//Sarelon lisäsi fandomin otsikkoonTitle: Riisuva katseko?
Author: casdea
Fandom: Supernatural
Genre: pienen pieni huumori, ripaus romantiikkaa(?), one-shot
Rating: K-11 ehkäpä. Ei ainakaan yli tuon.
Pairing: Crowley/Dean, Castiel/Dean
Warnings: Spoilaa 5. kauttaDisclaimer: En omista henkilöitä, enkä kyseistä TV-sarjaa, enkä saa tästä minkäänlaista palkkiota.
Silkkaa 'tajunnanvirtaa' eli en suunnitellut hirveämmin etukäteen tätä shottia. Tulipa vaan into kirjoittaa Supernaturalista kun sain tuon viidennen kauden katsottua loppuun ja Crowley on niin mahtava hahmo : D
Mutta joo, kommentit olisivat kivoja, niin risut kuin ruusutkin! : )
***
"Dean, Dean, Dean.." Crowley, tummiinpukeutunut mies mutisi päätään pudistaen ja toinen suupieli aavistuksen koholla.
"Suosittelisin sinua vähän puhumaan veljellesi. Vaikka demoni olenkin, on minullakin tunteet" mies sanoi ja vilkaisi Deania kulmiensa alta, silmissään liioitellun surullinen katse. Dean huokaisi ja nyökkäsi.
"Sammy vain.. tiedäthän mitä Rubyn kanssa kävi. Hän on vain.."
"Huolissaan sinusta? Maailmanlopusta kenties? Siitä että olen petturi, niin kuin Ruby?" Crowley jatkoi Deanin lauseen loppuun.
"Niin."
"Ainut asia, mitä haluan on, että asiat palautuvat ennalleen ja Lucifer pysyy siellä, minne kuuluukin. Helvetissä" Crowley sanoi tiukasti, silmät porautuneena Deaniin. "Sinun olisi parempi takoa se veljesi kalloon."
Dean nyökkäsi toistamiseen ja käveli tiskialtaan luokse. Allas oli täynnä likaisia lautasia ja kattiloita. Koko paikka oli muutenkin sekaisin. Bobbyn jouduttua pyörätuoliin, mies oli jättänyt kodinhoidon sikseen. Dean vilkaisi ulos keittiön ikkunasta ja näki Bobbyn istumassa pyörätuolissaan muutaman metrin päästä heistä, ajatuksiinsa uppoutuneena.
"Bobby ei ansaitse tuota.." Dean kuiskasi ajatuksissaan, puoliksi itselleen. Crowley naurahti.
"Aiotko todellakin alkaa puhumaan tuosta minun kanssani?"
Oli Deanin vuoro naurahtaa. "No, autat jo ihmisiä maailmanlopun taistelussa, miksei samantien herkistellä ihan kunnolla, kunnon ihmisten tapaan?" Deanin vihreät silmät välkähtivät ja hänen äänestään kuulsi sarkasmi.
Crowley hymähti ja otti askeleen kohti toista miestä. "Mitä tarkoitat herkistelyllä?"
Dean nosti välittömästi kätensä pystyyn kuin suojellakseen itseään. "Vou, pidetääs turvaväli, demoniäijä."
"Turvaväli.." Crowley maisteli sanaa suussaan ja otti toisen askeleen kohti Deania, toisen vastustelusta huolimatta. "mitä se oikein tarkoittaa?"
Dean tuhahti ja painoi selkänsä aivan kiinni tiskialtaaseen. "Mitä hittoa sinä oikein pelleilet? Kuuluuko ihmisten ahdistelu demonien toimenkuvaan?" Crowley kohautti hartioitaan ja nojautui Deania kohti, ottaen viimeisen ja ratkaisevan askeleen. Hän seisoi miltei kiinni Deanissa ja nojasi tiskialtaaseen käsillään estäen toisen poispääsyn.
"Kiva, aiotko raiskata minut?" Dean kysyi silmiään pyöritellen, mutta hänen raskaaksi käynyt hengitys paljasti kaiken.
"Minusta tuntuu, ettei minun tarvitse, Dean" Crowley kuiskasi Deanin korvaan ja hipaisi huulillaan tämän kaulaa. Dean ei vastannut mitään, vaan jännitti lihaksensa ja yritti työntää miestä pois.
"Olen demoni, paljon voimakkaampi kuin sinä. Ja tuosta, voisinko sanoa miltei pelottavasta ilmeestäsi päätellen, et taidakaan vihata tätä niin paljon kuin yrität antaa ymmärtää", Crowley naurahti ja tavoitti Deanin vihreät silmät. Niistä oli kadonnut kaikki sarkasmi ja itsevarmuus ja tilalle oli tullut epävarmuus.
