Kirjoittaja Aihe: Hiljaisuuden varastamia sanoja, usvaunelmia (max K-11 ficlettejä, Angstia ja angstiromantiikkaa)  (Luettu 6583 kertaa)

Dria

  • ***
  • Viestejä: 939
  • Femmeilijä
Hiljaisuuden varastamia sanoja, usvaunelmia
max k-11


Yleinen disclaimer: En omista Potter universumia, enkä saa kirjoittamisesta mitään muuta hyötyö kuin iloa (jos aina sitäkään)

Ikäraja: Max K-11
Genre: Angst, kauhu, haikeus ja sekalainen seurakunta vierailevia genrejä

A/N: Ajattelin, että tarvitsen ketjun Luna aiheisille raapaleficleteilleni. Täällä on pääosin angstia, vaikka jokunen horror saattaa eksyä matkaan. Ja koska olen laiska, enkä viitsi perustaa ketjua muille angst raapaleficleteille, tänne saattaa eksyä muitakin sekaan.


Maailmaan eksyneet kuiskaukset:
Sininen kuin jää, punainen kuin veri – 3 kertaa kun Lunaa pelättiin, K-11 (Luna/Voldemort)
Sängyn alle unohdettuja valheita, S (Luna/Astoria)
Valheellisia harhakuvitelmia kevätsateessa, S, LW 9 (Petunia/Narcissa)
 Vaaleanpunaisia kyyneliä, S
Rikollisista aamuista, illoista, K-11 (Luna/Ginny)
« Viimeksi muokattu: 03.05.2015 23:03:13 kirjoittanut Beyond »
"Ajan pyörä pyörii ja aikakaudet tulevat ja menevät jättäen jälkeensä muistoja, joista tarinat syntyvät. Tarinat haipuvat myyteiksi, ja myytitkin on jo kauan sitten unohdettu, kun ne luonut aikakausi jälleen koittaa."
Ava by Cea

Dria

  • ***
  • Viestejä: 939
  • Femmeilijä
Vs: Hiljaisuuden varastamia sanoja, usvaunelmia, max K-13
« Vastaus #1 : 03.05.2011 19:58:34 »
Ikäraja: K-11
Genre: Horror (ainakin yrittää olla)
Pari: lievä Luna/Voldemort
Yhteenveto: Saivartelijan, retiisikorvakorujen ja eksentrisen käytöksen taa kätkeytyi tarkkailija, kylmäverinen vakooja.

Varoitukset: lievä Chan
Haasteet: 3 kertaa kun, Ficlet 300, Kerää kaikki hahmot (Luna), Rare 10, Vuosi raapalehtien 3, Kolme ikärajaa ja FF 50 (Pimeys)

A/N: Kiitokset aseralle kannustuksesta tämän kanssa. Pahis!Luna vaan on ihana ^^



Sininen kuin jää, punainen kuin veri
– 3 kertaa kun Lunaa pelättiin


Saivartelijan, retiisikorvakorujen ja eksentrisen käytöksen taa kätkeytyi tarkkailija, kylmäverinen vakooja. Hän saattoi kulkea missä vain halusi. Jos hän jäi kiinni oudossa paikassa, se annettiin anteeksi, kun hän mutisi jotain narksuista tai hyppyhömeleistä, tai mistä tahansa, minkä sattui keksimään juuri sillä hetkellä.

Hän oli Lööperi Lovekiva ja ylpeä luomastaan suojakilvestä, jonka kätköissä hän saattoi auttaa Tomia parhaansa mukaan.

Ihmiset karttoivat häntä, varastivat hänen tavaroitaan ja pilkkasivat häntä. Tietämättään he päätyivät listalle, joka kasvoi vuodesta toiseen. Pergamenttirullaan päätyi nimiä kaikista muista tuvista paitsi luihuisesta - Tom oli ehdottomasti kieltänyt Salazarin tuvan jäseniin kajoamisen.

Luna ei muiden ivasta välittänyt, häntä pelättiin. Erilaisuutta pelättiin.

**

Kirous toisensa jälkeen osui näkymättömään kilpeen, sinkoutui muualle ja pirstoi luokkahuoneen seiniä, lattiaa, kattoa. Kaksi korpinkynttä haastoi toisensa tappavien loitsujen sinkoillessa ympäri huonetta.

