Heeei, minä täällä. Eikös olekin yllättävää? Joo, niin, mä tiesin, että yllätyit ihan kamalasti, kuinkas muutenkaan
Katsotaan nyt, saanko mitään järkevää aikaiseksi tähän aikaan vuorokaudesta (puhumattakaan niistä edellisyön 2,5 tunnin yöunista... eikä niistä sen enempää).
Mä olen nyt jostain kumman syystä tosi ihastunu Narcissaan ja tykkään hänest lukea ja kirjottaa. Syytä tähän en tiedä, olenpahan vaan. Cissysta on vaan jotenkii tullu rakas ja tärkee (muttei yhtä rakas kuitenkaan kuin ihunahullusekopääkoheltaja-Bellastamme). Tässä ficissä kävi Cissa -parkaa ihan oikeasti sääliksi, kun toiselta vietiin kaikki rakkaat ja läheiset siitä ympäriltä. Ensin rakas isosisko, sitten aviomies ja lopuksi vielä poika. Etenkin se, että Draco kuoli, kosketti ja syvästi, koska en voi edes kuvitella äidin surua siitä, että oma lapsi riistetään pois liian aikaisin - puhumattakaan siitä, että oli ainoa lapsi. Lasten pitäisi haudata vanhempansa, eikä toisinpäin, mutta elämä on joskus erittäin julmaa. Se varmaankin selittää sen, miksi juuri Dracon kuoleman jälkeen Cissyn vahva ulkokuori murtui täysin, kuinka hänestä tuli ihmisraunio, joka vain itki. Tietenkin Bellan ja Luciuksen kuolema oli lujaan muuriin jo koloja nakerrellut, mutta lapsen kuolema toimi viimein muurinmurtajana. Joo, ja niin, viimeisestä kappaleesta en muuten sano sitten yhtikäs mitään, sillä samalla kun tuota musiikkia kuuntelin ja viimeistä kappaletta luin (silloin ihan ekaa kertaa) aloin jo oikeasti melkein itkeä. Kai se kertookin puolestaan kaiken tarvittavan.
Olin luvannut pysyä vahvana loppuun asti, joten minä pidin lupauksestani kiinni, varsinkin hänen muistonsa kunniaksi.
Ihana <3
No niin, tässä tämän illan aikaansaannokseni, eikös tullutkin perin hieno kommentti? Niin ja sitten ihmisille, jotka tämän ficin lukee, suosittelen tosiaan tuon kappaleen kuuntelemaan - on meinaan ihan älyttömän kaunis ja koskettava.
Kiitos tästä
senna
P.s. Sulla on aikas hyvä beta