Kiinaan (S)

[Aava]

Kiinaan

Ikäraja: S
Genre: Drama, angst

Lukijalle: Vanha teksti, johon olen tehnyt ihan pikkuruisia muutoksia. Kirjoitettu deboralle.



Remus sytytti tupakan. Kädet ja kapeat sormet vapisivat väsymystään, kun hän puhalsi palavan tulitikun sammuksiin. Lämmin hengitys viileni heti huulilta karattuaan, hipaisi sormenpäitä. Ulkona oli kylmä, ja syksy teki tuloaan.

Savu tuntui paksuna ympärillä. Vaikka vielä oli kesä, aurinko ei häikäissyt silmiä. Sumuverho roikkui matalalla ja esti näkyvyyden kaikkialle, mutta silti Remus tiesi meren olevan kaupungin takana – hän kuuli sen äänen, haistoi suolaisuuden ilmassa. Satamasta se jatkoi matkaansa kaikkialle. Muualle Eurooppaan, Amerikan rannoille, Intiaan.

Jos tunsi suunnan sekä reitin ja meni tarpeeksi pitkälle, päätyi Kiinaan, jossa ihmiset puhuivat hassusti ja kuka tahansa saattoi heittäytyä alas muurilta, jos tahtoi.

Britannian ulkopuolella oli varmasti kaikkea. Niin pieniä vuokra-asuntoja, että ulko-ovi aukeaa suoraan keittiöön, kulkukissoja, sukupuolitauteja, katupölyä, rikkoutuneita lasipulloja ja tyttöjä, jotka sitoivat hiuksensa ponihännälle ennen kuin nukahtivat. Tyttöjä, joiden iho oli pehmeä ja kasvoi vaaleita karvoja. Ja tyttöjä, joiden selkää pitkin kulki kylmiä väristyksiä, kun joku puhalsi niskaan.

Remus olisi paennut talvea, mutta kesällä se ei tullut mieleen ja syksyllä hän viivytteli liian pitkään. Kun hän viimein oli valmis lähtemään, laivat jäätyivät kiinni sataman mataliin ja makeisiin vesiin. Talvi oli tullut. Saartanut hänet kolmeksi kuukaudeksi. Eikä Remusta ehkä huvittaisi lähteä enää keväällä.

Toukokuun ja koko kesän hän kulki pitkin tomuisia katuja, antoi pölyn tarttua kenkiin, kiersi läpi kahvilat, tilasi kymmeniä minttuteekupillisia ja kulutti puista työtuoliaan sekä linja-auton takapenkkiä. Remus tapasi muutamia ihmisiä, paineli suudelmia solisluille ja kertoi lähtöaikeistaan, jotta voisi lohduttaa ja olla lupaamatta palata.

Syksyllä hän katseli viilenevää vettä ja sataman laivoja. Remus sytytti tupakan, mutta antoi sen palaa loppuun yksinään.

[VampireHeart]

Tämä on hyvin kirjoitettu, ja jotenkin surullinen. Ehkä tuohon genreen voisi lisätä angst, koska sitä tässä minusta ainakin oli. Kuvailu on jotenkin hyvin suloista ja kovin herttaista.

Jos tunsi suunnan sekä reitin ja meni tarpeeksi pitkälle, päätyi Kiinaan, jossa ihmiset puhuivat hassusti ja kuka tahansa saattoi heittäytyä alas muurilta, jos tahtoi.

Aww, jotenkin kamalan suloisesti tuon kohdan olet kirjoittanut. Varsinkin tuo "jossa ihmiset puhuivat hassusti".

VIrheitä en löytänyt, ja muutenkin kieli oli sujuvaa ja koko teksti oli jotenkin herkullisesti kirjoitettu. Tykkäsin. Tosi paljon.

-Katriona-

[Vanil]

Remus olisi paennut talvea, mutta kesällä se ei tullut mieleen ja syksyllä hän viivytteli liian pitkään. Kun hän viimein oli valmis lähtemään, laivat jäätyivät kiinni sataman mataliin ja makeisiin vesiin.

Rakastuin kerrontaasi - se on kuvailevaa, tunteellista ja syvällistä. Pidän tästä erittäin paljon, joten harmittelenkin nyt sitä, että tämä oli niin lyhyt. Tuli samanlainen tunne, kun syö yhden hyvän keksin ja huomaakin, ettei niitä ole enempää 

En huomannut virheitä, en omituisia lauserakenteita. Täysin puhdasta ja ilolla luettavaa tekstiä - jätti jotenkin haikean tunteen jälkeensä ja sai pohtimaan.

