Ficin nimi: En voi paeta häntä
Ikäraja: k11
Beta: Luna Lovekiva
Päähenkilöt: Bellatrix ja Narcissa
Genre: Angst
Varoitukset: Väkivalta
A/N: Julkaisin tämän eilen, mutta poistinkin sen sitten. Olin nimittäin sitä mieltä, että tämä on huono... Luna Lovekivan pyynnöstä (hän on myös betani) pistin tämän sitten tänne takaisin.
En paeta häntä
Juoksen pimeällä kujalla. Kuu valaisee sen verran, että näen eteeni.
Sydämeni lyö yhä vain tiheämmin ja kylkeeni pistää, mutta en välitä siitä.
Juoksen yhä vain nopeammin.
Haluan vain pois hänen luotaan.
Luurankomainen hahmo seisoo kalpeakasvoisen naisen edessä. Mies katsoo naista julmasti.
”Poikasi epäonnistui tehtävässään. Hänen oli määrä tappaa Dumbledore-”
”Mutta Severushan kuitenkin onnistui siinä!” Narcissa Malfoy keskeytti. ”Draco yritti parhaansa.”
Voldemort katsoi Narcissaa vaarallisesti.
”Yrittäminen,” hän sanoi hiljaa. ”ei auta mitään. On sinun ja poikasi onni, että Severus lopulta tappoi Dumbledoren. Nyt en joudu tappaan poikaasi. Jonkinlaisen rangaistuksen hän saa kuitenkin kärsiä...”
Narcissa henkäisi.
”Pyydän, älkää kiduttako häntä. Kiduttakaa minua.”
Voldemort hymyili huvittuneena.
”Hyvä on”, hän kuiskasi ja osoitti sauvallaan Narcissaa. ”KIDUTU!”
Juoksen vieläkin nopeammin ja yritän karkoittaa mielestäni kuvan Narcissasta. Huomaan tulleeni suuren metsän laitaan. Se näyttää synkältä ja epämiellyttävältä. Epäröin yhden sydämenlyönnin ajan ja vilkaisen nopeasti taakseni. Sitten ryntään metsään.
Nainen parahti ja kaatui lattialle. Hän kiljui ja kiemurteli tuskissaan. Voldemort katsoi Narcissaa tyytyväisenä.Viimein hän laski sauvansa.
Narcissan kasvot olivat kyynelistä märät. Hän nousi ylös huohottaen, tärisevin jaloin.
”Toivottavasti opit tästä jotakin nainen”, Voldemort sanoi kylmästi. ”Lisäoppi ei kuitenkaan ole koskaan pahasta...”
Voldemort kohotti taas sauvansa.
”Kidu-”
”EI!”
Voldemort kohotti katseensa. Bellatrix Lestrange syöksyi huoneeseen ja asettui siskonsa eteen suojelevasti.
”Pois tieltä Bellatrix”, Voldemort ärähti.
”En mene”, Bellatrix kuiskasi.
”Älä viitsi Bella” Voldemort tokaisi. Hän alkoi menettää malttiaan.
Minua ihmetyttää vieläkin miten uskalsin asettua Pimeän lordia vastaan...
”Sanoin, että ei!” Bellatrix huusi.
Silloin Voldemort suuttui. Hän kohotti kätensä ja löi naista kasvoihin. Bellatrix katsoi herraansa järkyttyneenä. Hän vapisi.
En nähnyt eteeni kunnolla. Kompastelin kiviin ja oksat raapivat kasvoni verille.
Bellatrix kumartui siskonsa puoleen.
”Hae Draco ja miehesi”, hän kuiskasi lähes äänettömästi. ”Teidän on paettava.
”Entä sinä?”
Bellatrix vilkaisi Voldemortia. Mies tarkkaili heitä.
”Älä minusta piittaa. Yritän pidätellä häntä jotta pääsette pois.”
”Kiitos Bella.”
Voldemort kuuli heidän puheensa. Hän kohotti sauvansa ja valmistautui kiroamaan Narcissan. Bellatrix oli nopeampi. Hän vetäisi sauvansa esiin ja huusi:
”VARJELUM!”
Kuului vaimea poksahdus ja Narcissa ilmiintyi pois.
”Sinä petiti minut Bellatrix”, Voldemort sihisi.
”Niin petin”, Bellatrix sanoi hiljaa. ”Enkä kadu sitä.”
Hän käännähti nopeasti ja ilmiintyi pois Voldemortin luota.
Metsä loppuu ja tulen suurelle aukealle. Pysähdyn siihen levätäkseni. Nyt minua alkaa pikkuhiljaa kaduttaa. Miksi olin ollut niin tyhmä?
Vihaan itseäni.
Kuulen takaani liikettä.
”Kuka siellä?” kysyn varuillani ja otan sauvani esiin.
”Kuka siellä?” toistan.
Sitten kuulen vaimean kuiskauksen.
”Bella, oletko sen sinä?”
”Cissy?” hämmästyn.
”Bella!”
Siskoni ryntää halaamaan minua.
”Bella”, hän nyyhkyttää. ”Pelkäsin, että Pimeän lordi oli tappanut sinut.”
Olen hieman vaivaantunut.
”Cissy, voit päästää minusta irti. Olen ihan kunnossa.”
Cissy ei kuuntele.
”Mitä teit sen jälkeen, kun minä olin paennut?”
Silloin alan todellakin katua.
”Minäin pakenin”, myönnän.
”Voi Bellatrix”, Cissy sanoo ja katsoo minua myötätuntoa silmissään.
”Vähät minusta”, tokaisen. ”Mitä sinä aiot tehdä?”
Cissy miettii hetken ja vastaa:
”Minä ja Lucius ajattelimme aloittaa kokonaan uuden elämän. Otamme Dracon mukaan ja lähdemme ehkä maasta..” Hänen äänensä häipyy kuulumattomiin.
Nyökkään.
”Kyllä, niin on parasta.”
Narcissan poskelle vierii kyynel.
”Hyvästi sisko”, hän kuiskaa ja juokse pois.
Hetken kuluttua kuulen kauempaa poksahduksen.
Mitä minä teen, pohdin.
Käännyn jatkaakseni matkaa ja näen hänet. Pimeän lordi seisoo edessäni. Hän katsoo minua, mutta en osaa lukea hänen ilmeestään mitään.
Hän nostaa kätensä. Olen varma, että hän aikoo taas lyödä minua.
Suljen silmäni ja odotan.
Hän ei kuitenkaan lyö minua vaan tarttuu olkapäästäni ja pakottaa minut katsomaan itseään silmiin.
”Miksi vastustit minua, Bella?” hän kuiskaa korvaani.
En pysty enää estämään itseäni.
Silmäni täyttyvät kyynelistä. Se on naurettavaa. Minun pitäisi olla vahva. Jos joku näkisi Bellatrix Lestrangen itkevän...
Joku näkeekin. Pimeän lordi katsoo minua pitkään.
”Saat anteeksi”, hän tokaisee lyhyesti. ”Tämän kerran.
”Kiitos”, nyyhkytän. ”Kiitos herrani.”
Voldemort tarttuu minusta ja yhdessä ilmiinnymme pois.
En voi paeta häntä...
Hän löytää minut aina...
Palaan kuitenkin aina vapaaehtoiseti hänen luoksen