Pojan sauva kalahti maahan kaikuen ontosti, sininen kravatti tahriutui punaiseen, silmät täyttyivät pelosta tytön sauvan osoittaessa suoraan pojan otsaan. Pilasta tuli painajaista sillä hetkellä, ja poika yritti kavahtaa taemmas. Vaimeat sanat sitoivat pojan tiukemmin kuin loitsu ikinä voisi. Hymy käväisi vangitsijan kalpeilla huulilla, aamusumunsiniset silmät tuijottivat kaukaisuuteen.

’En enää ikinä yritä mitään’, poika ajatteli kauhuissaan, hän myös aikoi pitää lupauksensa, jos vain selviäisi hengissä.

”Kidutu”, sinisistä silmistä haihtui sumu hetkiseksi, alta paljastui todellinen luonto; jäisen punainen verenhimo.

**

Tiedät-kai-kuka oli erilainen, häntä pelättiin. Lunalle hän oli sieluntoveri, joka ymmärsi häntä omalla tavallaan. Niin kauan kun Luna suoritti työnsä tunnollisesti, ei Tom tehnyt hänelle mitään pahaa. Luna tiesi miehen oikean nimen ja hän käytti sitä heidän ollessa kahden.

Tom, hän sanoi, on kaunis nimi. Tietyn määrän asioita hän sai anteeksi omalla puolellaankin, monet tunsivat hänet vain tärähtäneenä haaveilijana, ja Luna piti suojastaan kiinni.  Vain Tom tunsi hänet läpikotaisin, tunsi hänen mielenkiintonsa salattuja asioita kohtaan.

Ensimmäisen kerran Luna oli löytänyt Tomin, kun hän oli ollut tutkimassa vampyyrejä ja eksynyt salaisuuksien kammioon ilmeisesti takakautta. Hän tiesi vain, että kun napautti tiettyä tiiltä ennustusluokan ulkopuolella, avautui tie kammioon, jossa oli ollut vampyyri.

Olentoa hän ei ollut koskaan tavannut, sen sijaan hän oli löytänyt Tomin, haamuolennon, joka oli vähän elämän ja kuoleman rajan tuolla puolen. Hän oli saanut ystävän, joka ymmärsi häntä, ystävän, joka oli kuten hän.

Erilainen, pelätty ja salaisuuksien verhoon katoava.

**

Kun Voldemort – Tom – julistaa sodan velhomaailmaa vastaan, Luna liittyy häneen. Jakaa ystävällisiä katseita muilta salassa, kiduttaa herransa käskystä. Kuitenkin molemmat tietävät, että Luna on vapaa vaeltamaan pois, jos hän haluaa. Tom ei kykene tappamaan tyttöä, jonka haurasta kasvamista on seurannut. Ei halua, avada kedavran lausumiseen ei paljoa vaadita.

Luna seisoo hänen vierellään, kun kuolonsyöjät käyvät taistoon Feeneksin kiltaa vastaan. Hän näkee, kuinka monien silmät laajenevat, kun he näkevät vaaleiden hiusten lepattavan tuulessa, silmistä loistavan verenhimon.

Nämä ihmiset ovat heidän tiellään, nimiä Lunan listalla.

Kuiskaukset melkein kantautuivat heidän korviinsa. Ensimmäistä kertaa Lunaa pelättiin, ei häntä itseään, vaan siksi, että hän uskoi.


**

Fin
« Viimeksi muokattu: 03.05.2015 23:02:37 kirjoittanut Beyond »
"Ajan pyörä pyörii ja aikakaudet tulevat ja menevät jättäen jälkeensä muistoja, joista tarinat syntyvät. Tarinat haipuvat myyteiksi, ja myytitkin on jo kauan sitten unohdettu, kun ne luonut aikakausi jälleen koittaa."
Ava by Cea

Lasikuula

  • ***
  • Viestejä: 701
    • www.lasikuula.net
Vs: Hiljaisuuden varastamia sanoja, usvaunelmia, max K-13
« Vastaus #2 : 04.05.2011 16:25:07 »
Olen pitkästä aikaa taas sanaton. Kuvailu oli älyttömän selkeää ja tästä sai taustalla kytevästä tarinasta hyvin kiinni. Olisi sopinut jonkin pidemmän jatkoficin prologiksi (:

