Nimi: Oma aarre oravan
Fandom: Ice Age
Ikäraja: S
Hahmot: Pääosassa Jyrsis, mutta myös muita hahmoja näkyy
Yhteenveto: Jyrsiksellä on tehtävä ja se koskee tammenterhoa. Se pitää saada kätketyksi, mutta mitäs sitten, kun tulee mutkia matkaan...
Vastuuvapaus: Ice Agen hahmot eivät kuulu minulle!
Oma sana: Noo, taas nähtyäni Ice Aget, heräsi mielessäni idea siitä suloisesta oravasta, joka niin epätoivoisesti yrittää piilottaa tammenterhonsa. Toivottavasti tykkäätte
Oma aarre oravanÄkkiä, äkkiä! Tammenterho oli saatava suojaan. Mieluiten sellaiseen paikkaan, jonne muut eivät pääsisi työntämään kuonoaan.
Jyrsis kipitti jäällä eteenpäin. Se nuuhki jään pintaa etsien heikkoja kohtia. Mutta hetkinen. Oliko jää sittenkään hyvä paikka? Sehän oli aika paljas ja muutkin eläimet tassuttivat tässä tämän tuosta. Ei, ei. Tämä ei ehdottomasti ollut hyvä paikka tärkeälle tammenterholle. Tammenterho ansaitsisi paremman paikan.
Jyrsis poikkesi jäältä, mutta huomasi samassa tehneensä virheen. Orava huomasi, että sitä kohti tömisteli kaksi mammuttia, kaksi opossumia, yksi sapelihammastiikeri ja laiskiainen. Mikä eriskummallinen joukko! Mutta ei ollut aikaa jäädä luimistelemaan. Piti päästä pois alta!
Orava hyppäsi kiireesti reunaan ja aikoi juuri kipittää tiehensä, kunnes katsahti taakseen. Tammenterho oli jäänyt tielle! Jyrsis parkaisi kauhusta ja ryntäsi takaisin, vaikka mammutit tömistelivät koko ajan lähemmäs. Oli pakko saada tammenterho! Sen takia Jyrsis oli valmis uhrautumaan. Kynsillään se nappasi tammenterhosta kiinni ja aikoi kipittää kiireesti takaisin. Liian myöhäistä. Mammutit jyräsivät päälle.
Kauhuissaan Jyrsis kyyristyi tammenterho tiukasti hyppysissään. Pöly vaan nousi ja peitti näkyvyyden, mutta Jyrsis vain piti päänsä kyyryssä ja toivoi parasta.
Mammutit ravasivat yli, mutta eivät astuneet oravan päälle. Sapelihammastiikerikin loikkasi helposti sen yli. Helpottuneena Jyrsis suoristautui ja aikoi juuri kipittää etsimään tammenterholleen sopivaa piilopaikkaa, kun sen päälle astui joku painava. Jyrsis paiskautui maahan ja sen ote tammenterhosta lipesi. Orava inisi ja sen silmät menivät kieroon, kun pieni keho rutistui maata vasten. Äkkiä jalka nousi.
"Shori!" kuului yläilmoista. "Ootko sä kunnossha?"
Jyrsis nosti yhden kynnen ylös elonmerkiksi ja yski samalla pölyä ulos keuhkoistaan kompuroidessaan ylös neljälle jalalleen.
"Oon tosi, tosi pahoillani", sama ääni sanoi ja kipitti tiehensä. Se oli se laiskiainen. Jyrsis oli jo luullut sen olevan toinen mammutti painon perusteella.
Huh, olipas pää pyörällä! Mitä pitikään tehdä? Jyrsis ravisteli päätään, kunnes sen silmiin syttyi taas eloisa pilke. Tammenterho! Niin, se piti kätkeä!
Sokeana Jyrsis tavoitteli tammenterhoa, koska pöly esti sitä yhä näkemästä eteensä, mutta sen kynnet eivät tavoittaneet tammenterhon kovaa pintaa. Viimein pöly hälveni ja kauhukseen Jyrsis sai huomata, että tammenterho oli kadonnut! Hätääntynyt vikinä karkasi sen suusta. Se kipitti hetken edestakaisin pää kääntyillen kaikkialle. Se aikoi jo lähteä vastakkaiseen suuntaan, kun se huomasi sivusilmällä jotain tuttua edessä päin. Jyrsis kääntyi ja katsoi silmät suurina kuinka kaksi opossumia hyppelehti laiskiaisen jäljessä.
"Hei kato mitä mä löysin, Eddie!" toinen sanoi ja nosti ylös jotain, mikä kuului Jyrsikselle. Siinä hänen tammenterhonsa oli ja jonkun opossumin hyppysissä. Jyrsis alkoi nähdä punaista.
"Vau! Jaetaan se!" toinen opossumi sanoi ja se toimi ikään kuin lähtölaukauksena Jyrsikselle. Se ampaisi matkaan, kiitäen ohi laiskiaisen (etanakin olisi voittanut sen juoksukilpailussa!) hypäten uhkarohkeasti sapelihammastiikerin niskaan kohti toisen mammutin häntää, jota ylös opossumit kiipesivät.
"Hei!" tiikeri älähti, mutta Jyrsis oli jo hypähtänyt pois. Sen ei edes tarvinnut kiivetä mammutin häntää ylös, kun se jo laskeutui ruskean karvaiselle taistelukentälle.
Opossumit kääntyivät.
"Häh?" ne tuijottivat Jyrsistä, joka siristeli silmiään, luimisteli korviaan ja valmistautui hyökkäämään. Orava päästi hurjan huudon ja syöksyi tammenterhovarkaiden kimppuun. Opossumit kiljaisivat yllätyksestä ja Jyrsis upotti päänsä sen opossumin mahaan, joka piteli tammenterhoa. Terho lensi ilmaan, mutta Jyrsis ponnisti takajalkansa hyppyyn ja tyrmäsi toisen opossumeista laskeutuessaan. Jyrsis pui nyrkkiä pökerryksissä oleville opossumeille.
"Äää, mikä ihmeen ninjaorava tuo on?" toinen valitteli.
"Mitä siellä ylhäällä oikein tapahtuu?" naarasmammutti kyseli ihmeissään ja Jyrsis tulkitsi sen merkiksi lähteä. Ylpeänä se kohotti päätään ja heristeli häntäänsä opossumeille. Hetken mahtailtuaan se viimein hypähti alas mammutin selästä käyttäen jälleen tiikerin päätä laskeutumisalustanaan. Tiikeri murisi uhkaavasti, mutta Jyrsis hyppi nopeasti poispäin tieltä, jossa tuo niin omituinen joukkio kulki.
*
Päästyään turvallisen välimatkan päähän alkoi Jyrsis jälleen etsimään kätköpaikkaa terholleen. Viimein se löysi sopivan onkalon, joka olisi mitä mainion paikka tammenterholle. Riemuissaan Jyrsis kohotti terhon päänsä päälle valmiina iskemään sen onkaloon.
Mutta kuului vain suhahdus ja äkkiä Jyrsis tunsi vain ilmaa eikä hänen kyntensä pidelleet enää terhosta kiinni. Suu kauhusta ammollaan Jyrsis kohotti katseensa taivaalle ja näki, kuinka pöllö liihotti pois päin sen terho pitkissä kynsissään.
Jyrsis vingahti, mutta sitten se huokaisi ja painoi päänsä alakuloisena. Orava lähti raahustamaan hitaasti sinne suuntaan minne pöllö oli kadonnut.
Tästä tulisi pitkä reissu...