Pidin erittäin paljon!

Vanil

[Riika]

Hei, ajattelin kommentoida kun luinkin.

Tämä oli oikein kiva. Tunnelma oli kohdallaan ja hyvä ja hyvin kirjoitettu. Jotenkin haikean kyllästynyt. Tässä oli ehkä vähän erilainen Remus kuin mikä minun mielikuvani on, mikä teki tämän lukemisesta mielenkiintoista.

Jos tunsi suunnan sekä reitin ja meni tarpeeksi pitkälle, päätyi Kiinaan, jossa ihmiset puhuivat hassusti ja kuka tahansa saattoi heittäytyä alas muurilta, jos tahtoi.

Tuosta pidin erityisesti jostain syystä (: Alas muurilta heittäytyminen ja kaikki. Samoin tykkäsin tuosta ihan loppulauseesta.

[Aava]

Haluaisin vastata jotain fiksua, mutten oikein osaa. Kiitos paljon kommenteistanne.

[Carolynne]

Olen lukenut tämän jo muutamia kuukausia sitten, ihastunut, tallentanut kirjanmerkkeihin ja sitten itselleni tyypilliseen tapaan unohtanut kommentoida. Tulenpas nyt sitten korjaamaan erheeni, sillä tämä teksti ehdottomasti ansaitsee kommentin.

Minusta olit saanut tähän hyvin aidon tunnelman, vaikka ulkona on helle ja aurinko paistaa, upposin tähän syksyiseen tunnelmaan ja näin edessäni sumuiset satamat. Tunnelma otti sisäänsä, lukija saattoi aistia Remuksen epätoivon ja tämän elämän harmauden, elämän joka tuntui jotenkin kiertävän kehiä, joka ei tuntunut hirvittävän mielekkäältä, ja se ahdisti sillä tavalla, jolla hyvät kirjoittajat saavat lukijan ahdistumaan. Ja se, että vaikka teksti oli angstinen, se ei mennyt yli, oli ehdottoman plussaa. Pienet maininnat esim. kiinalaisista, jotka voivat halutessaan hypätä muurilta, olivat upeita. Angstisuus ikään kuin syntyi niistä ja siitä, että Remus ei päässyt eteenpäin ja ajatteli, että muualla kaikki oli paremmin, mutta siinä ei kieriskelty ja sitä ei dramatisoitu liikaa. Kirjoitustyyli oli ehdottoman kaunista.

Käsitin niin, että tämä ficci liittyy aikaan, jolloin Remus oli nuori aikuinen ja yksin maailmassa, jolloin hänen tietämyksensä mukaan James ja Peter olivat kuolleet ja Sirius oli murhaaja. Siitä ei ole kovinkaan paljon ficcejä, vaikka ajatus on musta hirvittävän kiinnostava, ja siksikin luin tätä mielenkiinnolla. Tykkäsin myös, että tässä ei ollut varsinaista paria, vaan Remus oli yksin pääosassa ja tämän satunnaiset suhteet jätettiin sen tarkemmin nimeämättä.

Toukokuun ja koko kesän hän kulki pitkin tomuisia katuja, antoi pölyn tarttua kenkiin, kiersi läpi kahvilat, tilasi kymmeniä minttuteekupillisia ja kulutti puista työtuoliaan sekä linja-auton takapenkkiä. Remus tapasi muutamia ihmisiä, paineli suudelmia solisluille ja kertoi lähtöaikeistaan, jotta voisi lohduttaa ja olla lupaamatta palata.

Pitkä lainaus, mutta tykkäsin tästä hirveästi. Osaan niin kuvitella remuksen juomassa minttuteetä tai istumassa linja-autossa päämäärättömästi. Solisluut on ihana sana (♥ ) ja tykkäsin tuosta, kuinka Remus ei koskaan jäänyt, vaan käytti suunnittelemaansa lähtöä tekosyynä.

Kaiken kaikkiaan tosi hieno ficci, anteeksi etten osannut kommentoida selvemmin

[Aava]

Tämä on varmaan kuudes kerta, kun yritän vastata sinulle, Carolynne, mutta en ollenkaan tiedä, miten muotoilisin kiitollisuuteni. Minusta on hienoa, että pidit, ja vielä hienompaa, että kommentoit, vaikka siitä aiheutuikin mulle päänvaivaa. Haluaisin vastata jotain tosi kivaa ja ehkä kertoa, miten paljon piristyn aina, kun luen kommenttisi, mutten saa ilmaistua sitä mitenkään järkevästi.

Kiitos!