Erityisesti pidin otsikosta, joka oli taiteellisesti ajatuksellisesti laitettu kahdella erivärillä otsikon sanojen mukaan(sininen ja punainen). Lisäksi pidin tarinan yhtenäisyydestä, vaikka se "hyppäsi" tapahtumasta toiseen. Siinä kävi kuitenkin selväksi Lunan ajatusmaailma ja Lunan "piiloutumisen" syyt. Lisäksi voisin kuvitella itsekin pitäväni tuon tyylistä "suojakilpeä", jolla yrittäisin saada ihmiset uskomaan ns. hulluuteeni, ettei tekemisiäni kyseltäisi (;

Lainaus
Erilaisuutta pelättiin.
Miksi erilaisuus on nykyisin hyvä asia? Miksei se voisi olla näin <3

Lainaus
”Kidutu”, sinisistä silmistä haihtui sumu hetkiseksi, alta paljastui todellinen luonto; jäisen punainen verenhimo.
... Herkistyin. Ehkei tässä ficissä olisi pitänyt tuntea surua, ehkä enemmänkin kauhua, mutta tämä kohta iski ihanan täydellisesti tai jotain. Ota selvää ((:

Lainaus
kun hän oli ollut tutkimassa vampyyrejä ja eksynyt salaisuuksien kammioon ilmeisesti takakautta. Hän tiesi vain, että kun napautti tiettyä tiiltä ennustusluokan ulkopuolella, avautui tie kammioon, jossa oli ollut vampyyri.
Ihanan Lunamaista (;

Lainaus
Tom ei kykene tappamaan tyttöä, jonka haurasta kasvamista on seurannut. Ei halua, avada kedavran lausumiseen ei paljoa vaadita.
Löydettiinhän Tomistakin se herkkä puoli ;D

Huonojapuolia... Ehkä tämän lyhyys ja "aukkoisuus", mutta tavallaan se on myös hyvä asia, koska nyt itselle jäi paljon mielikuvituksen varaa ja täyttelin noita välejä jo vaikka minkälaisilla tarinoilla.

Jos joskus olisi mahdollista, voisin haluta tästä jatkoficin/pitkän ficin. Olisi kiva kuulla Lunan syistä päätyä tällaiseen päätökseen. Lisäksi mie haluun nähdä sen listan.

Dria

  • ***
  • Viestejä: 939
  • Femmeilijä
Vs: Hiljaisuuden varastamia sanoja, usvaunelmia, max K-13
« Vastaus #3 : 05.05.2011 16:36:46 »
Lasikuula: Kiitos kommentistasi! Mukava kuulla, että tarinan katkonaisuus ei häirinnyt hirvittävästi. Laitoin tämän tarkoituksella ekaksi ficiksi ketjuun, koska voin täydentää tätä myöhemmin, mikä on tarkoituskin. Minusta on mukava lisäillä myöhemmin juttuja, joten tällainen järjestely luultavasti toimiikin ^^

Musta tuntuu että nykyilmiö on sanoa, että erilaisuus on hyvä asia. Oikeasti erilaisia ihmisiä pelätään enemmän tai vähemmän. Enemmän silloin keskellä yötä kun kävelet suurkaupungin kadulla ja vastaan tulee riikinkukkoasuun pukeutunut mies.

Laitan vielä korvan taa, että pitää kirjoittaa tuosta listasta.  ;)


***


Ikäraja: S
Genre: Angst
Paritus: Luna/Astoria
Yhteenveto: Kevätpilvet muistuttivat lupauksista, unohdetuista, pidetyistä, rikotuista.

Haasteet: Rare 10, FF 50 (Miksi?), Kerää kaikki hahmot (Astoria Greengrass), Ficlet 300 ja One true something (Femme)
A/N: Innostuin kokeilemaan uutta kirjoitustyyliä ja tämä paritus sattui osumaan kohdalleni randomparitusgeneraattorista.


