Nimi: Huono yhdistelmä
Fandom: Percy Jackson
Ikäraja: K-11
Hahmot/paritukset: Apollon/Hermes, Haades/Persefone, Artemis, Demeter & Nico
Tyylilaji: Dialogi, huumori
Varoitukset: Värikäs kielenkäyttö eli kiroilu sun muut kielelliset rikkaudet
Vastuuvapaus: Nico di Angelo kuuluu Rick Riordanille. En saa tästä rahaa (ja kukapa minulle edes maksaisi?)
Oma sana: Minulla oli tylsää, mutta minulla oli idea, joka lähti paperille kirjoitetusta dialoginpalasesta. Sen järkevyyttä en edes vaivaudu vakuuttelemaan. Onko se edes julkaisukelpoista? No ei varmaan. Silti ajattelin nyt laittaa tämän tänne. Siitä sitten oliko se hyvä idea, en tiedä...
Huono yhdistelmä
"Hermes?"
"Hmm?"
"Ole kiltti ja kuuntele."
"Mmm-mh."
"Eikun oikeasti!"
"Anna minulle minuutti tai tunti tai vuosisata..."
"Enkä anna. Hermes, pystytkö edes kääntämään katsettasi ruudusta?"
"Totta kai pystyn! En vain halua..."
"Katso minua, Hermes."
"Ihan just, Apollon. Olen juuri pääsemässä uudelle kentälle..."
"Sinä olet
aina pääsemässä uudelle kentälle tai sitten olet keskellä jotakin huipputärkeää taistelua, jolloin raivostut jos joku keskeyttää sinut. Se ei ole ihan tervettä."
"En minä kenellekään raivoa."
"Kerro tuo Irikselle, jota käskit painumaan Tartarokseen. Sinä ihan oikeasti pahoitit hänen mielensä."
"Kävikö Iris täällä? Milloin?"
"Toissapäivänä. Etkö muka muista?"
"En."
"Sinä et muista?!"
"Älä huuda, Apollon. Peität pelin äänet. Ja mitä sitten, vaikka en muista? Unohtaminen on ihan normaalia."
"Niin. Kuolevaisille. Sinä olet jumala."
"Ihanko totta?"
"Älä viitsi laskea tästä leikkiä. Lopettaisit edes hetkeksi. Olet pelannut jo kuukauden putkeen. Työt alkavat kasaantua."
"Minulla on ikuisuus aikaa hoitaa ne."
"Rakas..."
"Ei nyt, Apollon. Minulla on myös ikuisuus aikaa nussia sinua."
"Nussia? Mistä lähtien sinä olet käyttänyt tuota sanaa?"
"En muista. Mutta eikös kuulostakin aika hyvältä?"
"Joo, jonkun kypsymättömän teinipojan suusta..."
"Vitun mulkut! Missä homoluolassa teidät on oikein opetettu taistelemaan?! HAULIKOT OJOON JA SAATANA HAKATKAA NE NIIN ETTÄ ITKEVÄT ÄITEJÄÄN PERKELE!""Niin just!"
"Tuostako sinä uusit sanavarastosi?"
"Älä mollaa! Tämä peli on jumalille tarkoitettu!
Tämä peli on kuin jumala!"
"Hermes... Etkö sinä voisi - "
"Älä koske minuun saatanan homo!"
"..."
"Kuole, sekasikiö, kuole!"
"Mitä sinä sanoit?"
"Milloin?"
"Äsken. Minulle."
"Jaa. No... En muista."
"Hermes!"
"Mitä? Ihan kohta, Apollon."
"Okei. Nyt riitti. Artemis, tule tänne!"
*
"En tajua miksi sinun piti raahata minut tänne. Hermes vain pelaa. Mitä pahaa siinä on?"
"Antaudu, pikkuperse! Aseet ei ole tarkoitettu naisille!"
"Mitä sinä sanoit?!"
"Kuten näet. Tuo peli syövyttää hänen aivonsa, sisko kulta."
"Tuskinpa sentään. Äläkä kullittele minua."
"Kuulit mitä hän sanoi!"
"Sinä ihan totta ylireagoit, veli hyvä. Hetkellinen mielenhäiriö varmaan."
"Hän haukkui minua homoksi!"
"Etkö sinä sitten ole sellainen?"
"Mit- no en! Olen biseksuaali! Sitä paitsi hän sanoi sen rumasti."