Tummahiuksinen demoni siirsi toisen kätensä Deanin niskaan ja kuljetti sitä tämän selkärankaa pitkin alas, päästämättä Deanin silmiä katseensa alta. Hän kutitteli huulillaan Deanin leukaa ja kaulaa. "Käske minua lopettamaan, Dean. Jos kerran vihaat tätä niin paljon" hän kuiskasi Deanin iholle saaden tämän huokaisemaan.
"Käske minun lopettaa."
Dean puristi silmänsä kiinni ja silloin jokin, ehkä viimeinen johto, napsahti poikki hänen päässään. Hän avasi nyrkkeihin puristuneet kätensä ja antoi niiden hakeutua Crowleyn takille, repien sen pois demonin päältä. Hän etsi toisen huulet ja suuteli niitä, painaen itsensä aivan kiinni mieheen. Crowley hymähti Deanin suuhun.
"Patoutunutta vihaa? Halua? Intohimoa?" demoni kyseli kun Dean vaivautumatta vastaamaan siirtyi kuljettamaan huuliaan pitkin toisen solisluuta. Crowley keskeytti Deanin nostamalla tämän pään, leuasta hellästi kiinni pidellen.
"Vastustelevasta homofoobikosta miespuolisen demonin kaulaa syöväksi ahmatiksi vain noin viidessä minuutissa. Aika vaikuttavaa" Crowley tokaisi seinäkelloa vilkaisten. "Otin aikaa."
"Mitä hittoa tämä nyt oikein on? Joku ansa vai?" Deanin äänessä särähti pienoinen, peitelty paniikki kun hän tajusi, mitä oli juuri tehnyt.
"Ei, ei tämä ansa ole. Minä ihan oikeasti.. no, halusin vain vähän kokeilla sinua, Dean. Olitkin helpommin mukana kuin kuvittelin." Crowley rauhoitteli ja kumartui ottamaan takkinsa lattialta, minne Dean oli sen heittänyt.
"No.. tuota. Okei. Miksi.. lopetit?" Dean kysyi ja lisäsi kiireesti: "Hyvä tietysti että lopetit, se oli tosi outoa ja.. ällöä, vastenmielistä. Hyi."
Demoni nauroi ääneen. "Niinpä tosiaan, sellaisen kuvan minä äsken sinusta sainkin!" Hän kuitenkin vakavoitui ja vilkaisi ulko-ovelle. "Rakas veljesi on tulossa pian tänne, ja ellet halua että hän yllättää meidät.. vai haluatko? Kyllä se minulle kelpaa."
Dean loi Crowleyn suuntaan murhaavan katseen ja käveli jääkaapille. Hän otti sielä oluen, ja avasi sen ja istuutui sitten keittiön pöydän ääreen. Crowley istuutui Deania vastapäätä.
"En taida olla ainut, joka.. no, haluaa kokeilla sinua. Tosin minun tunteeni ovat tietysti vähän pinnallisemmat kuin erään toisen" Crowley sanoi ohimennen, ikkunasta ulos tuijottaen kuin ajatuksiinsa uppoutuneena. Deanilla sen sijaan meni oluet väärään kurkkuun, sillä hän alkoi köhimään ja hakkaamaan rintaansa naama punaisena.
"Siis.. mitäh?" Dean kysyi yskänpuuskan laannuttua. "Mikäs homojen leikkikalu minusta on tullut?"
Crowley vilkaisi Deaniin hymyillen. "Castiel.. Cassiksiko sinä häntä kutsut?"
Dean tuijotti tummaa miestä sanomatta sanaakaan.
"Niinpä niin, Dean.. ethän sinä tietenkään huomaa mitään" Crowley mutisi edelleen hymyillen. "Mutta sivustakatsojana voin täydellä varmuudella todeta, että se herra riisuu sinua katseellaan."
Dean älähti hämmentyneenä. "Siis.. ensin sinä hyökkäät kimppuuni, sitten torjut minut.. Tai ei kun siis ei, ja sitten vielä väität että Castiel, herra siveys ja moraali, olisi vielä.. no, ihastunut minuun? Tämän pitää olla jonkinlainen ansa, ei hitto.. demonit.."
Crowley nousi seisomaan ja asteli Deanin luokse. Hän taputti toisen päälakea lohduttaen ja juuri kun Dean oli kääntymässä ja huitaisemassa toisen käden pois, hän huomasi, että demoni oli kadonnut.
"Ei hitto.. mikä tätä maailmaa vaivaa" Dean kirosi itsekseen. Hän huomasi liikettä oikeassa silmäkulmassaan, ja huomasi, että keittiönovella seisoi Castiel. Ja enkelin takana Sam.
"Dean, näytät.. huonovointiselta" Castiel sanoi rauhallisella ja käheällä äänellä. Dean vilkaisi Castielia ja kurtisti kulmiaan.
Castielin silmät suorastaan riisuivat Deania. Vai kuvitteliko hän vain? Ei varmana kuvitellut..
Perhanan Crowley.
editt//unohdin ihan kokonaan laittaa fandomin otsikkoon, kiitos Sarelonille