Sängyn alle unohdettuja valheita


Kevätpilvet muistuttivat lupauksista, unohdetuista, pidetyistä, rikotuista. Etenkin rikotuista, pettyneistä silmistä, kun hän luki viestisi. Se on inhottavaa, eikö?
Syyllisyys kuristaa kurkkua, kun kävelet tyrmiin ensimmäiselle tunnillesi, koska tiedät, että hän välittää, vaikka ei näytä kyyneliään. Ja sinä muistat metsähämärässä lausutut lupaukset, jotka haluat pitää.

Unelmasi, toiveesi, kaikki, mitä pidät arvossa on vaakalaudalla… Niinkö? Mistä lähtien perheesi on ollut sinulle tärkeä, varsinkin sen jälkeen kun tapasit hänen isänsä? Outoa olit odottanut, hänkin on eksentrinen, mutta sinulle se on yksi seikkailu lisää, ihastuttava piirre hänessä. Hänen isänsä sai sinut tuntemaan olosi kotoisaksi, hän hyväksyi sinut sellaisenaan.

Sait jättää tupasi - roolisi - naulakkoon viittasi kanssa, ei tarvinnut pyrkiä miellyttämään. Hän tuskin olisi edes hyväksynyt moista, hän näkee aidon Astorian näkymättömän erottavilla silmillään.

Mitä sellaista vanhemmillasi, sisarellasi on tarjota, mitä et saa heidän luotaan? Arvostusta velhopiireissä, joita vihaat? Vietät jo Korpinkynsien tuvassa niin paljon aikaa, että voisit saman tien pyytää makuupaikkaa sieltä. Säästyisit ainakin tekosyiden sepittämiseltä. Tänäänkin vilkaiset ensin luihuispöytään, sisaresi on siellä ja katsot sitten toisessa pöydässä istuvaan tyttöön, joka nostaa katseensa lukemastaan lehdestä. Kohtaat usvansinisten silmien surullisen katseen.

Tuletko? Voisitko unohtaa valheiden haarniskan hetkeksi?

Vilkaiset taivaalle, sinitaivas hohtaa keväisenä, lempeänä. Se kannustaa, muistuttaa kielletyssä metsässä vannotuista lauseista, sängyn alle lakaistuista peloista. Hän hymyilee, sisaresi katsoo sinua, haluaa tietää, miksi epäröit ovella.

”Astoria,” tupalaisesi kävelevät lähemmäs, heidän ylitseen näet hänen katseen. Hän nousee ylös, tietää, ettet kykene irtautumaan, et vielä. Hän ei painosta, odottaa linnan varjossa, että pääset tulemaan tapaamispaikallenne ja lohduttaa, kun itket omaa heikkouttasi, kunnes kellonsoitto pakottaa tiedät takaisin koulun arkeen.

Älä huoli. Nähdään myöhemmin.


Pidät kiinni tuosta lupauksesta, olet rikkonut jo liian monta.


**
"Ajan pyörä pyörii ja aikakaudet tulevat ja menevät jättäen jälkeensä muistoja, joista tarinat syntyvät. Tarinat haipuvat myyteiksi, ja myytitkin on jo kauan sitten unohdettu, kun ne luonut aikakausi jälleen koittaa."
Ava by Cea

Dria

  • ***
  • Viestejä: 939
  • Femmeilijä
Vs: Hiljaisuuden varastamia sanoja, usvaunelmia, max K-13
« Vastaus #4 : 10.05.2011 20:33:59 »
Oih, kiitos kommentistasi, Epik! Vähänkö ilahduin, kun näin, että olit käynyt kommaamassa näitä (eikä sun kommentti oo ees mikään kämmäys)  :D Kyllä se generaattori mullekin heittää kaikenmaailman Verinen Paroni/Molly Weasleyta, mutta kävi välistä tuurikin ^^

Mutta siis, mukava kuulla, että hahmot pysyivät IC:nä, koska tuolla kertojalla se oli aikamoinen haaste. Mut siis, itse en ajatellut ketään kertojaksi, halusin vain kokeilla luonnistuisiko tuollainen kertojatyyli.

Lunahan on ihana pahiksena ^^ No joo, en kyl viitsi ees kehottaa lukemaan sitä, jos idea ei iske. Kiitos että kommentoit tuota toista kuitenkin  :D


**

Ja seuraavana on LW 9 haaste:
Ikäraja: S
Pari: Petunia Dursley/Narcissa Malfoy
Genre: Angst
Yhteenveto: Heidän maailmansa erotti toisistaan näkymätön voima, taikuus.