"No voi kamala. Hoitele hänet yksinäsi, pikkuveli."
"Minä en ole sinun pikkuveljesi!"
"Oletpas. Johtuuko tämä mieletön ylireagointisi siitä, että sinä olet puutteessa?"
"Ei tietenkään! Minä saan aina silloin kun haluan!"
"Ei nimittäin haittaa vaikka olisitkin. Ajattele sitä ensimmäisenä askeleena parempaan elämään: selibaattiin!"
"... Artemis, et voi olla tosissasi. Sinä et juuri sanonut tuota minulle!"
"Pää kiinni molemmat! Nyt tulee demo!"
"Naiset eivät kuulu taisteluun, Isabella. Pysy syrjässä."
"En voi jättää sinua, Jack. Kuka turvaa selustasi?"
"Pojat huolehtivat minusta."
"Heillä on omat taistelunsa! Anna minun tulla mukaan!"
"En voi. En voi keskittyä, jos tiedän sinun olevan kentällä kanssani.""Tuo on niin seksististä. Miehet eivät vain kestä, jos nainen onkin heitä parempi!"
"Pää kiinni, Artemis!"
"Miten sinä uskallat - "
"Onko mitään mitä voisin tehdä sinulle, Jack?"
"Ole tämä yö kanssani. Anna minulle jotain minkä vuoksi taistella.""Mikä sika! Tuohonko sitten pitäisi langeta? Mieshän vonkuu seksiä!"
"Voi Jack! Annan sinulle yön, jota et tule unohtamaan!""Ei, tyttö. Älä lankea siihen!"
*KRÄTS* (ääni, joka seuraa siitä, kun mies repäisee naisen paidan auki)
"Tämän pelin demot kusee."
"Haista paska, Apollon."
"Kuulitko tuota, Artemis?"
"Tuo peli - siis mitä Zeuksen tähden tuo tekee täällä?! Tuo syvimmästä jorpakosta kotoisin oleva miesten seksistinen maailman pohjanoteeraus, jossa naiset antautuvat kuin se olisi heidän elämäntehtävänsä ja miehet sikailevat todistaakseen, että heillä riittää munaa! Hyi olkoon!"
"Antaisin sinulle turpiin, Artemis, ellen olisi juuri päässyt uudelle kentälle."
"Joko tajuat mitä tarkoitan?"
"Todellakin! Tuo peli on saatava kauas Olympoksesta. Se loukkaa jo pelkällä olemassaolollaan jumalia. Tartu sinä kiinni Hermeksestä. Minä huolehdin pelistä."
"Uskaltakaakin koskea minuun tai peliin!"
"Suu kiinni, Hermes."
"AAAH! Päästä minut alas, Apollon!"
"Älä kuule luulekaan."
"Päästä tai annan tuntuvan sähkösokin!"
"Siitä vaan!"
"Mitäs sanot, Apollon? Pitäisikö minun iskeä tämä peli vain tuhkaksi vai hoitaa tämä siististi?"
"Miten vain, kunhan Hermes ei pääse siihen enää käsiksi. Lakkaa kiemurtelemasta!"
"Apollon!"
"Vaiti, senkin peliriippuvainen rääväsuu! Tee pelille mitä haluat, Artemis. Minä yritän rauhoittaa Hermeksen ennen kuin hän alkaa repimään seiniä alas."
"Ole kiltti, Apollon... Muutama minuutti vielä! Ole kiltti..."
"Shh, pian olet taas kunnossa."
"Saanko pelata?"
"Et."
"Painu Tartarokseen!"
"Onnea vain hänenkin suhteen, veli. Sitä sinä tarvitset."
"Hoida nyt vaan se peli, systeri!"
"Joo, joo!"
*
"Joko kuuma kylpy on tehnyt tehtävänsä?"
"..."
"Ihan oikeasti, Hermes. Sinun on parempi ilman sitä peliä."
"Ja pah..."
"Kärtty, mutta ei kiroilua. Parempi."
"Eikä ole."
”Miten vain. Noh, sinun on kai parempi yksinäsi. Tiedät mistä minut löytää, kun tarvitset minua.”
“Apollon.”
“Niin?”
“Anteeksi.”
“Mistä?”
“Kaikesta mitä sanoin.”
“Saat anteeksi.”
