on yksi paheistani, unohdun hyvin usein kuvailemaan liikaa ympäristöä ja muuta, tapahtumien sijaan, enkä ajattele kuin vasta jälkeenpäin, että vaikka minulla on visio selkeänä päässäni, lukijoille se ei ehkä välitykkään telepaattisesti. Tuo tulkintasi Theodoresta osui aika hyvin yksiin omani kanssa - varsinkin tuo välinpitämättömyys. Mutta tosiaan, kiitos hurjasti vielä kommentistasi! ♥
Tuhka L., apua, mä en ollenkaan tiedä mitä sanoisin sulle! Sanoit tämän olevan kuin novelliksi naamioitunut runo - en ole itse koskaan ajatellut asiaa noin, mutta voisihan sen niinkin tulkita. Henkilökohtaisesti rakastan runoja ihan valtavasti, joten otan tuon kehuna. :--D Kivaa, että poimit tuolta tuon alun ja lopun yhtenäisyyden, sillä se oli oikeastaan se, mistä koko teksti lähti. Pansyn etäideksi jääminen sen sijaan oli aikalailla vahinko; itselläni on hänestä hirveän selkeä kuva, joten en sitten kirjoittaessa tullut ajatelleeksi, että muilla ehkä ei, ja tyttö saattaa jäädä kaukaiseksi, maininnaksi vain. Äh, et varmaan saa mitään irti tästä vastauksesta nyt, mutta joka tapauksessa kiitos hirveästi ihanasta kommentistasi! ♥