Haasteet: LW 9, Rare 10, OTS 20 (Femme) ja Vuosi raapalehtien III, Kerää kaikki hahmot (Petunia)
A/N: Elikkä joku randomparitusgeneraattorista saatu paritus taas, ja hetken olin melkein paniikissa, mutta LW pelasti. Toivottavasti tästä tuli edes luettava


Valheellisia harhakuvitelmia kevätsateessa


Sadepisarat ropisivat vaaleansiniseen kukkakoristeiseen sateenvarjoon, tuudittaen maailman unenomaiseen usvaan. Kaksi hahmoa painautui lähekkäin suojautuakseen paremmin ja paetakseen keväisen tuulen koleutta. Sormet hapuilivat tietään, kietoutuivat lomittain. Kumpikaan ei sanonut mitään. Kaikki oleellinen oli sanottu, lupaukset annettu ja rikottu, kunnes lausuttiin samat sanat.
Hiljaisuus oli kultaa.

Oli mahdotonta sanoa, oliko kaikki totta vai unta, päivä toisensa jälkeen kevätsateet maistuivat samalta, lehtien väri muistutti laveeratun taulun sävyjä ja tuuli kutitteli poskia höyhenkevyesti.

Kaksi vaaleaa tyttöä, molempien mielessä kysymysten lampi tulvi, mutta yksittäinen ajatus valui mielen syövereissä kuin vesi, soljuvana hopeaviivana, katosi tunteiden taukoamattomaan myrskyyn.

Liian erilaista, mutta samanlaista. Heidän maailmansa erotti toisistaan näkymätön voima, taikuus. Molemmat tiesivät, ettei heidän maailmoistaan voi tulla yhtä ja eheää kokonaisuutta. Tytöt pitivät toisesta kiinni, vaikka leijailivat yksin, irrallaan, omassa elämässään. Toisen hetkellinen turva lämmitti koleudessa.

Kenties huomenna he joutuisivat kohtaamaan todellisuuden, noitasisarensa. Sinisistä silmistä heijastui tummien silmien epävarma kysymys takaisin: ethän jätä yksin? Kumpikaan ei uskaltanut ajelehtia maailman aallokoilla yksin. Tunteiden kuohunta oli liikaa, vain valheellisia harhakuvia kevätsateessa, usvaan sekoittuva unelma, jonka kevätaurinko haihduttaa ilmaan.

Sateessa he olivat yhdessä, suojassa saman petuniakukkakoristeisen sateenvarjon alla, hetken erillään ympärillä kieppuvasta maailmasta.

Ja molemmat pelkäsivät sitä uhkaavasti lähestyvää hetkeä, jolloin heidän kätensä irtoaisivat lopullisesti, kun he olisivat kaksi irrallaan.
Yksin…

**

Fin

Ja lyriikat:


Laura Närhi - Kaksi irrallaan

En enää halua puhua
kuinka sanotaan sellaista
mistä ei voi tietää
onko se totta vai kuviteltua

Eikä sun tarvii vastata
kun ainakin miljoona
kysymystä ei vaan saa mun mielessäni muotoa

Luulin että voisin vaan
saada nämä tunteet loppumaan
mutta ei ne sammukaan

Niin irrallaan
me ollaan
ettei meistä koskaan yhtä saa
mutten silti osaa lähteä

Niin irrallaan
me ollaan
ettei meistä koskaan yhtä saa
Enkä tiedä
kumpi meistä ensin irroittaa

Jos jaksaisinkin uskoa
et olen vahvempi huomenna
ja aivan tarpeeks onnellinen ilman sinua

Mut sä oot liikaa kaikkea
ja mul on liikaa tunteita
Ne kaikki kasvattaa vain valheellista toivoa
Ei pitäis olla vaikeaa
laittaa kengät jalkaan, liikahtaa
mut jokin pitää otteessaan

Niin irrallaan
me ollaan
ettei meistä koskaan yhtä saa
mutten silti osaa lähteä

Niin irrallaan
me ollaan
ettei meistä koskaan yhtä saa
Enkä tiedä
kumpi meistä ensin irroittaa