“Minä rakastan sinua.”
“Minäkin sinua.”
“Joten… jäätkö kylpyyn kanssani?”
“Jos se auttaa sinua toipumaan.”
“Ei ole mitään, missä sinä et voisi minua auttaa.”
“Täysin totta, rakas Hermes. Täysin totta.”
~…~
“Mitäs meillä täällä on?”
“Älä, isä. Minusta tämä ei ole hyvä ajatus.”
“Kysyinkö minä sinulta yhtikäs mitään, Nico?”
“Et, isä.”
“Joten suu suppuun.”
“Silti. Näet, että laatikossa on Olympoksen leima ja eikö kirkuvanpunainen TUHOTTAVAKSI - merkki herätä minkäänlaisia hälytyskelloja?”
“Minä olen jumala, poika. Minä en pelkää mitään. Sitä paitsi ei ole lainkaan epätavallista, että Olympoksen roskia ajautuu tänne. Osa niistä on ollut täysin käyttökelpoisia.”
“Ja osa taas niin vaarallisia, että Manalaan räjähti pari uutta kraatteria…”
“Älä viisastele, poika. Huono tapa. Etenkin sinulle.”
“Mutta isä -”
“Ei muttia… Kas, kas, kas. Mitäs täältä löytyykään?”
“Se taitaa olla konsolipeli.”
“Osaatko pelata sitä?”
“Luulisin, mutta miksiköhän se on heitetty menemään?”
“Kuka tietää? Perheeni on aina ollut omituinen. Tämä on vain yksi heidän miljoonista poikkeavuuksistaan.”
“Ehkä ei kuitenkaan ole viisasta, että me -”
“Kuulehan, Nico. Tee enemmän ja puhu vähemmän. Saat opettaa minulle miten tätä pelataan. Konsolipeli kuulostaa kiinnostavalta.”
“Hyvä on. Mutta minä ainakin varoitin.”
“Joo, joo. Miten vaan!”
*
Kolme päivää myöhemmin…“Kultaseni?”
“Ei nyt, Persefone. Minulla on kiire.”
“Ajattelin vain, jos sinä ja Nico haluaisitte tulla syömään…”
“Minä olen kuolematon! En tarvitse ruokaa. Ja Nicolla on yllin kyllin syötävää tässäkin. Eikö vain, poika?”
*röyhtäisy*“Kyllä, rouva. Kaikki on ihan kunnossa.”
“Minä en ole siitä ihan vakuuttunut…”
“Kaikki on kunnossa, rakas! Painu sinä jo jonnekin juoruilemaan äitisi kanssa!”
“Mutta isä, eikö tuo ollut hieman pahasti sanottu?”
“Oliko sinusta?”
“En tiedä. Saattoi ollakin, sillä eikö - Tapa ne, tapa ne!”
“Kautta tanssivien luurankojen! Mistä hitosta nuo tulivat?”
“No jaa. Mitä väliä? Eiköhän sarjatulitus hoitele ne kerralla.”
“Loistava idea, Nico!”
“Tulita ne kumoon, isä!”
“Tästä saatte, säälittävät kuolevaiset!”
*
“Ja tämän takia sinun olisi pitänyt naida lääkäri, liike- tai lakimies! Mitä sinä muka teet peliriippuvaisella aviomiehellä? Poikapuolesta puhumattakaan!”
“Äiti… Voisitko haukkumisen sijaan keskittyä etsimään ratkaisua tähän ongelmaan?”
“En usko itsekään, että sanon tämän, mutta avioero voisi nyt olla kova sana.”
“Äiti!”
“Hys, Persefone-kulta. Otahan muroja. Niissä on paljon viljaa. Vilja auttaa kaikkiin ongelmiin. Usko pois!”
“Mutta eikö meidän pitäisi -”
“Ei sanaakaan. Kyllä Haades tuosta tokenee!”
“Kuole, alhainen kuolevainen, käristy Rangaistuksen kentillä!”“Tai sitten ei…”
Oma sana 2: Jumalat + pelit = huono yhdistelmä. Ja joo, tiedän. Loppu oli aika random. Koko dialogi taisi olla aika random. Mutta Manalan elämästä voisin kirjoittaa enemmänkin. Heidän (Haades, Persefone, Nico & Demeter) perhe-elämänsä kiinnostaa...
Kiitos, että luit(te)!
