Iltaa! Kaikkea sitä löytääkään yrittäessään etsiä tekstiä vuodelta 2007, miltei 14 vuotta vanha virkehaasteeseen osallistuva teksti! Hauska ajatella että kyseisellä haasteella on niin pitkät perinteet Finissä, ja aina vaan se kerää osallistujia kierros kierrokselta. On aina hauska nähdä, miten haasteesta on selviydytty, sanalistojen upottaminen tekstin lomaan ei aina ole se helpoin tehtävä. Tällä tekstillä oli myös hurjan mielenkiintoinen nimi, ja toki Sirius/Remus on parituksena erityisen toimiva klassikko.
Tämäpä oli mielenkiintoinen ja kiehtova! Pidin paljon vaihtelevasta kerrontatyylistä, oli myös kiva miten alkutiedoissa oli erikseen mainittu se, että eri kappaleissa oli eri ajatukset, muuten olisin varmaan hämmentynyt toden teolla. Tässä oli kivalla tavalla sekoitettu suloista parisuhteilua ja rakkautta sekä luontaista synkkyyttä. Se toimi minusta hyvin, sillä se loi ehdottomasti syvyyttä tekstiin ja tavallaan myös sitoi sitä kokonaisuudeksi. Virkehaasteen sanat sulautuivat tekstin joukkoon varsin hyvin, ainoastaan ehkä tuo lopun arkistomappi vähän särähti korvaan, mutta se onkin toisaalta ihan todella vaikea sana varsinkin tän tyyppisessä tekstissä.
Kahden toisiaan suutelevan hahmon yläpuolella punaiset kirsikat kunnioittivat rakastavaisten yksityisyyttä ja katsoivat toiseen suuntaan.
Tää on ehkä klisee, mutta ainakin valloittava sellainen! En ainakaan itse ole hetkeen lukenut toiseen suuntaan katsovista kirsikoista, joten minua se vaan ilahdutti oikein kovasti.
Pidin tästä oikeastaan tosi paljon! Yleensä välttelen angstisävyisiä tekstejä viimeiseen asti, mutta tätä oli sitten vaan virkistävä lukea. Tässä oli tosi paljon semmoisia kivoja tuttuja elementtejä, joita usein näkee Sirius/Remus-teksteissä, ja ne toimivat aina hurjan hyvin. Kokonaisuutena tämä toimi hyvin ja herätti minut ainakin myös pohtimaan kaikkia niitä mahdollisuuksia, joita näillä kahdella on, ja sitä surullisuutta, johon he joutuivat tyytymään. Kiitos paljon tämän kirjoittamisesta myös näin vuosien jälkeenkin!