« Viimeksi muokattu: 10.05.2011 20:41:03 kirjoittanut Dria »
"Ajan pyörä pyörii ja aikakaudet tulevat ja menevät jättäen jälkeensä muistoja, joista tarinat syntyvät. Tarinat haipuvat myyteiksi, ja myytitkin on jo kauan sitten unohdettu, kun ne luonut aikakausi jälleen koittaa."
Ava by Cea

Dria

  • ***
  • Viestejä: 939
  • Femmeilijä
Vs: Hiljaisuuden varastamia sanoja, usvaunelmia, max K-13
« Vastaus #5 : 26.05.2011 23:18:05 »
Ikäraja: S
Genre: Angst
Paritus: -
Yhteenveto: Hän halusi muokata pilvilinnoja taivaalla, olla vapaa maailman kahleista…

Haasteet: Vuosi raapalehtien III ja FF 50 (Näkö)
A/N: Totesin tässä yksi päivä junassa, että haluan kirjoittaa vaaleanpunaisista pilvistä ja tässä on tulos. No siitä tuli pikemminkin auringonlaskusta kertova tuotos.


Vaaleanpunaisia kyyneliä

Unelmakuvat, todellisuuden saavuttamattomat varjot

Pilvimeri muuttuu hitaasti oranssinkultaiseksi auringonlaskun maalatessa unelmia taivaalle. Rikkoutuneet silmät näkevät syvänvalkoisten lokkien liitävän vapaina.

Hän halusi muokata pilvilinnoja taivaalla, olla vapaa maailman kahleista

Kyynel karkasi kasvoille, maailma värjäsi sen vaaleanpunaiseksi, kimaltelevaksi kuin timantti, kylmäksi, katkeraksi. Silmät saivat oman violetin vivahteen auringon haipuessa, pilvien kultaisuus muuttui vaaleanpunaiseksi, haalistuneeksi rubiinivereksi.

luovutatko jo?

Viimeiset säteet heijastuivat lannistuneisiin silmiin, joista tähtitaivas peilautuu. Hän näki kaksi maailmaa, tämän ja todellisen. Yhden liikaa, ei kuolevaiselle suoda sitä lahjaa.

Ei ilman hintaa

Merensiniset puut loivat horisonttiin pitsikuvion, jota saattoi seurata iäisyyteen. Teki hän mitä tahansa, taivaanranta pysyi saavuttamattomissa.

Vapauden hinta oli kohtuuton

**

Fin
« Viimeksi muokattu: 03.05.2015 23:02:10 kirjoittanut Beyond »
"Ajan pyörä pyörii ja aikakaudet tulevat ja menevät jättäen jälkeensä muistoja, joista tarinat syntyvät. Tarinat haipuvat myyteiksi, ja myytitkin on jo kauan sitten unohdettu, kun ne luonut aikakausi jälleen koittaa."
Ava by Cea

Dria

  • ***
  • Viestejä: 939
  • Femmeilijä
Ikäraja: K-11
Paritus: Ginny/Luna
Genre: Angst, romance

A/N: Kuuntelin Britney Spearsin kappaletta Criminal ja sain tällaisen idean.
Haasteet: FF 50 (punainen), One True Something (Femme), Femme10 ja Vuosi raapalehtien vol. 3


Rikollisista aamuista, illoista


Aurinkoaamu on toisille alku, toisille loppu. Mikä Ginnylle oli uudelleensyntymä uuteen päivään, oli Lunalle, kuulle, hetkellinen kuolema. Utuiset silmät näkivät kaksi maailmaa, päivän ja yön. Valheiden maailma sulki hänet päivisin ulos, ja yöt punoivat punaista hänen käsiinsä.

”En halua mennä…” rukous seikkaili peiton seassa, enkelimäisen kalpeat kasvot kätkivät juonittelevan mielen. Ginny tiesi olla kyselemättä illoista, joita vaalea nainen vietti ulkona. Jos Luna palasi vahingoittumattomana, Ginny oli tyytyväinen. Veritahrat kasvoilla, pisarat, jotka punoivat lettejä vaaleisiin hiuksiin, oli mahdollista unohtaa. Ne olivat harhaa, pelkokuvia, jotka hänen mielensä loi.

”Minun on mentävä. Kahvi on valmista,” Ginny sanoi napittaessaan ripeästi takkiaan suojaamaan kolealta syyspäivänlupaukselta.

”Kiitos…” kuului uninen vastaus. Luna näytti samalta kuin kouluaikoina. Katse suuntautui näkymättömään maailmaan, joka oli täynnä otuksia, joista edes Hermione ei ollut kuullut, vaaleat hiukset valuivat selkää myöten ja kasvoissa oli lapsenomaisuutta. Kuitenkin Ginny oli nähnyt toisen Lunan, salaperäisen ja lumoavan, joka ei kirjoittanut artikkelia kirskuristajien soidintanssien taianomaisuudesta Saivartelijaan.

Toinen Luna, kuten punapää sanoi, oli kylmäverinen, tunteeton tappaja. Hän ei kaihtanut mitään, Ginny oli kerran nähnyt, kuinka luova kiduttaja Luna oli. Ginny tiesi tarvitsevansa molemmat puolet Lunasta, niin oudolta kun se kuulostikin. Siinä ei ollut mitään järkeä.

Luna leikki lainvalvojien kanssa hippaa. Hänestä se oli kivaa, ei hän kannattanut erityisemmin Kuolonsyöjiä tai Feeniksin kiltaa. Luna pysyi sodassa vain, koska se sattui viihdyttämään häntä tällä hetkellä. Kun jatkuva piileskely jästikorttelissa kävisi tylsäksi, vaaleahiuksinen noita lähtisi. Kuin kuu pilvisellä taivaalla hän katoaisi Ginnyn elämästä ilmestyäkseen kenties myöhemmin uudestaan.

Ginnylle jäisi vain kourallinen ristiriitaisia tunteita, unelmanvioletti näkinkenkä ja hopeinen kuunsirppi
– taivaalla vaeltava usvakuu.


"Ajan pyörä pyörii ja aikakaudet tulevat ja menevät jättäen jälkeensä muistoja, joista tarinat syntyvät. Tarinat haipuvat myyteiksi, ja myytitkin on jo kauan sitten unohdettu, kun ne luonut aikakausi jälleen koittaa."
Ava by Cea

Crywell

  • ***
  • Viestejä: 435
  • hullua hurskaammaksi
Joo voi... En tiedä yhtään mitä sanoa. Voisin vaan kehua jokaisen näistä maasta taivaaseen, mutta siihen menisi ihan järkyttävän kauan ja kehusanojen varastoni ehtisi ehtyä. Voisin toisaalta vaan kiroilla ja valittaa, kuinka järkyttävän kateellinen olen kirjoitustaidoistasi, mutta siihenkin menisi tosi kauan ja teksti olisi aika pitkästyttävää luultavasti...
Mutta siis, kaikki pähkinänkuoressa: rakastin. rakastan.

Olen ihan lumoutunut siitä miten kirjoitat! Teksti on ihanan unenomaista, tuollaista kaunista ja hienosanaista, mistä pidän, muttei kuitenkaan liian. Kertaakaan en joutunut lukemaan lauseita uudelleen, koska ne olisivat olleet niin täynnä sanahelmiä, että silmissä olisi alkanut vilistä. Kauniita, silti selkeitä, eteenpäin vieviä mutta vesiväreillä maalaavia lauseita. (Iiiikh, olen niin kade!!!)

Rakastan Lunaa, rakastan pimeää puolta, joten ajatus Lunasta siellä on vatsaa nipistelevän ihana. Tosi mielenkiintoinen, ja tosi hyvin toteutettu idea. Jäin ihan koukkuun jo tuohon ensimmäiseen raapaleeseen ja ajattelin vääntää itkua sen luettuani, ennen kuin huomasin, että kappas, tämähän onkin pitempi juttu. Teki mieli tanssia ripaskaa.
Jokainen pikkutarina täydensi ihanasti ensimmäistä, niistä punoutui jotain tosi mielenkiintoista ja kaunista yhdessä, silti jokainen toimi loistavasti erikseenkin.

Äh, joo, okei, lopetan fanityttöilyn tähän tältä päivältä, kunhan vaan vielä ilmoitan tosiaan, että vauvauvau!
Kiitos ihanasta lukukokemuksesta!
Aamuaurinkoja, kahvia ja teetä, mielikuvitusystäviä ja piirileikkejä.